”Vuosisadan komeetta” Ison toi taas naturalistisen myytin mediaan

Komeetta ISON. Kuva ESA/NASA/SOHO/SDO/GSFC.




Joel Kontinen

Komeetat voivat kärähtää auringossa hyvin pahasti. Vuonna 1965 Ikeya-Seki hajosi palasiksi kierrettyään Auringon. Vuonna 2011 Lovejoy koko saman kohtalon. Viime päivinä monet ovat jännittäneet, miten vuosisadan komeetaksi nimetylle Isonille käy.

Ison näyttää selvinneen Auringon ohituksestaan.

Monilla komeetoilla on elliptinen kiertorata, joka tuo ne hyvin lähelle Aurinkoa. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy Aurinkoa. Ne siis pienenevät pienenemistään. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.

Esimerkiksi Aamulehden jutussa pyritään selittämään tämä ongelma vetoamalla myyttiseen Oortin pilveen:

”Ison-komeetta on syntynyt todennäköisesti Aurinkokunnan laitamilla sijaitsevassa Oortin komeettapilvessä, josta ei toistaiseksi ole pystytty tekemään suoria havaintoja.”

Olisi ehkä reilumpaa sanoa, että Oortin pilvestä ei ole kyetty tekemään minkäänlaisia havaintoja. Koko pilven olemassaolo on uskon asia.

Oortin pilven ainoa tarkoitus on pitää yllä uskoa 4,6 miljardin vuoden ikäiseen aurinkokuntaan. Komeettojen alkuperää ei pystytä selittämään naturalistisesti, koska Neptunuksen takana sijaitsevan Kuiperin vyöhykkeen pikkuplaneetat ovat pyrstötähtiin verrattuina jättiläisiä, joten komeetat eivät kaikesta päätellen ole kotoisin sieltäkään.

Lähteet:

Suominen, Mikko. 2013. ISON yllätti tutkijat selviytymällä sittenkin. Tähdet ja avaruus (29.11.)

Timonen, Ilkka. 2013. Ison-komeetta ei hajonnut ollessaan Auringon lähellä. Aamulehti 29.11., A13.

Witze, Alexandra. 2013. Remnants suggest comet ISON still going Nature news (29.11.).

Evoluution ongelma: kumpi oli ensin, mänty vai käpy?

Havupuut kasvavat siemenistä, jotka on pakattu kätevästi käpyyn.



Joel Kontinen

Evoluutiolla on monia muna vai kana -ongelmia, joita darvinistit eivät ole pystyneet ratkaisemaan tai edes selittämään uskottavasti. Esimerkiksi mänty ei kasva ilman käpyä, ja käpy ei synny ilman mäntyä.

Kävyillä on toki muitakin tarkoituksia. Kävyissä olevat siemenet ovat oravien vitamiini- ja omega-3 -pitoista terveysruokaa.

Ainoastaan luominen kykenee selittämään mänty vai käpy -dilemman.

Eero Junkkaala, teistinen evoluutio ja Jumalan kyky kommunikoida

Eero Junkkaala ei usko tietävänsä, milloin ja miten Jumala loi.



Joel Kontinen

Kirjassaan Alussa Jumala loi … Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma, 2013) Eero Junkkaala sanoo uskovansa, että Raamattu ei kerro meille, milloin maailma luotiin ja kuinka kauan siihen kului.

Tämä on teististen evolutionistien vanha väite, joka ei saa tukea Raamatusta. ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on”, sanotaan 2. Mooseksen kirjassa. Genesiksessä on sukuluetteloja, joissa ilmaistaan varhaisten patriarkkojen eliniät. Ja Raamatussa on tapahtumia ja muita sukuluetteloja, joista voi osapuilleen arvioida, milloin Jumala loi ensimmäiset ihmiset.

Genesiksessä myös kerrotaan, että Jumala loi kaiken elävän lajiensa mukaan. Jeesus sanoi, että Jumala loi ihmisen alussa eikä vasta pitkän prosessin lopussa.

Tätä ei ole vaikea uskoa, jos luotamme siihen, että Jumala kykenee kommunikoimaan älykkäästi ihmisten kanssa ja kertomaan meille, mitä Hän on tehnyt.

Isot kissat eivät juuri ole muuttuneet ”kuuteen miljoonaan vuoteen”

Kissaeläinten isoisä muistuttaa läheisesti lumileopardia (yllä). Kuva: Bernard Landgraf, Wikipedia (the GNU Free Documentation License, Version 1.2).



Joel Kontinen

Hiljattain löydetty Panthera blytheaen fossiili osoittaa tutkijoiden mukaan, että pantterimaiset isot kissat elivät Himalajan vuoristossa jo ”kuusi miljoonaa” vuotta sitten eli kaksi miljoonaa vuotta aiemmin kuin he olivat otaksuneet.

