Hyvästi, Australopithecus sediba!

Australopithecus sediban ruokavalio muisuttaa puussa elävän eläimen ruokavaliota. Kuva: Brett Eloff, Wikipedia.




Joel Kontinen

Historia toistaa itseään darvinistien pyrkimyksissä ennustaa menneisyyttä. Ensin uutiset ihmisen (oletetusta) esi-isästä leviävät kaikkialle maailmaan. Sitten, ennemmin tai myöhemmin esi-isä hylätään, kun huomataan, ettei apinamaisella olennolla ollut mitään tekemistä ihmisen sukupuun kanssa.

Nyt tulee yhä lisää viitteitä siitä, että Australopithecus sebida oli puussa viihtynyt apina.

Viime viikolla Nature julkaisi tutkimuksen Australopithecus sebidan ruokavaliosta. Tutkijat päättelivät hammaskiilteen ja hampaiden kulumisen perusteella, että Au. sediba söi puiden kuorta ja heinää.

Niitä ei yleensä pidetä ihmisten ravintona.

Lähde:

Henry, Amanda G. et al. The diet of Australopithecus sediba. Nature. DOI: doi:10.1038/nature11185 Julkaistu verkossa 27.6. 2012.

Charles Darwinin antievankeliumi

Darwinin evankeliumi ei ole ilosanoma. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Charles Darwin päätti 8. elokuuta 1860 päivätyn kirjeensä Thomas Huxleylle sanoin:

“Hyvä & ystävällinen evankeliumin eli Paholaisen evankeliumin levittämisen asiamieheni.”

Huxleyn levittämä evankeliumi on aidon evankeliumin vastakohta. Aito evankeliumi kertoo Jumalan valtavasta rakkaudesta luotujaan kohtaan. Huxleyn ja Darwinin evankeliumi taas painottaa luonnon julmuutta.

Vaikka Wikipedian toimittajat pitävät Darwinin loppulausetta huvittavana, epäuskon evankeliumin hedelmä on kaikkea muuta kuin kaunista.

Darwinin sitaatti on alkuperäisessä muodossa luettavissa täällä.

Lähde:

Darwin Correspondence Project.

Nature: Biotieteet kukoistavat Louisianassa - vaikka osavaltion kouluissa evoluutiota voidaan tarkastella kriittisesti

Kriittinen asenne evoluutioon ei ole vienyt biotieteiden työpaikkoja Louisianasta – vaikka evolutionistit niin ennustivat. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vuonna 2008 darvinistit varoittivat Louisianan kouluviranomaisia, että biotieteiden yritykset jättävät osavaltion, jos kouluissa sallitaan evoluution kriittinen tarkastelu.

Evolutionistit ovat aika ajoin toistaneet varoituksiaan tieteen rappiosta, esimerkiksi aiemmin tänä vuonna, kun Tennesseessä puitiin uutta koululakia.

Tuore Nature myöntää, että biotieteet kukoistavat Louisianassa – huolimatta evolutionistien peloista.

Lähde:

Mascarelli, Amanda. 2012. All Jazzed Up. Nature 486 (7403): 429-431.

Onko evoluutio tehnyt ihmisistä huijareita?

Jos uskomme, että simpanssi on meidän serkkumme, meillä ei ole mitään objektiivista moraalista perustaa. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

“Huijaaminen on tavanomaista. Huomaamme kokeissamme, että ihmiset voivat vähän huijata, mutta heillä on silti hyvä käsitys itsestään. Tämä on oivallinen esimerkki irrationaalisuudesta”, toteaa Duke Universityn psykologian ja käyttäytymistalouden professori Dan Ariely New Scientistissa.

Ei ole mikään ihme, että darvinistinen evoluutio ja irrationaalisuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Irrationaalinen maailmankuva tuottaa irrationaalista ajattelua ja irrationaalisia tekoja.

