Kenguru potkii Darwinin elämänpuun nurin

Kenguru ei sovi hyvin darvinistiseen ajatteluun.



Joel Kontinen


Genetiikka voi vaarantaa darvinistisia uskomuksia.

Meidän pitäisi evolutionistien mielestä muistuttaa enemmän hiiriä kuin kenguruja. He uskovat, että ihmisillä ja hiirillä oli yhteinen kantaisä ”70 miljoonaa vuotta” sitten.

Kenguru sen sijaan loikki omille teilleen jo ”150 miljoonaa vuotta” ennen meidän päiviämme. Näin he otaksuvat.

Mutta kun australialaiset tutkijat sekvensoivat kengurun perimän, he hämmästyivät. Kävi ilmi, että ihminen (H. sapiens) muistuttaa enemmän tätä isoa pussieläintä kuin pikkunisäkkäitä.

Evolutionistit olivat syystäkin hämillään.

Toisaalta Darwinin elämänpuu on kohdannut niin kovia iskuja, että se on rojahtanut maahan jo ajat sitten:

· Esimerkiksi hiilikauden hirviö Tullimonstrum gregarium ei sovi lainkaan evoluutiopuuhun.
· Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on nisäkäs, mutta sillä on ankan nokka, se munii munia ja viihtyy vedessä.
· Australiassa elävä nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) sopii huonosti evoluution maailmaan, koska se on vesinokkaeläimen tavoin nisäkäs, mutta se sekä munii että imettää poikasensa.
· Lentokyvyttömällä kiivillä on ”primitiiviset sulat” ja luut kuin nisäkkäillä.
· Maasialla (Orycteropus afer) on aasin korvat, sian kuono ja rotan häntä.
· Kampamaneeteilla on hyvin kehittynyt hermojärjestelmä, vaikka niiltä puuttuu esimerkiksi hermosoluja rakentavat geenit.
· New Scientist siunasi Darwinin elämänpuun haudan lepoon vuonna 2009 – siis pian kengurututkimuksen julkaisemisen jälkeen.
· Tuorehkon lintututkimuksen mukaan Darwinin puu onkin pensas.
. Mikro-RNA:t soittavat kuolinkelloja darvinistisille puu-uskomuksille.

Myös kengurun pikkuserkku kalliovallabi (Petrogale penicillata) tuottaa harmaita hiuksia darvinisteille.

Lähde:

Bradford, Katie. 2008. Kangaroos 'closely related' to humans. Sydney Morning Herald (18.11.).

Solujen ällistyttävät varajärjestelmät kertovat luomisesta

Apollo 15:n komento/huoltomoduuli Kuuta kiertävällä radalla. Kuva: NASA. Meidän solujemme hienot varajärjestelmät herättäisivät kateutta NASA:n insinööreissä.




Joel Kontinen

NASA:n insinöörit olisivat ylpeitä, jos he onnistuisivat kehittelemään yhtä tehokkaita varajärjestelmiä kuin mitä meissä on. Näin Sciencen toimittaja Elizabeth Pennisi aloittaa kirjoituksensa molekyylibiologian uusimmista löydöistä.

Molekyylibiologia on osoittautunut moninkertaisesti mutkikkaammaksi kuin mitä evolutionistit kuvittelivat. Elävien olentojen suunnittelussa ei mitään ole jätetty sattuman varaan.

Viime vuosien geneettiset löydöt lisäävät monien evolutionistien ahdistusta.

Äskettäin tutkijat onnistuivat selvittämään, miten kahden raajojen muodostukseen osallistuvan geenin varajärjestelmät toimivat.

Uusissa löydöissä pääosaa näytteli proteiineja koodaamaton DNA, jota vielä jokin vuosi sitten kutsuttiin roska-DNA:ksi lähinnä sen vuoksi, että evolutionistit eivät tienneet, mitä se tekee.

Nyt tiedetään, että roska-DNA on kaikkea muuta kuin roskaa. Geneetikot arvelevat, että meillä saattaa siinä osassa olla satojatuhansia tehostajia eli transkriptiotekijöitä, jotka aktivoivat transkriptiota.

