”Vuosisadan komeetta” Ison toi taas naturalistisen myytin mediaan

Komeetta ISON. Kuva ESA/NASA/SOHO/SDO/GSFC.




Joel Kontinen

Komeetat voivat kärähtää auringossa hyvin pahasti. Vuonna 1965 Ikeya-Seki hajosi palasiksi kierrettyään Auringon. Vuonna 2011 Lovejoy koko saman kohtalon. Viime päivinä monet ovat jännittäneet, miten vuosisadan komeetaksi nimetylle Isonille käy.

Ison näyttää selvinneen Auringon ohituksestaan.

Monilla komeetoilla on elliptinen kiertorata, joka tuo ne hyvin lähelle Aurinkoa. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy Aurinkoa. Ne siis pienenevät pienenemistään. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.

Esimerkiksi Aamulehden jutussa pyritään selittämään tämä ongelma vetoamalla myyttiseen Oortin pilveen:

”Ison-komeetta on syntynyt todennäköisesti Aurinkokunnan laitamilla sijaitsevassa Oortin komeettapilvessä, josta ei toistaiseksi ole pystytty tekemään suoria havaintoja.”

Olisi ehkä reilumpaa sanoa, että Oortin pilvestä ei ole kyetty tekemään minkäänlaisia havaintoja. Koko pilven olemassaolo on uskon asia.

Oortin pilven ainoa tarkoitus on pitää yllä uskoa 4,6 miljardin vuoden ikäiseen aurinkokuntaan. Komeettojen alkuperää ei pystytä selittämään naturalistisesti, koska Neptunuksen takana sijaitsevan Kuiperin vyöhykkeen pikkuplaneetat ovat pyrstötähtiin verrattuina jättiläisiä, joten komeetat eivät kaikesta päätellen ole kotoisin sieltäkään.

Lähteet:

Suominen, Mikko. 2013. ISON yllätti tutkijat selviytymällä sittenkin. Tähdet ja avaruus (29.11.)

Timonen, Ilkka. 2013. Ison-komeetta ei hajonnut ollessaan Auringon lähellä. Aamulehti 29.11., A13.

Witze, Alexandra. 2013. Remnants suggest comet ISON still going Nature news (29.11.).

Evoluution ongelma: kumpi oli ensin, mänty vai käpy?

Havupuut kasvavat siemenistä, jotka on pakattu kätevästi käpyyn.



Joel Kontinen

Evoluutiolla on monia muna vai kana -ongelmia, joita darvinistit eivät ole pystyneet ratkaisemaan tai edes selittämään uskottavasti. Esimerkiksi mänty ei kasva ilman käpyä, ja käpy ei synny ilman mäntyä.

Kävyillä on toki muitakin tarkoituksia. Kävyissä olevat siemenet ovat oravien vitamiini- ja omega-3 -pitoista terveysruokaa.

Ainoastaan luominen kykenee selittämään mänty vai käpy -dilemman.

Eero Junkkaala, teistinen evoluutio ja Jumalan kyky kommunikoida

Eero Junkkaala ei usko tietävänsä, milloin ja miten Jumala loi.



Joel Kontinen

Kirjassaan Alussa Jumala loi … Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma, 2013) Eero Junkkaala sanoo uskovansa, että Raamattu ei kerro meille, milloin maailma luotiin ja kuinka kauan siihen kului.

Tämä on teististen evolutionistien vanha väite, joka ei saa tukea Raamatusta. ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on”, sanotaan 2. Mooseksen kirjassa. Genesiksessä on sukuluetteloja, joissa ilmaistaan varhaisten patriarkkojen eliniät. Ja Raamatussa on tapahtumia ja muita sukuluetteloja, joista voi osapuilleen arvioida, milloin Jumala loi ensimmäiset ihmiset.

Genesiksessä myös kerrotaan, että Jumala loi kaiken elävän lajiensa mukaan. Jeesus sanoi, että Jumala loi ihmisen alussa eikä vasta pitkän prosessin lopussa.

Tätä ei ole vaikea uskoa, jos luotamme siihen, että Jumala kykenee kommunikoimaan älykkäästi ihmisten kanssa ja kertomaan meille, mitä Hän on tehnyt.

