Joel Kontinen
Hyönteisiä on kaikkialla maailmassa. Ne lentävät ilmassa, elävät puissa, kulkevat maan päällä tai maan alla ja jopa elävät tai metsästävät vedessä. Joitakin arvostetaan, toisia ei, mutta ne ovat välttämättömiä elintarvikeketjulle. Ne pölyttävät kasveja, auttavat kierrättämään jätettä ja suorittavat muita tärkeitä tehtäviä. Osa niistä tuottaa ongelmaa evoluutiolle. Se johtuu niiden yhtäkkisestä ja monipuolisesta esiintymisestä fossiileissa, jota seuraa valtava, selittämätön aukko.
Hyönteiset ilmestyvät evoluution ajoituksen mukaan ensimmäistä kertaa noin "385 miljoonaa vuotta" sitten. Varhaisin tunnettu hyönteinen, joka ilmestyi yhtäkkiä ilman esiasteita, oli siivetön olento, joka näytti aivan nykyaikaiselta hopeakalalta. Mutta tämän ensimmäisen fossiilitodisteen jälkeen epäiltiin, että sedimenttikivissä ei ollut hyönteisiä seuraavien 60 miljoonan vuoden aikana. Ei ollut merkkejä yhdestäkään torakasta, heinäsirkasta tai sudenkorennosta. Tämä valtava evoluutioero 385 - 325 miljoonaa vuotta sitten tunnetaan paleontologien keskuudessa kuusijalkaisten aukkona (hexapod gap).
Hexapod tarkoittaa kuusijalkaista.
Mutta kuusijalkaiset ovat ongelmallisia evoluutiokertomuksen tuholaisia. Ne ilmaantuivat liian nopeasti. Sitten seurasi valtava hyönteisten monimuotoisuus, kuten monenlaisia lentäviä hyönteisiä. Yksi evoluution tutkija totesi äskettäin:
"Hyönteisten ensimmäisen ilmaantuminen on ollut melkoinen mysteeri, koska fossiileissa miljoonien vuosien aikana ei ollut yhtään hyönteistä, ja sitten vain yhtäkkiä seurasi hyönteisten räjähdys."
Valtava ongelma on, että kaikki tämän hyönteisten monimuotoisuuden räjähdyksen evoluutioprosessorit olisi löydettävä kuusijalkaisten aukosta, mutta evolutionistien mukaan "kantasolujen kuusijalkaisten fossiilit jäävät vaikeasti tavoitettaviksi."
Joten, miten evolutionistit ovat yrittäneet ratkaista tätä kuusijalkaisten aukkoa? Eräs suosittu hypoteesi ehdottaa, että hyönteisten runsautta ja kokoa rajoittivat alhaiset happitasot maan ilmakehässä myöhäisellä devonikaudella. Yleinen ajatus tuntui saavan jonkin verran tukea, joka perustui ilmakehän hapen malliin viimeisten 570 miljoonan vuoden aikana. Mallin on kehittänyt Yalen geokemisti Robert Berner. Hän vertasi hiilen ja hapen suhteita muinaisissa kivissä ja fossiileissa. Tämän mallin perusteella ilmakehän happipitoisuus kuusijalkaisten alkuvaiheessa oli alle 15%. Nykyisin ilmakehän happipitoisuus on noin 21%. Alhaisen happitason uskottiin jotenkin tukahduttaneen kuusijalkaisten esiintymisen.
Uudet tiedot osoittivat, että happipitoisuuden muutos ei vaikuta hyönteisiin. Yksi tutkimuksen tekijöistä, Stanford paleontologi Jonathan Payne, totesi: "Tämä tutkimus osoittaa, että alhaisen hapen aiheuttama hyönteisten kehittymisen esto voidaan sulkea pois, koska se ei ole yhteensopiva uusimpien tietojen kanssa."
Evolutionistit ovat nyt lähtötilanteessa yrittämässä keksiä selitystä tähän kuusijalkaisten aukkoon ja siihen, miksi hyönteiset näkyvät yhtäkkiä fossiileissa monipuolisesti kaikissa eri muodoissaan ilman evoluutiota.
Joten, miten kreationistit ymmärtävät nämä tiedot, jos evolutionistit eivät siihen pysty? Kuten Raamatussa todetaan, noin 4500 vuotta sitten maailmanlaajuinen katastrofaalinen tulva hautasi nopeasti miljardeja kasveja ja eläimiä, jotka nyt löytyvät sedimenttikivien fossiileina. Siivekkäiden hyönteisten puuttuminen fossiileissa selittyy helposti siten, että maassa asuvat, siivettömät hyönteiset hautautuivat ensin, koska ne elivät ensin tulvaan hautautuneilla matalan korkeuden ekologisilla vyöhykkeillä, kun taas siivekkäät hyönteiset ja korkeammissa korkeuksissa asuvat hyönteiset hautaantuivat myöhemmin. Lentävien hyönteisten fossiilit ilmestyvät siten äkillisesti. Se ei osoita merkkejä siitä, että ne ovat kehittyneet. Jumala loi ne kunkin lajinsa mukaan. Kuusijalkaiset sopivat täydellisesti siihen, mitä tieteessä sanotaan.
Lähde:
Tomkins, Jeffrey P. 2018. Evolutionists Can't Fill the Hexapod Gap. Acts & Facts. 47 (8).
Tekstit