Transkriptiossa DNA:n geneettinen koodi muunnetaan RNA:ksi. Se on proteiinisynteesin eli valkuaisaineiden valmistuksen ensimmäinen vaihe.

Tehostajat takaavat esimerkiksi sen, että rotille – ja luultavasti myös meille – muodostuu tasan oikea määrä sormia ja varpaita.
Tutkijat uskovat, että tehostajat kaiken lisäksi toimivat yhdessä.

Niiden on siis täytynyt olla olemassa alusta lähtien, muuten saattaisimme nähdä vaikkapa kolmikätisiä, kuusisormisia tai nelivarpaisia ihmisolentoja.

Darvinistit ovat jo liian kauan satuilleet huonosta suunnittelusta, roskasta ja surkastumista, mutta todellisuudessa genetiikka on ihmeellistä.

Suunnittelijamme käden jälki näkyy meissä selvästi.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2016. Biologists identify the backup systems that ensure genes build limbs. Science (20.5.).

Neandertalilaisten maanalainen kahden tonnin painoinen mini-Stonehenge

Krokotiilit ja kummituseläimet uivat tai purjehtivat vain silloin, kun evolutionisti tarvitsee tarinaansa merenkulkijoita

Niilinkrokotiili ei evolutionistien mukaan ole voinut uida Amerikkaan. Kuva: Bernard Gagnon, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Evolutionistien selityksistä voi toisinaan olla vaikeaa erottaa päätä ja häntää toisistaan. Joskus ne muistuttavat Rydyard Kiplingin viidakkosatuja.

He kertovat vakavissaan, että kummituseläimet (Tarsiidae) purjehtivat Aasista Afrikkaan ”30 miljoonaa vuotta sitten” ja myöhemmin vielä takaisin.

He uskovat, että Afrikka oli tuolloin saari, joten ainoa reitti Aasiaan kulki veden halki. Kun julkaisin Twitterissä linkin tähän juttuun, muuan ateisti tuumasi, että niiden ei sitten ainakaan tarvinnut uida.

Sitten he uskovat, että Afrikan apinat purjehtivat Etelä-Amerikkaan aikana, jolloin valtameri erotti mantereet toisistaan. Lisäksi apinat purjehtivat Etelä-Amerikasta Väli-Amerikkaan, vaikka niiden välillä oli tuolloin 160 kilometriä avovettä.

Ehkä ne olivat sisäistäneen sen, mitä Lasse Mårtenson lauloi purjehtimisesta, tai eivät halunneet luopua hyväksi osoittautuneesta harrastuksesta.

Mutta kun niilinkrokotiilit (Crocodylus niloticus), jotka luonnostaan asuvat vedessä, ilmaantuvat Floridaan, herpetologi eli matelijatutkija Kenneth Krysko sanoo, että ne eivät uineet Afrikasta.

Krysko on kollegoineen tutkinut kolmen Floridassa vangitun krokotiilin dna:ta ja huomannut, että matelijat ovat kotoisin Afrikasta. He uskovat, että krokot ovat joko karanneet tai joku on päästänyt ne tahallaan vapaiksi.

Evolutionistit pitävät krokotiilia elävänä fossiilina, joka ei ole muuttunut yli ”200 miljoonaan vuoteen”.

Mutta apinoiden ja kummituseläinten veroinen matkailija se ei silti taida olla.


Lähde:

Spencer, Terry. 2016. Killer Nile crocodiles in Florida? Experts say it's possible. Associated Press (19.5.).

Alfa Centaurin salaisuudet: Maata parempi planeetta lymyilee naapurissa?

Alfa Centauri. Kuva: European Southern Observatory (ESO), Creative Commons (CC BY 4.0).





Joel Kontinen

Evolutionistien tuoreessa kertomuksessa pääosaa näyttelee Alfa Centauri -järjestelmässä ehkä lymyilevä elinkelpoinen planeetta.

A. Centauriin (α Cen) on meiltä matkaa 4,37 valovuotta. Valo ehtii kiirehtiä 299 792 458 metriä sekunnissa, joten aivan lähistöllä se ei piileskele.