Isot kissat eivät juuri ole muuttuneet ”kuuteen miljoonaan vuoteen”

Kissaeläinten isoisä muistuttaa läheisesti lumileopardia (yllä). Kuva: Bernard Landgraf, Wikipedia (the GNU Free Documentation License, Version 1.2).



Joel Kontinen

Hiljattain löydetty Panthera blytheaen fossiili osoittaa tutkijoiden mukaan, että pantterimaiset isot kissat elivät Himalajan vuoristossa jo ”kuusi miljoonaa” vuotta sitten eli kaksi miljoonaa vuotta aiemmin kuin he olivat otaksuneet.

Tutkijat löysivät Tiibetistä osittaisen kallon, jonka yläleuassa oli vielä jokunen hammas, ja muita luita, ja julkaisivat löydöksensä äskettäin Proceedings of the Royal Society B -tiedelehdessä.

Lumileopardia suuresti muistuttava Panthera blytheae kertoo meille siitä, että kissaeläimet ovat pysyneet kissaeläiminä eivätkä muuttuneet toisiksi Genesiksen lajeiksi.

Lajiensa mukaan on edelleenkin varteenotettava teoria.

Lähde:

Perkins, Sid. 2013. Leopard-like creature is the oldest big cat yet found. Discovery of Panthera blytheae fossils strengthens an Asian origin for pantherine carnivores. Nature news (13.11.)

Uusi evoluutiotarina: ”Liskolintu” Archaeopteryx kadotti lentotaitonsa

Uusi hypoteesi tiputtaisi Archaeopteryxin orrelta.


Joel Kontinen

Archaeopteryx on niitä harvoja evoluution ikoneja, jotka ovat edes jossain määrin säilyneet meidän aikaamme. Ensimmäinen ”Archie” löytyi osapuilleen samoihin aikoihin kuin varhaisin neandertalilainen.

Hiljattain Etelä-Californian yliopistossa tutkimusta tekevä biologi Michael Habib horjutti uskoa Archaeopteryxin välimuotostatukseen väittämällä, että pitkään ensimmäisenä lintuna pidetty Archie muistuttaa niin suuresti aikamme lentokyvyttömiä lintuja, että se oli todennäköisesti menettänyt lentokykynsä.

Darvinisteilla on nyt varaa väittää tällaista, koska Kiinasta on löytynyt Archieta ”vanhempia” oletettavasti lentokykyisiä lintuja.
Habibin teesi tarkoittaa käytännössä sitä, että evoluutio kulkee väärään suuntaan eli luonnonvalinta eliminoi jo olemassa olevan piirteen. Tästä strategiasta on se etu, että evoluutio ei ikinä etene.

Lähde:

Kaplan, Mark. 2013. Did the Iconic Archaeopteryx Lose Its Ability to Fly? The early bird's anatomy matches that of modern flightless birds, a paleontologist says. Scientific American (13.11.)

Outo väite: ”Alkuperäisasukkaat ovat eläviä fossiileja”

Apinatarinat viihtyvät kaunokirjallisuudessa. Kuvassa vihermarakatin lähisukulainen Chlorocebus pygerythrus. Kenialaisesta taulusta otettu valokuva.



Joel Kontinen

Darvinistinen evoluutio on saanut kiinnostavia sovelluksia kaunokirjallisuudessa. Teoksesaan Siru linnunrataa (Spillran av ett moln, 1966) ruotsalainen kirjailija Rolf Edberg (1912–1997) kuvailee vaellustaan tuntureilla ja pohtii samalla ihmiskunnan menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta niin kuin hän ne käsitti:

”Kun Australian, Tulimaan ja Amazonin deltan alkuasukkaat löydettiin, he elivät miltei täsmälleen paviaanien sosiaalisten ryhmien kokoisina heimoina. Heitä onkin tietyssä mielessä oikeutetusti nimitetty ’eläviksi fossiileiksi’,” hän kirjoitti.

Edberg noudatti vanhaa darvinistista strategiaa: hän teki ihmisistä mahdollisimman apinamaisia ja apinoista mahdollisimman ihmismäisiä.

