Joel Kontinen
Michael Shermer sotkee tieteen ja humanismin jäähyväiskirjoituksessaan Scientific Americanissa. Hän kirjoittaa:
”Nykytiede syntyi 16. ja 17. vuosisadalla tieteellisen vallankumouksen ja tieteellisen naturalismin käyttöönoton jälkeen - usko siihen, että maailmaa säätelevät luonnolliset lait ja voimat, jotka ovat tunnettuja, että kaikki ilmiöt ovat osa luontoa ja voidaan selittää luonnollisilla syillä ja että ihmisen kognitiiviset, sosiaaliset ja moraaliset ilmiöt eivät ole vain osa tätä ymmärrettävää maailmaa.”
Tässä on useita ongelmia. Kun ateismi selitetään tieteeksi, Shermeriltä jää huomioitta, että miltei kaikki tieteen uudistajat olivat tätä vastaan. Tiede pystyi kehittymään vain kristilliseltä pohjalta ja monet tieteen uudistajat, esimerkiksi Newton, Kepler, Faraday, Mendel ja Pasteur eivät olleet samaan mieltä hänen kanssaan.
Sitten Shermer jatkaa:
”1800-luvulla tieteellisen naturalismin soveltaminen inhimillisten ja sosiaalisten ongelmien ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen johti siihen, että valaistumisen humanismi eli kosmopoliittinen maailmankuva, joka kunnioittaa tiedettä ja järkeä, karttaa taikuutta ja yliluonnollista, on laajalle levinnyt.”
Häneltä jää myös huomaamatta, että moraali ei ulottu tieteeseen: tieteen rasismi, eugenismi ja, ihmiskokeet olivat tieteellisen ihmiskuvan tuotoksia.
Lähde:
Shermer, Michael. 2019. The case for scientific humanism. Scientific American 320, 1, 67 (1.2019).
Tekstit