Se koostuu kolmesta tähdestä: Alfa Centauri A:sta, Alfa Centauri B:stä ja Alfa Centauri C:stä. Alfa Centauri C on punainen kääpiötähti, ja se tunnetaan paremmin nimellä Proxima Centauri.

Vuonna 2012 tutkijat ilmoittivat havainneensa Alfa Centauri B:tä kiertävän planeetan (A. Centauri Bb), mutta sen tieteellinen elinkaari jäi vain kolmen vuoden mittaiseksi, kun kävi ilmi, että sitä todennäköisesti ei edes ollut olemassa.

Viime vuonna tähtitieteilijät julkaisevat tutkimuksen A. Centauri Bc:stä, joka oletettavasti kiertää aurinkoaan lähempänä kuin Merkurius Aurinkoa, joten olot siellä ovat kuumanpuoleiset – edellyttäen, että se on olemassa.

Alfa Centauri -järjestelmässä ei tiettävästi ole muita planeettoja.

Tämä ei näköjään estä New Scientistiä spekuloimasta, että galaktisessa naapuristossamme saattaa piileksiä maapalloa parempi planeetta.

Media on repinyt näyttäviä otsikoita elinkelpoisista eksoplaneetoista, joista kaikki eivät edes ole olemassa. Esimerkiksi Gliese 581g:lle kävi köpelösti, kun siitä ei alun innostuksen jälkeen näkynyt vilahdustakaan.

Sitä ei toisin sanoen taida edes olla olemassa.

Monet muut maapallon kaksoset ovat kaikkea muuta kuin Maan kaltaisia.

Äskettäin NASA:n Kepler-avaruusteleskooppi löysi 1 284 uutta eksoplaneetta, joista 550 on jokseenkin Maan kokoisia, mutta joukkoon ei mahtunut yhtään maapallon kaltaista maailmaa.

Maa näyttää olevan kaikin puolin äärimmäisen harvinainen planeetta.

Tämä askarruttaa naturalistisiin prosesseihin vannovia tutkijoita, jotka toivovat löytävänsä muita asuttuja maailmoja – ettei heidän tarvitsisi tunnustaa, että Maa-planeetta on ainutlaatuinen.

Kristittyjen ei tarvitse ihmetellä, miksi näin on. Täällä Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä omalla kuolemallaan ihmisten synnin rangaistuksen.

Häntä ei ristiinnaulittu Alfa Centauri -järjestelmässä.


Lähde:

Campbell, MacGregor. 2016. There might be a planet better than Earth – right next door. New Scientist (18.5.).

Ison lautasen kokoinen hämähäkki kertoo Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta

Näillä kelpaa tuijottaa. Kuva: Opoterser, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Useimmat hämähäkit ovat vain muutaman sentin pituisia, mutta niillä voi olla jättikokoisia serkkuja. Laosissa elävä jahtihämähäkki Heteropoda maxima lienee niistä suurin. Sen raajojen kärkiväli saattaa olla jopa 30 senttiä.

Se on toisin sanoen suurempi kuin monet pikkulinnut. Mutta se on koostaan huolimatta selvästi hämähäkki.

Jotkin hämähäkit ovat uskomattoman kauniita, toiset taas näyttävät pelottavilta.

Meksikossa akasiapuun lehdillä viihtyvä Bagheera kiplingi tuo tuulahduksen Eedenistä: se pyydystää puun lehtiä.

Fuenteventuran saaren luolissa elävä pienokainen Malorerus randoi on sokea.

Suurista eroistaan huolimatta isot ja pienet hämähäkit ovat kaikki hämähäkkejä.

Evolutionistit uskovat, että hämähäkit ovat näyttäneet hämähäkeiltä ällistyttävän monta vuosimiljoonaa.

Ne eivät ole edes vaivautuneet muuttamaan tapojaan mytologisen evoluution kuluessa vaan osasivat punoa seittejä jo ”140 miljoonaa vuotta” sitten.

Hämähäkkien monimuotoisuus muistuttaa meitä Genesiksestä tutusta lajiensa mukaan -periaatteesta.

