sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kuolleen käärmeen opetus: Paholainen on kukistettu, mutta hän kuvittelee, ettei se ole totta



Boa. Kuva: Jens Raschendorf, Wikipedia Commons.



Joel Kontinen

Christianity Todayssä oli äskettäin kiehtova juttu lähetyssaarnaajapariskunnasta. Carolyn Arends kuvailee, miten valtava käärme kiemurteli heidän taloonsa.

Lähetyssaarnaajien täytyi paeta ulos ja pyytää naapuria apuun. Naapurimies iski käärmeen pään irti viidakkoveitsellä mutta käärme kiemurteli ja kouristeli vielä pitkään, kunnes se lopulta lysähti liikkumattomana lattialle.

Ilmestyskirja kuvaa sielunvihollista näin: ”suuri lohikäärme, -- muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, -- koko ihmiskunnan eksyttäjä.”

Lähetyssaarnaajat näkivät käärmevainajassa valtavan opetuksen. Vaikka Jeesus on kukistanut tämän käärmeen ristillä, Paholainen ei tiedä sitä vaan jatkaa kiemurteluaan.

Olisin hieman eri mieltä heidän kanssaan. Sanoisin, että Paholainen kyllä tietää, että hänet on kukistettu, mutta hän kuvittelee, ettei häntä ole voitettu. On kuitenkin tulossa päivä, jolloin hänen on tunnustettava tappionsa julkisesti.

Apostoli Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeessä Jeesuksesta:

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: 'Jeesus Kristus on Herra.' "

Vaikka Paholaisella ei henkiolentona olekaan jalkoja, jotka hän voisi notkistaa, hänenkin täytyy kerran tunnustaa häviönsä.

Käärmejuttu tuo mieleen ajan, jolloin olin Keniassa. Talomme vierustalla kasvoi valtava mangopuu, ja joskus vihreä mamba luikerteli sen oksilta sisään. Lähistöllä oli vanhahko kipsigismies, joka oli etevä käärmeentappaja. Hän tuli apuun ja kävi mamban kimppuun kuin miekkailija pitäen koko ajan varansa, ettei se ylety häneen. Lopulta hän iski matelijaa isolla nuijalla päähän, ja se oli käärmeen loppu.

Mutta hengetön mamba kiemurteli vielä jonkin aikaa lattialla, ennen kuin se lyyhistyi kasaan.

Näin käy myös muinaiselle käärmeelle, joka on johtanut niin monet ihmiset harhaan.

Lähde:

Arends, Carolyn. 2011. Satan's a Goner. Christianity Today 25.3.