Hän jopa väitti, että paviaaniryhmällä ”on todennäköisesti vanhinten neuvosto.”

Darvinistinen tarinointi on monesti löytänyt vastaanottavaisen maaperän fiktiossa.


Lähde:


Edberg, Rolf. 1966. Siru linnunranta. Suom. Katri Ingman-Palola. Porvoo: WSOY.

500 miljoonaa vuotta vanha luonnonsilta?

Onko tämä muodostelma voinut säilyä 500 miljoonaa vuotta? Kuva Creation-lehdestä.



Joel Kontinen

Virginian osavaltiossa (USA:ssa) on muodostelma, joka on saanut nimekseen Natural Bridge. Sen lähistöllä on opastaulu, jossa sen iäksi kerrotaan 500 miljoonaa vuotta.

Eroosiolla on tapana nakertaa geologisia muodostelmia huomattavasti lyhyemmässäkin ajassa. Vaatii suunnatonta uskoa pitää Virginian muodostelmaa puolen miljardin vuoden ikäisenä, koska myös nuoremmat muodostelmat ovat rojahtaneet maahan murto-osassa tuosta ajasta.

Lähde:

Walker, Tas. 2012. The Natural Bridge has two sides. Creation 34(3): 51.

Charles Darwin ja Ranskan ja Italian rasismi

Uusi ilmiö: tummaihoisia ministereitä haukutaan apinoiksi.




Joel Kontinen

Ranskan oikeusministeri Christiane Taubira on viime viikkoina toistuvasti kuullut olevansa apina. Mielenosoittajat ovat myös tarjonneet mustaihoiselle ministerille banaaneja.

Heinäkuussa Italian maahanmuuttoministeriä Cecile Kyengeä haukuttiin orangiksi.

Lehdistö näkee tässä ilmiössä rasismia. Sitä onkin vaikea kiistää, mutta harva yhdistää apinavertaukset niiden lähteeseen eli Charles Darwinin kirjoituksiin.

Harva solvaa valkoihoisia apinoiksi. Darwin ei keksinyt rasismia, mutta hän ja alkuajan evolutionistit olivat aikansa lapsia ja olettivat, että valkoiset olivat kehittyneempiä kuin mustat.

Jo Lajien synnyn alkuperäinen nimi kertonee jotain: On the Origin of Species by Means of Natural Selection, or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life.

Teoksessaan Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871) Darwin vihjaa, että evoluutio suosii nimenomaan valkoista "rotua". Hän ennusti, että tulevaisuudessa

”ihmiskunnan sivistyneet rodut aivan varmasti hävittävät ja syrjäyttävät villit rodut kaikkialta maailmasta. Samalla ihmismäiset apinat … epäilemättä hävitetään. Ihmisen ja hänen lähimpien sukulaistensa välinen juopa on tuolloin leveämpi kuin neekerin tai australialaisen ja gorillan [välinen ero] nykyisin, koska se - kuten saatamme toivoa - erottaa kaukasialaistakin sivistyneemmän ihmisen apinoista, jotka ovat alhaisia kuin paviaani.”

Charles Darwinin ajatukset heijastuivat myös Hunterin Civic Biology –kirjaan, jota John Scopes käytti vuonna 1925 opettaessaan biologiaa ennen Daytonin kuuluisaa apinaoikeudenkäyntiä. Siinä sanotaan, että nykyisin ihmisrotuja on viisi, joista kaikkein kehittynein on kaukasialainen rotu, jota Euroopan ja Amerikan valkoiset sivistyneet kansat edustavat.

Tutkijat ovat hylänneet tällaisen näkemyksen jo ajat sitten. Genetiikka vahvistaa sen, minkä Raamattu osoitti jo tuhansia vuosia sitten eli eri ihmisrotuja ei ole olemassa vaan ”yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat” (Ap. t. 17: 26).


Lähde:

Mustaa ministeriä verrattiin apinaan. Aamulehti 15.11. 2013, A15.

Eero Junkkaala ja myytti litteästä maasta

Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijalle Henrik III:lle (1017–1056) ojennetaan maan symboli: pyöreä maapallo. Maalaus on 1000-luvulta. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kirjassaan Alussa Jumala loi … Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma 2013) Eero Junkkaala sanoo:

”Maailma oli pannukakun muotoinen niin kauan, kunnes keksittiin paremmat välineet avaruuden tarkkailemiseen” (s. 85).