Elämme maailmassa, jossa monet uskovat, että ihminen on vuosimiljoonien kuluessa kehittynyt alkeellisimmista eliöistä. Meidän ei siis pitäisi hämmästyä, jos ihmiset välillä huijaavat ja pettävät, kun he eivät usko olevansa kenellekään vastuussa teoistaan. Evoluutiomallissa ei ole mitään absoluuttista moraalin lähdettä.

Israelin historia kertoo meille, että huonon moraalin ongelma saa alkunsa Jumalan antamien lakien torjumisesta. Tuomarien kirja päättyy äärimmäisen veriseen ja surulliseen tapahtumaan ja murheelliseen toteamukseen: “Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.” (21:25)

Valitettavasti näemme tätä samaa meidän päivinämme.

Lähde:

Lawton, Graham. 2012. How much cheating is alright? New Scientist 2869, 30-31.

Angry Birdsit kertovat ajassamme tapahtuvasta evoluutiosta?

Tutkijat näkevät lintujen aggressiossa evoluutiota. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vihaiset linnut ovat päässeet jo tiedelehteen asti. Proceedings of the Royal Society B :ssä julkaistu tutkimus ei tosin koske sitä muoti-ilmiötä, josta Suomessa uutisoidaan liki päivittäin vaan aikamme lintujen aggressiivisuutta.

Indianan yliopiston biologi Kimberly A. Rosvall kollegoineen tutki luonnossa elävien lintujen aivojen kykyä hyödyntää testosteronia.

Rosvallin ja kollegojen tutkimus ei kerro siitä, että linnut olisivat kehittyneet aggressiivisemmiksi, vaan että toiset linnut ovat äkäisempiä kuin toiset. Heidän mukaansa tällaiset yksilölliset erot voivat viedä evoluutiota eteenpäin.

Linnut eivät kuitenkaan ole muuttumassa edes toiseksi alalajiksi. Tutkimuksella ei spekulaatioiden lisäksi ole mitään tekemistä darvinistisen evoluution kanssa, mutta koska tapoihin kuuluu kumartaa Darwinille, e-sana esiintyy ainakin otsikossa.

Lähteet:

Angry birds may reveal evolution in action. Futurity.org.

K. A. Rosvall, C. M. Bergeon Burns, J. Barske, J. L. Goodson, B. A. Schlinger, D. R. Sengelaub ja E. D. Ketterson. 2012. Neural sensitivity to sex steroids predicts individual differences in aggression: implications for behavioural evolution.. Proceedings of the Royal Society B. (6.6.).

Tanskalainen eläintieteilijä: “Darvinistinen myytti on tieteen historian suurin petos”

Kaikki eivät pidä Charlesista. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Tanskalainen eläintieteilijä Søren Løvtrup (synt. 1922) suhtautuu darvinistiseen evoluutioon erittäin kriittisesti. Kirjassaan Darwinism: The Refutation of a Myth (New York: Croom Helm, 1987) hän toteaa:

“Uskon, että koittaa vielä päivä, jolloin darvinistista myyttiä pidetään tieteen historian suurimpana petoksena. ” (sivu 422).

Henry Gee: Fossiilisarjat muistuttavat iltasatuja

Tällä skenaariolla ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä. Kuva: José-Manuel Benitos, Wikipedia.



Joel Kontinen


Populaarilehdet ja oppikirjat monesti esittelevät fossiilisarjoja todisteina darvinistisesta evoluutiosta.

Naturen toimittaja Henry Gee, joka on väitellyt tohtoriksi paleontologiasta, toteaa kirjassaan In Search of Deep Time (Free Press, New York, 1999):

“Kun otetaan fossiilisarja ja väitetään, että se edustaa sukupuuta, tämä ei ole tieteellinen hypoteesi, jota voidaan testata vaan väite, joka on yhtä pätevä kuin iltasatu – huvittava, kenties jopa opettavainen, mutta ei tieteellinen.”

Darvinistinen evoluutio perustuu pitkälti tällaiseen tarinointiin, josta monesti puuttuu hännän lisäksi myös pää (ja joskus jopa hiukset).

