Tuorein elävä fossiili: pikkuruinen skorpioni ei ole muuttunut “100 miljoonaan vuoteen”

Tämän nykyisin elävän skorpionin lähisukulainen löytyi meripihkaan hautautuneena. Kuva: Jaroslav Smrž, Ĺubomír Kováč, Jaromír Mikeš, Alena Lukešová, Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Dinosaurusten uusin naapuri oli vain riisinjyvän (1,47 millimetrin) pituinen. Burmasta löytynyt meripihkaan jähmettynyt Electrokoenenia yaksha muistuttaa suuresti nykyisin eläviä skorpioneja.

Fossiili on ajoitettu ”100 miljoonan vuoden” ikäiseksi. Ennen tätä löytöä vanhin tällainen skorpioni oli ”3–6 miljoonaa vuotta” vanha.

Evoluutio loistaa myös uudessa löydössä poissaolollaan.

Eläinten pitäisi evoluution mukaan muuttua ja kehittyä vuosimiljoonien saatossa, mutta muuttumattomuudesta (stasis) on tullut melkoinen trendi.

Elävien fossiilien luettelo kasvaa liki päivittäin.

Darvinistin on uskottava, että evoluutio unohti monet eläinlajit kymmeniksi tai jopa sadoiksi miljooniksi vuosiksi.

Toisin sanoen: evoluutioajattelu on ajautunut umpikujaan.

Lähde:

Springer. 2016. First microwhip scorpion from Mesozoic period found in Burmese amber: New minute fossilized microwhip scorpion named after South Asian nature spirits. Science Daily. (9.3.).

Miltei näkymätön kovakuoriainen on vesihiihtomestari

Vesihiihtomestari tauolla. Kuva: Andreas Rusch, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Lummenälvikäs (Galerucella nymphaeae) on yllättävän vikkelä. Se vipeltää veden pinnalla puoli metriä sekunnissa. Ihmisellä tällainen vauhti vastaisi 500:aa kilometriä tunnissa.

Tämä pikkuruinen kovakuoriainen kohottaa keskijalkansa ilmaan ja sitten kohottautuu pystymmäksi ja räpyttelee siipiään. Näin se kiitää muutaman metrin eteenpäin kuin vesihiihtäjä.

Se etenee niin nopeasti, että välillä se näyttää katoavan tyystin.

Haripriya Mukundarajan (Stanford University) kollegoineen filmasi lummenälvikkään vesihiihtoa laboratoriossa ja julkaisi havaintonsa Journal of Experimental Biology -lehdessä.

Menetelmää on jo ehditty luonnehtia elegantiksi. Tutkijat toivovat voivansa hyödyntää sitä rakentaessaan veden päällä liikkuvia robotteja.

Eläinten kyvyt kertovat luomisesta:

· ampujakalan tarkkuus

· kolibrien paikallaanlento

· pyhän pillerinpyörittäjän suunnistustaito

· pommikiitäjäisen puolustusmekanismi

· muurahaisen lääkintätaidot

Ei ole ihme, että tutkijat pyrkivät hyödyntämään eläinkunnassa ilmeneviä älykkäitä ratkaisuja.

Lähde:

Ceurstemont, Sandrine. 2016. The secret of beetles that waterski so fast they vanish. New Scientist (2.3.).

Pikkuinen varpuslintu viljelee puiden mahlaa

Viljelijälintu. Kuva: Nomdeploom, Creative Commons (CC BY 3.0).



Joel Kontinen


Tiedejulkaisujen otsikot eivät välttämättä ole kuivahkon virallisia. Äsken New Scientist julkaisi jutun harvinaisesta australialaisesta linnusta, joka ”viljelee ravitsevaa mannaa puista.”

Eläinten taidot eivät vastaa evoluution odotuksia. Isojen apinoiden pitäisi kehitysopin mukaan olla kaikkein etevämpiä otuksia, mutta huomattavasti pienemmät linnut ovat todellisessa elämässä monesti niitä paljon fiksumpia.

Varislinnut päihittävät simpanssit mennen tullen älykkyydessä (lue lisää tästä, tästä ja tästä), papukaijat taas puhekyvyssä (jos niiden kykyä voidaan kutsua puheeksi).

