Käsnäjalkaiset ovat kaikkea muuta kuin alkeellisia, tuore tutkimus kertoo

Kuva: Bruno Vellutini, CC BY-SA 2.0.




Joel Kontinen

Käsnäjalkaiset (Onychophora) ilmaantuivat planeetallemme evolutionistien mukaan jo kambrikaudella osapuilleen ”500 miljoonaa vuotta” sitten eivätkä ole juuri muuttuneet sen jälkeen.

He ovat pitäneet niitä hyvin alkeellisina otuksina, mutta hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehti julkaisi niistä tietokonetomografiaan perustuvan tutkimuksen, joka osoittaa, että nämä matomaiset olennot ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.

Käsnäjalkaisen 0,4 millimetrin pituisia jalkoja ei ole tehty hyytelöstä, vaan niissä on pyöreähköjä lihaksia, joiden avulla ne liikuttavat jalkojen kynsiä.

Näyttänee siltä, että myös alkeellisina pidetyt eliöt ovat yllättävän monimutkaisia. Tämä sopii huonosti evoluution sokeaan maailmaan.

Genesikseen perustuvaan malliin ne sen sijaan sopivat mainiosti.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. World of Intricate Muscles Revealed Inside Velvet Worm's Wee Leg. Live Science (12.12.).

Kuun synty on yhä naturalistinen arvoitus

Taiteilijoilta eivät tilaustyöt lopu. Kuva: NASA/JPL-Caltech.



Joel Kontinen

Kuun synty on jäänyt mysteeriksi niille, jotka uskovat vain naturalistisiin prosesseihin. Teoriat ovat tulleet ja menneet, mutta yksikään ei ole kyennyt selittämään, miksi meillä on isohko Kuu mutta esimerkiksi Venuksella ja Marsilla ei sellaista ole.

New Scientist yrittää nyt joka tapauksessa vedota suureen Marsin kokoiseen kiviseen asteroidiin, joka oletettavasti törmäsi Maahan ja muodosti Kuun.

Science ampui jo vuonna 2013 alas tämän viritelmän, joka ei ole sen uskottavampi kuin myyttisen protoplaneetan Theian temput.

Kummastakaan taivaankappaleesta ei ole jäänyt uskottavia todisteita.

Kuu kertoo meille luomisesta.

Genesiksen mukaan Kuun synty ei ollut sattuma.

Lähde:

Hall, Shannon. 2017. Earth was smashed by a rock the size of Mars to make the moon. New Scientist (21.12.).

Eksoplaneetta GJ 436b ei piittaa naturalistisista planeettasyntyteorioista

Taiteilijan näkemys GJ 436b:stä. Kuva NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

Neptunuksen kokoinen eksoplanetta GJ 436b (tunnetaan myös nimellä Gliese 436 b) kiertää viileää kääpiötähteä 33 valovuoden päässä meistä.

Planeetan kiertorata kulkee miltei kohtisuoraan sen auringon eli GJ 436:n päiväntasaajan suuntaisesti, mikä askarruttaa Vincent Bourrieria ja muita Genevan yliopiston astronomeja, jotka julkaisivat äskettäin Naturessa tutkimuksen tästä kummajaisesta.

Tähden läheisyyden olisi jo pitänyt ehtiä muuttaa GJ 436b:n kiertorataa, mutta näin ei ole käynyt.

Monet eksoplaneetat horjuttavat naturalistisia planeetanmuodostusteorioita. Ne ovat monin tavoin kummajaisia, useat aivan liian kuumia elämälle.

Suurin osa tähdistä, etenkin punaiset kääpiötähdet, eivät suosi elämää, mutta maapallon elämälle suotuisa Aurinko ja iso Kuu tekevät planeetastamme ainutlaatuisen.

Lähde:

Bourrier, Vincent et al, 2017. Orbital misalignment of the Neptune-mass exoplanet GJ 436b with the spin of its cool star. Nature (julkaistu verkossa 18.12.).

Autiomaan hämähäkit rakentavat linnoja maan alle

Cebrennus rechenbergi on yksi neljästä rakentajahämähäkistä. Kuva: Ingo Rechenberg, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Neljän aavikkohämähäkkilajin yksilöt rakentavat pystysuoria tunneleja hiekkaan.

Professori Ingo Rechenberg ja kollegat tarkastelivat hiljattain Pohjois-Marokossa asustavan Cebrennus rechenbergin rakennustaitoja ja julkaisivat havaintonsa Journal of Arachnology lehdessä.