“Virallistetun skeptikon tulee kyseenalaistaa vain oikeita asioita”

George Orwellin kirjoitukset ovat saattaneet innoittaa äskettäin julkaistua ”mainosta”. Kuva Wikipediasta.






Joel Kontinen


Jotkin sanat tarkoittavat sitä, mitä ihmiset luulevat niiden tarkoittavan. Skeptikko ei ole tällainen sana. Hiljattain, Salvo-niminen lehti mainosti The Skeptical Requirer –nimistä julkaisua:

“Kaikki skeptikot ovat tasa-arvoisia (mutta toiset skeptikot ovat tasa-arvoisempia kuin toiset).

Virallistettuna skeptikkona sinun pitää kyseenalaistaa vain oikeita asioita.”

Ei ole mikään salaisuus, että darvinistinen evoluutio on skeptikoille niitä asioita, joita ei saa kyseenalaistaa. Evoluutio kun on heidän maailmankatsomuksensa perustus.

Lähde:

Salvo Magazine, 17. 6. 2012.

PS.

The Skeptical Requirer –nimistä julkaisua ei oikeasti ole olemassa, mutta se on väännös The Skeptical Inquirer- lehdestä. Skeptikolle inquirer eli kyselijä saattaa todellisuudessa olla lähellä sitä, mitä requirer eli vaatija on.

New Scientist: “Miksi kaljupäiset miehet eivät ole kuolleet sukupuuttoon?”

Darvinistinen valintaetu? Urho Kekkonen johti Suomea neljännesvuosisadan. Kuva Wikipediasta.






Joel Kontinen

Darvinistiset tarinat eivät taida vieläkään olla kuolemaisillaan sukupuuttoon. Tuoreessa New Scientistissa Rob Dunn pohtii kaljupäisyyden ongelmaa evoluution valossa.

Evoluution kannalta on ongelmallista, että kaljupäisyyttä ylipäänsä on olemassa. Eläinkunnassa se on äärimmäisen harvinaista. Mutta koska kaljupäiset miehet eivät ole vieläkään kuolleet pois, hiusten puutteella täytyy olla jokin (darvinistinen) tarkoitus, Dunn päättelee.

Hänen mukaansa hiukset suojaavat meitä keskipäivän auringolta, auttavat säilyttämään ruumiinlämmön pakkasella ja jopa edistävät kumppanin saantia. Olisi siis luullut, että luonnonvalinta olisi eliminoinut kaljupäisyyttä aiheuttaneet geenit.

Dunnin mukaan kaljupäisyydellä täytyy olla jokin eloonjäämistä edistävä tekijä. Hän veikkaa, että se saattaa liittyä asemaan ja statukseen. Viha saattaa näkyä hiuksensa menettäneessä miehessä selvemmin kuin muissa. Darvinistit yhdistävät punaisen värin valtaan, joten vihasta punainen dominoiva mies kykenee viestimään tunteensa muita paremmin.

Kaljupäisyys voi myös estää eturauhassyöpää. Kun pää on paljas, aurinko pääsee paistamaan suuremmalle alalle. Näin iho kehittää enemmän D-vitamiinia, jonka tiedetään ehkäisevän useita syöpälajeja.

Darvinistiset tarinat ovat kieltämättä kiehtovia. Mutta kun mielikuvitusta käytetään tieteen korvikkeena, tulee mieleen ajatus, että tällainen teoria on suurissa vaikeuksissa.

Lähde:

Dunn, Rob. 2012. Why haven't bald men gone extinct? New Scientist 2869, 44-47.

Biblical Archaeology Review: Jaakobin, Jeesuksen veljen luukirstu on todennäköisesti sekä aito että vanha

Arkeologian julkaisu kertoo, että Jaakobin ossuari ja sen kaiverrus ovat aitoja. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Marraskuussa 2002 Biblical Archaeology Review julkaisi artikkelin kalkkikivestä tehdystä luukirstusta, joka oli peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. Uutiset löydöstä levisivät kaikkialle maailmaan. Hautakirstun sivulle oli kaiverrettu arameaksi “Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli”.