Ehkäpä yllättävin tapaus on pieni uhanalainen varpuslintu, joka viljelee puiden mahlaa. Tasmanianhelmikäs (Pardalotus quadragintus) nokkii eukalyptuksen lehtien ruotia. Muutaman päivän ajan haavasta vuotaa mahlaa, jonka helmikäs noukkii talteen.

Myös vieläkin pienemmät muurahaiset harrastavat viljelyä.

Simpanssit eivät vielä ole ehtineet kehittyä niin pitkälle – ja tuskin ehtivätkään.

Eläinten – ja myös kasvien – taidot kertovat luomisesta. Evoluution sokea kelloseppä ei olisi viitsinyt antaa niille niin yllättäviä kykyjä.


Lähde:

Barras, Colin. 2016. Rare Australian bird farms nourishing manna from trees. New Scientist (3.3.).

Gekot ja kameleontit elivät jo liitukaudella

Monet sisiliskot ovat säilyneet ällistyttävän hyvin meripihkassa. Kuva: PG Palmer, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).



Joel Kontinen

Burmasta löytynyt gekko oli säilynyt niin hyvin meripihkassa, että aluksi tutkijat luulivat sen olevan peräisin meidän päiviltämme. Mutta yhdentoista muun samaan kokoelmaan kuuluvan liskofossiilin kanssa se on ajoitettu noin ”100 miljoonan vuoden” ikäiseksi.

Liitukauden piti olla dinosaurusten valtakautta. Nyt näyttää siltä, että myös ainakin salamanterit, tuatarat, gekot ja kameleontit menestyivät tuolloin.

Pienistä eroista huolimatta fossiilit ovat selvästi tunnistettavissa gekoiksi ja kameleonteiksi. Evoluution sijasta niissä näkyy stasis eli muuttumattomuus.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että myös monet nisäkkäät ja nykylinnut elivät dinosaurusten kaudella. Niitä on jopa löydetty samasta joukkohaudasta.

Meripihkaan jähmettyneillä eläimillä on pinttynyt taipumus muistuttaa erehdyttävästi nykyisin eläviä lajeja riippumatta siitä, miten monta kymmentä tai sataa miljoonaa vuotta vanhoja niiden uskotaan olevan.

Tällaiset löydöt tukevat Genesiksen lajiensa mukaan periaatetta.

Lähde:

Sokol, Joshua. 2016. Dinosaur-era geckos and chameleons perfectly preserved in amber. New Scientist (4.3.).

Sudenkorento ällistyttää 18 000 kilometrin muuttomatkallaan

Lähtisinkö käymään Teksasissa?




Joel Kontinen

Tuore PLoS ONE:ssa julkaistu tutkimus ällistyttää. Hyönteisten pitkät muuttomatkat tosin tiedettiin jo aiemminkin, mutta muuton pituus oli silti säilynyt mysteerinä.

Tiedettiin, että monarkkiperhonen (Danaus plexippus) saattaa vuosittain lentää muuttomatkallaan 8 000 kilometriä, ensin syksyllä Etelä-Kanadasta tai USA:sta Meksikoon ja sitten keväällä vähän matkaa takaisinpäin, mutta nyt tutkijat arvelevat, että maailman yleisin sudenkorento Pantala flavescens voi lentää jopa 18 000 kilometriä etsiessään sopivaa lammikkoa, jonne se voisi laskea pikkuruiset jälkeläisensä.

P. flavescens on vain neljän sentin pituinen, mutta se saattaa lentää tuhannen metrin korkeudessa Intiasta Teksasiin saakka.

Eläinten ilmiömäiset suunnistustaidot kertovat luomisesta. Esimerkiksi punarinnat ovat huomattavasti tarkempia kuin Venäjän risteilyohjukset tai USA:n pommit.

Sudenkorento on lisäksi elävä fossiili, joka ei juuri ole muuttunut edes evoluution aikana noin ”150 miljoonaan” vuoteen.

Sudenkorento on suunniteltu niin hienosti, että tutkijat ovat kehittäneet sen lentoa matkivan pienen robotin.

Lähde:

Morell, Virginia. 2016. Tiny dragonfly shatters insect migration record. Science (2.3.).