Todellisuudessa hyvin harva uskoi litteään maahan. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan symboli oli pallonmuotoinen maapallo jo ainakin 1000-luvulla. Keskiajan ehkä tunnetuin teologi Tuomas Akvinolainen (1225–1274) mainitsi kirjoituksissaan, että maapallo on pyöreä.

Junkkaala jatkaa:

”Kaikki Raamatun luomiseen liittyvät tekstit osoittavat, että niiden taustalla on muinainen maailmankuva. Sen mukaan maa on tasainen levy, jonka yllä kaartuu taivaan kansi. Kannen yläpuolella ja maan alapuolella on vesikerros. Maata pitää pystyssä maan perustusten pylväikkö. Näemme tämän esimerkiksi ensimmäisestä luomiskertomuksesta.” (s. 158).

Mikään ei osoita, että Genesiksen kirjoittaja lainasi babylonialaisia lähteitä. Näkemys perustuu olettamukseen, että Babylonian tekstit ovat vanhempia kuin Mooseksen kirjat.

Esimerkiksi kuvaus vedenpaisumuksesta (1. Moos. 6–8) viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että Genesis on alkuperäislähde ja että Gilgamesh lainailee sitä hyvin vapaasti. Nooan arkki oli mitoiltaan erittäin merikelpoinen laiva, mutta Gilgamesh-eepoksen kuutionmuotoinen alus olisi kaatunut aallokossa.

Litteä maa taas on skeptikkojen ikioma keksintö. Jostain syystä monet teistiset evolutionistit uskovat mieluummin ateistien myyttejä kuin tieteenhistorian tutkimuksia.

Pascal, syntiinlankeemus ja usko: ihmiset vihaavat uskontoa, koska he pelkäävät, että se voi olla totta

Päätoimittaja Leif Nummela tarkasteli Usko ja tiede -risteilyllä sunnuntaina 3.11. Raamatun luotettavuutta ja ihmisen taipumusta valita uskomuksensa.




Joel Kontinen

Marraskuun alun Usko ja tiede -risteilyllä päätoimittaja, teologian maisteri Leif Nummela tarkasteli Raamatun luotettavuutta etenkin Blaise Pascalin ajatusten pohjalta.

Ranskalainen matemaatikko, teologi ja filosofi Blaise Pascal (1623-1662) tunnetaan todennäköisyyslaskennan uranuurtajana. Hänet muistetaan Pascalin kolmiosta ja Pascal -nimisestä ohjelmointikielestä.

Pascal kirjoitti paljon myös kristinuskosta ja kristillisestä elämästä. Hänen ajatuksensa ovat edelleenkin ajankohtaisia:

- Ihminen vihaa totuutta ja hylkää totuuden ja näin pettää itsensä.
- Ihmisen halut ratkaisevat, mitä hän haluaa uskoa.
- Ihminen luopuu järjellisyydestä ja uskoo, mitä haluaa.

Ihmiset tekevät näin siitä huolimatta, että monet viime vuosikymmenien löydöt ovat vahvistaneet Raamatun historiallisen luotettavuuden. Nummela mainitsi luennossaan esimerkiksi heettiläiset, Sargonin, Belsassarin ja Daavidin, joiden historiallisuutta skeptikot ovat epäilleet.

Arkeologia on vahvistanut kaikkien näiden historiallisuuden. Nummela niin ikään sanoi, että historiallinen tutkimus on vahvistanut Apostolien tekojen loppuluvuista 84 yksityiskohdan paikkansapitävyyden.

Raamattu on toisin sanoen täysin luotettava. Ihminen, joka hylkää Raamatun, ei tee sitä järkisyistä vaan siksi, että hän vihaa totuutta. Mutta samalla hän pettää itsensä.

Professori Matti Leisola: Evoluutiouskovaiset elävät ihmemaassa

Professori Leisolan kirja Evoluutiouskon ihmemaassa (Datakirjat, 2013) ilmestyy lähipäivinä.



