Joel Kontinen
Arthur James Balfour (1848 – 1930) muistetaan parhaiten vuoden 1917 Balfourin julistuksesta, jonka nojalla Iso-Britannia sitoutui tukemaan pyrkimyksiä perustaa juutalaisille kansallinen koti Palestiinaan.
Balfourin jaarli oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä 1902–1905. Harvat enää muistavat, että hän oli myös filosofi, joka kirjoituksissaan kritikoi naturalismin perusteita varsin ankarasti.
Historian ja tieteenfilosofian professori Mike Keas kirjoitti äskettäin Balfourin filosofisista näkemyksistä.
On aika harvinaista, että huippupoliitikko on myös filosofi, mutta Balfour onnistui olemaan molempia.
Teoksessaan The Foundations of Belief: Being Notes Introductory to The Study of Theology (Longman, Green and Co, 1895) Balfour esimerkiksi totesi naturalismin perusteista seuraavaa:
1) Naturalismin uskomukset – jos ne ylipäätään perustuvat argumentointiin – perustuvat viime kädessä atomien törmäilyn tuottamiin premisseihin [perusteisiin].
2) Atomeilla ei ole totuutta suosivia ennakkonäkemyksiä, joten ne tuottavat yhtä todennäköisesti vääriä premissejä kuin oikeita, joten väärää on enemmän kuin totuutta.
3) Premissit ja siten myös päätelmät ovat epäluotettavia ja todennäköisesti vääriä. Ne ovat siinä mielessä vääriä, että niitä ei voida korjata, koska ne voidaan korjata vain premisseillä, jotka eivät kärsi samanlaisista puutteista. Mutta [naturalismissa] ei sellaisia premissejä ole.
Myös Charles Darwin oli heikkona hetkenään ehtinyt epäillä filosofiansa loogisuutta: ”Miksi kukaan luottaisi apinan mielen vakuutteluihin, jos sellaisessa mielessä ylipäätään on mitään vakuutteluja?” hän kirjoitti vuonna 1881.
Ateistit puhuvat monesti tieteellisestä maailmankuvasta, mutta sopivampi ilmaus oli epätieteellinen maailmankuva.
Lähde:
Keas, Mike. 2014. Remembering Arthur Balfour, Friend of Science and Friendly Opponent to Atheist Bertrand Russell.
Tekstit