”Maailman pahuus kumpuaa uskonnoista”, toimittaja Venla Kokkonen väittää

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa. Kierteisgalaksi NGC 1300. Kuva: NASA, ESA, and The Hubble Heritage Team STScI/AURA).





Joel Kontinen

Yhteen kirjoitukseen voi joskus sulloa melkoisen kokoelman kummallisia uskomuksia. Äskettäin radiotoimittaja Venla Kokkonen ilmaisi ateistisen ohjelmajulistuksensa, joka koostuu ainakin seuraavista kohdista:

· Jumalaa ei ole olemassa.
· Raamattu on maailman vanhin satukirja.
· Maailman pahuus kumpuaa uskonnoista.
· Uskonnot tulisi kieltää.
· Darwin on tieteellisesti todistanut maailman synnyn evoluutioteoriallaan.

Yksikään näistä teeseistä ei kestä kriittistä arviointia. Hypätkää kyytiin, niin huomaatte.

Mistä toimittaja Kokkonen tietää, että Jumalaa ei ole olemassa? Lyhyt vastaus on kuolleesta kissanpennusta:

”Olin muistaakseni kuusi, kun tajusin olevani ateisti. En tiennyt vielä silloin sanaa ateisti, mutta uskoni Jumalaan kuitenkin menetin: Kissanpentuni kuoli, eikä pieneen päähäni voinut mahtua, että mitään näin julmaa voi tapahtua. Kuollut kissanpentu! Että jos jossain on Jumala, niin ei se kissanpentuja kyllä tappaisi, tuosta vaan. Tapauksen jälkeen juoksin pihamaan ison kiven päälle ja heristin nyrkkiäni taivaaseen. Ja siitä asti olen ollut hyvin vakaumuksellinen ateisti.”

Tämä näyttää olevan varsin yleinen trendi. Monet jumalankieltäjät sanovan menettäneensä uskonsa, kun heille tärkeä ihminen tai lemmikkieläin kuoli tai loukkaantui vakavasti.

Klassinen esimerkki tästä on Charles Darwin.

Maailmanympärysmatkaansa mennessä Darwin ei enää uskonut Vanhaan testamenttiin ja pian hän myös menetti uskonsa Uuteen testamenttiin. Vuonna 1851 hänen kymmenvuotias Annie-tyttärensä menehtyi kuumetautiin. Monien muiden skeptikoiden tavoin vastoinkäymiset saivat Darwinin hylkäämään kristinuskon.

Darwin ei voinut hyväksyä ajatusta, että Jumala voisi armottomasti ottaa pois hänen tyttärensä.

Esimerkiksi näyttelijä Dana Andrews (1909–1992) myös luopui uskostaan, kun hänen kaksi sisartaan kuolivat äkisti.

Monen on vaikea uskoa, että kärsimyksen lähde ei ole Jumala vaan ihmisen oma valinta. Jumala loi täydellisen maailman, jonka jo ensimmäiset ihmiset pilasivat.

Mutta antakaamme Kokkosen jatkaa:

”Vuosien saatossa olen toki tajunnut, että maailmanlopulta tuntuva kissanpennun kuolema ei sitten ollutkaan maailman julmin asia. Kyllä kaikki tietävät maailman sodat ja kriisit, nälänhädät ja luonnonkatastrofit, tautiepidemiat ja rikokset, rasismin, homofobian, tuotantoeläinten kärsimykset ja ilmastonmuutoksen. Muun muassa. Jos Jumala on hyvä ja olemassa, ei maailma olisi näin kamala ja pelottava paikka elää.”

Ateismin maailmankuvassa ei pitäisi olla tilaa moraalisille kannanotoille, koska kaikki on viime kädessä pelkistettävissä atomien liikkeiksi. Ateisti joutuu lainaamaan kristinuskon moraalikäsitteitä luonnehtiessaan jotain hyväksi tai kamalaksi.

Lienee syytä jatkaa matkaa. Mistä toimittaja Kokkonen tietää, että Raamattu on maailman vanhin satukirja? Moni on väittänyt, että kristinuskon pyhin kirja on kokoelma muinaisten paimentolaisten tarinoita.

Tämä urbaanilegenda on jäänyt elämään omaa elämäänsä, kun skeptikot ovat viljelleet sitä ahkerasti.

Totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Arkeologia on vahvistanut monen Raamatun henkilön, kansan, tavan ja jopa maanjäristyksen historiallisuuden.

Seuraavaksi Kokkonen sanoo uskovansa, että maailman pahuus kumpuaa uskonnoista. Väite on äärimmäisen outo ja yksipuolinen.

1900-luvun ateistiset itsevaltiaat Hitler, Stalin, Mao ja Pol Pot saivat yhdessä vuosisadassa aikaan enemmän verenvuodatusta ja kärsimystä kuin kaikki uskonnot yhteensä koko maailmanhistorian aikana.

Uskontojen väkivaltaisuus on enimmäkseen suuri harha.

On joka tapauksessa kiistämätöntä, että darvinistinen evoluutio on ollut tappavin ideologia, minkä ihminen on koskaan keksinyt.

Charles Darwinin ajatukset kummittelivat ainakin kolmen 1900-luvun suursodan taustalla.

Darwin inspiroi etenkin saksalaisia tiedemiehiä ja militaristeja. Ensin Saksan joukot panivat evoluutioajatukset täytäntöön Lounais-Afrikassa (nykyisessä Namibiassa), jossa he tappoivat hererot liki sukupuuttoon.

Sitten Saksan kenraalit halusivat kokeilla olemassaolon taistelua Euroopan sotatantereilla. Heidän mielestään sota oli evoluution vuoksi välttämätöntä. Se osoittaisi, ketkä oikeasti olivat kaikkein vahvimpia.

Kun Saksa sitten hävisi ensimmäisen maailmansodan, tyytymätön ja pettynyt Hitleriksi sukunimensä muuttanut korpraali jo vannoi jatkavansa taisteluaan, joka sai barbarismin rehottamaan Goethen ja Kantin kotimaassa ja lähialueilla.

Toimittajamme kaipaisi ateistista ristiretkeä ”uskontojen turmelemaan maailmaan”. Tämä olisi ”askel parempaan maailmaan.”

Mutta kuten tiedämme historiasta, vallankumouksilla on tapana syödä lapsensa.

Eutanasia ja abortti kuuluvat oleellisesti ateismin parempaan maailmaan.

Venla Kokkosen tekstistä paistaa uskontofobian lisäksi myös kristofobia eli kristinuskon kammo.

Tämä on täysin turhaa. Kristinusko saa enimmäkseen aikaan hyvää. Se vaikutti ratkaisevasti orjakaupan lopettamiseen.

William Wilberforce (1759–1833) oli kristitty kansanedustaja ja aktivisti, joka jaksoi taistella orjakauppaa vastaan vuosikymmenien ajan, kunnes se kiellettiin lailla Brittiläisessä imperiumissa vuonna 1833.

Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta sai kristityt perustamaan kouluja, sairaaloita ja orpokoteja.

Paavali opetti, että Kristuksessa ”ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Galatalaiskirje 3:28).

Tämä opetus sai kristityt edistämään ihmisten välistä tasa-arvoa ja korjaamaan yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta.

Todellinen vapaus kumpuaa vain Jeesuksen opetuksesta. ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidän vapaiksi” (Johanneksen evankeliumi 8:32).

Kun toimittajamme vaatii, että uskonnot tulisi kieltää, hän ottaa oppia Kiinasta, Kamputseasta, Albaniasta, Pohjois-Koreasta ja osin myös entisestä Neuvostoliitosta. Jostain syystä edes toverit eivät viihtyneet ateistisessa paratiisissaan.

Seuraavaksi toimittajamme tietää kertoa, että Darwin on tieteellisesti todistanut maailman synnyn evoluutioteoriallaan:

”Ja vaikka Darwin on tieteellisesti todistanut maailman synnyn evoluutioteoriallaan, pelottavan suuri osa ihmisistä luulee, että maailma syntyi, poks vaan, parrakkaan miehen taianomaisesta käskystä. Ootko koskaan tutkinut avaruutta? Tai opiskellut biologiaa? Tai vaan ajatellut omilla aivoillasi? Jep. Missään uskonnossa ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä – eikä mitään perusteita sille, että ihmisen kannattaisi olla uskossa.”

