Ulkoavaruuden olentoihin uskovat levittävät tervetulomaton ET:lle

Ihmiset ovat ennenkin yrittäneet ottaa yhteyttä oletettuihin avaruusolentoihin. Kuva: Arne Nordmann, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Meillä ei ole pienintäkään todistetta siitä, että ulkoavaruudessa on älyllistä elämää, mutta tämä tieto ei näköjään estä intoilijoita toivottamasta ET:tä tervetulleeksi Maa-planeetalle.

Filosofi Jonathon Keats suunnitteli avaruusarkeologi (!) Alice Gormanin kanssa maton tai ryijyn, jossa kaukaiset vieraat toivotetaan tervetulleiksi.

Keats toivoo, että ryijyn kopioita levitettäisiin kaikkialle, esimerkiksi YK:n päämajaan New Yorkiin ja kansainväliselle avaruusasemalle.

Ryijyssä punainen symboloi ulkoavaruuden elämää, musta ulkoavaruutta, sininen maapalloa ja violetti keinovaloa.

Tämä ei ole läheskään ensimmäinen kerta, kun jotkut ovat yrittäneet viestiä avaruusolentojen kanssa.

Jo 1970-luvulla NASA:n Voyager-luotaimet veivät aurinkokuntamme reunamille viestin muukalaisille 56 kielellä, joskaan yksikään ET ei tiettävästi ole kuitannut vastaanottaneensa viestiä.

Lähde:

Kwek, Glenda. 2017. One small doorstep for man: Cosmic mat welcomes aliens. Phys.org (27.10.).

Miksi luominen on tärkeä?

Näissä maisemissa apostoli Paavali puhui luomisesta, synnistä ja ylösnousemuksesta kreikkalaisille filosofeille Ateenan Mars-kukkulalla.






Joel Kontinen

Valitettavan moni kristitty uskoo, että luominen on vain sivuseikka, jota Uuden testamentin uskovien ei tarvitse painottaa.

Mutta kun luemme Apostolien tekoja ja muita Uuden testamentin kirjoja, huomaamme, että kukaan ei edes pystyisi ymmärtämään evankelimia ilman Genesiksen sanomaa alun täydellisestä maailmasta ja sitä seuranneesta syntiinlankeemuksesta.

Antiikin kreikassa ainakin jotkut filosofit uskoivat elämän kehittyneen pikkuhiljaa meressä. Heille Raamatun sanoma yliluonnollisesta luomisesta oli suuri mysteeri.

Ruumiin ylösnousemus oli heille kauhistus, koska heille henki on hyvä ja ruumis paha.

Niinpä kun Paavali keskusteli heidän kanssaan Areiopagilla (Ap. t. 17), hän lähti liikkeelle Genesiksestä ja osoitti, että Jumala on kaiken Luoja ja että Hän on myös jättänyt luomistyöstään todisteita ihmisten maailmaan.

Luomisesta Paavali eteni Jeesuksen kuolemaan ja ylösnusemukseen. Vaikka kuulijat olivat täysin ummikkoja, jotkut heistä uskoivat evankeliumin sanoman.

Meidän aikanamme monet tietävät Jumalasta, luomisesta, synnistä ja sovituksesta liki yhtä vähän kuin muinaiset ateenalaiset. He eivät pysty ymmärtämään evankeliumia, elleivät he käsitä, että Raamattu puhuu totta alun luomisesta lähtien.

Evolutionistin pulma: onko kehitys satunnaista vai päämäärähakuista?

Vesinokkaeläin eroaa monin piirtein muista eläimistä, mutta toisin kuin ihminen, sitä ei ole luotu Jumalan kuvaksi.





Joel Kontinen

Miten ennustettavaa evoluutio on?

Harvardin yliopiston evoluutiobiologi Jonanthan Losos kertoo uutuuskirjassaan Improbable Destinies, että pari tunnetuimmista evoluutiotutkijoista on täysin eri mieltä tästä evoluution pulmasta.

Harvardin yliopiston jo edesmennyt marxilainen tutkija Stephen Jay Gould vannoi satunnaisuuden nimeen, kun taas teististä evoluutiota kannattava Cambridgen yliopiston palaeontologi Simon Conway Morris näkee kehityksessä päämäärähakuisuutta.

