Kuva: Gregory H. Revera, Wikipedia (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).
Joel Kontinen
Naturalistiset teoriat eivät pysty selittämään Kuun syntyä. Teoria toisensa jälkeen on nähnyt muutakin kuin täydenkuun valon, mutta se on aina jouduttu hylkäämään.
Science raportoi hiljattain, että tutkijat ovat kolmen vuosikymmenen ajan arvelleet, että aurinkokuntamme varhaisvuosina Marsin kokoinen taivaankappale iskeytyi Maahan ja hajotti molemmat planeetat. Törmäysromusta syntyi Maa ja Kuu.
Tutkivat uskoivat saaneensa tukea näkemyksilleen Apollo-astronauttien tuomista kuunkivistä.
Tietokonemallit eivät kuitenkaan tue tätä teoriaa.
Syyskuussa Lontoossa kokoontuneet kuuntutkijat myönsivät, että Kuun synty on mutkikkaampi kuin mitä he olivat uskoneet.
Kuu on kaikin puolin liian erikoinen. Se on juuri oikean kokoinen ja sopivan etäällä Maasta, jotta vuorovedet ovat sopivia. Jos Kuu olisi lähempänä (tai suurempi), rannikot tulvisivat jatkuvasti. Jos se taas olisi pienempi (tai kauempana), meret muuttuisivat rämeiköiksi ja ennen pitkää meren elämä kuolisi.
Pian myös elämä maalla kuolisi.
Ulkoavaruudesta elämää etsivät tiedemiehet eivät yleensä ole muistaneet kiinnittää huomiota siihen, että elämään tarvitaan muutakin kuin kultakutrivyöhyke. Ilman Kuuta Maassa tuskin olisi elämää, ja jos Jupiter ja muut suuret kaasuplaneetat eivät tarjoaisi suojaa komeetoilta ja muilta taivaankappaleilta, elämä ei olisi säilynyt meidän päiviimme saakka.
Genesiksen kuvaus on edelleenkin paras selitys Maan, Kuun ja universumin synnystä.
Lähde:
Clery, Daniel. 2013. Impact Theory Gets Whacked. Science 342 (6155), 183-185.
Tekstit