André Lemaire, muinaisheprean ja –aramean kirjoituksen asiantuntija Pariisin Sorbonnesta, joka kirjoitti artikkelin, piti kaiverrusta alkuperäisenä. Myös Geological Survey of Israelin tutkijat vakuuttivat löydön olevan aito.

Mutta kun kävi ilmi, että ossuari oli hankittu Oded Golan –nimiseltä keräilijältä, Israelista löydettyjen antiikkiesineiden valvontavirasto Israel Antiquities Authority (IAA) kutsui koolle komitean ratkaisemaan, oliko luukirstun kaiverrus aito vai ei.

Juttua puitiin viisi vuotta oikeudessa. Tämän vuoden maaliskuussa Jerusalemin käräjäoikeuden tuomari Aharon Farkash ilmoitti oikeuden päätöksestä. Oikeus ei löytänyt mitään merkkejä väärentämisestä.

Väärentämishypoteesi on nyt lopullisesti kuivunut kokoon.
André Lemairen lisäksi myös jotkut muut asiantuntijat pitävät ossuaria ja sen kaiverrusta aitoina, ja epäilijöillä ei ole todisteita.

Hershel Shanks toteaa tuoreessa Biblical Archaeology Review’ssä, ettei meille ole mitään syytä epäillä Jaakobin ossuarin kaiverruksen aitoutta. Hän tosin lisää, että se ei vielä todista, että tämä Jaakob oli Uudessa testamentissa mainittu apostoli, Jeesus Nasaretilaisen (maallinen) veli.

Lähde:

Shanks, Hershel. 2012. “Brother of Jesus” Inscription Is Authentic!
Biblical Archaeology Review 38 (4), 26-33.

Nature: “Puolueellisuus uhkaa tutkimuksia”

Puolueellisuus saanee monet tutkijat tulkitsemaan fossiilit darvinistisen mallin mukaan. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen

Daniel Sarewitz Arizonan valtionyliopistosta kirjoitti hiljattain Naturessa aiheesta, joka koskettaa läheisesti myös menneisyyden tutkimista. Vaikka hän lähinnä tarkasteli biolääketieteellistä tutkimusta, olisi naiivia uskotella, että systemaattinen puolueellisuus ei olisi tavallista myös evoluutiotutkimuksessa.

Sarewitzin mukaan ensimmäisiä merkkejä puolueellisuudesta ilmeni 1990-luvun puolivälissä, jolloin tutkijat huomasivat, että systemaattinen puolueellisuus (systematic positive bias) alkoi yleistyä lääketeollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa.

Sarewitz toteaa, että puolueellisuus ei johtunut yksinomaan siitä, että tutkimuksen rahoittajat hyötyisivät siitä rahallisesti, vaan ongelma oli paljon vakavampi ja yleisempi.

Puolueellisuus on todellista myös ihmisen alkuperää tutkivissa tieteissä. Evoluutiotutkijat harvoin jos koskaan pohtivat omia perusolettamuksiaan kriittisesti. He olettavat, että darvinistinen evoluutio on totta ja yrittävät tulkita löytönsä evoluutiomallin mukaan, vaikka malli ei vastaisikaan todellisuutta.

Lähde:

Sarewitz, Daniel. 2012. Beware the creeping cracks of bias. Nature 485 (7397), 149.

Mistä dinosaurusten kuolinasento kertoo meille?

Lontoon Natural History Museumissa edmontosaurus kuvataan dinosaurukselle tyypillisessä kuolinasennossa.


Joel Kontinen

Monet dinosaurusten fossiilit ovat asennossa, jossa pää taipuu taaksepäin, ikään kuin valtavat vesimassat olisivat riepotelleet sitä sen viime hetkillä.

