Kottaraiset haastavat darvinistiset selitykset

Kuva: Ingrid Taylar, CC BY 2.0.



Joel Kontinen

Kottaraiset haastavat evoluution lentämällä lähellä toisiaan valtavissa parvissa, joissa voi olla yli 300 000 yksilöä.

Ne eivät vahingossakaan törmää toisiinsa. Ne noudattavat älykästä strategiaa, jota voitaneen kutsua törmäyksenestomenetelmäksi.

Jos tuhansia liidokkeja pantaisiin lentämään yhtä lähellä toisiaan, maassa näkyisi pian paljon romua.

Kottaraiset hyödyntävät myös toista nerokasta menetelmää. Vaikka niiden silmät ovat eri puolella päätä, ne pystyvät muodostamaan yhtenäisen kuvan ympäristöstään.

Evolutionisteilla on hauska kottaraistarina: New Scientist kertoo, että kottaraisten käytös auttaa meitä käsittämään, miten suuret lakiuskonnot syntyivät.

Lehti ei tosin kerro selkokielellä, mikä tämä yhdistävä tekijä on, mutta se liittyy jotenkin evoluutioon – niin kuin kaikki muukin darvinistin materialistisessa maailmassa, jossa ei ole tilaa yliluonnolliselle ulottuvuudella eikä pääsiäiselle, sovitukselle eikä ylösnousemukselle.

Lähde:

Barnett, Adrian. 2018. How birds focus even with eyes on opposite sides of their heads. New Scientist (28.3.).

Etelämantereelta löytyi viisi kivettynyttä metsää

Kivettyneitä puita näkyy monin paikoin, esimerkiksi Kreikassa.





Joel Kontinen

Etelämanner on maanosista kuivin ja kylmin, mutta sen lumi ja jää kätkevät alleen kivettyneitä metsiä, mikä viittaa siihen, että siellä on joskus ollut paljon lämpimämpää kuin nykyisin.

Viime vuoden lopulla Etelämantereelle suuntautunut retkikunta löysi sieltä ”280 miljoonaa vuotta” vanhan kivettyneen metsän.

Tutkijat olivat aiemmin kaivaneet esiin trooppisten muiden siitepölyä.

Sieltä on myös löytynyt mosasauruksen kallo.

National Geographic raportoi äskettäin, että uhmatessaan viidenkymmenen kilometrin tuntivauhtia puhaltavaa tuulta viime vuoden lopulla tutkijat löysivät viisi uutta kivettynyttä metsää.

Ilmeisesti ainakin osa kasveista oli lehtipuita.

National Geographic arvelee puiden iäksi 250 miljoonaa vuotta, mutta on loogisempi päätellä, että ne ovat peräisin Nooan ajan vedenpaisumuksesta (noin 4 500 vuotta sitten).

Lähde:

Zachos, Elaina. 2018. Five New Fossil Forests Found in Antarctica. National Geographic (16.3.).

Muistutus vedenpaisumuksesta: syvällä maan sisällä voi olla tonnikaupalla vettä

Timanttitutkimuksessa löytyi vettä. Kuva: Rob Lavinsky, iRocks.com, CC-BY-SA-3.0.





Joel Kontinen

Monet skeptikot epäilevät Nooan ajan vedenpaisumuksen historiallisuutta, koska he eivät ymmärrä, mistä valtavat vesimäärät tulivat ja minne ne menivät.

Luonnontieteellisten tutkimusten lukeminen voisi auttaa heitä ratkaisemaan tämän näennäisen ongelman. Niistä saa tukea vedenpaisumukselle.

Nyt esimerkiksi tiedämme, että Maan vaipassa (eli kuoren ja ytimen välisessä kerroksessa) on massiivinen määrä mineraali ringwoodiittiin sitoutunutta vettä.

Tiedämme myös, että Maa tekee itse oman vetensä.

Äskettäin Science raportoi mineralogi Oliver Tschaunerin ja kollegoiden tutkimuksesta. He löysivät Etelä-Afrikasta ja Kiinasta jää-VII -nimistä kristalloitunutta vettä, jota oli myös timanteissa.
He uskovat löytäneensä todisteita sille, että 610 – 800 kilometrin syvyydessä on valtavat määrät vapaana vellovaa (eli siis nestemäistä) vettä.

