Sopivasti Darwininpäiväksi: pehmeitä kudoksia kambrikaudelta ja muita ongelmia evoluutiolle

Trilobiitti haastaa darvinistisen ajattelun.


Joel Kontinen

Nature Communications julkaisi sopivasti Darwininpäivän (12.2.) aattona tutkimuksen, joka lisää darvinistien tuskaa.

Lehti raportoi Kanadasta löydetyistä pehmeäkuorisista fossiileista, joiden uskotaan olevan 500 miljoonaa vuotta vanhoja ja edustavan kambrikauden räjähdystä.

Eläimet ovat säilyneet paremmin kuin ennen tätä löydetyt kambrikauden eläimet. Fossiileissa näkyy esimerkiksi verkkokalvoja, sarveiskalvoja, sisäelimiä ja suolia.

Evoluutiosta ei sen sijaan näkynyt merkkiäkään.


Lähde:

Caron, Jean-Bernard et al. 2014. A new phyllopod bed-like assemblage from the Burgess Shale of the Canadian Rockies. Nature Communications 5 (11.2.).

Vompatti ja metsämurmeli – evoluution kummajaiset

Vompatti muistuttaa metsämurmelia mutta ei ole sille sukua.



Joel Kontinen

Evolutionisti uskoo, että ihminen ja simpanssi ovat lähisukulaisia, vaikka viime aikojen tutkimukset osoittavat meidän ja Pan troglodytesin geneettisen eron olevan 30 prosentin luokkaa.

Evolutionisti ei usko, että vompatti ja metsämurmeli ovat lähisukulaisia, vaikka ne näyttävät vähintään serkuilta.

Vompatti on australialainen pussieläin. Metsämurmeli (Marmota monax) taas on istukallinen nisäkäs. Pussieläinten ei darvinistisen ajattelun mukaan pitäisi näyttää istukallisilta eläimiltä, koska niiden oletettu yhteinen kantaisä eli kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Mutta monet Darwinin elämänpuun eri oksilla kököttävät eläimet näyttävät hämmästyttävän samanlaisilta.

Evolutionisteilla on iso kova pähkinä purtavaksi.

Vanhimmat ihmisen jalanjäljet Euroopassa tuottavat ongelmia

Laetolin jalanjälkien malli japanilaisessa museossa. Kuva Wikipediasta. (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).



Joel Kontinen

Viime toukokuussa raju myrsky kulutti kallioita Norfolkissa Isossa-Britanniassa ja paljasti 49 jalanjälkeä. Vesi peitti jalanjäljet kahdessa viikossa, mutta sitä ennen tutkijat olivat ehtineet kuvata jäljet ja rakentaa niistä kolmiulotteiset kuvat.

Liverpool John Moores Universityn tutkija Isabelle De Groote ja kollegat olettavat, että Homo antecessor-lajiin kuuluvat esi-isämme jättivät jalanjäljet 850 000–950 000 vuotta sitten.

Tutkijat arvioivat jälkien iän samasta kerrostumasta löydettyjen ja myöhemmin kuolleiden eläinten (esimerkiksi hirvien) fossiileista ja kasvien jäännöksistä. Samalta rannalta aiemmin löydetyt kivityökalut ja työstetyt luut vahvistivat tutkijoiden käsitystä ajoituksesta.

Tohtori De Groote uskoo, että vain pystyssä kävelevä ihminen on voinut jättää nämä jalanjäljet, jotka muodoltaan muistuttavat suuresti Tansanian kuuluisia Laetolin jälkiä.

Laetolin jalanjäljet tuottavat päänvaivaa evolutionisteille, koska heidän mielestään ne ovat yli 3 miljoonaa vuotta vanhoja ja tuolloin nykyihminen ei vielä ollut ilmaantunut.

On oikeastaan absurdia, että jalanjäljet kestävät 900 000 vuotta, mutta vesi turmelee ne liki silmänräpäyksessä. Sellaista on usko vuosimiljooniin.

Iänmääritysmenetelmät ovat tunnetusti ongelmallisia, joten ikivanhojen jälkien ajoittaminen on melkoista arpapeliä.


Lähde:

Coghlan, Andy. 2014. Oldest human footprints outside Africa found in UK. New Scientist (7.2.).

Liskot, linnut, dinosaurukset ja nisäkkäät samassa joukkohaudassa Kiinassa – evolutionistit ihmeissään

Nooan ajan vedenpaisumus selittää parhaiten, miksi erilaiset eläimet päätyivät samaan joukkohautaan.




Joel Kontinen

Tutkijat pohtivat äskettäin Nature Communicationissa, miten liskot, linnut, dinosaurukset ja nisäkkäät päätyivät samaan joukkohautaan Kiinassa. Pulmaa mutkistaa se, että joukossa on myös makeanveden eläimiä. Tutkijat arvelevat, että laavavirrat tappoivat nämä eläimet, joiden fossiilit ovat säilyneet ällistyttävän hyvin.