Asento on niin yleinen, että asiantuntijat puhuvat kuolinasennosta (death position). Loogisin selitys on se, että näin kuollut dinosaurus hukkui Nooan ajan vedenpaisumuksessa.

Uusi darvinistinen tarina: Miten apinamainen esi-isämme menetti simpanssin leukansa? – lakkaamalla puremasta vihollisiaan

New Scientist tietää kertoa meille, miksi meidän leukamme ei ole samanlainen kuin simpanssin leuka. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Darvinistisista selityksistä ei yleensä puutu mielikuvitusta tai kekseliäisyyttä.

Viime viikolla New Scientist julkaisi seitsemän jutun sarjan siitä, miten onnelliset sattumat tekivät meistä ihmisiä. Koska oikeaoppinen darvinismi ei suvaitse suunnittelijaa, sen on turvauduttava sattumiin tai onnettomuuksiin (juttusarjan kirjoittaja Clare Wilson käyttää toistuvasti sanaa accidents). Mutaatiot ja luonnonvalinta siis ratkaisivat, millaisia meistä tuli.

Jotkin selityksistä ovat vieläkin oudompia kuin toiset. Wilson esimerkiksi kertoo, että meidän leukamme ei ole simpanssin leuan kaltainen, koska hamassa muinaisuudessa apinankaltaiset esi-isämme lakkasivat käyttämästä leukaansa aseena. He toisin sanoen eivät enää purreet vihollisiaan.

Tällaisen epätieteellisen tarinoinnin valossa Genesikseen perustuva malli kuulostaa hyvin rationaaliselta ja loogiselta.

Lähde:

Wilson, Clare. 2012. Lucky accidents of human evolution: Jaw dropper. New Scientist 2868, 36.

Lohikäärmeiden mysteeri

Muinainen sinetti kuvaa eläintä, joka muistuttaa suuresti pitkäkaulaista dinosaurusta.


Joel Kontinen


Miltei kaikissa kulttuureissa on lohikäärmelegendoja. Pyhän Yrjön tapaus lienee tutuin länsimaissa, mutta samantapaisia traditioita ihmisen ja lohikäärmeen kohtaamisesta on niin Pohjois-Amerikassa kuin Australiassakin. Historian isänä tunnettu muinaiskreikkalainen historioitsija Herodotus kirjoitti niistä, Aleksanteri Suuren kerrotaan nähneen lohikäärmeen Intiassa, ja Marco Polo kuuli niistä Kiinassa.

Jobin kirja kertoo pelottavasta Behemotista.

Lohikäärmeet ovat olleet suuri mysteeri, etenkin evolutionisteille, jotka eivät usko, että tällaisia tultasyökseviä eläimiä on koskaan ollut olemassa.

Evolutionistit joka tapauksessa pitävät selityksistä, ja niinpä he ovat keksineet lohikäärmeillekin darvinistisen alkuperän.

Jokin aika sitten Keski-Floridan yliopiston antropologian professori David E. Jones ehdotti ehkä kaikkein omituisimman selityksen. Hän sanoi uskovansa, että oletetut esi-isämme, (jotka eivät tuolloin olleet vielä täysin ihmisiä) keksivät lohikäärmeet yhdistelemällä kolmen suurenpedon piirteitä yhteen. Näin suuret kissaeläimet, suuret petolinnut ja suuret käärmeet jäivät elämään traditiossa lohikäärmeinä.

Jonesin näkemystä on mahdotonta todentaa. Ongelmaksi jää se, että monet kuvaukset lohikäärmeistä muistuttavat yllättävän paljon sitä, mitä me nykyisin tiedämme dinosauruksista.

Evolutionistit valittelevat Etelä-Korean menetystä

Archaeopteryxiä ei enää esitetä välimuotona Etelä-Korean koulukirjoissa.




