Astronautti John Glenn: “Kun näkee kaiken tämän luomakunnan, on mahdotonta olla uskomatta Jumalaan”

John Glenn vuonna 1962. Kuva: NASA, public domain.




Joel Kontinen

Kun Juri Gagarin oli ensimmäisenä ihmisenä kiertänyt maapallon avaruudessa vuonna 1961, hän sanoi, ettei hän ollut nähnyt Jumalaa lennollaan. Hänelle onnistunut avaruuslento oli todiste sosiaalisen yhteiskuntajärjestelmän ylivoimaisuudesta.

Kuuta kiertäneet Apollo-8:n astronautit sen sijaan lukivat Genesiksen alkujakeet joulutervehdyksenä maan asukkaille vuonna 1968.

Ja astronautti Frank Borman kertoi nähneensä todisteita Jumalasta kuulennolla.

Lisäksi USA:n kuuohjelman isä Wernher von Braun oli kreationisti.

NASA:n leivissä oli (ja on) myös muita kreationisteja, esimerkiksi astronautit James Irwin ja Jeff Williams.

Viime viikolla kuollut entinen astronautti John Glenn kiersi maapallon avaruudessa ensimmäisenä amerikkalaisena vuonna 1962 Friendship 7 -aluksella.

Hän palasi avaruuteen vielä vuonna 1998 sukkulalennolla. Katsellessaan maata hän sanoi: “Kun näkee kaiken tämän luomakunnan, on mahdotonta olla uskomatta Jumalaan.”

Glennin kristillinen usko ei valitettavasti ollut kovin oikeaoppista. Hän oli vapaamuurari.

Ja vaikka hän uskoi Jumalaan ja luomiseen, hän piti myös jonkinasteista teististä evoluutiota mahdollisena.

Lähde:

BBC news. 2016. John Glenn, first American to orbit Earth, dies aged 95. (8.12.).

Höyhendino: Dinosauruksen vai linnun höyheniä meripihkassa?

Kuva: Ryan McKellar, Royal Saskatchewan Museum, Fair Use -periaate.




Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit ovat sisäistäneet dinosaurusten ja lintujen oletetun sukulaisuuden siinä määrin, että englanninkielinen Wikipedia kutsuu lintuja myös lintumaisiksi dinosauruksiksi (avian dinosaurs), ja he ovat tulkinneet monet kyseenalaiset löydöt todisteiksi uskomuksestaan.

Toiset tutkimukset taas haastavat tällaiset uskomukset.

Viestimet ovat pari päivää herkutelleet Burmasta löydetystä meripihkankappaleesta, jossa näkyy 3,7 sentin pituinen höyhenpeitteinen pyrstö tai sen osa.

Current Biology julkaisi löydöstä tutkimuksen, ja monet tiedelehdet raportoivat haltioituneina löydöstä.

Yksi oli kuitenkin joukosta pois: maailman johtava tiedelehti Nature, joka aikanaan myös jätti raportoimatta National Geographicin dinolinnusta eli Archaeoraptorista.

Otus osoittautui väärennökseksi.

Lida Xingin johtama ja National Geographicin rahoittama tutkimusryhmä osti meripihkan torilta.

Sitä oli jo ehditty työstää koruksi, mutta tämä ei oletettavasti vaikuttanut sen sisältöön, jota aluksi erehdyttiin luulemaan kasviksi.

Sen oletettu ikä on ”99 miljoonaa” vuotta, ja höyhenet muistuttavat nykylintujen höyheniä.

Millä perusteella höyhenet olisivat olleet osa dinosauruksen pyrstöä?

Tutkijat arvelevat, että otus oli pitkäpyrstöinen ja että sillä on saattanut olla jopa yli 25 nikamaa pyrstössään.

Mutta kappaleessa on todistettavasti vain kaksi (2) nikamaa; kaikki muu on olettamusta. Pehmeät kudokset ja muu aines haittaavat havaintoja siinä määrin, että tutkijat eivät voi olla varmoja nikamien määrästä.

He eivät edes tiedä, mistä kohdasta meripihkaan jämähtänyt osa on peräisin.

Pitkäpyrstöiset linnut eivät välttämättä ole dinosauruksia. Esimerkiksi Archaeopteryx on kaikesta propagandasta huolimatta lentokykyinen lintu. Tutkijat pitävät myös Jeholornistä lintuna.

Nykyinen löytö ei muutenkaan tue evolutionistien teesiä kovin hyvin. Archaeopteryx on sitä ”50 miljoonaa vuotta” vanhempi ja se on silti lintu.

Mutta evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, vaikka ne olisivat nuorempia kuin aidot linnut, joiden esi-isiä niiden pitäisi olla.

Löytö ainakin viittaa vahvasti siihen, että muurahaiset eivät ole muuttuneet miesmuistiin (ks. kuva yllä).

Samat tutkijat julkaisivat aiemmin Nature Communications -lehdessä tutkimuksen meripihkasta löytyneistä liki "100 miljoonaa vuotta" vanhoista linnunsiivistä.