Ne kertovat meille sanoitta, että Mooses päihittää edelleenkin Darwinin.


Lähde:

Davies, Ella. 2016. The world’s largest spider is the size of a dinner plate. BBC Earth (15.3.).

Valtameren häkellyttävän kauniit pieneliöt pitävät planeettamme elinkelpoisena

Häkellyttäviä muotoja valtamerten syvyyksissä. Ernst Haeckelin piirros (public domain).




Joel Kontinen

Maapallon elämä ei ole sattumien summa. Vasta viime vuosina tutkijat ovat alkaneet ymmärtää, miten pääryhmään Rhizaria kuuluvat valtamerien pieneliöt oikeastaan ovat ja miten ne auttavat pitämään Maan elinkelpoisena.

Nämä planktonit esimerkiksi kuljettavat ilmakehän hiiltä valtameriin.

Ne voivat darvinistien tyrmistykseksi olla häkellyttävän kauniita, niin kuin monet muutkin meren elävät. Niiden muodot voivat olla liki uskomattomia.

Ne näyttävät ylisuunnitelluilta.

Vaikka Ernst Haeckel muistetaan lähinnä surullisenkuuluisista sikiökuvistaan, hän myös tallensi pikkuplanktonien muodot jälkipolville.

Ne eivät suinkaan kerro evoluutiosta.

Jos planeetallamme ei olisi juuri oikean kokoista Kuuta, joka on juuri sopivan etäällä Maasta, täällä ei olisi elinvoimaisia valtameriä. Ja ilman valtameriä täällä ei olisi elämää.

Ja ilman pikkuplanktoneita planeettamme saattaisi olla huomattavasti karumpi.

Meidän olisi hyvä pitää tämä mielessä, ennen kuin alamme spekuloida ulkoavaruuden elämästä.

Näyttää siis kaiken puolin siltä, että Maa-planeetta on tehty elinkelpoiseksi.

Lähde:

Caron, David. A. 2016. Ocean science: The rise of Rhizaria. Nature 532, 444–445 (28.4.).

Afrikan vainotut albiinot: mutaatiosta ei seuraa mitään hyvää

Albiinotyttö Papua-Uudessa-Guineassa. Kuva: Muntuwandi, CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Mutaatioista ei evolutionistien uskomuksista huolimatta seuraa juuri mitään hyvää.

Mutaatiot eivät ole auttaneet evoluutiota Tšernobylissä, Bhopalissa eivätkä Fukushimassa tai edes banaanikärpäsissä.

Mutaatiot ovat virheitä. Kirjoitusvirheet eivät paranna tekstiä, eivätkä DNA:n kopiointivirheet kenenkään perimää. Lisäksi DNA:n korjausmekanismit pitävät suurimman osan virheistä loitolla.

Albinismi johtuu siitä, että elimistö ei tuota melaniini-nimistä pigmenttiä, jonka ansiosta suurin osa ihmisistä ei ole läheskään valkoisen paperin värisiä.

Darvinistit ovat joskus erehtyneet sanomaan, että ihonväri osoittaa evoluution todeksi, mutta vaikka Charles Darwinin ikäpolvi uskoi ihonvärin vaalenemisen korreloivan ihmisen kehitysasteen kanssa, todellisuus on jotain vallan muuta.

BBC kertoi äskettäin Stephane Ebonguesta, joka joutui pakenemaan Kamerunista. Hän on albiino, ja monessa Afrikan maassa poppamiehet usein tappavat albinismista kärsiviä ihmisiä.

Monet uskovat, että näiden elimistä saa taikavoimaa.

Kun Ebongue oli 15-vuotias, hänen isoveljensä Maurice katosi. Myös tämä kärsi albinismista. Myöhemmin Mauricen silvottu ruumis löytyi pusikosta.

Ihmiset myös uskoivat, että albiinot voivat esimerkiksi saada tulivuoren purkautumaan, joten kun Kamerunvuori (Mongo ma Mdemi) alkoi syöstä laavaa vuonna 2007, Ebongue piiloutui rahtilaivan uumeniin ja pakeni Italiaan.