Morris vetoaa monesti konvergenttiin evoluutioon, joka hänen mielestään viittaa determinismiin eli jonkinlaiseen päämäärähakuisuuteen.

Losos myöntää, että eläinmaailmassa ilmenee paljon konvergenttisuutta eli samankaltaisia piirteitä eläimissä, jotka eivät ole lähestä sukua toisilleen.

Toisaalta Richard Lenskin kuuluisat bakteerikokeet viittaavat Lososin mielestä siihen, että oletettu evoluutio voi olla varsin arvaamatonta.

Gould puolestaa uskoo, että jos evoluutio alkaisi uudestaan alusta, se tuottaisi täysin erilaisen eläimistön kuin mitä me nyt näemme.

Losos päättelee, että evoluutio ei ole aivan sattumanvarainen eikä myöskään täysin päämäärähakuinen. Tuloksena on toisinaan täysin ainutlaatuisia olentoja, kuten esimerkiksi ihminen ja vesinokkaeläin.

Darvinistina hän kiistää ihmisen ja eläimen eron, joka on täysin ilmeinen. Vain ihminen pystyy miettimään perimmäisiä kysymyksiä.

Vesinokkaeläin ei sitä tee.


Lähde:

Cobb, Matthew.2017. s evolution about chance or fate? Well, it depends New Scientist (18.10.).

Kuikka eli dinosaurusten kaudella ja selvisi liitukauden oletetusta joukkotuhosta hengissä

Liitukauden lintu? Kuva: Tim Bowman, USFWS, public domain.




Joel Kontinen

Darvinistisen tarinan mukaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon asteroidi-iskussa ”66 miljoonaa vuotta” sitten. He kuitenkin uskovat, että linnut selvisivät hengissä siitä rytinästä.

Yksi näistä selviytyjistä muistutti suuresti Suomessakin kesäisin piipahtavaa kuikkaa.

Tutkijat uskovat, että Vegavis iaai äänteli kuin hanhi, joten evoluutiota ei tälläkään saralla ole juuri ehtinyt tapahtua.

Evoluutioon vetoavat tutkijat eivät silti tohdi tunnistaa, että tämä vesilintu oli oikeasti kuikka, vaan he tyytyvät sanomaan, että se oli modernin kuikan näköinen.

Joukkotuhojen perusteluksi esitetyt todisteen ovat monesti olleet niin huteria, että myös moni evolutionisti epäilee niitä.

Lähde:

Hecht, Jeff. 2017. Geese-like birds seem to have survived the dinosaur extinction. New Scientist (23.10.).

Kukkkien sähköposti: kukan eri osat viestivät sähköisesti keskenään

Kukat osaavat muutakin kuin olla kauniita.





Joel Kontinen

Tuhansia vuosia ennen kuin ihminen keksi sähköpostin kukkien eri osat viestivät keskenään sähköisesti.

Tämä viestintä oli kaikkea muuta kuin alkeellista. RNA-molekyylit, peptidit ja proteiinit lähettävät informaatiota sisältäviä viestejä verson ja juurten välillä molempiin suuntiin.

Äskettäin Current Biology julkaisi raportin tästä kukkien verson ja juurien välisestä sähköisestä viestinnästä.

Vaikka tutkijat antavat siitä kiitoksen evoluutiolle, se kertoo älykkäästä suunnittelusta, jota darvinistiset mekanismit eivät ole voineet tuottaa.

Informaation lähettäminen on älyllistä toimintaa. Koko järjestelmä on niin hieno, että se ei ole voinut kehittyä pikkuhiljaa.


Lähde:

Ko, Donghwi & Ykä Helariutta. 2017. Shoot–Root Communication in Flowering Plants. .Current Biology 27 (17), R973–R978 (11.9.).

Wikipedia sensuroi evoluutiokriitikoita

Vuonna 1933 natsit polttivat kirjoja. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum, Public domain. Darvinistit ovat siirtäneet sensuroinnin Wikipediaan.