Näyttänee siltä, että Genesis oli tuhansia vuosia aikaansa edellä puhuessaan syvyyden lähteistä.

Lähde:

Perkins, Sid. 2018. Pockets of water may lie deep below Earth’s surface. Science (8.3.).

Vesi tuhoaa TRAPPIST-1 järjestelmän planeettojen elinkelpoisuuden?

Taiteilijan näkemys Trappist-1 järjestelmän planeetasta. Kuva: N. Bartmann/spaceengine.org/ESO.





Joel Kontinen

Ulkoavaruuden elämän etsijät kiinnittävät katseensa monesti ensimmäiseksi veteen, vaikka vesi on varsin huono mittari. Esimerkiksi Kuussa on vettä, tosin pinnan alla, mutta elämää ei siellä tiettävästi ole.

Täällä taitaa olla liikaa vettä. Kuva: NASA/JPL-Caltech.

Viime vuosina media on kohissut TRAPPIST-1 järjestelmästä, jossa on seitsemän kiviplaneettaa.

TRAPPIST-1 on himmeä punainen kääpiötähti, jonne täältä on matkaa 39 valovuotta.

Planeettoja mainostettiin elinkelpoisiksi, vaikka punaisten kääpiöiden tiedetään olevan epävakaisia ja lähettävän voimakasta säteilyä.

TRAPPIST-1 järjestelmän planeetat ovat todennäköisesti vuorovesilukkiutuneita eli sama puoli osoittaa aina niiden kotitähteä kohden, niin kuin Merkurius meidän aurinkokunnassamme.

Tuore tutkimus tuo esille yllättävän piirteen: planeetoilla saattaa olla liikaa vettä, jopa tuhat kertaa niin paljon kuin maapallolla.

Vaikka elämä tarvitsee vettä, liika vesi ei ole hyväksi.

Punaisten kääpiöiden järjestelmissä on muitakin ongelmia. Tähden vuorovesivoimat vaikuttavat voimakkaasti planeettoihin, jotka eivät kierrä täysin ympyränmuotoista rataa. Ne lämmittävät planeettoja ja lopulta tekevät niistä kuumia kuin Venus.

Lähde:

Wall, Mike. 2018. The Alien Planets of TRAPPIST-1 May Be Too Wet for Life. Space.com (19.3.).

Lumipallomaapallo: Vuosimiljoonat aiheuttavat villejä spekulaatioita

Kuva: Joe Mastroianni, National Science Foundation, Public domain.




Joel Kontinen

Suuresta iästä koituu ongelmia paitsi ihmisille myös planeetallemme ja Auringolle.

Maapallolla ei oikeastaan pitäisi olla elämää, jos aurinkokuntamme olisi 4,6 miljardin vuoden ikäinen.

Aurinko olisi teoreettisten laskelmien mukaan ollut huomattavasti himmeämpi alkuaikoina, minkä seurauksena maapallon keskilämpötila olisi pitkään ollut pakkasen puolella.

Jotkut spekuloivat, että ”717–636 miljoonaa vuotta” sitten jääkaudet olivat niin ankaria, että jää ulottui navoilta päiväntasaajalle.

Tätä hypoteettista ilmiötä kutsutaan lumipallomaapalloksi (snowball earth).

Ongelman aiheuttaa himmeä nuori aurinko, joka on naturalisteille varsinainen paradoksi. Carl Sagan ja George Mullen pohtivat sitä jo vuonna 1972, eikä kukaan ole vieläkään onnistunut sitä ratkaisemaan.

Jotkut tosin pyrkivät näkemään yhtäläisyyksiä Etelämantereen jääkenttien ja lumisen maapallon välillä. Heidän mielestään elämä pystyy sinnittelemään myös hyvin ankeissa oloissa, joten ehkäpä ankarat jääkaudetkaan eivät ole voineet sitä tuhota.

