Joel Kontinen
Richard Dawkins kirjoittaa enemmän uskonnosta kuin tieteestä. Täällä koto-Suomessa ateistit uppoutuvat keskustelemaan Helsingissä olympiastadionilla saarnanneesta David Herzogista. Nature pohti jo vuonna 2008, miksi pesunkestäviä ateisteja on niin harvassa. Suosittu tiedeblogi Science 2.0 palasi hiljattain Naturen problematiikkaan.
Ateisteilla on ongelma: ihmiset uskovat luonnostaan Jumalaan.
Ateismin näennäistieteelliset perustukset ovat viime vuosina kokeneet kovia. Vaikka vanhat vihaiset jumalankieltäjät, etenkin Richard Dawkins ja Jerry Coyne, pääsevät otsikoihin, heistä on tullut lähinnä koomisia hahmoja.
Kaiken lisäksi jotkut ateistit uskovat sielun kuolemattomuuteen.
Mistä oikein on kysymys? Jokainen voi lukea vastauksen Raamatusta: “Kaiken hän [siis Jumala ] on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.” (Saarn. 3:11).
Ihminen tietää intuitiivisesti, että Jumala on olemassa ja että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ateistin ahdinko poistuu, kun hän myöntää todellisuuden ja tunnustaa sen, minkä Jeesus on tehnyt ristillä hänen puolestaan.
Todellinen Aadam teki syntiä ja toi kuoleman maailmaan. Todellinen Jeesus sovitti synnin kuolemalla.
Mutta Hän ei jäänyt hautaan. Tyhjä hauta kertoo, että Hän elää.
Lähteet:
Boyer, Pascal. 2008. Being human: Religion: Bound to believe? Nature 455, 1038-1039.
Vittachi, Nury. 2014.Scientists discover that atheists might not exist, and that’s not a joke. Science 2.0. (6.7.).
Tekstit