Stephane Ebonguen seikkailut havainnollistavat kristinuskon merkitystä. Vain evankeliumin valo voi poistaa taikauskon pimeyden.


Lähde:

Venema, Vibeke. 2016. The albino who confronted a witchdoctor. BBC Magazine (16.5.).

Darwin ei pysty selittämään tuhannen metrin syvyydessä elävän merililjan kauneutta

Syvänmeren kauneutta. Kuva: NOAA Office of Ocean Exploration and Research, 2016 Deepwater Exploration of the Marianas.




Joel Kontinen

Riikinkukon upea pyrstö sai Charles Darwinin voimaan pahoin, koska se ei sopinut hänen käsitykseensä luonnonvalinnasta. Ratkaistakseen ongelman hän kehitti teorian seksuaalisesta valinnasta.

Hänen teoriansa perustui pitkälti riikinkukon näyttävään pyrstöön.

Tutkimukset ovat jo ajat sitten kumonneet Darwinin näkemyksen. Toisin kuin hän kuvitteli, riikinkanat eivät valitse puolisoaan pyrstön perusteella.

Kauneus ja muut ylisuunnittelun muodot puhuvat luomisesta.

Joskus häkellyttävää kauneutta näkyy paikoissa, joissa tuskin kukaan sitä huomaa, vaikkapa viruksissa, galakseissa, pikkuruisissa hämähäkeissä ja meren syvyyksissä.

Ja Taitelija, joka suunnitteli meidät, tunsi kultaisen leikkauksen.

Äskettäin tutkijat kuvasivat Guamin vesillä yli kilometrin syvyydessä eläviä merililjoja. Myös niiden kauneus jää darvinistilta mysteeriksi.

Mutta jo Saarnaajan kirjassa kerrotaan, että Jumala teki kaiken kauniiksi aikanaan.

Lähde:

NOAA. 2016. NOAA Ship Okeanos Explorer. Dive 8: Northwest Guam Seamount (29.4.).

Mikrometeoriittien rautaoksidit tuhoavat Millerin-Ureyn elämänsyntykokeen

Tutkijat löysivät Länsi-Australiaan iskeytyneistä mikrometeoriiteista rautaoksideja. Kuva: Nicola Angeli/MUSE, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Tutkijat ovat löytäneet Länsi-Australiaan iskeytyneistä mikrometeoriiteista rautaoksideja. He uskovat, että ne ovat säilyneet ”2,7 miljardia vuotta” kalkkikivikerrostumassa.

Tämä viittaa siihen, että planeetallamme oli reilusti happea jo hyvin varhain.

Evolutionistit olivat luulleet, että syanobakteerit eli sinibakteerit alkoivat yhteyttämällä tuottaa runsaasti happea vasta ”400 miljoonaa vuotta” myöhemmin.

( Sinibakteerit ovat eläviä fossiileja, jotka ovat vastustaneet evoluutiota alusta alkaen.)

Monet viime aikojen tutkimukset ovat kumonneet evolutionistien vanhan uskon siihen, että maapallo oli pitkään tulikuuma. Ikivanhoissa kallioissa on merkkejä vedestä. Myös jotkut sekulaariset tiedemiehet uskovat, että Maa oli vetinen alusta lähtien.

Vesi ja happi tuhoavat darvinistisen käsityksen elämän synnystä. Vaikka elämän syntyyn tarvitaan vettä, siihen tarvitaan paljon muutakin.

Vuonna 1953 Stanley Miller ja Harold Urey tekivät kuuluisan elämänsyntykokeen. Vaikka koe onkin säilyttänyt propaganda-arvonsa, tohtori Jonathan Wells ja useat muut Darwiniin skeptisesti suhtautuvat tiedemiehet ovat osoittaneet sen puutteet. Wells sanoi:

”Miller-Ureyn kokeessa käytettiin simuloitua ilmakehää, jonka koostumus oli geokemistien mukaan väärä. Se ei ollut ’ensimmäinen onnistunut yritys, joka osoitti, miten orgaanisia molekyylejä on voinut syntyä Maan varhaishistoriassa.’ Kun oloja muutetaan niin, että ne vastaavat paremmin tietämystämme Maan alkuaikojen ilmakehästä, koe ei toimi.”