Mutta naturalistisessa selitysmallissa ei ole uskottavaa mekanismia, joka saisi jääkauden aikaan.

Vain maailmanlaajuisen tuhotulvan jälkimainingit ovat voineet synnyttää jääkauden.

Naturalisteilla/materialisteilla on myös muita paradokseja, esimerkiksi maapallon magneettikenttä.

Ja tutkimusten mukaan Maa oli jo alussa vetinen, joten sekulaarien tiedejulkaisujen markkinoima planeettamme historia ei pidä paikkaansa.

Lähde:

Barras, Colin. 2018. Weird Antarctic ice may explain how life endured on frozen Earth. New Scientist (21.3.).

Kääpiölaiskiainen muistuttaa meitä luomakunnan monimuotoisuudesta

Bradypus pygmaeus. Kuva: Edward Griffith, public domain.



Joel Kontinen

Kääpiölaiskiainen Bradypus pygmaeus elää vain Panamaan kuuluvalla Escudo de Veraguas -saarella. Se muistuttaa isompia sukulaisiaan, mutta sen pituus ilman häntää on vain 48–53 cm, ja se painaa 2,5–3,5 kg.

Jotkut evolutionistit uskovat, että eläminen saarella on pienentänyt tätä laiskiaista. Se on silti kaiken puolin laiskiainen, eikä se ole kehittynyt miksikään muuksi.

Bradypus pygmaeus muistuttaa suuresti tässä kuvattua isompaa laiskiaista. Kuva: Stefan Laube, public domain.

Muiden laiskiaisten tavoin myös tämä pikkuveijari on energiansäästön mestari, joka on sopeutunut erinomaisesti ympäristöönsä.

Sitä voitaneen kutsua luomisen mestariteokseksi.

Laiskiainen on elävä fossiili, joka on vastustanut evoluutiota "30 miljoonaa vuotta".

Lähde:

O'Neill, Sean. 2018. The pint-sized pygmy sloth found only on one island in the world. New Scientist (14.3.).

Big Bangiä epäillään taas

Kuva: NASA / GSFC.




Joel Kontinen

Juuri ennen kuolemaansa Stephen Hawking sanoi, että ennen alkuräjähdystä (big bangiä) ei ollut mitään.

Hawking uskoi universumimme saaneen alkunsa big bangissä, mutta hänen mielestään se oli vain yksi monista räjähdyksistä, joita multiversumissa oli.

New Scientist kertaa modernin kosmologian historiaa ja vie meidät 1920-luvulle, jolloin belgialainen pappi ja tähtitieteilijä Georges Lemaître huomasi, että universumi laajenee.

Hän päätteli, että alussa maailmankaikkeuden on täytynyt olla äärimmäisen pieni.

Vaikka Sir Fred Hoyle ilkkui tätä mallia isoksi pamaukseksi (Big Bang), siitä on sittemmin tullut vallitseva kaiken olevaisen selitys.

NASA:n kolumnisti Elthan Siegel tosin epäili viime syksynä, että big bang ei ollut kaiken alku.

Universumin on alussa täytynyt olla niin kuuma, että edes atomit eivät ole voineet muodostua. Säteily on ollut niin voimakasta, että protonit ja neutronit ovat sulaneet plasmaksi. Tiheys on lämpötila ovat nousseet äärimmäisiksi, ja kaikki universumin aine ja energia ovat mahtuneet singulariteetiksi kutsuttuun pikkuruiseen pisteeseen, jossa fysiikan lait eivät toimineet.

Siegel sanoo, että tämä skenaario ei pidä paikkaansa. Hän uskoo, että big bang tapahtui vasta (myyttisessä) inflaatiovaiheessa.

Mutta edes tällainen selittely ei pysty pelastamaan alkuräjähdystä, joka ei toimi ilman fysiikan historian surkeinta teoreettista ennustetta eli pimeää ainetta eikä ilman illuusioksi kutsuttua pimeää energiaa.

Lähteet:

Cartwright, Jon. 2018. Why the big bang was not the beginning. New Scientist (14.3.).

Siegel, Elthan. 2017.The Big Bang Wasn't The Beginning, After All. Forbes (21.9.).

