Uskovatko kreationistit salaliittoteorioita?

Apollo 15 astronautti David R. Scott kuussa. Kuva: James B. Irwin, NASA.



Joel Kontinen

Salaliittoteorioista ei ole puutetta. Jotkut vapaa-ajattelijat uskovat, että kristityt pyrkivät syrjäyttämään kehitysopin kouluopetuksessa ja korvaamaan sen luomisopilla. Väite on tuulesta temmattu, mutta siitä huolimatta se elää edelleen sitkeästi.

Monet uskovat, että NASA:n kuukuvat filmattiin studiossa. Toiset sanovat, että ihminen ei ole koskaan käynyt kuussa. Kreationistit tuskin uskovat tällaiseen, koska Apollo-kuuohjelman isä Wernher von Braun ja esimerkiksi astronautti James Irwin olivat kreationisteja.

Tämä syksy on ollut salaliittoteorioiden kultakautta. Jade Helm -sotaharjoitusten piti tuoda sotalait USA:han syyskuun puoliväliin mennessä, pörssin piti romahtaa samoihin aikoihin ja asteroidin iskeytyä Atlanttiin ja synnyttää jättimäinen tsunami. Verikuiden piti ennakoida suuria dramaattisia muutoksia.

Näitä riittää.

Salaliittoteorioiden kehittäjät saattavat vilpittömästi uskoa juttuihinsa, mutta he voivat olla vilpittömästi väärässä.

Miten kristityn tulisi suhtautua tällaisiin sensaatiohakuisiin odotuksiin? Meidän tulisi luottaa siihen, mitä Raamatussa on oikeasti ilmoitettu, eikä sortua ontuviin tulkintoihin.

En oikein jaksa uskoa, että kovinkaan moni kreationisti uskoo salaliittoteorioihin.

On silti selvää, että kansakunnan moraali heijastuu myös sen hyvinvointiin. Raamattu osoittaa, että jumalattomuus houkuttelee kurjuutta ja katastrofeja.

Tiedelehti kuvaa avaruusolion näköisen kotilon kuoren lujuutta magiaksi

Lobatus gigas. Kuva: NOAA, public domain.





Joel Kontinen

Lobatus gigas ei ole aivan tavallinen kotilo. Sen lonkeroiden päissä on silmä ja sen kuori on tehty hyvin hauraasta aineesta.

Kuoren hieno rakenne tekee siitä niin ällistyttävän lujan, että New Scientist luonnehtii temppua magiaksi. Lehden mukaan pikkuruiset hiutalekerrokset muodostavat suorakulmia toistensa kanssa. Proteiini ikään kuin liimaa ne yhteen.

Lehden darvinistinen ideologia hyväksyy siis sekä avaruusoliot että magian mutta ei suunnittelua, vaikka kaikki tässä Karibianmeren otuksessa suorastaan huutaa: suunnittelu!

Eläinkunta on täynnä hienoja systeemejä, jotka eivät ole voineet syntyä itsestään, vaan ne on täytynyt suunnitella.

Sokean darvinistisen kellosepän alhaalta ylös -strategia ei siihen pysty.


Lähde:

Ceurstemont, Sandrine. 2015. Endangered alien-like conch could be saved by stomach guest. New Scientist (23.9.).

Salamanteri: dinosaurusten aikana elänyt elävä fossiili ei ole muuttunut juuri lainkaan ”170 miljoonaan vuoteen”

Salamanteri uhmaa darvinistisia selityksiä. Kuva: Scott Camazine, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Professori Matti Leisola ei turhaan kuvaillut evoluutiota ihmemaaksi. Evolutionistit uskovat asioita, joita on mahdoton uskoa.

Sammakon pitäisi muuttua prinssiksi ”300 miljoonassa vuodessa”. Mutta salamanteri, joka eli dinosaurusten kaudella, ei ole ehtinyt muuttua nimeksikään ”170 miljoonaan vuoteen”.

Daily Mail raportoi keväällä Kiinassa uineesta ja löntystelleestä jättiläissalamanterista. Se on uhanalainen – mutta siltä erittäin elävä.

Tälle yksilölle oli kertynyt pituutta 83 senttiä. Painoa sillä oli 5,5 kiloa. Kiinalaiset kutsuvat sitä vauvakalaksi, koska sen hätäkutsu kuulostaa vauvan itkulta.

Muiden elävien fossiilien tavoin myös salamanteri haastaa darvinistisia selityksiä.

Meripihkaan jähmettynyt ”20 miljoonan vuoden ikäinen” salamanteri ei myöskään ollut muuttunut sanottavasti. Ja hieman nuoremman (18 miljoonaa vuotta) yksilön fossiilista on löytynyt pehmeitä kudoksia.