Darwin ei Lajien synnyssä todistanut mitään maailman synnystä. Hän oletti, että maailma oli jo olemassa ennen kuin evoluutioprosessit synnyttivät elämän. Evolutionistit ovat tosin kehitelleet monia spekulaatioita siitä, miten elämä olisi voinut syntyä, mutta yksikään niistä ei ole uskottava.

Tiedämme, että fysiikan lait eivät voi synnyttää universumia. Elämä ei synny elottomasta. Jumalan käden jälki näkyy kaikkialla universumissa, solun pienimmästä nanokoneesta suurimpiin kierteisgalakseihin.

Ateistin väitteet kristinuskon turmelevasta vaikutuksesta ovat propagandistisia, eivätkä ne perustu tosiasioihin.

Kristinuskon suurin siunaus on siinä, että se antaa ihmiselle tulevaisuuden ja toivon myös kaiken toivottomuuden keskellä.

Lähde:

Kokkonen, Venla. 2016. Venla Kokkonen: Maailman pahuus kumpuaa uskonnoista. Yle puhe (1.3.).

Elämä syntyi jäisessä meressä? Tuorein elämänsyntyteoria ei toimi

Myös viime vuonna jää näytteli oleellista roolia elämänsyntyteoriassa. Nyt painopiste siirtyy järvestä mereen. Kuva: Joe Mastroianni, National Science Foundation, public domain.




Joel Kontinen

Elämän synty on edelleenkin suurimpia naturalistisia mysteerejä. Kukaan ei ole onnistunut kehittämään edes jollain tavoin toimivaa mallia, mutta uusia yrityksiä humpsahtaa otsikoihin miltei vuosittain, joskus jopa useammin.

Tähän mennessä elämän on uskottu syntyneen esimerkiksi pienessä lämpimässä lammikossa (Charles Darwinin alkuliemi), arseenilammikossa, järven pohjassa tai syvänmeren savuttajassa tai kulkeutuneen tänne komeettojen tai meteoriittien kyydissä.

Yksikään naturalistinen elämänsyntyteoria ei ole uskottava, koska jo Louis Pasteur osoitti kokeellisesti, että elämä ei voi syntyä elottomasta.

Alkuräjähdykseen eli big bangiin perustuvan mallin mukaan maapallo oli aluksi polttavan kuuma. Tätä näkemystä on tosin kritikoitu viime aikoina, koska todisteet osoittavat, että planeettamme ei ollut alussakaan mikään pula-ajan Venus.

Äskettäin Maarten de Wit (Nelson Mandela Metropolitan University) ja Harald Furnes (Bergenin yliopisto) ehdottivat Science Advances -lehdessä, että planeettamme meret olivat elämän synnyn aikoihin osapuilleen yhtä lämpimiä kuin nykyisin ja välillä jopa jäisiä.

He päätyivät tähän tutkittuaan ”3,5 miljardia vuotta” vanhoja kallioita Etelä-Afrikassa. He perustelevat näkemyksensä kipsillä, jota ei heidän mukaansa esiinny kovin lämpimässä.

Kovin perusteellisesti de Wit ja Furnes eivät kuitenkaan naturalistista arkkia tohdi heiluttaa. Hekin uskovat elämän syntyneen arkeeisella kaudella jääkylmässä vedessä.

Muut tutkijat ovat jo ehtineet kritikoida uutta näkemystä. Paul Knauth (Arizona State University) sanoo, että kipsi voi nykyisinkin kasvaa 80-asteisessa vedessä.

Toiset taas yrittävät yhdistää uuden teorian jo kovia kokeneeseen RNA-maailma -hypoteesiin. Koska DNA on erittäin pitkälle suunniteltu tietopaketti, moni uskoo hiukan yksinkertaisemman RNA:n kehittyneen ensin.

RNA:n yksinkertaisuus tosin on myytti. Se on pikemminkin huipputeknologiaa.

Ja DNA:n, RNA:n ja proteiinien yhteispeli haastaa evoluution, joka on täynnä muna vai kana -ongelmia.

Myös uuden elämänsyntyteorian elämä saattaa jäädä perin lyhyeksi.


Lähde:

Barras, Colin. 2016. First life may have been forged in icy seas on a freezing Earth New Scientist (26.2.).