Joel Kontinen
Ihmiset ovat kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina arvostaneet runoutta suuresti. Tämä on suuri mysteeri niille, jotka ovat omaksuneet naturalistisen /materialistisen maailmankatsomuksen.
Moni ateisti kieltää aineettoman ulottuvuuden. Kaikki aivotoiminta on pelkistettävissä atomien liikkeiksi. Tästä voi koitua absurdeja seurauksia: Jerry Coyne ei usko edes vapaaseen tahtoon. Daniel Dennett vertaa ihmisen aivoja tietoiseen muurahaiskekoon.
Evoluutio ei pysty selittämään tietoisuutta, eikä darvinismi tietoisuuden kehitystä aineettomasta.
Kieli kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta. Tiedämme, että vauvat on ohjelmoitu ymmärtämään kieltä.
Aivot toimivat hämmästyttävän mutkikkaasti ja tehokkaasti.
Tuoreen tutkimuksen mukaan aivomme on ohjelmoitu arvostamaan runoutta.
Tai ehkä olisi kuvaavampaa sanoi, että aivomme rakenne auttaa meitä pitämään klassisesta runoudesta:
Professori Guillaume Thierry (Bangor University) kollegoineen tutki, miten koehenkilöt reagoivat tekstiin, joka joko noudatti perinteistä walesilaista runoutta tai rikkoi sen sääntöjä.
Nämä osasivat kymriä eli walesin kieltä, mutta eivät olleet tutustuneet muinaiswalesilaiseen runouteen. He joka tapauksessa huomasivat heti, noudattiko umpimähkään valittu tekstinpätkä runouden sääntöjä.
Aivokuvaus viittasi siihen, että tulokset eivät perustuneet sattumaan.
Meidät on tehty ihmeellisesti, niin kuin kuningas Daavid sanoo Psalmissa 139.
Lähde:
Frontiers. 2017. Is the human brain hardwired to appreciate poetry? Science Daily. (17.2.).
Tekstit
