Joel Kontinen
Dawkinsin maailman viimeisessä jaksossa maailman tunnetuin jumalankieltäjä etsii elämän tarkoitusta. Hän käy katsomassa tornadon tuhoja Joplinissa, missourilaisessa pikkukaupungissa, seuraa englantilaisen munkkiluostarin elämää ja ehtii tutustua Las Vegasin pelipöytiin.
Hän uskoo, että munkit haaskaavat elämäänsä eristäytymällä maailmasta ja päättelee tornadon kertovan siitä, että elämässä ei ole mitään suunnitelmaa, vaan kaikki on umpimähkäisten tekijöiden aikaansaannosta.
Richard Dawkins arvelee, että tarkoituksen etsiminen synnytti uskonnot.
Dawkins pohtii kolmen tunnetun kirjailijan ratkaisuja. Leo Tolstoi epäili välillä Jumalan olemassaoloa mutta palasi lopulta Jumalan yhteyteen. Graham Greene oli nuorena agnostikko ja harrasti venäläistä rulettia. Hän selvisi viidesti hengissä ja kääntyi katolilaisuuteen. Albert Camus sen sijaan ei nähnyt absurdissa maailmassa mitään mieltä ja päätyi ateistiksi.
Välillä Richard Dawkins lähtee tutkailemaan Intian kaaosmaista liikennettä ja päivittelee kastittoman kadunlakaisijan kohtaloa. Hän tutustuu buddhalaisluostariin ja juttelee lopuksi koomikko Ricky Gervaisin kanssa elämän tarkoituksesta.
Dawkinsin mukaan ihmisen täytyy itse nousta vastustamaan elämän tarkoituksettomuutta ja luoda elämälleen tarkoitus.
Hän on liki haltioitunut länsimaisesta tieteestä ja mainitsee nimeltä tieteen suuria uranuurtajia, esimerkiksi Isaac Newtonin, mutta ei kerro, että he olivat miltei poikkeuksetta Raamattuun uskovia kristittyjä.
Vaikka monet keksinnöt ovat olleet hyödyksi ihmiskunnalle, tieteisusko ei ole kyennyt ratkaisemaan ihmisen perusongelmia eikä se ole syrjäyttänyt uskontoa. Tieteiskirjailija Arthur C. Clarke spekuloi vielä 1970-luvulla uskonnon häviämisestä, mutta käytännössä esimerkiksi kristinusko on globaalisesti vahvistunut suuresti niistä ajoista.
Ihminen ei elä yksin materiasta.
Kunnon panteistin tavoin Dawkins näkee pieniä ihmeitä vihreässä lehdessä, joka saa energiansa auringosta. Hän näyttää kunnioittavan aurinkoa kaiken elämän antajana. Vaikka hän onnistuu välttämään Camus’n absurdiuden, elämästä jää silti puuttumaan jotain hyvin oleellista.
Sitä on joskus kutsuttu Kristuksen sisäiseksi tuntemiseksi. Ilman sitä elämä valuu vääjäämättä hukkaan ja tarkoitus jää korkeintaan ontoksi.
Lähde:
Tiededokumentti: Dawkinsin maailma. 3/3. Elämän tarkoitus. Esitetty to 22.8.2013 klo 21.00. Yle Teema.
Tekstit
