New Scientist: “Miksi kaljupäiset miehet eivät ole kuolleet sukupuuttoon?”

Darvinistinen valintaetu? Urho Kekkonen johti Suomea neljännesvuosisadan. Kuva Wikipediasta.






Joel Kontinen

Darvinistiset tarinat eivät taida vieläkään olla kuolemaisillaan sukupuuttoon. Tuoreessa New Scientistissa Rob Dunn pohtii kaljupäisyyden ongelmaa evoluution valossa.

Evoluution kannalta on ongelmallista, että kaljupäisyyttä ylipäänsä on olemassa. Eläinkunnassa se on äärimmäisen harvinaista. Mutta koska kaljupäiset miehet eivät ole vieläkään kuolleet pois, hiusten puutteella täytyy olla jokin (darvinistinen) tarkoitus, Dunn päättelee.

Hänen mukaansa hiukset suojaavat meitä keskipäivän auringolta, auttavat säilyttämään ruumiinlämmön pakkasella ja jopa edistävät kumppanin saantia. Olisi siis luullut, että luonnonvalinta olisi eliminoinut kaljupäisyyttä aiheuttaneet geenit.

Dunnin mukaan kaljupäisyydellä täytyy olla jokin eloonjäämistä edistävä tekijä. Hän veikkaa, että se saattaa liittyä asemaan ja statukseen. Viha saattaa näkyä hiuksensa menettäneessä miehessä selvemmin kuin muissa. Darvinistit yhdistävät punaisen värin valtaan, joten vihasta punainen dominoiva mies kykenee viestimään tunteensa muita paremmin.

Kaljupäisyys voi myös estää eturauhassyöpää. Kun pää on paljas, aurinko pääsee paistamaan suuremmalle alalle. Näin iho kehittää enemmän D-vitamiinia, jonka tiedetään ehkäisevän useita syöpälajeja.

Darvinistiset tarinat ovat kieltämättä kiehtovia. Mutta kun mielikuvitusta käytetään tieteen korvikkeena, tulee mieleen ajatus, että tällainen teoria on suurissa vaikeuksissa.

Lähde:

Dunn, Rob. 2012. Why haven't bald men gone extinct? New Scientist 2869, 44-47.