Lähde:

Chan, Emily. 2015. The living fossil: Chinese park ranger captures incredibly rare giant meat-eating salamander that roamed the earth 170 million years ago. Mail online (23. 3.).

Nahkiainen haastaa evoluution käyttämällä hiiren temppua

Nahkiaisia. Kuva Alexander Francis Lydon (1836–1917), public domain.




Joel Kontinen

Darvinistisen evoluution mukaan ”550 miljoonaa vuotta” erottaa nahkiaisen nisäkkäistä.

Nahkiainen ei kuitenkaan tiedä sitä, vaan se tuottaa samanlaisen vasta-ainereaktion influenssaan kuin hiiri. Näin tuorehko eLife -lehdessä julkaistu tutkimus meille kertoo.

Evolutionistit eivät odottaneet tätä.

Nahkiainen on elävä fossiili, joka ei ole muuttunut juuri lainkaan ”380 miljoonaan vuoteen”.

Elävät fossiilit ovat muutenkin kiusallisia evoluutiolle. Niitä on yllättävän paljon, esimerkiksi:

- varsieväkala
- tursas
- kampamaneetti
- viikunapistiäinen
- hai
- australianwollemia
- sudenkorento

Olen koonnut lisää esimerkkejä kirjaan Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja, jonka voit tilata täältä.

Lähde:

Odd fish use old immune trick. Nature 525 (7568): 160.

Avaruusoliot pysyttelevät piilossa: supersivilisaatioista ei näy merkkejä lähigalakseissa

Andromedassa ei taida olla pieniä vihreitä miehiä. Kuva: Adam Evans, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Hollantilainen tähtitieteilijä Mike Garrett julkaisi äskettäin Astronomy & Astrophysics -lehdessä tutkimuksen, jossa hän etsi lähigalakseilta merkkejä korkeakulttuureista. Hän etsi galakseja, jotka loistavat poikkeuksellisen kirkkaasti keski-infrapunan alueella.

Venäläinen astrofyysikko Nikolai Kardašev kehitti Kardaševin asteikon, jonka mukaan oletettu tyypin III sivilisaatio kykenee hyödyntämään koko galaksin energiaa.

Tällaisen sivilisaation pitäisi tuottaa paljon hukkalämpöä, jonka pitäisi siis näkyä infrapunasäteilynä.

Mitään siihen vivahtavaa ei ole näkynyt, joten loogisin selitys on, että supersivilisaatioita ei ole ainakaan lähitienoilla.

Amerikkalainen kirjailija Michael Crichton sanoi, että elämän etsiminen ulkoavaruudesta (SETI-hanke) ei ole tiedettä. Hänen mukaansa “se on kiistattomasti uskonto.”

Evolutionistit uskovat, että koska elämä syntyi sattumalta maapallolla, sen on heidän mielestään täytynyt syntyä myös muilla planeetoilla. Tästähän SETI (Search for extraterrestrial intelligence) -hankkeessa on kysymys.

On paljon loogisempaa uskoa USA:n Apollo-kuuohjelman isän Wernher von Braunin (1912–1977) tavoin, että Jumala loi elämän maapallolle.



Lähde:

Clery, Daniel. 2015. Superadvanced alien civilizations probably don’t live in our cosmic neighborhood. Science (15.9.)

Evoluutiokeskustelu: Iltalehti rinnastaa evoluutiokritiikin litteän maan myyttiin

Keskiaikainen näkemys maan muodosta. Kuva teoksen De sphaera mundin vuoden 1550 painoksesta, public domain.




Joel Kontinen

Suomeen ei Iltalehden toimittajan mukaan mahdu kuin yksi näkemys evoluutiosta. Mari Pudas väläytti litteän maan korttia kuultuaan kansanedustaja Laura Huhtasaaren (Ps) epäilevän kehitysoppia:

”Vaikka minä kuinka inttäisin maapallon olevan litteä, koska se vaan on niin, ei maapallo siitä litteäksi muutu. Aikoinaan niin uskottiin, maapallo kun näyttää litteältä. Tiede todisti toisin.”

Väite on aika outo. Litteä maa oli varsin pienen piirin ajatus. Siihen uskoivat muutamat kreikkalaiset filosofit – jotka myös uskoivat evoluutioon. Jo noin vuonna 2700 eKr. kirjoitetussa Jesajan kirjassa sanotaan maapallon olevan pyöreä.