Tuolloin New Scientist piti niitä dinosauruksen höyheninä, kun taas National Geographic veikkasi niitä linnun suliksi.

Lähteet:

Sherwin, Frank. 2016. Another Feathered Dinosaur Tale. Institute for Creation Research (10.12.).

Xing, Lida et al. 2016. A Feathered Dinosaur Tail with Primitive Plumage Trapped in Mid-Cretaceous Amber. Current Biology 26: 1–9.

Uusi darvinistinen tarina: ihmisen esi-isä kadotti häntänsä kahdesti

Evolutionisti uskoo, että ihmisen esi-isä on hukannut häntänsä. Seepra ei vielä ole ehtinyt.



Joel Kontinen

Joskus darvinistisista tarinoista puuttuu pää ja häntä tai joskus vain häntä, niin kuin tuoreimmassa viritelmässä.

Current Biology pohtii, miksi me emme koiran tavoin heiluta häntämme, vaikka meidän oletetuilla esi-isillämme oli häntäluun jatkeena muutakin kuin ilmaa.

Lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen varhaisilla esi-isillä oli häntä, mutta he (tai ehkä pikemminkin ne) hukkasivat ne kaksi eri kertaa.

Ensimmäinen ”esi-isä” oli ”350 miljoonaa vuotta” sitten elänyt kala, jolla lapsuudessaan oli sekä suomupeitteinen pyrstö että sen päällä kasvava pyrstöevä.

(Englannin kielen sana tail voi tarkoittaa sekä häntää että pyrstöä.)

Nykykaloilla pyrstö ja pyrstöevä kasvavat erillään.

Darvinisti uskoo, että noustuaan maihin kalat kadottivat pyrstöevänsä mutta säilyttivät pyrstönsä, josta kehittyi esimerkiksi koiran tai apinan häntä.

Toisen kerran esi-isämme kadotti häntänsä, kun hän erehtyi muinaisella savannilla nousemaan kahdelle jalalle.

Fossiilit eivät tue tällaista satuilua, mutta evolutionistit eivät ennenkään ole tarvinneet uskolleen vankkoja todisteita.

Heille usko on luja luottamus fossiileihin, jotka edelleenkin puuttuvat ja joita tuskin koskaan on edes ollut olemassa.

Lähde:

Viegas, Jen. How Humans Lost Their Tail, Twice. Live Science (6.12.).

Vesinokkaeläimen myrkystä diabeteslääkettä

Kuva: Dr. Philip Bethge, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Evolutionisteille vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on mysteeri.

Vesinokkaeläin eli jo dinosaurusten kaudella, ja muiden mosaiikkimaisten eläinten tavoin se uhmaa darvinistista evoluutiota.

Tämä vikkelä kosteikkoeläin on siinäkin mielessä erikoinen, että nokkasiilin (Tachyglossus aculeatus) tavoin se voi puolustautua myrkyllä. Koirailla on takaraajoissa rauhasia, joiden myrkky sisältää myös GLP-1-nimistä hormonia.

Se edistää insuliinin vapautumista, joten tutkijat toivovat voivansa valmistaa seosta synteettisesti ja käyttää sitä lääkkeenä kakkostyypin diabeteksen hoidossa.

Evoluution kannattajat ovat monesti väittäneet, että hyvä Jumala ei ole voinut luoda myrkyllisiä eläimiä.

Mutta he eivät usko syntiinlankeemukseen, joka toi kuoleman, kärsimyksen ja pahuuden maailmaan.

Siitä huolimatta Jumala pitää huolta myös eläimistä ja auttaa niitä selviytymään monesti vaarallisissa oloissa.

Hyvin pienet muutokset voivat tehdä jostain seoksesta myrkyllisen.

On loogista uskoa, että syntiinlankeemuksessa aiheutui epigeneettisiä muutoksia, jotka saivat jotkin eläimet tuottamaan myrkkyä.

Lähde:

BBC news. 2016. Platypus venom paves way to possible diabetes treatment (30.11.).

Israelilaiset keksivät varhaisimmat aakkoset 3800 vuotta sitten, uusi tutkimus päättelee

Tuoreen tutkimuksen mukaan muinaiset israelilaiset kehittivät tällaisista hieroglyfeistä varhaisimmat aakkoset, joissa oli 22 kirjainta. Kuva: Jon Bodsworth.




Joel Kontinen

Juutalaiset saattoivat keksiä aakkoset jo silloin, kun muut Lähi-idän kansat vielä tyytyivät hieroglyfeihin.

Arkeologi ja epigrafian tutkija Douglas Petrovich (Wilfrid Laurier University) esitteli tuoreen löytönsä American Schools of Oriental Research -järjestön vuosikokouksessa 17.11.

Tutkiessaan 3800 vuotta vanhoja kiveen hakattuja tekstejä egyptiläisessä museossa Petrovich huomasi tekstissä sanan heprealaiset. Löytö sai hänet tutkimaan kirjoituksia tarkemmin.
Hän arvelee, että heprealaiset pelkistivät egyptiläisten mutkikkaan kirjoitusjärjestelmän varhaisimmiksi aakkosiksi.