Joel Kontinen

Wikipedian sensuroijat ovat viime päivinä ovat ottaneet maalitauluikseen älykkään suunnittelun kannattajia. Ensin toimittajat, joilla ei ollut minkäänlaista luonnontieteellistä taustaa, poistivat saksalaisen paleontologin ja sudenkorentotutkijan Günter Bechlyn Wikipediasivun sillä verukkeella, että hän ei ollut tarpeeksi huomattava.

Todellinen syy lienee tohtori Bechlyn evoluutiokriittisyys.

Sitten harrastelijatoimittajat poistivat Baylor Universityn emeritusprofessori Walter Bradleyn Wikipediasivulta liki kaikki tämän tieteelliset saavutukset ja jättivät jäljille vain maininnan kreationismista ja älykkään suunnittelun suosimisesta.

Näin Wikipedia toimii: yksilöt, joilla ei ole minkäänlaista luonnontieteellistä koulutusta, poistavat ja / tai muokkaavat ansioituneiden tiedemiesten Wikipediasivustoja yksinomaan sen vuoksi, että nämä suhtautuvat kriittisesti uusdarvinismiin.

Lähde:

Klinghoffer, David. 2017. You’ve Been Edited — Another ID Scholar, Walter Bradley, Gets the Wikipedia Treatment. Evolution News & Science Today (18.10.).

Proteiineja ja pigmenttejä ”54 miljoonaa vuotta” vanhasta merikilpikonnasta

Merikilpikonna ei juuri ole muuttunut "54 miljoonaan" vuoteen. Kuva: Brocken Inaglory, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Evolutionistien on uskottava uskomattomia juttuja, esimerkiksi sen, että proteiini ja pigmentti voivat säilyä kymmeniä miljoonia vuosia.

Äskettäin Scientific Reports julkaisi tutkimuksen ”54 miljoonaa vuotta” vanhasta merikilpikonnan fossiilista, joka löydettiin Tanskasta vuonna 2008 ja jota nyt tutkittiin tarkemmin.

Tasbacka danican jäämistöstä löytyi esimerkiksi β-keratiinia, pigmenttiä ja hemoblogiinista johdettavia yhdisteitä.

Pehmeiden kudosten ei missään tapauksessa pitäisi kestää yli ”50 miljoonaa vuotta”.

Evoluutio loistaa tyystin poissaolollaan tässä löydössä. Asbacka danicassa oli samanlainen suojaväritys kuin nykyisissä merikilpikonnassa.

Lähde:

Lindgren, Johan et al. 2017. Biochemistry and adaptive colouration of an exceptionally preserved juvenile fossil sea turtle. Scientific Reports  7,  13324 (17.10.).

Tursaat inspiroivat liki näkymättömiä sukellusrobotteja

Kuva: albert kok, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Tursaat ovat naamioitumisen mestareita. Ne voivat sulautua miltei millaiseen taustaan hyvänsä ja muuttaa muotoaan ja väriään käden (tai pikemminkin lonkeron) käänteessä.

Science julkaisi äskettäin tutkimuksen hankkeesta, jonka pyrkimyksenä on matkia näiden mestarimatkijoiden tekniikkaa sukellusroboteissa.

Tavoitteena on valmistaa sukellusrobotti, jonka ”iho” matkii tursaan nahkaa. Sen avulla tutkijat voivat tarkkailla valtamerenelämää häiritsemättä eläimiä.

Myös laivasto on kiinnostunut hankkeesta.

Tämä on tuorein esimerkki biomimetiikasta eli luomakunnassa ilmenevien älykkäiden ratkaisujen hyödyntämisestä.

Luonnon ihmeet kertovat meille ihmeellisestä Luojasta.

Lähde:


Robitzski, Dan. 2017. Octopus-Inspired Robots:Silicone Skin Can Change Texture for '3D Camouflage'. Live Science (13.10.).

Useimmat tieteelliset tutkimukset ovat virheellisiä, New Scientist valittaa

Näin tiedettä pitäisi tehdä, mutta silloinkin virheitä voi pujahtaa joukkoon missä tahansa kohdassa. Kuva: ArchonMagnus, CCBY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Tiedemiehet ja -naiset ovat tuottaneet roppakaupalla tutkimuksia, jotka eivät monesti ole arvausta luotettavampia.

