Joel Kontinen
Eutanasian puolustajien kannattaisi tutustua Martin Pistoriuksen tapaukseen. Hän sairastui 12-vuotiaana mystiseen tautiin, joka lopulta vei hänet koomaan. Neljän vuoden ajan hän eli omassa suljetussa maailmassaan. Sitten, vähitellen hän alkoi havaita, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Hän ei kuitenkaan pystynyt kertomaan siitä kenellekään, koska hän ei kyennyt puhumaan.
Eteläafrikkalainen Pistorius muisti hämärästi Nelson Mandelan valinnan presidentiksi vuonna 1994 ja prinsessa Dianan kuoleman vuonna 1997.
Useammat tutut ihmiset pitivät häntä huonekasvina (näin hän itse sanoo), vaikka tutkimukset ovatkin osoittaneet, ettei koomassa oleva ihminen ole vihannes.
Hän alkoi vähissä erin toipua – hiukan liikutella päätään ja hymyillä. Sitten hän sai tietokoneen, ja pian hän kykeni viestimään sen avulla.
Tuoreessa kirjassaan The Ghost Boy hän kertoo uskomattoman tarinansa. ”Haamupoika” oppi kommunikoimaan, tutustui Joanna-nimiseen brittityttöön – ja lähti tämän luokse Englantiin, jossa he pian menivät naimisiin ja jossa hän nykyisin työskentelee atk-alalla.
Hän joutuu tosin vielä käyttämään pyörätuolia ja vastaa kysymyksiin vain kirjallisesti.
Martin Pistorius kertoo Daily Mailille, että nyt hän ymmärtää, mitä 1. Korinttilaiskirjeen 13. luvun sanat ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus” merkitsevät.
Kuoleman kulttuurin ja eutanasian puolustajille Pistoriuksen tapaus on saavillinen kylmää vettä niskaan.
Hän oli täysin toivoton tapaus, mutta he eivät ymmärrä, mitä usko, toivo ja rakkaus merkitsevät.
Ja mitä ne voivat saada aikaan.
Lähde:
Pistorius, Martin. 2015. The Ghost Boy: The uplifting story of how Martin Pistorius survived a mystery paralysis to find love. Daily Mail (15.1.).
Tekstit
