Joel Kontinen
Vuonna 2007 Science luonnehti ihmisen (H. sapiens) ja simpanssin (Pan troglodytes) oletettua yhden prosentin geneettistä eroa myytiksi. Vuonna 2002 Proceedings of the National Academy of Sciences sai eroksi 4,8 prosenttia.
Luonnonhistoriallisilla museoilla on tästä huolimatta tapana kertoa kävijöilleen, että ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on yhdestä kahteen prosenttia. Satakunnan museon Neandertalit-näyttely toistaa tämä mantraa ja ilmoittaa eroksi 1,6 prosenttia.
Luku on täysin pielessä. Viime aikojen tutkimukset osoittavat ihmisen ja simpanssin eron olevan 30 prosentin luokkaa. Ingo Ebersberger ja kollegat julkaisivat jo vuonna 2007 Molecular Biology and Evolution -lehdessä vertailevan tutkimuksen, jossa he päätyivät siihen, että ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on 23 prosenttia.
Myöhemmät tutkimukset viittaavat siihen, että ero on vieläkin suurempi.
Genetiikan tohtori Jeffrey Tomkins on osoittanut, että ihmisen ja simpanssin genomien vertailussa ei suinkaan verrata koko perimää, vaan osa kaikkein kriittisimmästä sekvenssistä jää sen ulkopuolelle. Lisäksi vertailu kohdistuu yksinomaan samankaltaiseen DNA-sekvenssin osaan.
Ihmisen ja simpanssin genomien 98–99 prosentin samankaltaisuus on täysin harhaanjohtava väite. Simpanssin genomi on 10–12 prosenttia suurempi kuin ihmisen, ja suuri osa genomeista ei vastaa lainkaan toisiaan eli niiden yhteenkuuluvuus on tasan nolla prosenttia.
Mutta 20–30 prosentin erolla ei ole sitä propaganda-arvoa, mitä 1,6 prosentilla on. Darvinistit eivät halua hylätä hyvää teoriaa pelkästään puuttuvien todisteiden vuoksi.
Tekstit