Ensin C. rechenbergi kaivaa maahan kuopan ja vahvistaa sen reunat silkillä. Kun tunnelin seinät olivat tukevasti paikoillaan, se kaivaa toisen kerroksen hiekkaa ja taas vahvistaa seinämiä.

Hämähäkin täytyi kahden tunnin aikana tuoda hiekkaa 800 kertaa maan pinnalle.

Tällainen määrätietoisuus sopii huonosti darvinistiseen maailmaan, etenkin kun C. rechenbergi on vain 2 senttiä pitkä (ilman jalkoja), ja sillä on todella pikkuruiset aivot.

Monilla eläimillä on häkellyttäviä taitoja:

• Ampujakala osuu vesisuihkulla saaliiseensa tarkasti.
• Lummenälvikäs (Galerucella nymphaeae) on varsinainen vesihiihtomestari.
• Pyhät pillerinpyörittäjät suunnistavat linnunradan mukaan.
• Punarinta hyödyntää kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.
• Mantisravun toukka hyödyntää häiveteknologiaa.



Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. Underground Castles? How Desert Spiders Craft Vertical Tunnels. Live Science (20 December).

Laiskiainen – ei evoluution vaan luomisen mestariteos

Evoluution vai luomisen mestariteos? Kuva: Stefan Laube, Public domain.




Joel Kontinen

New Scientist luonnehtii laiskiaista evoluution mestariteokseksi.

Lehti mainitsee 1700-luvun puolivälin tunnetuimman naturalistin George-Louis Leclercin (Comte De Buffonin) näkymyksen tästä elävästä fossiilista, joka on vastustanut evoluutiota ”30 miljoonaa vuotta”.

Buffonin mukaan laiskiaisella oli aivan liian lyhyet jalat, ja eläin oli tyhmä, heikko ja täynnä virheitä.

New Scientist toteaa, että Buffon erehtyi pahasti. Laiskiainen on energiansäästön mestari, joka on sopeutunut erinomaisesti ympäristöönsä.

Mutta evoluutio ei ansaitse siitä kiitoksia vaan Jumala, joka on tehnyt kaiken, mikä elää ja liikkuu – myös laiskiaisen.


Lähde:

Bittel, Jason. 2017. Busy doing nothing: How sloths mastered life in the slow lane. New Scientist (19.12.).

Etelämantereelta löydetty joutsenlisko muistuttaa vedenpaisumuksesta

Plesiosaurus dolichodeirus. Kuva: Dmitry Bogdanov, CC BY 3.0.





Joel Kontinen

Etelämantereelta on viime aikoina löydetty fossiileita, joita siellä ei pitäisi olla, esimerkiksi araukarioiden siemeniä ja kivettynyt metsä.

Sieltä on myös kaivettu esiin ”150 miljoonaa vuotta” vanha joutsenliskon eli plesiosauruksen fossiili.

Evolutionistit uskovat, että joutsenliskot kehittyivät maaeläimistä, mutta fossiilitodisteet eivät tue heidän näkemystään.

Todellisuudessa eläimet lisääntyvät lajiensa mukaan, ja fossiilit ovat todennäköisesti peräisin Nooan ajan vedenpaisumuksesta.

Lähde:

Phys.org. 2017. Giant marine reptile lived in Antarctic 150 million years ago (22.12.).

Punaiset kääpiötähdet eivät suosi elämää, tuore tutkimus kertoo

Näin aurinkomyrskyn otaksutaan tuhonneen Marsin ilmakehän. Kuva: NASA/GSFC.




Joel Kontinen

Monet elinkelpoisiksi mainostetut eksoplaneetat kiertävät punaisia kääpiötähtiä, jotka ovat omaa aurinkoamme himmeämpi ja epävakaampia.

NASA on äskettäin keksinyt yhdistää Marsin punaisia kääpiötähtiä kiertävien planeettojen elinkelpoisuuteen.

NASAN MAVEN-luotain on kiertänyt punaista planeettaa vuodesta 2014 ja mitannut, miten Mars menettää ilmakehäänsä avaruuteen.

Evoluutio kummittelee jo luotaimen nimessä, joka koko komeudessaan on Mars Atmosphere and Volatile Evolution mission.

Tutkijat käyttävät Marsia laboratorionaan ja päättelevät, että punaista kääpiötähteä kiertävän hypoteettisen planeetan pitäisi pysytellä paljon lähempänä tähteään kuin Maa Aurinkoa, jotta se saisi tarpeeksi valoa ja lämpöä, niin että vesi voisi virrata sen pinnalla.