Biologit teilaavat Darwinin käsityksen luonnonvalinnasta

Charles Darwin vuonna 1868. Kuva: Julia Margaret Cameron, Public domain.



Joel Kontinen

Evolutionistit ovat Charles Darwinin päivistä lähtien enimmäkseen pitäneet tämän käsitystä luonnonvalinnasta totena, joskin soraäänet ovat viime vuosina voimistuneet.

Vuonna 2007 ateistifilosofi Antony Flew herätti kiukkua jumalankieltäjien leirissä. Hän ilmoitti hylänneensä evoluution, koska hän ei enää nähnyt siitä todisteita vaan piti älykästä suunnittelua paljon varteenotettavampana selitysmallina.

Oxfordin yliopiston emeritusprofessori Dennis Noble pitää koko uusdarvinistista rakennelmaa (satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta) epäuskottavana.

Evoluutiobiologi Lynn Margulis niin ikään epäili uusdarvinistisia mekanismeja. Hän painotti, että luonnonvalinta vain eliminoi ei-toivottavia piirteitä ja kenties pitää toivottavia yllä, mutta se ei pysty rakentamaan.

Jerry Fodor, Rutgersin yliopiston filosofian ja kognitieteen professori, ja Massimo Piattelli-Palmarini, Arizonan yliopiston kognitieteen professori, kritikoivat luonnonvalinnan ylisuurta roolia darvinismissa.

Ateistifilosofi Thomas Nagel pitää uusdarvinismia täysin epäuskottavana.

Joukko tutkijoita ilmoitti kolmisen vuotta sitten Naturessa, että darvinismi ei toimi.

Äskettäin biologit Stephen Ellner ja Robin Snyder osoittivat sekä teoreettisesti että kokeellisesti, että uusdarvinistinen käsitys luonnonvalinnasta ei pidä paikkaansa.

Ellner, joka on ekologian ja evoluutiobiologian professori, ja Snyder, biologian apulaisprofessori, hyödynsivät tutkimuksessaan pikkukajavasta (Rissa tridactyla), yhdestä pensaslajista (Artemisia tripartita) ja yhdestä villiruohosta (Pseudoroegneria spicata) kerättyjä aineistoja.

He toteavat Cornellin yliopiston lehdessä, että ratkaisevin tekijä on hyvä onni.

Hyvä onni tarkoittaa sitä, että sinnittelee hengissä silloin, kun muut ympärillä kuolevat, jolloin se, mitä tapahtuu, tapahtuu.

Käsitys kelpoisimman eloonjäämisestä joutunee siis jo erehdysten joukkoon.

Lähde:

Fleischman, Tom. 2018. It's mostly luck, not pluck, that determines lifetime reproductive success. Cornell Chronicle (1.3.).

Stephen Hawkingin ajan lyhyt historia päättyi

Kuva: NASA/Paul Alers, Public domain.






Joel Kontinen

”Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin.” (Psalmi 39:6).

Stephen Hawkingin ajan lyhyt historia vaihtui eilen (14.3.) ajattomuuden pitkäksi historiaksi 76-vuotiaana.

Hawkingin kirjaa A Brief History of Time (suom. Ajan lyhyt historia) on sanottu suosituimmaksi kirjaksi, jota ei ole luettu. Sitä myytiin 10 miljoonaa kappaletta, ja se teki pyörätuolissa istuvasta ja puhesyntetisaattorin avulla kommunikoivasta Cambridgen yliopiston professorista maailmankuulun.

Mustien aukkojen tutkijana kunnostautunut Hawking oli aikamme tunnetuimpia tiedemiehiä ja tieteen popularisoijia. Hän sairastui ALS-tautiin 21-vuotiaana mutta pystyi siitä huolimatta hoitamaan Cambridgen professuuriaan vuoteen 2009 saakka.

Hawking ei julkisuudessa juuri myöntänyt olevansa ateisti, mutta hänellä ei tutkimustyössään ollut tilaa Jumalalle. Hän uskoi fysiikan lakien synnyttäneen universumin.