Petrovich pystyi myös tunnistamaan teksteistä nimet Joosef, Asenat ja Manasse, jotka ovat meille tuttuja 1. Mooseksen kirjasta.

Löytö tukee Vanhan testamentin historiallisuutta. Se vahvistaa Genesiksen loppulukujen historiallisuuden. Heprealaiset olivat Egyptissä juuri silloin, kun Raamattu sanoo heidän olleen siellä eli osapuilleen 1876–1442 eKr.

Joosefin nimi esiintyy myös faraoiden ajan kolikoissa.

Jotkut skeptikot ovat otaksuneet, että Mooses ei ole voinut kirjoittaa Pentateukkia (eli Vanhan testamentin viittä ensimmäistä kirjaa), koska heidän mielestään juutalaiset eivät tuolloin osanneet kirjoittaa.

Väite on siepattu tuulesta. Arkeologit ovat löytäneet useita vanhoja hepreankielisiä tekstejä. Juutalaiset osasivat kirjoittaa jo varsin varhain.

Arkeologiasta on tullut Raamattuun uskovien ystävä. Monet löydöt tukevat Vanhan testamentin historiallista luotettavuutta (Lue lisää esimerkiksi tästä, tästä, tästä ja tästä).

Lähde:

Bower, Bruce. 2016. Oldest alphabet identified as Hebrew. Science News (19.11.).

Evoluution muna vai kana -ongelma merenpohjassa: pikkuäyriäiset vai merenpohjat kukat?

Kuva: Ria Tan, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Meren elämä on hämmästyttävämpää kuin mitä vielä äskettäin oletimme.

Tutkijat olivat olettaneet, että aallot tai virtaukset pölyttävät merenpohjan kasvit – joissa voi olla valokuvauksellisen kauniita kukkia – mutta äskettäin meksikolaiset tutkijat huomasivat, että pikkuruiset äyriäiset ovat omaksuneet mehiläisen roolin ja käyvät pölyttämässä kasvit.

Symbioosi toimii siis myös meren pohjassa.

Tämä viittaa vahvasti siihen, että sekin ekosysteemi on suunniteltu kokonaisuutena. Äyriäiset saavat ravintonsa kukkien medestä. Ja ilman äyriäisiä merenpohjan elämä saattaisi kuolla.

Evoluutiolle tämä merkitsee uutta muna vai kana -ongelmaa. Niistä ei kehitysopissa ole puutetta.

Lähde:

Benson, Emily. 2016. Bees of the sea: Tiny crustaceans pollinate underwater plants. New Scientist (2.12.).

Lentävä lohikäärme kertoo nerokkaasta suunnittelusta

Draco sumatranus. Kuva: Biophilia curiosus, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Meidän on vaikea välttyä kuulemasta lohikäärmeistä vaikka emme edes lukisi Harry Pottereita. Niihin törmää legendojen ja mytologian lisäksi vaikkapa kiinalaisessa horoskoopissa, jossa on esimerkiksi rotan, apinan ja hevosen lisäksi myös lohikäärme.

Australian Kurandassa pieni museo esittelee lohikäärmeen munia. Museo ei tosin paljasta, millaisen otuksen fossiloituneita jälkeläisiä ne ovat.

Lohikäärme elää myös eläinten nimissä:

Komodonvaraani (Varanus komodoensis) on aikamme suurin lisko. Sen englanninkielinen nimi on Komodo dragon eli Komodonlohikäärme, ja se muistuttaa jossain määrin dinosauruksia.

Lohikäärme on päässyt myös hiukan pienemmän liskon nimeen: Kaakkois-Aasian metsiköissä elävä Draco sumatranus eli Sumatran lohikäärme pystyy liitämään puusta toiseen siivekettä tai purjetta muistuttavan ihopoimunsa avulla.

Tämä pikkulohikäärme kasvaa vain yhdeksän sentin pituiseksi, joskin sen häntä lisää pituutta toisen mokoman. Se pystyy levittämään purjeensa eturaajoillaan niin vikkelästi, että sitä on vaikea kuvata, ja myös ohjaamaan liitoaan.

Kuvaillessaan liitoliskon taitoja New Scientist turvautuu aukkojen evoluutioon ja spekuloi, että sen raajat kehittyivät juuri tätä tarkoitusta varten – ikään kuin sokea kelloseppä olisi nähnyt, mitä se tekee.

Draco sumatranus kertoo meille nerokkaasta suunnittelusta, aivan kuten sitä vielä pienempi pommikiitäjä, jolla myös on lohikäärmeen ominaisuus: se puhaltaa 100-asteista kaasua ahdistajiensa niskaan.

Lähde:

Holmes, Bob. 2016. Dragon lizards fly by grabbing their fold-up wings with ‘hands’. New Scientist (1.12.).