Mutta tällainen planeetta saisi 5 – 10 kertaa enemmän ultraviolettisäteilyä kuin Mars – ja 3 – 5 kertaa enemmän varautuneita hiukkasia, mikä lupailee lyhyttä ikää ilmakehälle.

Vuonna 2016 media elämöi meistä vain reilun 4 valovuoden päässä punaista kääpiötähteä kiertävästä Proxima Centauri b:stä, jonka hypoteettinen ilmakehä on ilmeisesti jo ajat sitten hävinnyt avaruuden tuuliin.

Näyttänee siltä, että sama kohtalo odottaa myös muita punaisia kääpiötähtiä kiertäviä planeettoja.

Tämä korostaa maapallon ainutlaatuisuutta.

Maa on luotu ylläpitämään elämää.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2017. New Data From Mars Further Dampens Prospects for Life Around Red Dwarf Stars. Space.com (18.12.).

”Marsin kalliot joivat punaisen planeetan veden”

Vettä ei näy. Kuva: NASA/JPL.




Joel Kontinen

Naturalistiset maailmankatsomuksen omaksuneiden tutkijoiden on vaikea käsittää, miksi Mars on kuuiva ja eloton, vaikka Maa on enimmäkseen vetinen ja täynnä elämää.

He uskovat, että molempien planeettojen on täytynyt jossain vaiheessa olla vetisiä. Marsin veden on täytynyt hukkua johonkin. Syypäiksi on ehdotettu Aurinkoa ja magneettikentän tuhoutumista.

Uusin ehdoteltu suuntaa syyn Marsin kallioihin, jotka ovat tutkijoiden mukaan olleet liian janoisia ja ahmineet kaiken veden.

Spekulaatioita riittää, mutta tieteellistä näyttöä niistä ei ole.

Kannattaisi muistaa, että Maan etäisyys Auringosta on juuri sopiva ja että iso Kuu pitää valtameret elossa.

Loogisin selitys on se, että maapallo on täysin ainutlaatuinen planeetta, luotu ylläpitämään elämää.

Lähde:

Crane, Leah. 2017. Mars rocks may have drunk up all the water and doomed life there. New Scientist (20.12.).

Lisää naturalistista toiveajattelua: korkealle kehittynyt elämä voi olla yleistä universumissa

Neuvostoliiton aikainen näkemys avaruusolioiden aluksesta. Kuva: Neuvostoliiton viestintäministeriö/ Andrey Sokolov.



Joel Kontinen

Pienet vihreät miehet pysyttelevät piilossa, mutta naturalistisen maailmankatsomuksen omaksuneet tutkijat eivät halua antaa periksi, vaikka he ovat kohdanneet takaiskun toisensa jälkeen.

Elämää ei ole löytynyt mistään, mutta siitä huolimatta monet jo levittelevät vierailijoille punaista mattoa.

Äskettäin New Scientist spekuloi, että koska tähän mennessä on löydetty vähintään 3 700 eksoplaneettaa (eli aurinkokuntamme ulkopuolista planeettaa), universumissa täytyy olla miljardeja potentiaalisesti elinkelpoisia planeettoja ja kuita.

Jotkut tutkijat uskovat, että elämä voi hyvinkin syntyä planeettojen kemiallisista ja fyysistä ominaisuuksista.

Naturalistinen ideologia ohjaa näin ajattelua, aivan kuten vanhan tutun Neuvostoliiton päivinä.

Lähde:

Schuktze-Makuch and William Bains. 2017. Why complex life could prove remarkably common in the universe. New Scientist (20.12.).

Mysteeriasteroidi Oumuamua haastaa uskon vuosimiljardeihin

Kuva: ESO/M.Kornmesser





Joel Kontinen

Asteroidi Oumuamua ohitti äskettäin Auringon 37 miljoonan kilometrin etäisyydeltä – ja kaikesta päätellen säilyi ehjänä.

Professori Alan Fitzsimmons (Queen's University Belfast) kollegoineen julkaisi tällä viikolla tästä ulkoavaruudesta tulleesta mysteerikohteesta tutkimuksen Nature Astronomy -lehdessä.

Oumuamua heijastaa auringonvaloa komeettojen tavoin. Fitzsimmons arvelee, että sillä on orgaanisesta aineesta koostuva kuorikerros, joka eristää ja suojelee sitä kosmisilta säteiltä.

Ongelma on saada Oumuamuan kaltaiset taivaankappaleet kestämään miljardeja vuosia.

Genesikseen perustuvassa mallissa ei ole tällaisia ongelmia.