Happi olisi pilannut koko kokeen. Australian mikrometeoriitit iskivät viimeiset naulat Millerin-Ureyn kokeen arkkuun.

Elämän synty on evolutionistille edelleenkin arvoitus. Darvinistit ovat kehitelleet monia muita viritelmiä, esimerkiksi meteoriitteja, syvänmeren savuttajia ja jäistä merta, mutta mikään niistä ei ole toiminut. Jotkut ovat päätyneet siihen, että elämän legopalikat tippuivat taivaalta.

Todellisessa maailmassa elämä voi syntyä vain elävästä. Genesis on edelleenkin elämän loogisin selitys.

Lähteet:

Hecht, Jeff. 2016. Shooting stars show Earth had oxygen eons before we thought. New Scientist (11.5.).

Wells, Jonathan. 2002. Inherit The Spin: Darwinists Answer “Ten Questions” with Evasions and Falsehoods. Discovery.org.

Viikon evoluutioaforismi: Kottaraisten käyttäytyminen selittää lakiuskontojen synnyn

Kottaraisen käytös selittää uskonnon kehitystä? Kuva: Klaaschwotzer, Creative Commons (CC0 1.0).





Joel Kontinen


Evoluutiolla voidaan selittää miltei mitä vain – ainakin evolutionistien mielestä. Scientific American kertoi Darwinin juhlavuoden aattona (eli vuonna 2009), että evoluutio auttaa ymmärtämään kalan hintaa.

Nyt New Scientist jatkaa samoilla linjoilla. Sen mukaan kottaraisten käytös auttaa meitä käsittämään, miten suuret lakiuskonnot syntyivät.

Evolutionisti etsii vastauksia suuriin kysymyksiin elinympäristöstä ja eläinlajien käyttäytymisestä. Kun esimerkiksi kottaraiset joutuvat kohtaamaan vaaroja, ne elävät vain tätä päivää eivätkä jouda ajattelemaan pidemmän ajan hyvinvointia.

New Scientist soveltaa kottaraisten taipumusta ihmisyhteisöihin. Se löytää yhteiskunnan vakaudesta selityksen. Moraalia painottavat uskonnot syntyivät lehden mukaan vakaissa, suhteellisen vauraissa oloissa, joissa yksilöiden ei enää tarvinnut kamppailla saadakseen riittävästi ruokaa.

Uskonnon tarjoamat pelisäännöt edistivät yhteisön yhteishenkeä ja saivat yksilöt vetämään yhtä köyttä – ja vielä samaan suuntaan.

Lehti ei muista kertoa meille, että kottaraisten parvet haastavat evoluution tai että lintujen käyttäytymisestä on uskomattoman pitkä harppaus uskonnon kehitykseen.

Mutta darvinisti ei halua uskoa, että ihminen olisi evoluutioselitysten yläpuolella. "Kaikkeen löytyy oikeastaan evoluutiosta syy.” Näin akateemikko, hammastutkija Irma Thesleff ilmaisi asian viime vuonna YLE:n tiedeykkösessä.

Tällainen näkemys ei ole lainkaan harvinaista evoluutioyhteisössä.

Muutama vuosi sitten kuollut USA:n tiedeakatemian jäsen Philip Skell kritikoi darvinistista tarinointia siitä, että sillä voidaan selittää oikeastaan mitä tahansa. Tällaisen mallin haittapuoli on siinä, että sitä ei voida testata, joten se on kokeelliseen luonnontieteen ulkopuolella.

Lähde:

Baumard, Nicolas. 2016. Why are religions so judgemental? Ask evolution. New Scientist (27.4.).

Tuorein elävä fossiili: pyhä pillerinpyörittäjä eli jo dinosaurusten aikana

Pyhät pillerinpyörittäjät eivät ehdi laiskottelemaan. Kuva: Hectonichus, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen


Elävien fossiilien veljeskunta sai taas uuden jäsenen. Tuoreen PLOS ONE:ssa julkaistun tutkimuksen mukaan pyhät pillerinpyörittäjät elivät jo ”115 miljoonaa vuotta” sitten.

