”35 miljoonaa” vuotta vanhan salamanterin elimet säilyneet ällistyttävän hyvin

Kuva: PLoS Biol 2/8/2004: e266. CC BY 2.5.





Joel Kontinen

Tutkijat ovat havainneet jo 1870-luvulla löydetystä salamanterin fossiilista yllättäviä piirteitä uusimmilla tähystysmenetelmillä.

Heidän mukaansa salamanteri on säilynyt liki täydellisesti. Sen lihakset, keuhkot, ruoansulatuselimet, hermot ja rauhaset ovat säilyneet niin hyvin, että eläin olisi voinut olla melkein elävä. Jopa vatsan sisältö oli tunnistettavissa.

Evolutionistien olisi syytä miettiä pitkään ja hartaasti, voivatko eläimen elimet säilyä oletetut 35 miljoonaa vuotta vai pitäisikö vuosimiljooniin suhtautua hiukan kriittisemmin.

Lähde:

Phys.org. 2017. Ancient petrified salamander reveals its last meal. (3.10.).

Parta askarruttaa darvinisteja

Genghis Khan. Kuvan lähde: Dschingis Khan und seine Erben (esittelykatalogi, München 2005, s. 304, public domain.





Joel Kontinen

Ihmisen karvoitus eroaa melkoisesti eläinten turkista. Ihminen ei silti ole kovinkaan karvaton, vaan valtaosa karvoistamme on miltei näkymättömiä.

Miehille voi kasvaa parta, joka on darvinistinen mysteeri. Apinoille sitä ei kasva.

Me eroamme monin tavoin eläimistä. Meillä on esimerkiksi leuka, jota yhdelläkään eläimellä ei ole, ja olemme ainoa laji, jolla on silmänvalkuainen.

Museot yrittävät hämärtää ihmisen ja apinan eron piirtämällä apinoille, etenkin Lucylle, silmänvalkuaisen.

New Scientistin uutuuskirja How to be Human ei yrityksistä huolimatta pysty selvittämään, miksi ihmisen karvoitus eroaa niin paljon eläinten turkista.

Lähde:

New Scientist. 2017. How to be Human: The reason we are so scarily hairy (7.10.).

Etelä-Amerikan värikkäät yöperhoset haastavat Darwinin ajattelua

Adelowalkeria tristygma. Kuva: Charlesjsharp, CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Yöperhosten pitäisi evoluutiomaailmassa olla mitäänsanomattoman harmaita. Ne eivät sitä tiedä ja haastavat samalla Charles Darwinin teoriat luonnonvalinnasta ja seksuaalisesta valinnasta.

Luonnonvalinta olisi tuskin suosinut yöllä lentäviä riemunkirjavia pikkuotuksia. Värikkyys ei edistä niiden eloonjääntiä.

Seksuaalinen valinta on ehkä vieläkin huonompi selitys – etenkin, jos yöt ovat pimeitä.

Äskettäin Live Science esitteli emeritusprofessori Emmet Gowinin kuvaaman yöperhoskokoelman Mariposas Nocturnas: Moths of Central and South America, a Study in Beauty and Diversity (Princeton University Press, 2017), jossa on toinen toistaan värikkäämpiä yöperhosia.

Todellisessa maailmassa jopa hämähäkit ja syvänmeren oliot voivat olla häkellyttävän kauniita.

Kaikkialla näkyvä kauneus osoittaa, että me elämme suuren Taiteilijan luomassa maailmassa.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2917. Meet the Colorful Nocturnal Moths of 'Mariposas Nocturnas' (Photos). Live Science (28.7.).

“Emme voi tietää, elämmekö tietokonesimulaatiossa”, New Scientist kertoo

Näyttääkö tämä tietokonesimulaatiolta? Kuva: NASA, ESA, H. Teplitz and M. Rafelski (IPAC/Caltech), A. Koekemoer (STScI), R. Windhorst (Arizona State University) ja Z. Levay (STScI), public domain.




Joel Kontinen

Oxfordin yliopiston filosofian professori Niklas (Nick) Boström on vuodesta 2002 lähtien leikitellyt ajatuksella, että maailmankaikkeus on jättimäinen tietokonesimulaatio.

Boström tarvitsee ideaansa tietokoneen, jonka massa on planeetan kokoinen ja joka pystyy tekemään 10 potenssiin 42 laskutoimitusta sekunnissa.

Tällainen supertietokone pystyisi Boströmin mukaan simuloimaan ihmiskunnan koko henkisen historian käyttämällä sekunnin ajan alle miljoonasosan prosessointitehostaan.

Tietotekniikkaguru Elon Musk omaksui tämän näkemyksen ja laskeskeli, että on vain yksi mahdollisuus miljardista, että emme elä tietokonesimulaatiossa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että 1) universumissa on äärettömän pitkälle kehittyneitä älykkäitä olentoja, jotka ovat kiinnostuneita historiastamme ja 2) meillä ei ole ensinkään vapaata tahtoa.

Koko rakennelma on hyvin kiistanalainen, koska sille ei ole mitään tieteellistä tai muutakaan näyttöä.