Vielä viime viikolla hän jaksoi puolustaa big bangia, jota on viime vuosina kritikoitu melko lailla.

Hawkingistä kehkeytyi vanhoilla päivillään sekulaari profeetta, joka varoitti keinoälystä ja ahneista avaruusolennoista, mutta rahoitti siitä huolimatta elämän etsintää ulkoavaruudesta.

Hän uskoi, että meillä on vain sata vuotta aikaa etsiä itsellemme uutta kotia jostain muualta maailmankaikkeudessa.


Lähde:

BBC News. 2018. Obituary: Stephen Hawking.(14.3.).

Jane Goodall uskoo, että olemme perineet pahuuden apinoilta

Kuva: Jeekc, CC BY 2.5.




Joel Kontinen

Jane Goodall luki lapsena Tarzania and eläimiä kuuntelevan Dr Dolittlen seikkailuja ja haaveili seuraavansa näiden jalanjäljissä.

Hän oli liian köyhä mennäkseen yliopistoon. Niinpä hän reilut 60 vuotta sitten lähti Itä-Afrikkaan toteuttamaan unelmaansa.

Hän hakeutui paleontologi Louis Leakeyn sihteeriksi. Leakey lähetti hänet tarkkailemaan simpansseja Tansaniaan.

Jane Goodall ei löytänyt paratiisia. Simpanssit olivat julmia lajitovereitaan kohtaan ja taistelivat viimeiseen apinaan, kun kohtasivat vieraita laumoja.

Hänen onnistui joka tapauksessa ystävystyä vanhan David Greybeard -nimisen simpanssin kanssa, ja katseli, kun tämä kiskoi pienestä oksasta lehtiä ja työnsi ne termiittikekoon kaivaakseen sieltä ruokaa.

Tästä kehkeytyi sensaatio.

Leakeyn mukaan joko ihmisen status piti määritellä uudelleen tai hyväksyä simpanssit ihmisiksi.

Tämä on perin kummallista. Varislinnut päihittävät simpanssit nokkeluudessa mennen tullen, eikä kukaan vaadi, että varikset tai kakadut pitäisi luokitella edes apinoiksi.

Goodall uskoo, että esimerkiksi simpansseissa ilmenevä pahuus kumpuaa jostain syvältä sisältämme, apinoilta (tai apinan kaltaisilta olennoilta) perimissämme geeneistä.

Syntiinlankeemus on paljon loogisempi selitys. Se muutti alun hyvä maailman siksi taistelutantereeksi, joka se nyt on.

Mutta Jumala on hyvä, ja sen vuoksi näemme pahuuden keskellä myös hyvyyttä.

Lähde:

Manger, Warren. 2018. Jane Goodall: I thought chimps were like us only nicer, but we inherited our dark evil side from them. Daily Mirror (12.11.).

Vauvan omatunto haastaa darvinistisia uskomuksia

Kuva: Evan-Amos, Public Domain.




Joel Kontinen

Omatunto näyttää olevan synnynnäinen ominaisuus. Vuonna 2007 Yalen yliopiston tutkijat Kiley Hamlin ja kollegat (Yalen yliopisto) huomasivat, että kuuden ja kahdeksan kuukauden ikäiset vauvat pitävät ihmisistä, jotka auttavat muita, ja kammoksuvat niitä, jotka eivät auta.

Tuore tutkimus viittaa siihen, että moraali on synnynnäistä. Jo nelikuiset vauvat odottavat aikuisten lohduttavan itkeviä vauvoja.

Ihminen on Raamatun mukaan moraalinen olento, joka on vastuussa teoistaan. Omatunto ei sovi evoluution maailmaan, ja esimerkiksi julkkisateisti Sam Harris ei edes usko vapaaseen tahtoon.

Ateistit eivät halua uskoa, että moraali kumpuaa juutalais-kristillisestä uskosta.

Myös kielen oppiminen on kova pähkinä darvinisteille. Se alkaa jo ennen syntymää, ja jo alle kolmivuotiaat pystyvät oppimaan vieraan kielen.

Ja ihmisen aivot on ohjelmoitu arvostamaan runoutta.