Joel Kontinen

Mikä saa kansainvälisesti arvostetun entsyymitutkijan, Aalto-yliopiston emeritusprofessori Matti Leisolan pitämään evoluutiota uskona ja sen toimintakenttää ihmemaana?

Vastaus on luettavissa piakkoin ilmestyvästä kirjasta Evoluutiouskon ihmemaassa.

Evoluution kannattajat tekevät roppakaupalla olettamuksia, jotka eivät käytännössä eroa satuilusta millään tavoin. Vaikka elämän synty on heille täysi mysteeri, jopa koulukirjat esittävät sen ratkaistuna ongelmana – ratkaisut tosin muuttuvat liki viikoittain, kun naturalistinen selitys toisensa jälkeen osoittautuu täysin vääräksi.

Darvinistisen evoluution mekanismit – mutaatiot ja luonnonvalinta – eivät saa aikaan toivottuja muutoksia, ja evolutionistit ovat muutenkin joutuneet turvautumaan toiveajatteluun.

Leisola käsittelee kirjassaan esimerkiksi seuraavia teemoja: elämän synnyn arvoitus, biologinen informaatio, roska-DNA:n tarina, evoluutiokokeet bakteereilla, mekanismit eivät toimi, älykäs suunnittelu ja litteän maan myytti.

Tapio Puolimatka: Ateismi on henkitoreissaan

Tapio Puolimatka luennoi viime viikonvaihteen usko ja tiede -risteilyllä maailmankatsomuksen vaikutuksesta tieteellisiin teorioihin.




Joel Kontinen


Kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka lainasi tieteenhistorioitsija Ronald Numbersia, jonka mukaan uskonnon ja tieteen jatkuva ristiriita on tieteen ja uskonnon historian suurin myytti. Se on pikemminkin propagandaa kuin historiaa.

Puolimatka totesi, että kulttuuri hallitsee ihmisiä suurilla valheilla. Suurimpia valheita on se, että kristinuskosta luopuminen edistäisi tieteellistä vapautta. Asia on juuri päinvastoin. Kristinusko tarjoaa ihmisille vapautta, ja tiede ei voi edistyä ilman älyllistä vapautta.

Vaikka keksintöjä syntyi myös ei-kristillisissä kulttuureissa, esimerkiksi Kiinassa, muut kulttuurit olivat elitistisiä eivätkä olleet kiinnostuneita tavallisten ihmisten arjesta. Antiikin Kreikka oli orjayhteiskunta. Demokratia ei koskenut orjia. Intiassa kastilaitos synnytti piittaamattomuutta, ja islam oli ehkä historian pahin orjuuttaja. Muhammedin seuraajilla oli miljoonia orjia. Lisäksi islam ei tunne absoluuttista totuutta.

Vain kristinusko käytti teknologiaa lievittämään ihmisten ahdinkoa. Yliopistolaitos syntyi keskiajalla katedraalikouluista, ja usko järjelliseen Luojaan innoitti tutkimaan luontoa. Tiedettä tehtiin Jumalan kunniaksi. Absoluuttinen totuus tunnettiin yksinomaan kristinuskossa.

Professori Puolimatka sanoi, että kolminaisuusoppi on innoittanut luonnontieteen suuria läpimurtoja. Sähkömagnetismin uranuurtaja Michael Faraday (1791–1867) uskoi, että kolminaisuus ilmenee myös fysiikassa, ja tämä inspiroi hänen tieteellistä työtään. James Clerk Maxwellin (1831–1879) löydöt myös perustuivat kolminaisuusoppiin.

Ateismissa on pohjimmiltaan samat ongelmat kuin islamissa eli totuuden ja vapauden puute. Se kiistää sen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Niinpä ateisti ei viime kädessä voi luottaa edes omiin kykyihinsä.

Dosentti Lennart Saari: Eläimistö kertoo evoluution sijasta rappiosta

Dosentti Lennart Saari luennoi hiljattain evoluutioteoriasta luonnontieteiden valossa.





Joel Kontinen

Dosentti Lennart Saari luennoi viime viikonlopun Usko ja tiede -risteilyllä evoluutioteoriasta luonnontieteiden valossa.