Lähde:

Queen's University Belfast. 2017. Alien object 'Oumuama was a natural body visiting from another solar system. Science Daily. (18.12.).

Evolutionistit turvautuvat mikro-organismeihin säilyttääkseen uskon vuosimiljardeihin

Kuva: Stephen Hudson, CC BY 2.5.




Joel Kontinen

Usko vuosimiljooniin tuo mukanaan vaikeita ongelmia evolutionisteille. Monet olettavat, että kun maapallo syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten, Aurinko oli 25 prosenttia himmeämpi kuin nykyisin.

Maan olisi pitänyt laskelmien mukaan jäätyä lumipalloksi, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan planeettamme oli vetinen jo alusta lähtien, aivan kuten Genesis meille kertoo.

Evolutionistit eivät ole pystyneet ratkaisemaan tätä himmeä nuori aurinko -paradoksia ei ole kuulunut.

Tuoreimmassa viritelmässä fotosynteesin alkeita opetelleet mikro-organismit päästivät niin paljon metaania ilmakehään, että globaali keskilämpötila kohosi 15 astetta.

Meille ei kerrota, miksi nämä oliot eivät ehtineet jäätyä kuoliaaksi ennen suurta keksintoään.

Lähde:

Klein, Alice. 2017. Ancient microbes caused Earth’s first ever global warming. New Scientist (11.12.).

Evolutionistien joulusatu: moraali ei perustu uskontoon

Kuva: Boxer Codex, public domain.

Joel Kontinen

Joulu ja pääsiäinen kirvoittavat evolutionistit keksimään selityksiä uskonnollisille ilmiöille. Tuorein esimerkki on Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus, joka hakee todisteita uskonnon ja moraalin evoluutiosta filippiiniläisten metsästäjä-keräilijöiden jälkeläisten kansanperinteestä.

Taitavat tarinankertojat personifioivat eläimiä ja taivaankappaleita ja edistivät yhteistyökykyä ja tasa-arvoa ennen kuin evoluutio keksi järjestäytyneelle uskonnolle saman funktion.

Näin ketterästi tutkijat hyppäävät kansantarinoista uskonnon evoluution, ainakin näin joulun edellä.

Evoluutio tarvitsee tarinoita säilyttääkseen edes rippeitä uskottavuudesta.

Lähde:

University College London. 2017. Storytellers promoted co-operation among hunter-gatherers before advent of religion. (5.12.).

Raamatun sana luomisesta ei riitä arkkipiispa Kari Mäkiselle

Gustave Doré: Valon luominen, public domain.




Joel Kontinen

Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja, mutta se kuvaa luonnontieteitä paikkansapitävästi.

Raamatun käsitys maapallon muodosta ja monista muista seikoista oli tuhansia vuosia aikaansa edellä.

Teistiset evolutionistit eivät kuitenkaan ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, että Raamattu voisi olla kirjaimellisesti totta alusta loppuun.

Heidän asenteensa voi johtua siitä, että he eivät ole perehtyneet tieteen historiaan eivätkä tieteen filosofiaan vaan kuvittelevat, että luonnontieteilijät ovat täysin objektiivisia.

Sitä he eivät läheskään aina ole.

Tiede – tai pikemminkin luonnontieteen naturalistiset tulkinnat ovat heille korkeampi auktoriteetti kuin Jumalan Sana, ja sen vuoksi he joutuvat monesti vetämään tiukkoja teologisia umpisolmuja.

Äskettäin arkkipiispa Kari Mäkinen toisti YLE:n haastattelussa teistisen evoluution perusolettamuksen: Jumala on luonut kaiken, mutta Raamattu ei kerro miten Hän sen teki.

Raamattu käsittelee arkkipiiskan mukaan vain miksi-kysymystä.

Näin kun Genesis irrotetaan historiasta, se voidaan tulkita miten tahansa.

Ei siis ole ihme, että Mäkinen ei suostu kutsumaan homoutta synniksi, vaikka Raamattu selvästi niin tekee.

Arkkipiispan olisi hyvä muistaa, että Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat pitivät Genesiksessä kerrottuja tapahtumia (esimerkiksi luominen, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus) ja historiallisina ja sen henkilöitä yhtä todellisina kuin omia aikalaisiaan.

Lähde:

Sandell, Markku. 2017. Arkkipiispa: "Tämä todellisuus on olemassa Jumalan tahdosta" – luonnontieteet täydentävät kuvaa elämän synnystä. YLE uutiset (3.12.).

Himalajan hirvittävä lumimies (jeti) onkin hybridikarhu

Kuva: Philippe Semeria, CC BY 3.0.



