Punakettu. Kuva: Bernd Blumhardt, Wikipedia.
Joel Kontinen
Sata vuotta sitten Nature tiesi kertoa kiehtovan jutun ketusta, joka pukeutui lampaanvilloihin. Muuan herra James Day ilmoitti lehdelle, että hän ja hänen isänsä olivat pitkään tarkkailleet kettua, jolla oli tapana etsiä jotain pensasaidasta.
Kettu poimi aidan piikkeihin takertunutta lampaanvillaa. Kun Repolainen arveli saaneensa sitä riittävästi, se peruutti häntä edellä lammikkoon ja meni yhä syvemmälle veteen, kunnes ainoastaan sen kuono ja siihen tarttunut villa jäivät vedenpinnan yläpuolelle.
Lopulta kettu päästi villan menemään. Sitten se ravisteli vedet turkistaan ja häipyi.
Ketun käytös askarrutti Herra Dayta ja hänen isäänsä siinä määrin, että he ottivat lammaspaimenen sauvan ja vetivät lampeen jääneen villan rannalle.
Villa kuhisi kirpuista.
Kettu muistuttaa meitä siitä, että kun Jumala loi eläimet, Hän antoi niille siinä määrin älykkyyttä, että ne tulisivat toimeen myös syntiinlankeemuksen jälkeisessä kirppuja vilisevässä maailmassa.
Lähde:
100 Years Ago. Nature 471 (7339): 454.
Tekstit
