John Martin (1816) kuvaili Joosuan pitkää päivää näin. Lähde: Wikipedia.
Joel Kontinen
Nimimerkki Kiinnostunut (Suur-Keuruu 8.5.) kysyi näkemystäni Joosuan kirjassa kerrotun pitkän päivän historiallisuudesta.
Kuvaus on osa Israelin kampanjasta amorilaisia vastaan. Muiden kanaanilaisten kansojen tavoin amorilaiset olivat moraalisesti hyvin rappeutuneita ja esimerkiksi uhrasivat vauvoja epäjumalilleen. Jumala oli antanut kanaanilaisille 400 vuotta aikaa tehdä parannus, mutta toisin kuin niniveläiset, jotka katuivat syntejään kuullessaan Joonan saarnan, amorilaiset eivät luopuneet julmista ja raaoista tavoistaan.
Kyseessä oli siis pikemminkin rangaistus pahuudesta kuin kosto.
Amorilaiset palvoivat aurinkoa jumalanaan, joten Jumala myös osoitti, että heidän jumalansa oli melko lailla avuton. Monilla eri kulttuureilla on traditio pitkästä päivästä, mikä osaltaan kertoo siitä, että silloin tapahtui jotain todella epätavallista. Me emme tiedä, miten päivä venyi niin pitkäksi, koska Raamattu ei kerro sitä.
Kaikkialla universumissa ilmenevä hienosäätö kertoo siitä, että sen Luoja on maailmankaikkeuden ulkopuolella, ja luonnonlakien säätäjänä Hän kykenee myös ylittämään ne. Mutta Hän on voinut saada päivänvalon aikaan myös luonnollisemmalla keinolla.
Se, että aurinko pysyi paikallaan, ei tarkoita, että Joosuan kirjan kirjoittaja olisi uskonut auringon kiertävän maata. Mekin ajattelemme maakeskeisesti. Kun meteorologi sanoo, että aurinko nousi kello 5:20, hän ei tarkoita, että aurinko kiertäisi maata. Hän tarkoittaa sitä, että aurinko alkoi tuolloin näkyä horisontin yläpuolella.
Joosuan kirja on historiallista kerrontaa. Joosua oli todellinen henkilö. Israelilaiset ja amorilaiset olivat todellisia kansoja, ja Joosuan ajan taistelut todellisia taisteluja, joten loogisin selitys on, että myös nimimerkin tarkoittama taistelukuvaus on historiallisesti totta.