Kun ihmiset lakkaavat uskomasta Jumalaan, he alkavat uskoa mitä kummallisempia asioita, esimerkiksi satuolentoihin, multiversumiin ja omiin jumalallisiin kykyihinsä.

Lähde:

Woodward, Aylin. 2017. We can’t ever know whether or not our universe is a simulation. New Scientist (6.10.).

Keinoälyguru Anthony Levandowski haluaa luoda digitaalisen jumalan

Kismet on viestimään ohjelmoitu robotti, joka on kaukana kaikkivaltiaasta. Kuva: Polimerek, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Ihmiset ovat liki poikkeuksetta uskonnollisia. Jos he eivät palvo elävää Jumalaa, he palvovat jotain muuta.

Jopa ateistit kaipaavat jonkinlaisia uskonnollisia menoja, koska heillä on oma ateistikirkkonsa (globaalisti toimiva First Church of Atheism).

Äskettäin kävi ilmi, että yllättävän monet jumalankieltäjät eivät usko täysin jumalattomaan maailmaan.

Heidän on vaikea selittää etenkin tietoisuuden syntyä täysin naturalisesti.

Toisaalta kuulemme myös täysin epäloogisia selityksiä. Esimerkiksi Elon Musk on ehdottanut, että elämme tietokonesimulaatiossa.

Ihmisen ikivanha pyrkimys tulla Jumalan kaltaiseksi näkyy etenkin transhumanistien hankkeissa.

Monet ovat nostaneet tieteen jalustalle ja toivovat voivansa kukistaa jopa kuoleman turvautumalla kryoniikkaan käytännössä syväjäähdyttämällä kuolleen.

He arvelevat voivansa herättää vainajan eloon, kunhan lääketiede edistyy niin pitkälle, että kuolemaan johtaneeseen tautiin on keksitty lääke.

Näin tieteisusko syrjäyttää Jumalan heidän maailmankuvassaan.

Toiset taas luottavat keinoälyyn. Monet, esimerkiksi Stephen Hawking ja Elon Musk, pitävät sitä potentiaalisena uhkana ihmiskunnalle, mutta keinoälyguru Anthony Levandowski on toista mieltä.

Levandowski unelmoi digitaalisesta superälystä, joka olisi hyväntahtoinen ja toimisi ihmisen parhaaksi – ja jota voitaisiin palvoa jumalana.

Kuulostaa kummalta. Keinoäly pystyy tekemään vain sen, mitä se on ohjelmoitu tekemään.

Maailmaa se ei pysty luomaan, koska koko universumi on jo luotu.

Lähde:

Cascio, Cascio. 2017. Build an AI god? Beware the downsides of this weird tech plan. New Scientist (3.10.).

Salomonsaarten jättirotta Uromys vika muistuttaa Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta

Tämän veijarin isoserkku painaa kilon. Kuva: Michael Palmer, CC BY-SA 4.0.





Joel Kontinen

Salomonsaarilta löydetty uusi rottalaji Uromys vika tuskin päätyy pikkuisen kotikissan ateriaksi, koska se viisi kertaa tyypillisen rotan kokoinen. Se voi painaa yli kilon ja venyä 46 sentin pituiseksi.

Lisäksi Uromys vika asustaa puussa.

Myös muunlaisilla rotilla voi olla omalaatuisia piirteitä.

Monien muiden eläinten tavoin myös tämä jättirotta muistuttaa meitä Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta.

Samaan Genesiksen lajiin kuuluvat eläimet voivat olla yllättävän isoja tai kovin pieniä.

Tämä näkyy esimerkiksi rottien ja sammakkojen lisäksi vaikkapa etanoissa.


Lähde:

Gannon, Megan. 2017. Giant Rodent: 18-Inch Rat Species Discovered. Live Science (27.9.).

Pohjois-Kanadan muinaiset tammet kertovat vedenpaisumuksesta

Tammi. Kuva: Abrget47j, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Maailmassamme on paljon kummajaisia, joita on vaikea selittää, jos uskomme oppikirjojen selitykseen maapallon kehityksestä:

• Norjasta on löytynyt kivettynyt trooppinen metsä.
• Jotkin dinosaurukset viihtyivät napapiirin pohjoispuolella.
• Trooppisten puiden siitepölyä on löytynyt Etelämantereelta.
• Vesimassat ovat monin paikoin puskeneet suoraan vuorijonojen halki sen sijaan, että olisivat kiertäneet ne.
• Korkealla vuoristoissa on valaiden joukkohautoja.

Tuore New Phytologist -lehdessä julkaistu tutkimus lisää vielä yhden elementin tähän luetteloon. 146 tammilajin vertaileva tutkimus paljasti, että kaikkien tammien äiti on syntyisi napapiirin läheltä Kanadan pohjoisaroilta.

Tutkijat selittävät, että ”45 miljoonaa vuotta” sitten Pohjois-Kanadan ilmasto oli niin leuto, että tammet viihtyivät siellä.

On kuitenkin loogisempi uskoa, että tuo leuto kausi oli 4 500 vuotta sitten, maailmamme ainoan globaalin vedenpaisumuksen aikoihin.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2017. One of the world’s most popular trees arose near the Arctic Circle. Science (26.9.).