Joel Kontinen
Australialainen paleopatologi on synnyttänyt kiistan tiedeyhteisössä ehdottamalla, että metrin pituinen ihmisfossiili, jota väitetään 18 000 vuoden ikäiseksi, kävi hammaslääkärillä paikkauttamassa hampaansa. Hobitit saivat nimensä Tolkienien sankarien mukaan pienikokoisuutena vuoksi. H. floresiensin maalliset jäännökset löydettiin Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta vuonna 2003 ja 2004.
Hiljattain ScienceNow Daily News raportoi, että Adelaiden yliopiston tutkija Maciej Henneberg valokuvasi LB1:nä tunnetun H. floresiensis –yksilön leuan vuonna 2005. Kun hän myöhemmin tutki kuvia, että arveli nähneensä todisteita valkoisesta paikka-aineesta. Hammaslääkärit käyttivät tätä tekniikkaa amalgaamin asemesta Floresin alueella 1930-luvulla.
Hobittisodat ovat riehuneet liki jatkuvasti siitä lähtien kun H. floresiensis löydettiin. Monet tutkijat arvelevat, että hobitit ovat tavallisia ihmisiä, joiden pienikokoisuus johtui joko mikrokefaliasta (pienipäisyydestä) tai jostain muusta kasvua estävästä oireyhtymästä. Heidän mielestään H. floresiensista ei pitäisi luokitella omaksi lajikseen. Jotkut tiedemiehet taas suhtautuvat skeptisesti tällaisiin väitteisiin.
Näyttää siis siltä, että hobittisodat jatkuvat vielä pitkään. Peter Brown, joka Hennebergin tavoin on Adelaiden yliopiston tutkija, kiistää kollegansa tulkinnan. Brown kuului ryhmään, joka alun perin julkaisi hobittilöydön. Hän pitää kiinni siitä, että LB1:ssä, jota hän tutki (vuonna 2004), ei näkynyt merkkiäkään hammaslääkärin käden jäljistä.
Monesti tutkijat vahtivat löytöjään kateellisesti antamatta kollegoidensa katsoa niitä. Indonesialaiset, joiden hallussa hobittien jäännökset ovat, analysoivat niitä parhaillaan. He eivät ole suostuneet päästämään Hennenbergin tutkimusryhmää tarkastelemaan fossiileja, jotta hän voisi vahvistaa väitteensä todenperäisyyden.
Ihmisen esi-isien (ja oletettujen esi-isien) ajanmääritys on monesti hyvin mutkikas prosessi. Eri ajoitusmenetelmät ja lähtöoletukset tuottavat usein hyvin erilaisia tuloksia. Hyvä esimerkki tästä on kallo 1470. Vuonna 1967 Richard Leakey löysi Pohjois-Keniasta Rudolfjärven eli nykyisen Turkanajärven alueelta kallon, joka sai nimen KNM-ER 1470 (KNM = Kenya National Museum, ER= East Rudolph, 1470 =museon hankintanumero). Kallo näytti hyvin modernilta ja ihmismäiseltä mutta alun perin sen iäksi arvioitiin 2,9 miljoonaa vuotta.
Löydön julkaisemisen jälkeen Nature-tiedelehden sivuilla käytiin kiivas ajatustenvaihto kallon iästä. Kiista jatkui liki keskeytyksettä toistakymmentä vuotta. Tuona aikana kallon ”virallinen” ikä laski 2,61 miljoonasta vuodesta 1,88 miljoonaan vuoteen.
Aiemmat kiistat viitannevat siihen, että hobittisodat jatkuvat vielä pitkään.
Voit lukea lisää hobiteista tästä ja tästä.
Ajanmääritysmenetelmistä: tästä.
Raamatun näkemys ihmisen alkuperästä tästä.
Lähteet:
Culotta, Elizabeth. 2008. Tempest in a Hobbit Tooth. ScienceNOw Daily News. 24 April http://sciencenow.sciencemag.org/cgi/content/full/2008/424/2
Lubenow, Marvin L. 1992. Bones of Contention. Grand Rapids, MI: Baker Books.
Lubenovin kirja on julkaistu suomeksi. Sen suomenkielinen nimi on Myytti apinaihmisestä. Datakirjat julkaisi sen vuonna 2005. Sitä voi tilata täältä.
Tekstit