Lähde:

Ananthaswamy, Anil. 2018. Young babies disapprove when they see adults acting immorally. New Scientist. (9.3.).

Perhostoukka ääntelee kuin suihkumoottori tai teekannu

Amphion floridensis.Tämän perhosen toukka ääntelee kuin suihkumoottori tai teekannu. Kuva: Didier Descouens, CC BY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Tuore tutkimus kertoo, että Amphion floridensisin toukka muodostaa ääniä samalla tavalla kuin suihkumoottori tai teekattila.

Journal of Experimental Biologyssa julkaistu raportti tuo esiin näin yllättävän piirteen toukista.

Kun populaarijulkaisuissa on tapana selittää kaikki evoluutiolla, herää kysymys, kehittyikö toukka teekattilasta tai suihkumoottorista, vai näemmekö tässä vain konvergenttista evoluutiota?

Sen mukaan eri lajien oletetaan kehittäneen samat ominaisuudet toisistaan riippumatta. Tämän uskomuksen perimmäinen syy lienee halu estää evoluutioteoria kuolemasta sukupuuttoon.

Viime aikojen tutkimukset ovat tuoneet julki myös muita yllättäviä piirteitä eläinkunnasta.

Lähde:

Geggel, Laura. 2018. Caterpillars Can Scream. Live Science (26.2.).

Liitukauden pikkulintu haastaa evoluution

Liitukauden pikkulintu saattoi näyttää tältä. Kuva: Wikimedia Commons.




Joel Kontinen

Nature Communications raportoi äskettäin Espanjasta löydetystä pikkulinnun poikasesta. joka evolutionistien mukaan eli 127 miljoonaa vuotta sitten isojen dinosaurusten kaudella.

Kukaan ei tällä kertaa väitä, että lintu olisi höyhenpeitteinen dinosaurus.

Tutkijat eivät ole varmoja siitä, onko tämä viiden sentin pituinen siipiveikko uusi laji.

Nyt tunnetaan niin paljon liitukauden lintuja, joilla on nykylintujen piirteitä, että evolutionistien usko dinosaurusten ja lintujen lähisukulaisuuteen on käymässä mahdottomaksi.

Lähde:

Geggel, Laura. 2018. This Is One of the Tiniest Ancient Birds, and It Lived Alongside Giant Dinosaurs. Live Science (5.3.).

Stephen Hawking puolustaa alkuräjähdystä – täysin epäuskottavasti

Kosmologit tuntevat vain alle 5 prosenttia universumin koostumuksesta. Kuva: Szczureq, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Alkuräjähdys (big bang) on vallitseva universumin syntyteoria, mutta sen todisteet ovat hataraakin hatarampia.

Se vaatii tuekseen täysin hypoteettisia elementtejä, kuten kvanttifluktaation, kosmisten inflaation, pimeää ainetta ja pimeää energiaa.

Kvanttifluktaatio on pohjimmiltaan magiaa.

New Scientist on kutsunut kosmista inflaatiota
täysin pöhköksi (bonkers) ideaksi.

Live Science pitää pimeää energiaa fysiikan historian surkeimpana teoreettisena ennusteena.

Pimeän aineen ja pimeän energian olemassaolosta ei ole todisteita.

Äskettäin Stephen Hawking työnsi lusikkansa tähän soppaan.

Popular Science julkaisi videon, jolla Neil de Grasse Tyson kysyy Hawkingilta, mitä oli ennen big bangia.
.
Mitään ei ollut olemassa, oli hänen vastauksensa.

Hawking selitti, että alussa tavallisen ajan sijasta oli kuvitteellinen aika, joka toimi ikään kuin avaruuden neljäntenä ulottuvuutena. Hän vertaa avaruusaikaa mihin tahansa kaartuvaan pintaan ja sanoo, että etelänavan eteläpuolella ei ole mitään. Samoin myös ennen big bangia ei ollut mitään.

Loogista?

Hawking ei läheskään aina ole johdonmukainen. Hän on sekä varoittanut ahneista avaruusolennoista että sijoittanut pennosiaan ulkoavaruuden elämän etsintään.