Tutkijat arvelevat nykypyörittäjien DNA:n ja muinaisten sontiaisten fossiilien perusteella, että pyhät pillerinpyörittäjät hyödynsivät aikoinaan dinosaurusten jätöksiä.

Vaikka vuosimiljoonat ovat pitkälti naturalistinen fiktio, eläinten stasis eli evoluution puuttuminen on darvinistinen päänsärky – tai ainakin sen pitäisi olla.

Kambrikauden räjähdys, dinosaurusten radiohiili ja roska-DNA:n paljastuminen myytiksi eivät liioin lievitä darvinistin angstia tai edes kognitiivista dissonanssia.

Lehtisarvisiin kuuluva kovakuoriainen Scarabaeus sacer ei muuten ole mikään typerys. Se osaa suunnistaa linnunradan mukaan yöllä.


Lähde:

Monahan, Patrick. 2016. Dung beetles may have evolved to eat dinosaur poop. Science (5.5.).

Media äityi satuilemaan evoluution ikonista: ”Darwininsirkkujen evoluutio jatkuu yhä”

Kaktussirkku eli Geospiza scandens. Kuva: putneymark, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen

Darwininsirkut kuuluvat koivumittarin, Lucyn (Australopithecus afarensis), Tiktaalikin ja Archaeopteryxin kanssa evoluution ikonien kärkikastiin – lähinnä siksi, että valovoimaisempia ehdokkaita ei ole ilmaantunut.

Huhtikuun lopulla The Washington Post ilmoitti muitta mutkitta, että darwininsirkkujen evoluutio jatkuu yhä.

Otsikon takaiset faktat ovat huomattavasti karumpia. Science julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin, mikä geeni ratkaisee sirkun nokan koon. Sopivin ehdokas tunnetaan nimeltä HMGA2.

Galapagossaaret kärsivät kovasta kuivuudesta vuonna 2003, ja silloin monet keskimääräistä isonokkaisemmat maasirkut (Geospiza fortis) kuolivat nälkään. Niitä suuremmat isomaasirkut (Geospiza magnirostris) ehtivät napsia suuret siemenet ennen niitä, joten niiden kävi köpelösti.

Kuivuudesta hengissä selvinneillä maasirkuilla oli pienempi nokka kuin vainajilla: ne pystyivät popsimaan myös pieniä siemeniä, joita isommat sirkut karttoivat.

Toisin sanoen: sirkun nokan koko vaikuttaa siihen, miten hyvin se sopeutuu syömään tietynkokoisia siemeniä.

Tällainen adaptaatio ei kuitenkaan ole evoluution synonyymi.

Sirkkujen käyttö evoluution ikonina on muutenkin ongelmallista, koska niiden oletettu evoluutio kulkee välillä väärään suuntaan ja koska muuntelulla on rajansa. Sirkku ei esimerkiksi voi kasvaa edes harakan kokoiseksi.

Lähteet:

Kaplan, Sarah. 2016. 200 years after Darwin, this is how the iconic Galapagos finches are still evolving. The Washington Post (22.4.).

Rogers, Nala. 2016. Evolution of Darwin’s finches tracked at genetic level. Nature News (21.4.).

”Älä enää kerro meille, miten meidän tulee käyttäytyä”: New Scientist etsii uskonnon ja moraalin alkuperää evoluutiosta

Jeesukselle ei jää tilaa New Scientistin uskontojutussa.





Joel Kontinen

”Älä enää kerro meille, miten meidän tulee käyttäytyä.”

Vaikka New Scientist on tunnettu yläilmoissa lentävistä otsikoistaan ja jutuista, jotka välillä ärsyttävät myös hartaita darvinisteja, lehti on enimmäkseen pyrkinyt vähättelemään kristinuskon painoarvoa, toisinaan varsin heppoisin perustein.