Tutkimustulokset ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet roskakoppaan, kun kollegat eivät ole kyenneet toistamaan tutkimuksen tuloksia omissa hankkeissaan.

Nyt USA.n tilastotieteen yhdistys American Statistical Association (ASA) pyrkii palauttamaan luotettavuuden takaisin tieteellisiin tutkimuksiin.

Yksi oleellinen hämmennystä aiheuttava seikka on kokeellisten tutkimusten tilastollista todennäköisyyttä ilmaiseva p-arvo (jota monet haluaisivat pienentää).

Monet olettavat, että alle viiden p-arvo kertoo siitä, että 95 prosentin todennäköisyydellä kyseessä on todellinen vaikutus (esim. jonkin terveystieteen menetelmän vaikutusta tutkittaessa).

Ongelma piilee siinä, että tilastollisesti merkittävä p-arvo saattaa joskus johtua silkasta sattumasta, jolloin tutkimus ei ole mitannut oikein sitä, mitä piti mitata.

Oikeastaan kaikki evoluutioita ja elämän syntyä luotaavat tutkimukset ovat vieläkin hatarammalla pohjalla, koska niissä tehdään joukko olettamuksia, joita ei voida todentaa.

Lähde:

Matthews, Robert. 2017. Most science papers turn out to be wrong. It’s time to fix that. New Scientist (9.10.).(Jutun lukeminen saattaa edellyttää rekisteröitymistä New Scientistin verkkopalveluun).
.

Kasvien äkämät falsifioivat darvinismin, saksalaistutkija sanoo

Kuva: De Sousa, V.; Couri, M., CC BY 4.0.






Joel Kontinen

Äkämät ovat enimmäkseen hyönteisten aiheuttamia kasvien kasvuhäiriöitä, joita ei hyvälläkään tahdolla voi luonnehtia kauniiksi.

Hyönteiset hyötyvät niistä ja saavat niiden avulla kasvista ravintoa poikasilleen.

Kasvit eivät hyödy näistä hyönteisistä, mutta ne silti antavat suojan äkämiä muodostaville hyönteisille ja karkottavat muut ötökät.

Tällainen yksipuolinen apu ei sovi darvinistiseen ajatteluun. Kasvi kun ei hyödy näistä hyönteisistä lainkaan.

Äkämät sitä vastoin heikentävät kasvin kasvua.

Jotkin kasvit jopa rakentavat anatomisia muodostelmia suojaksi näille ötököille. Tämä käytännössä falsifioi darvinismin.

Saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig kirjoitti äskettäin laajan tutkimuksen äkämistä. Hän päätyi siihen, että darvinistiset prosessit eivät pysty selittämään niiden alkuperää.

Tohtori Lönnig osoittaa, että luonnonvalinta ei riitä selitykselle ilmiölle, jossa yksi laji voisi toimia toisen hyväksi hyötymällä siitä lainkaan.

Hänen mukaansa luonnonvainta ja mikromutaatiot eivät pysty kehittämään äkämiä. Ne eivät ole voineet kehittyä pikkuhiljaa evoluution kuluessa.

Hän tarjoaa selitykseksi älykästä suunnittelua.

Lönnig ei sinänsä puhu luomisesta, mutta luomispersektiivistä katsottuna luominen ja sitä seurannut syntiinlankeemus selittänevät luonnon kummajaiset paljon paremmin kuin kehitysoppi, jonka parasta ennen -päivä meni jo ajat sitten.

Lähde:

Lönnig, Wolf-Ekkehard. 2017. Plant Galls and Evolutio: How More than Twelve Thousand Ugly Facts are Slaying a Beautiful Hypothesis: Darwinism. (7.9.).

”35 miljoonaa” vuotta vanhan salamanterin elimet säilyneet ällistyttävän hyvin

Kuva: PLoS Biol 2/8/2004: e266. CC BY 2.5.





Joel Kontinen

Tutkijat ovat havainneet jo 1870-luvulla löydetystä salamanterin fossiilista yllättäviä piirteitä uusimmilla tähystysmenetelmillä.