Tutkijat löysivät Tiibetistä osittaisen kallon, jonka yläleuassa oli vielä jokunen hammas, ja muita luita, ja julkaisivat löydöksensä äskettäin Proceedings of the Royal Society B -tiedelehdessä.

Lumileopardia suuresti muistuttava Panthera blytheae kertoo meille siitä, että kissaeläimet ovat pysyneet kissaeläiminä eivätkä muuttuneet toisiksi Genesiksen lajeiksi.

Lajiensa mukaan on edelleenkin varteenotettava teoria.

Lähde:

Perkins, Sid. 2013. Leopard-like creature is the oldest big cat yet found. Discovery of Panthera blytheae fossils strengthens an Asian origin for pantherine carnivores. Nature news (13.11.)

Uusi evoluutiotarina: ”Liskolintu” Archaeopteryx kadotti lentotaitonsa

Uusi hypoteesi tiputtaisi Archaeopteryxin orrelta.


Joel Kontinen

Archaeopteryx on niitä harvoja evoluution ikoneja, jotka ovat edes jossain määrin säilyneet meidän aikaamme. Ensimmäinen ”Archie” löytyi osapuilleen samoihin aikoihin kuin varhaisin neandertalilainen.

Hiljattain Etelä-Californian yliopistossa tutkimusta tekevä biologi Michael Habib horjutti uskoa Archaeopteryxin välimuotostatukseen väittämällä, että pitkään ensimmäisenä lintuna pidetty Archie muistuttaa niin suuresti aikamme lentokyvyttömiä lintuja, että se oli todennäköisesti menettänyt lentokykynsä.

Darvinisteilla on nyt varaa väittää tällaista, koska Kiinasta on löytynyt Archieta ”vanhempia” oletettavasti lentokykyisiä lintuja.
Habibin teesi tarkoittaa käytännössä sitä, että evoluutio kulkee väärään suuntaan eli luonnonvalinta eliminoi jo olemassa olevan piirteen. Tästä strategiasta on se etu, että evoluutio ei ikinä etene.

Lähde:

Kaplan, Mark. 2013. Did the Iconic Archaeopteryx Lose Its Ability to Fly? The early bird's anatomy matches that of modern flightless birds, a paleontologist says. Scientific American (13.11.)

Outo väite: ”Alkuperäisasukkaat ovat eläviä fossiileja”

Apinatarinat viihtyvät kaunokirjallisuudessa. Kuvassa vihermarakatin lähisukulainen Chlorocebus pygerythrus. Kenialaisesta taulusta otettu valokuva.



Joel Kontinen

Darvinistinen evoluutio on saanut kiinnostavia sovelluksia kaunokirjallisuudessa. Teoksesaan Siru linnunrataa (Spillran av ett moln, 1966) ruotsalainen kirjailija Rolf Edberg (1912–1997) kuvailee vaellustaan tuntureilla ja pohtii samalla ihmiskunnan menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta niin kuin hän ne käsitti:

”Kun Australian, Tulimaan ja Amazonin deltan alkuasukkaat löydettiin, he elivät miltei täsmälleen paviaanien sosiaalisten ryhmien kokoisina heimoina. Heitä onkin tietyssä mielessä oikeutetusti nimitetty ’eläviksi fossiileiksi’,” hän kirjoitti.

Edberg noudatti vanhaa darvinistista strategiaa: hän teki ihmisistä mahdollisimman apinamaisia ja apinoista mahdollisimman ihmismäisiä.

Hän jopa väitti, että paviaaniryhmällä ”on todennäköisesti vanhinten neuvosto.”

Darvinistinen tarinointi on monesti löytänyt vastaanottavaisen maaperän fiktiossa.


Lähde:


Edberg, Rolf. 1966. Siru linnunranta. Suom. Katri Ingman-Palola. Porvoo: WSOY.

500 miljoonaa vuotta vanha luonnonsilta?

Onko tämä muodostelma voinut säilyä 500 miljoonaa vuotta? Kuva Creation-lehdestä.



Joel Kontinen

Virginian osavaltiossa (USA:ssa) on muodostelma, joka on saanut nimekseen Natural Bridge. Sen lähistöllä on opastaulu, jossa sen iäksi kerrotaan 500 miljoonaa vuotta.

Eroosiolla on tapana nakertaa geologisia muodostelmia huomattavasti lyhyemmässäkin ajassa. Vaatii suunnatonta uskoa pitää Virginian muodostelmaa puolen miljardin vuoden ikäisenä, koska myös nuoremmat muodostelmat ovat rojahtaneet maahan murto-osassa tuosta ajasta.

Lähde:

Walker, Tas. 2012. The Natural Bridge has two sides. Creation 34(3): 51.