Joel Kontinen
Elämän synty on darvinistinen ongelma, jota ei saada ratkaistua. Se on niin paha dilemma, että jotkut ovat spekuloineet, että maapallon elämä tuli ulkoavaruudesta.
Tämä ei ole ratkaisu, vaan se työntää ongelman muutaman kymmenen, sadan tai tuhannen valovuoden päähän.
Äskettäin tutkijat yrittivät nostaa kovia kokeneen ja jo kertaalleen kuopatun RNA-maailman haudasta.
RNA on DNA:n tavoin nelikirjaiminen geneettistä informaatiota kuljettava säie, mutta toisin kuin DNA:ssa, siinä on vain yksi jouste. Tutkijat ovat arvelleet, että elämän oli helpompi kehittyä RNA:sta kuin DNA:sta.
Philipp Holliger ja kollegat joutuivat peukaloimaan RNA:ta, jotta he olisivat kyenneet poistamaan esteet, jotka luonnollisissa oloissa tekevät sen rakennusaineen riboosin (C5H10O5)) kahdentumisen eli replikaation mahdottomaksi silloin, kun se on laskostunut eli saanut kolmiulotteisen muotonsa.
Replikoituminen edellyttää kolmiulotteista muotoa, joka voi muodostaa ribotsyymiksi kutsutun entsyymin. Mutta koska ribotsyymi on kolmiulotteista RNA:ta, sen replikaatio estyy.
Tutkijat joutuivat siirtämään kolme sokeriosaa kerralla tavanomaisen yhden asemasta, jotta temppu onnistuisi, ja lisäksi tekemään kokeensa -7°C:ssä.
Koe muistuttaa pikemmin älykästä suunnittelua kuin evoluutiota. Kuka olisi alkuliemen aikoihin voinut vääntää termostaattia sopivan viileäksi ja peukaloida siirretyn informaation määrää?
Lähde:
Medical Research Council. 2018. Scientists crack how primordial life on Earth might have replicated itself. Science Daily (15.5.).
Tekstit