Heidän mukaansa salamanteri on säilynyt liki täydellisesti. Sen lihakset, keuhkot, ruoansulatuselimet, hermot ja rauhaset ovat säilyneet niin hyvin, että eläin olisi voinut olla melkein elävä. Jopa vatsan sisältö oli tunnistettavissa.

Evolutionistien olisi syytä miettiä pitkään ja hartaasti, voivatko eläimen elimet säilyä oletetut 35 miljoonaa vuotta vai pitäisikö vuosimiljooniin suhtautua hiukan kriittisemmin.

Lähde:

Phys.org. 2017. Ancient petrified salamander reveals its last meal. (3.10.).

Parta askarruttaa darvinisteja

Genghis Khan. Kuvan lähde: Dschingis Khan und seine Erben (esittelykatalogi, München 2005, s. 304, public domain.





Joel Kontinen

Ihmisen karvoitus eroaa melkoisesti eläinten turkista. Ihminen ei silti ole kovinkaan karvaton, vaan valtaosa karvoistamme on miltei näkymättömiä.

Miehille voi kasvaa parta, joka on darvinistinen mysteeri. Apinoille sitä ei kasva.

Me eroamme monin tavoin eläimistä. Meillä on esimerkiksi leuka, jota yhdelläkään eläimellä ei ole, ja olemme ainoa laji, jolla on silmänvalkuainen.

Museot yrittävät hämärtää ihmisen ja apinan eron piirtämällä apinoille, etenkin Lucylle, silmänvalkuaisen.

New Scientistin uutuuskirja How to be Human ei yrityksistä huolimatta pysty selvittämään, miksi ihmisen karvoitus eroaa niin paljon eläinten turkista.

Lähde:

New Scientist. 2017. How to be Human: The reason we are so scarily hairy (7.10.).

Etelä-Amerikan värikkäät yöperhoset haastavat Darwinin ajattelua

Adelowalkeria tristygma. Kuva: Charlesjsharp, CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Yöperhosten pitäisi evoluutiomaailmassa olla mitäänsanomattoman harmaita. Ne eivät sitä tiedä ja haastavat samalla Charles Darwinin teoriat luonnonvalinnasta ja seksuaalisesta valinnasta.

Luonnonvalinta olisi tuskin suosinut yöllä lentäviä riemunkirjavia pikkuotuksia. Värikkyys ei edistä niiden eloonjääntiä.

Seksuaalinen valinta on ehkä vieläkin huonompi selitys – etenkin, jos yöt ovat pimeitä.

Äskettäin Live Science esitteli emeritusprofessori Emmet Gowinin kuvaaman yöperhoskokoelman Mariposas Nocturnas: Moths of Central and South America, a Study in Beauty and Diversity (Princeton University Press, 2017), jossa on toinen toistaan värikkäämpiä yöperhosia.

Todellisessa maailmassa jopa hämähäkit ja syvänmeren oliot voivat olla häkellyttävän kauniita.

Kaikkialla näkyvä kauneus osoittaa, että me elämme suuren Taiteilijan luomassa maailmassa.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2917. Meet the Colorful Nocturnal Moths of 'Mariposas Nocturnas' (Photos). Live Science (28.7.).

“Emme voi tietää, elämmekö tietokonesimulaatiossa”, New Scientist kertoo

Näyttääkö tämä tietokonesimulaatiolta? Kuva: NASA, ESA, H. Teplitz and M. Rafelski (IPAC/Caltech), A. Koekemoer (STScI), R. Windhorst (Arizona State University) ja Z. Levay (STScI), public domain.




Joel Kontinen

Oxfordin yliopiston filosofian professori Niklas (Nick) Boström on vuodesta 2002 lähtien leikitellyt ajatuksella, että maailmankaikkeus on jättimäinen tietokonesimulaatio.

Boström tarvitsee ideaansa tietokoneen, jonka massa on planeetan kokoinen ja joka pystyy tekemään 10 potenssiin 42 laskutoimitusta sekunnissa.

Tällainen supertietokone pystyisi Boströmin mukaan simuloimaan ihmiskunnan koko henkisen historian käyttämällä sekunnin ajan alle miljoonasosan prosessointitehostaan.