Kaikkien pitäisi evoluution puolustajien mielestä ajatella samalla tavoin kaiken alusta. Saari sanoi, että entisessä Neuvostoliitossa toisinajattelijat olivat ongelma. Nykyisessä darvinistisessa Suomessa toisinaan ajattelevat ovat ongelma.

Saari myös korjaili väärinkäsityksiä, joita monella on uskon ja tieteen suhteesta. Hän viittasi filosofi Francis Schaefferiin ja totesi, että kristitty voi olla älykkö. Meidän ei tulisi hyväksyä nielemättä kaikkea, minkä auktoriteetit (edes paavi, arkkipiispa tai muut hengelliset auktoriteetit, jotka hyväksyvät evoluution) meille kertovat.

Saari totesi, että kehitysopin kannattajan monesti käyttävät kolmea eri määritelmää evoluutiosta: 1) mikä tahansa muutos eliössä, 2) kaikilla lajeilla on yhteinen kantaisä ja 3) kehitys kehittyy eli eläimillä on luontainen taipumus kehittyä.

Ainoastaan ensimmäinen määritelmä on tieteellinen, kaksi muuta ovat maailmankatsomuksellisia. ”Hyödyllinen” mutaatio voi esimerkiksi tehdä lampaalle lyhyemmät jalat ja saada sen pysymään aitauksessa, mutta lyhyet jalat eivät auta sitä pakenemaan susi hukkasta. Vaikka eläimet muuttuvat, muuntelulla on rajansa. Sorsalinnut pysyvät sorsalintuina ja kissaeläimet kissaeläiminä.

Genesiksen laji ei ole sama asia kuin nykybiologian käsitys laji. Englannin kielessä ero on selvempi: kind vs. species.

Luonnontieteet eivät todista evoluutiosta. Eläimillä ei ole luontaista kykyä kehittyä yhä mutkikkaammiksi. Ne osoittavat, että entropia eli epäjärjestys lisääntyy eläinkunnassa. Syntiinlankeemuksesta alkanut rappio vahvistuu edelleenkin.

Tiedejulkaisut kertovat pienistä muutoksista, joita sitten ekstrapoloidaan eli oletetaan, että ne jatkuvat samassa suhteessa vuosimiljoonien ajan.

Hiljattain kuollut kreationismin uranuurtajiin kuulunut tohtori Duane Gish totesi, että jos sammakko muuttuu hetkessä prinssiksi, se on satua. Mutta jos sammakko muuttuu prinssiksi 300 miljoonassa vuodessa, se on tiedettä.

Voinemme määritellä evoluution Heprealaiskirjeen mallin mukaan näin: Evoluutio on ojentautumista fossiilien mukaan, joita ei näy.

PS. Voit lukea tiivistelmän emeritusprofessori Matti Leisolan luennosta tästä.

Matti Leisola: Koulun biologian kirjojen selitykset elämän synnystä ovat täyttä satuilua

Nerokasta suunnittelua luonnossa: käpy

Orava saa näistä runsaasti omega-3-rasvahappoja.




Joel Kontinen

Oravat eivät turhaan nakerra käpyjä. Kävyssä on siemeniä, jotka on pakattu suomujen väliin.

Siemenissä on hyvänlaatuisia kasvisöljyjä. Niiden ainekset ovat kuin luontaistuotekaupan hyllyiltä kovasta rahasta myydyissä tuotteissa. Siperiansembran (Pinus sibirica) siemenissä on esimerkiksi aminohappoja, runsaasti A-vitamiinia, tiamiinia, riboflaviinia ja niasiinia sekä omega-6- ja omega-3-rasvahappoja.

Oravat, käpytikat ja käpylinnut tuskin selviäisivät ankarasta talvestamme ilman luonnon omaa nerokasta eväspakkausta, niin kuin Aamulehti äskettäin luonnehti käpyjä.

Kävyt muistuttavat meitä Jumalasta, joka ei ole unohtanut luomakuntaansa edes syntiin langenneessa maailmassa. ”Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.” (Ps. 36:7)



Lähde:

Rannikko, Ann-Mari. 2013. Käpy on luonnon oma nerokas eväspakkaus. Aamulehti 28.10., B23.