Litteä maapallo on skeptikkojen ikioma myytti. Suomessa sitä ovat käyttäneet esimerkiksi Esko Valtaoja ja Eero Junkkaala.

Maan pallomaisuus näkyi jopa Bysantin kolikoissa ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoiden symboleissa. Vuonna 1230 Iohannes de Sacrobosco julkaisi kirjan De sphaera mundi, jossa hän todisteli, että maa on pyöreä.

Tiede ei muuten kykene todistamaan asioiden paikkansapitävyyttä. Se pystyy vain osoittamaan, tukevatko faktat tiettyä hypoteesia vai eivät, ja silloinkaan ei puhuta varmasta tiedosta.

”Huhtasaarella on mielipide asiasta, josta ei edes voi olla mielipidettä”, toimittaja Pudas jatkaa. ”Kuten astrofyysikko Neil de Grasse sanoo, tieteessä on se hyvä puoli, että se on totta riippumatta siitä, uskotko siihen vai et.”

Tämän astrofyysikon oikea nimi on Neil deGrasse Tyson, mutta se lienee sivuseikka.

Pudaksen väite on ongelmallinen. Maailmassa on tuhansia luonnontieteilijöitä, jotka epäilevät darvinistista evoluutiota. Sekä Pudas että Tyson sekoittavat tieteen havainnot ja tieteen naturalistiset tulkinnat.

Esimerkiksi Oxfordin yliopiston emeritusprofessori Dennis Noble sanoo, että tiedämme, että uusdarvinismi on väärässä. Äskettäin Nature kritikoi Richard Dawkinsia siitä, että tämä on jämähtänyt 1970-luvun tieteeseen.

1970-luvun tieteen naturalistinen totuus ei enää olekaan tieteen totuus.

Tyson on kiinnostava tapaus. Hän on jäänyt kiinni historian uudelleenkirjoittamisesta ja siitä, että hän on keksinyt sitaatteja, joita ei oikeasti ole ollut olemassa.


Lähde:

Pudas, Mari. 2015. Näkökulma: Se nyt vaan ei ole niin, kansanedustaja Huhtasaari. Iltalehti (15.9.)

Richard Dawkins on jämähtänyt 1970-luvulle, arvostelija sanoo Naturessa

Kuva: Shane Pope, Creative Commons (CC BY 2.0) .




Joel Kontinen

”Dawkinsin ajattelun pohjavireenä on erikoinen stasis.”

Näin Nathaniel Comfort kirjoitti viime viikon Naturessa arvioidessaan Richard Dawkinsin omaelämäkerran toista osaa Brief Candle in the Dark: My Life in Science (Bantam, 2015).

Comfort toteaa, että Dawkinsin genetiikka on jämähtänyt 1970-luvun olettamuksiin. Tuolloin yleensä ajateltiin, että tietty geeni määritteli tiettyä proteiinia ja tietty proteiini määritteli tiettyä geeniä. Genomin ajateltiin olevan lineaarinen eli yksioikoinen. Se oli osaluettelo tai tietokoneohjelma, joka rakensi organismin. Se oli eristetty ympäristöstä. Proteiineja koodaavien alueiden välissä oli ”roskaa.”

Comfort osoittaa, että perimämme on kaikkea muuta kuin tällainen käsikirjoitus. Sillä on ”dynaaminen, kolmiulotteinen rakenne, joka reagoi herkästi ympäristöönsä ja on liki fraktaalimaisen modulaarinen.”

Itsekkään geenin idea näyttää nyt yhä selvemmin menneen vuosisadan ajattelulta. Geenit eivät välttämättä sijaitse yhdessä paikassa vaan ”DNA-sekvenssit sekoittuvat ja yhdistyvät häkellyttävästi kootuiksi ryhmiksi.”

Roska-DNA:lle löytyy yhä enemmän käyttöä. Osa siitä koodaa proteiineja. Meissä on pikkuruisia nanomoottoreita, jotka eivät väsy koskaan.

Moniulotteisuus ei rajoitu DNA:han. Harvardin yliopiston tutkimus vertaa RNA-polymeraasia huipputeknologiaa hyödyntävään urheiluautoon, joka osaa kiihdyttää, hidastaa ja väistää esteitä.

Yhteistyö on korvannut itsekkyyden. Perimämme toimii orkesterin tavoin.

Richard Dawkins osaa kieltämättä kirjoittaa kiinnostavasti. Mutta hän on jo jäänyt junasta. Hän ei ole vielä ehtinyt huomata, että tieteestä on tullut jälkidarvinistinen.


Lähde:

Comfort, Nathaniel. 2015. Genetics: Dawkins, redux. Nature 525 (7568): 184–185.