Joel Kontinen
Elämän naturalistisen synnyn etsijät odottavat Rosetta-luotaimen lähettämiä tietoja kuin lapset joulupukkia. Rosettan kymmenen vuotta kestänyt matka komeetta 67P/Churyumov Gerasimenkon luokse on nyt loppusuoralla.
Luotain kiertää nelisen kilometrin paksua komeettaa yhä lähempää, kunnes marraskuussa se lähettää Philae-nimisen laskeutumisaluksen 67P:n pinnalle.
Komeettojen pitäisi periaatteessa kyetä kertomaan, millaista oli aurinkokunnan alussa. ”Ne kuljettavat mukanaan tietoa aurinkokunnan synnystä ja kehityksestä”, Vesa Vanhalakka kirjoittaa Aamulehdessä.
Mutta jos aurinkokuntamme on niin vanha kuin sekularistit uskovat (eli 4,6 miljardia vuotta), meidän ei enää pitäisi nähdä komeettoja.
Se, mitä kirjoitin komeetoista vuonna 2007, pitää edelleenkin paikkansa ja on ajankohtaista:
”Monilla komeetoilla on elliptinen kiertorata, joka tuo ne hyvin lähelle aurinkoa. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy aurinkoa. Ne siis pienenevät pienenemistään. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.
Mutta tämä ei silti ole saanut miljooniin vuosiin uskovia tähtitieteilijöitä hylkäämään teoriaansa. He ovat asettaneet toiveensa hypoteettiseen Oortin pilveen, jonka he kuvittelevat ulottuvan jopa kolmen valovuoden päähän auringosta. He uskovat, että tässä pilvessä on miljoonia jäisiä komeettoja, jotka löytävät lopulta tiensä lyhytkestoiselle kiertoradalle. Näin niiden pitäisi tulla lähemmäksi aurinkoa korvaamaan tuhoutuneet komeetat.
Oortin pilven arvellaan tuottavan pitkäperiodisia komeettoja. Tämän hypoteesin suurin puute on siinä, että pilven olemassaolosta ei ole lainkaan havaintoja. Astronomi Danny Faulkner onkin todennut, että ajatus Oortin pilven olemassaolosta ’ei ole vain huonoa tiedettä vaan epätiedettä, joka tekeytyy tieteeksi. Komeettojen olemassaolo on vahvaa tukea siitä, että aurinkokunta on vain muutama tuhat vuotta vanha.’
Kuiperin vyöhykkeen on arveltu olevan lyhytperiodisten komeettojen varasto. Se ulottuu Neptunuksen kiertoradalta (noin 30 astronomisen yksikön eli AU:n päässä auringosta) noin 50 AU:n päähän auringosta. Mutta useammat tämän alueen kohteista ovat komeettoja kymmeniä kertoja suurempia. Näitä ns. transneptunisia kohteita ovat esimerkiksi hiljattain löydetyt Eris (2003UB313) ja Sedna (90377), jotka voidaan luokitella kääpiöplaneetoiksi. Komeettoihin verrattuina ne ovat kuitenkin jättiläisiä. Niitä pitäisi olla miljoonia, jotta ne voisivat täydentää komeettavaraston, mutta toistaiseksi vain 1026 on löydetty.
Oortin pilvessä ja Kuiperin vyöhykkeellä ei ole alkuunkaan niin paljon komeettoja kuin vanhan maapallon kannattajat epätoivoisesti tarvitsisivat. Genesiksen eli 1. Mooseksen kirjan jaksossa 1:14–19 kerrotaan, että ne taivaankappaleet, jotka näemme yötaivaalla, luotiin neljäntenä päivänä. Raamatun sukuluettelot osoittavat, että tämä tapahtui noin 6000 vuotta sitten.”
Lähde:
Vanhalakka, Vesa. 2014. Rosetta-luotain parkkeeraa komeetan tykö. Aamulehti 6.8., A14–15.
Tekstit