Uusin pääkirjoitus ei tuota yllätyksiä. NS tunnustaa, että suurin osa ihmisistä on aina uskonut Jumalaan tai jumaliin. Darvinistisen käsityksen mukaan uskonnolla on siis eloonjäämistä edistävä funktio.

Nyt evolutionistien missio on ennustaa, miten uskonnot syntyivät ja kehittyivät. Moraalia painottavat suuret uskonnot syntyivät heidän mukaansa 2 500 vuotta sitten yhteiskunnallisten myllerrysten avittamina.

Monet evolutionistit, esimerkiksi tunnettu skeptikko Michael Shermer, arvelevat uskonnon nähneen päivänvalon Afrikan savanneilla hamassa menneisyydessä.

NS tohtii ennustaa myös tulevaisuutta. Sen mukaan uskonto ei katoa minnekään, mutta suurten uskontojen vaikutus vähenee. ( Tämä ei täysin pidä paikkaansa.)

Lehti ei silti ole huolissaan. Sen mukaan ihmiset voivat olla eettisiä myös ilman uskontoa, mutta tämä taas johtuu siitä, että kristilliset arvot vaikuttavat yhä yhteiskunnassa.

New Scientistin pääkirjoituksesta heijastuu ihmiskunnan ikivanha pyrkimys kapinoida Luojaansa vastaan.

Jumala on jo ratkaissut tämän perusongelman, joka ei spekuloimalla parane.

Lähde:

Thou shalt not tell us how to behave any more. New Scientist 27.4. 2016.

Baabelin kieltensekoitus päihittää darvinistisen käsityksen kielen kehityksestä

Pieter Brueghel vanhempi: Baabelin torni (1563), public domain.





Joel Kontinen

Vuonna 2010 tuolloin 13-vuotias kroatialaistyttö Sandra Ralic huomasi herättyään koomasta, ettei hän enää ymmärtänyt äidinkieltään. Hän pystyi sen sijaan puhumaan saksaa sujuvasti, vaikka oli opiskellut vasta alkeita.

Kolmisen vuotta sitten Australiassa kohistiin, kun tasmanialainen bussikuski Leanne Rowe alkoi pahan autokolarin jälkeen ääntää englantia perin oudosti.

Myöhemmin kävi ilmi, että hän puhui ranskalaisella korostuksella eikä hän enää osannut ääntää kunnon aussienglantia.

New Scientist kertoi äskettäin 17-vuotiaasta belgialaispojasta, joka pystyy puhumaan äidinkieltään hollantia vain vahvalla ranskalaiskorostuksella. Lehti mainitsi myös brittinaisen, joka saatuaan aivoinfarktin puhui englantia vahvasti jamaikalaisittain murtaen. Toinen taas rupesi puhumaan kiinalaisella korostuksella.

Lääketiede tuntee nykyisin osapuilleen 140 tapausta, joissa kieli tai ääntämys on esimerkiksi vakavan sairauden iskettyä muuttunut äkkiä, täysin selittämättömästi.

Evoluutiolla ei tällaisia hyppäyksiä voi selittää. Kielen synty ja kehitys ovat darvinistille kovia pähkinöitä purtaviksi. Toiset tarjoavat lääkkeeksi paleodieettiä, mutta toiset hakevat Noam Chomskyn tavoin ratkaisua universaalisesta eli yleismaailmallisesta kieliopista.

Ihmisen puhe on valovuosien päässä eläinten kommunikaatiosta. Luolamiesten oletetuista murahteluista on liian pitkä harppaus H. sapiensin sujuvaan kieleen.

Kielet sitä paitsi yksinkertaistuvat ja rappeutuvat eivätkä kehity.

Loogisin selitys kielen synnystä on edelleenkin Genesiksessä: Luodessaan ihmisen kuvakseen Jumala antoi Aadamille myös luontaisen kyvyn viestiä älykkäästi. Kun ihmiset myöhemmin Baabelissa taas kapinoivat Luojaansa vastaan, Hän sekoitti heidän kielensä.

Lähde:

Coghlan, Andy. 2016. The teenager who can’t help speaking in a French accent. New Scientist (29.4.).