Joel Kontinen

Evolutionistit eivät ole kiljuneet riemusta kuultuaan Etelä-Korean tapahtumista. Maan koulutus-, tiede- ja teknologiaministeriö ilmoitti äskettäin, että koulujen oppikirjoja uudistetaan. Niissä ei enää voida käyttää kyseenalaisia todisteita evoluutiosta, esimerkiksi liskolinto Archaeopteryxiä, joka on esitetty matelijoiden ja lintujen välisenä linkkinä. Surullisenkuuluisa – ja virheelliseksi tiedetty - hevosen sukupuu joutui myös hylätyksi.

Nature news tulkitsi tapahtuneen tappioksi, jonka tieteen valtavirta kärsi evoluution vastustajille.

Vertaus on sinänsä kiinnostava. Kun oppikirjasta poistetaan kyseenalaisia todisteita, se on tappio. Mutta olemme toki kuulleet omituisempiakin väitteitä, esimerkiksi sen, että olematon synnytti tyhjästä kaiken olevaisen.

Lähde:

Park, Soo Bin. 2012. South Korea surrenders to creationist demands Nature News (5.6.).

Pekka Reinikainen: ”Eutanasia on lupa tappaa”

Raamattu pitää kuolemaa vihollisena. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


”Jos lääkärille annetaan lupa tappaa, olemme pian Hollannin tilanteessa, jossa joka kolmanteen kuolemaan on arvioitu liittyvän jonkinlainen kuolinapu. Siellä lääkärit kaiken lisäksi raportoivat vain joka toisen eutanasian, eli puolet tehdään sammutetuin lyhdyin,” lääkäri Pekka Reinikainen kertoo KD-lehdelle.

”Hollannissa tehdään vuosittain tuhat potilaan surmaamista ilman heidän nimenomaista pyyntöään. Belgiassa määrä on vielä suurempi, noin 1700,” Reinikainen jatkaa.

Reinikaisen mukaan eutanasiakeskustelu saattaa hyvinkin lisätä vaikeavammaisten ja kroonista masennusta potevien ahdistusta, ja he saattavat ”kokea miltei velvollisuudekseen pyytää avustettua itsemurhaa yhteiskunnan kustannuksia säästääkseen.”

Vaikka murha tehtäisiin armosta, sen motiivi ei muuta sitä yhtään sen jalommaksi. Eutanasia on silti murha. Viime vuosisadan tapahtumat muistuttavat meitä siitä, että lääketiedettä voidaan käyttää räikeästi väärin.

Kuolema on kristillisen käsityksen mukaan syntiinlankeemuksen seuraus. Apostoli Paavali kutsuu sitä viholliseksi. On surullista, jos itsemääräämisoikeuden varjolla raotetaan ovi, joka voi johtaa luvalliseen tappamiseen.

Lähde:

Rasilainen, Risto. 2012. Lääkäri Pekka Reinikaisen muistutus: Eutanasia – lupa tappaa. KD 31.5., 6-7.

Pahuuden olemus ja ihmiskäsitys: Päivi Räsänen vastaan Timo Airaksinen

Historian ensimmäinen murha. Syntiinlankeemus toi pahuuden ja kärsimyksen maailmaan.





Joel Kontinen

Ihmiskäsitys näyttelee suurta osaa siinä, miten tulkitsemme aikamme tapahtumia. Sisäministeri Päivi Räsänen lähtee maailmankäsityksestä, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mutta koska me elämme syntiin langenneessa maailmassa, pahuus on todellista.

Professori Timo Airaksinen taas nähnee Hyvinkään ampumistragedian psykologisena ongelmana, joka olisi voitu poistaa hoidolla. Ongelma on siinä, että pahuus ei poistu ymmärtämällä, koska se on todellisuutta.

Humanistit eivät voi hyväksyä kristinuskon näkemystä ihmisestä, koska he kieltävät syntiinlankeemuksen ja siten myös pahuuden olemuksen.

Historia on osoittanut, että pahuus on hyvinkin todellista. Kristittykään ei ole immuuni pahuudelle. Lutherin mukaan kristitty on Simul justus et peccator, samalla vanhurskas ja syntinen. Toisinaan synnin jäljet ovat kauhistuttavia.