Hän uskoo, että fysiikan lait loivat universumin, mutta hyväksyy sen, että inflaatio rikkoi näitä lakeja alussa, jolloin universumin sanotaan laajentuneen valon nopeutta vikkelämmin.


Lähde:

Bartels, Meghan. 2018. Watch Stephen Hawking explain what he thinks came before the big bang. Newsweek (3.3.).

Skeptikko Michael Shermer: Usko avaruusolentoihin on valepukuinen uskonto

Harmaa vapahtaja? Kuva: LeCire, Public domain.



Joel Kontinen

Ateistit eivät kovin mielellään tunnusta, että heidän ideologiansa on pohjimmiltaan uskonnollinen näkemys.

Äskettäin Skeptic-lehden päätoimittaja ja Scientific Americanin kolumnisti Michael Shermer kuitenkin poikkesi tästä kannasta. Hän tunnusti, että usko alieneihin on ateistien korvike uskolle Jumalaan.

Shermer sanoo, että meillä ei ole mitään todisteita siitä. että avaruusolentoja edes olisi olemassa.

Monesti niitä kuitenkin kuvataan liki jumalankaltaisiksi olennoiksi.

Avaruusolennot ovat Shermerin mukaan täysin mielikuvituksen tuotetta.

Psykologi Clay Routledge ja kollegat sanovat, että henkilöt, joiden uskonnollisuuden taso on matala, uskovat muita herkemmin avaruusolentoihin.

Ateistit kammoksuvat ajatusta, että olisimme yksin maailmankaikkeudessa.

Usko ufoihin kumpuaa evoluutiosta, joka tarjoaa vaihtoehtoista vapahtajaa.

Shermer pitää myös uskontoa evoluution tuotteena ja on aiemmin julistanut, että tiede on hänen vapahtajansa.

Lähde:

Shermer, Michael. 2018. Gods, Aliens, and Atheists: Are We Alone in the Universe? Big Think (9.1.).

“Olipa kerran donitsi”: Paras naturalistinen selitys Kuun synnystä?

Taiteilijan käsitys Kuun synnystä. Kuva: Sarah Stewart/UC Davis /NASA.




Joel Kontinen

Olipa kerran (once upon a time). Tiedeportaali Live Science ei yleensä aloita kirjoituksiaan näin rehellisesti, ja nytkin se kohta tarkentaa ajankohdan noin 4,5 miljardiksi vuodeksi.

Mitä kerran siis oli?

Donitsi.

Journal of Geophysical Research – Planets julkaisi eilen (28.2.) uuden selityksen Kuun synnystä. Siinä turvaudutaan hypoteettiseen donitsin muotoiseen taivaankappaleeseen, jolle professori Sarah Stewart (University of California, Davis) ja jatko-opiskelija Simon Lock (Harvard University) antoivat nimen synestia.

Nimi perustuu kreikkalaiseen mytologiaan. Syn tarkoittaa yhdessä, ja Hestia muodon ja arkkitehtuurin jumalatar.

Stewart ja Lock arvelevat, että synestia voi syntyä, kun kaksi planeetankokoista taivaankappaletta törmää toisiinsa, jolloin muodostuu superkuuma höyrypilvi.

He uskovat, että Kuu oli aluksi tämän donitsin kuorrutuksena. Vähitellen donitsi viileni, ja nyt meillä on sekä Maa että Kuu.

He joutuvat myös turvautumaan Theia-nimiseen hypoteettiseen Marsin kokoiseen kivijärkäleeseen, joka törmäsi Maahan ja muovaili siitä donitsin.

Professori Stewart uskoo, että uusi kuunsyntyteoria on tarpeen, koska entiset eivät selitä Kuun koostumusta.

Nature onkin luonnehtinut niitä salaliittoteorioiksi.

Kuun synty on yhä naturalistinen mysteeri.

Kuu kertoo meille luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta.

Lähde:

Specktor, Brandon. 2018. Earth Was Vaporized 4.5 Billion Years Ago, and (Maybe) That's Why We Have a Moon. Live Science. (28.2.).