Nanjingin yliopiston tutkija Baoyu Jiang ja kollegat liittivät tutkimukseensa myös kuvia pehmeistä kudoksista, joiden he uskovat säilyneen 120–130 miljoonaa vuotta.

He voivat olla oikeilla jäljillä, joskin näiden fossiilien ajoitukseen ei ole luottamista. Monet luomiseen uskovat tiedemiehet arvelevat, että tulivuorten purkautuivat ainakin vedenpaisumuksen alussa.


Lähde:


Jiang, Baoyu & al. 2014. New evidence suggests pyroclastic flows are responsible for the remarkable preservation of the Jehol biota. Nature Communications 5 (4.2.)

Evolutionistien uusi muna vai kana -ongelma: kumpi oli ensin, viikunapistiäinen vai viikuna?

Tällä viikunapuulla on leveyttä.



Joel Kontinen


Australiassa kasvava jättiviikunapuuta Ficus macrophylla eli Moreton Bay Fig ei olisi olemassa ellei Pleistodontes froggatti -pistiäinen pölyttäisi sitä.

Ja tämä viikunapistiäinen kykenee lisääntymään ainoastaan Ficus macrophyllan kukassa. Ilman viikunaa ei olisi pistiäistä, ja ilman pistiäistä ei olisi viikunaa.

Niiden on täytynyt ilmaantua samanaikaisesti, muuten kumpaakaan ei olisi olemassa.

Ficus macrophylla on sikäli erikoinen puu, että se tiputtaa oksistaan ilmajuuria, jotka aikanaan ulottuvat maahan, juurtuvat ja alkavat kannattaa oksia. Näistä juurista muodostuu leveä rungosto.

Kengurunhäntäpuu – kuivan maan elävä fossiili

Kengurunhäntäpuu on elävä fossiili.




Joel Kontinen

Kengurunhäntäpuu (Xanthorrhoea) eli ruohopuu on elävä fossiili, joka evolutionistien mukaan kehittyi hyvin varhain kasvikunnan historiassa.

Kengurunhäntäpuita kasvaa monin paikoin Queenslandissa ja Victoriassa eli Australian länsi- ja eteläosissa. Ne ovat saaneet nimensä rungosta, joka kuivettuaan muistuttaa kengurun häntää.

Ruohopuu voi elää 600-vuotiaaksi. Se viihtyy kuivassa ja karussa maastossa, kestää metsäpaloja ja kuivuutta ja kukkii monesti sen jälkeen, kun maa on palanut karrelle.

Opossumit, nektarinsyöjälinnut ja hyönteiset juovat sen valkoisten kukkien mettä. Australian alkuperäisasukkaat (abot) söivät sen siemeniä ja valmistivat puusta aseita. Varhaiset siirtolaiset tekivät siitä suitsuketta, saippuaa, äänilevyjä ja kestävää liimaa.

Elävien fossiilien luettelo on yllättävän pitkä.

Babylonialaisen Nooan arkin savitaulu otsikoissa

Oikea arkki saattoi näyttää tältä.




Joel Kontinen

Miltei jokaisella kansanryhmällä on oma kertomuksensa suuresta tulvasta, joka tuhosi muinaisen maailman. Kertomuksissa on paikallisia eroja, mutta niiden ydinsanoma on yllättävän samankaltainen.

British Museumin tutkija Irving Finkel uskoo löytäneensä kaikkien vedenpaisumuskertomusten isoäidin. Hän sai brittiläiseltä keräilijältä babylonialaisen savitaulun, joka kertoo vedenpaisumuksesta ja pyöreästä arkista.

Finkelin mukaan älypuhelimen kokoiseen savitauluun kaiverrettu kertomus on tuhat vuotta vanhempi kuin Genesiksen kuvaus Nooasta ja vedenpaisumuksesta. Hän uskoo, että kertomus on peräisin ajalta 1900–1700 eKr.

Kertomuksen sankari on Atra-hasıs, joka kuulee tulevasta tuomiosta ja rakentaa arkin.

Babylonialainen arkki oli pyöreä niin kuin Irakin nykyiset jokiveneet, ja sen läpimitta oli osapuilleen 70 metriä ja laitojen korkeus 6–7 metriä. Nooan arkki oli huomattavasti pidempi, ehkä yli 150 metriä, ja siinä oli kolme kantta.

Finkelin kääntämän savitaulun arkki on huomattavasti merikelpoisempi kuin Gilgamesh-eepoksen kuutionmuotoinen alus, mutta jo alusten mitat viittaavat siihen, että Genesiksen kuvaus on alkuperäinen ja kaikki muut jossain määrin turmeltuneita muunnelmia siitä.

Finkel uskoo, että Genesis kirjoitettiin vasta silloin, kun Israel oli pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Jeesus sitä vastoin osoitti evankeliumeissa, että Mooses kirjoitti Genesiksen – ja Mooses eli viitisensataa vuotta ennen pakkosiirtolaisuutta, joten meidän kannattaa mieluummin uskoa evankeliumien kirjoittajia kuin Finkelia.

Lähde:

Finkel, Irving. 2014. Noah's Ark: the facts behind the Flood. The Telegraph 19.1.