Ministeri Räsänen totesikin: ”Tässä raadollisessa todellisuudessa, missä elämme, on erityisen tärkeää pitää esillä sanomaa Jeesuksen tarjoamasta armosta ja syntien sovituksesta.”


Lähde:

Kaipiainen, A. P. 2012. Sisäministeri Räsänen: Tiedän olevani itsekin syntinen. Seurakuntalainen.fi (1.6.).

“Jurakauden” muste on täysin aikamme kalmarien musteen kaltaista

Nykyisin elävä kalmari. Kuva: Hans Hillewaert, Wikipedia.





Joel Kontinen


Darvinistisen evoluution kannattajat monesti määrittelevät evoluution muutokseksi. Heillä on toki muitakin määritelmiä, mutta ilman muutosta evoluutio olisi suurissa vaikeuksissa.

Se monesti on. Hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences –tiedelehdessä julkaistiin tutkimus muinaisen kalmarin musteesta. Pitkä lista muutosta sitkeästi vastustaneista eläimistä tai elimistä piteni taas kerran.

Phys.orgin mukaan “160 miljoonaa vuotta” vanhan pääjalkaisen mustepussista löytyi melaniinia, joka on käytännössä samanlaista kuin nykyisin elävien mustekalojen musteen melaniini.

Elävät fossiilit ja hitaiden muutosten puute ovat suuria ongelmia darvinisteille. He joutuvat monesti turvautumaan valittuihin selityksiin estääkseen ideologiansa täydellisen haaksirikon.

Lähde:

Squid ink from Jurassic period identical to modern squid ink, study shows. Phys.org. 21. 5. 2012.

Sam Harris, vapaa tahto, eutanasia ja joukkosurmat

Jean Fouquet: Kuolema viikatemiehenä (1460). Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Auringon alla ei näytä olevan mitään uutta. Lehdistön viime päivien puheenaiheet koskevat lähinnä kuolemaa ja yksilön vastuuta. Molemmat olivat tuttuja teemoja jo ihmiskunnan aamuhämärissä.

Vastuun etsiminen ei ollut vierasta Aadamille ja Eevalle. Ensin heidät karkotettiin täydellisestä maailmasta heidän oman valintansa vuoksi, ja sitten heille selvisi, mitä siitä seurasi.

Hiljattain Kari Salminen esitteli Sam Harrisin näkemyksen vapaan tahdon puutteesta Aamulehdessä. Salminen kuvaa Harrista fundamentalistiksi, eikä luonnehdinta osu kovin kauaksi totuudesta. Harris uskoo niin kuin uskoo, koska jos Jumalaa ei ole olemassa, moraalilla ei ole perustaa eikä myöskään vapaalla tahdolla, vaan kaikki on pelkistettävissä atomien liikkeiksi.

Harris ei ateistien keskuudessa suinkaan ole ainoa, joka kiistää vapaan tahdon olemassaolon. Darvinismi on vapaan tahdon loppu, ainakin teoriassa. Evolutionismi muistuttaa tältä osin islamia fatalismineen.

Islamissa kaikki tapahtuu Allahin tahdosta. Ateismissa kaikki tapahtuu atomien liikkeistä.

Joukkomurhaajat eivät voi Norjassa eivätkä edes Suomessa vedota siihen, että he vain noudattivat atomien luontaisia taipumuksia. Länsimaissa lait perustuvat kristilliseen maailmankäsitykseen, vaikka etenkin vihreillä on kova halu muuttaa perusteita. Tämä ilmenee etenkin suhtautumisessa kristillisiin arvoihin eli sekä (perinteisen) avioliiton että elämän arvostamisessa.

Vihreät ovat viime aikoina toimineet ikään kuin vapaa tahto olisi olemassa ja ovat valmiit vähentämään maamme asukaslukua, alkaen heikoimmista kansalaisista.

Lähde:

Salminen, Kari. 2012. Me olemme automaatteja. Aamulehti 29. 5., B14.