Tietotekniikkaguru Elon Musk omaksui tämän näkemyksen ja laskeskeli, että on vain yksi mahdollisuus miljardista, että emme elä tietokonesimulaatiossa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että 1) universumissa on äärettömän pitkälle kehittyneitä älykkäitä olentoja, jotka ovat kiinnostuneita historiastamme ja 2) meillä ei ole ensinkään vapaata tahtoa.

Koko rakennelma on hyvin kiistanalainen, koska sille ei ole mitään tieteellistä tai muutakaan näyttöä.

Kun ihmiset lakkaavat uskomasta Jumalaan, he alkavat uskoa mitä kummallisempia asioita, esimerkiksi satuolentoihin, multiversumiin ja omiin jumalallisiin kykyihinsä.

Lähde:

Woodward, Aylin. 2017. We can’t ever know whether or not our universe is a simulation. New Scientist (6.10.).

Keinoälyguru Anthony Levandowski haluaa luoda digitaalisen jumalan

Kismet on viestimään ohjelmoitu robotti, joka on kaukana kaikkivaltiaasta. Kuva: Polimerek, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Ihmiset ovat liki poikkeuksetta uskonnollisia. Jos he eivät palvo elävää Jumalaa, he palvovat jotain muuta.

Jopa ateistit kaipaavat jonkinlaisia uskonnollisia menoja, koska heillä on oma ateistikirkkonsa (globaalisti toimiva First Church of Atheism).

Äskettäin kävi ilmi, että yllättävän monet jumalankieltäjät eivät usko täysin jumalattomaan maailmaan.

Heidän on vaikea selittää etenkin tietoisuuden syntyä täysin naturalisesti.

Toisaalta kuulemme myös täysin epäloogisia selityksiä. Esimerkiksi Elon Musk on ehdottanut, että elämme tietokonesimulaatiossa.

Ihmisen ikivanha pyrkimys tulla Jumalan kaltaiseksi näkyy etenkin transhumanistien hankkeissa.

Monet ovat nostaneet tieteen jalustalle ja toivovat voivansa kukistaa jopa kuoleman turvautumalla kryoniikkaan käytännössä syväjäähdyttämällä kuolleen.

He arvelevat voivansa herättää vainajan eloon, kunhan lääketiede edistyy niin pitkälle, että kuolemaan johtaneeseen tautiin on keksitty lääke.

Näin tieteisusko syrjäyttää Jumalan heidän maailmankuvassaan.

Toiset taas luottavat keinoälyyn. Monet, esimerkiksi Stephen Hawking ja Elon Musk, pitävät sitä potentiaalisena uhkana ihmiskunnalle, mutta keinoälyguru Anthony Levandowski on toista mieltä.

Levandowski unelmoi digitaalisesta superälystä, joka olisi hyväntahtoinen ja toimisi ihmisen parhaaksi – ja jota voitaisiin palvoa jumalana.

Kuulostaa kummalta. Keinoäly pystyy tekemään vain sen, mitä se on ohjelmoitu tekemään.

Maailmaa se ei pysty luomaan, koska koko universumi on jo luotu.

Lähde:

Cascio, Cascio. 2017. Build an AI god? Beware the downsides of this weird tech plan. New Scientist (3.10.).

Salomonsaarten jättirotta Uromys vika muistuttaa Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta

Tämän veijarin isoserkku painaa kilon. Kuva: Michael Palmer, CC BY-SA 4.0.





Joel Kontinen

Salomonsaarilta löydetty uusi rottalaji Uromys vika tuskin päätyy pikkuisen kotikissan ateriaksi, koska se viisi kertaa tyypillisen rotan kokoinen. Se voi painaa yli kilon ja venyä 46 sentin pituiseksi.

Lisäksi Uromys vika asustaa puussa.

Myös muunlaisilla rotilla voi olla omalaatuisia piirteitä.

Monien muiden eläinten tavoin myös tämä jättirotta muistuttaa meitä Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta.

Samaan Genesiksen lajiin kuuluvat eläimet voivat olla yllättävän isoja tai kovin pieniä.

Tämä näkyy esimerkiksi rottien ja sammakkojen lisäksi vaikkapa etanoissa.


Lähde:

Gannon, Megan. 2017. Giant Rodent: 18-Inch Rat Species Discovered. Live Science (27.9.).