Joel Kontinen
Saksan ja eteläisen Afrikan kuolleilla vanhuksilla on kova kohtalo. Sunday Express kertoi, että Saksaan lähetettiin monia pääkalloja "todistamaan Namojen (etelä-afrikkalainen kansanryhmä) ja antropoidisten apinoiden samankaltaisuutta". Tämä ei ollut vääristymä vaan Charles Darwinin kirjoitusten soveltaminen ihmisen evoluutioon, joka kävi ilmi hänen teoksessaan The Descent of Man.
Silloin arveltiin, että Afrikan kehittymättömät heimot olivat lähellä simpansseja kuin ihmisiä, ja Saksan sotajoukot Etelä-Afrikassa olivat tämän harhaluulon vallassa.
Nyt Australia tekee samanlaisen siirron. Saksa lähettää 53 abojen luuta takaisin. Niitä ei silloin pidetty ihmisenä, vaan apinamaisia olentoina.
Tutkijat veivät Aboriginaalisten australialaisten kallot ja luut pois Australiasta 1900-luvun lopulla ja 20. vuosisadan alussa ja ne esiteltiin museoissa ympäri maailmaa.
Tämä idea sai hyvää vastakaikua.
Teoksesaan Siru linnunrataa (Spillran av ett moln, 1966) ruotsalainen kirjailija Rolf Edberg (1912–1997) kuvailee vaellustaan tuntureilla ja pohtii samalla ihmiskunnan menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta niin kuin hän ne käsitti:
”Kun Australian, Tulimaan ja Amazonin deltan alkuasukkaat löydettiin, he elivät miltei täsmälleen paviaanien sosiaalisten ryhmien kokoisina heimoina. Heitä onkin tietyssä mielessä oikeutetusti nimitetty ’eläviksi fossiileiksi’,” hän kirjoitti.
Darvinistinen tarinointi on monesti löytänyt vastaanottavaisen maaperän fiktiossa.
Lähde:
Aboriginal remains returned by Germany to Australia. BBC News (15.4.).
Tekstit