Joel Kontinen

Usko evoluutioon voi saada ihmiset näkemään olentoja, joita heidän maailmassaan pitäisi olla – eli ihmisen ja apinan välimuotoja.

Himalajan hirvittävä lumimies eli jeti on ainakin Tintin seikkailujen päivistä lähtien ollut populaarikulttuurin kestosuosikki.

Tätä alun perin tiibetiläisestä mytologiasta peräisin olevaa olentoa on käytetty esimerkiksi seikkailukirjallisuudessa haastamaan luomisuskoa.

Evolutionistit ovat kuitenkin hötkyilleet liikaa.

Evoluutiobiologi Charlotte Lindqvistin ja kollegoiden tuore Proceedings of the Royal Society B -lehdessä julkaistu DNA-tutkimus viittaa siihen, että yhdeksästä lumimiehen näytteestä kahdeksan oli peräisin Himalajan karhuista ja yksi koirasta.

Yksikään ei ollut myytillisestä lumimiehestä, jota kaikesta päätellen ei ole edes olemassa.

Lumimiehen amerikkalainen serkku bigfoot pääsi aikoinaan tunnetuimpien tieteellisten huijausten listalle, jonka National Geographic julkaisi aprillinpäivänä vuonna 2009.

Listalla komeili myös meille kaikille tuttu Piltdownin ihminen.

Vuonna 1999 National Geography julkaisi näyttävästi olennon, jota se mainosti dinosaurusten ja lintujen välimuodoksi. NG joutui perumaan kansikuvalintunsa jo seuraavana vuonna, kun kävi ilmi, että Archaeoraptor liaoningensis oli väärennös. Dinosauruksen ja linnun osista oli tehty liimaamalla dinolintu.

Samanlaista strategiaa on hyödynnetty myös oletetun isoäitimme Lucyn (Australopithecus afarensis) jäämistössä: yksi sen nikamista on paviaanin luu.

Tutkimukset osoittavat, että kristinusko varjelee taikauskolta.

Evoluutio taas innoittaa villejä spekulaatioita milloin mistäkin.

Lähde:

Perkins, Sid. 2017. So much for the abominable snowman. Study finds that ‘yeti’ DNA belongs to bears. Science (28.11.).

Kahdeksan kilometrin syvyydessä elävä kala kertoo luomakunnan monimuotoisuudesta

Imukalat eivät ehkä menestyisi kauneuskilpailuissa. David Csepp, NOAA, public domain.




Joel Kontinen

Jumala loi äärimmäisen rikkaan kalamaailman, josta riittää meille ihmettelemistä moneksi päiväksi.

Jotkin kalat viihtyvät matalikoissa, toiset taas syvyyksissä.

Uusi ennätys on kahdeksi kilometriä, Tutkijat löysivät imukaloihin kuuluvan Pseudoliparis swirein Mariaanien haudan pimeän kylmästä maailmasta, jossa paine rikkoisi monet muut eliöt.

Imukalojen englanninkielinen nimi snailfish kuvaa niitä melko ytimekkäästi, ne muistuttavat jossain määrin etanoita mutta ovat silti kaloja.

Tulee mieleen Genesis:

”Ja Jumala sanoi: ’Viliskööt vedet eläviä olentoja - - ’. Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan - - Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala siunasi ne sanoen: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet.’ ” (1. Moos. 1: 20 - 22).

Lähde:

Weisberger, Mindy Weisberger. 2017. Now, That's Deep! Mariana Trench Fish Lives 5 Miles Down. Live Science (30.11.).

Tuonenkielo: Maan alla viihtyvän kasvin oikkuja ei voida selittää darvinistisella tarinalla

Tuonenkielo (Aspidistra elatior). Kuva: Peter Woodard, public domain.



Joel Kontinen

Tuonenkielo (Aspidistra elatior) ei ole aivan tavanomainen kasvi. Se viihtyy miltei jatkuvasti liki maan alla.

Niiden pölyttäminen on pitkään ollut täysi arvoitus, koska ne pysyttelevät piilossa joko maan tai lehtikasojen alla.

Japanilaiset kasvitieteilijät Kenji Suetsugu ja Masahiro Sueyoshi seurasivat kahden vuoden ajan ja huomasivat, että etenkin harsosääsket kävivät niitä pölyttämässä.

Raportoidessaan löytöä New Scientist kumarsi Darwinille ja kertoi, että tuonenkielo keksi kehittyä sienen näköiseksi voidakseen hämätä pölyttäjiä.

Tällainen darvinistinen tarinointi on yleistä, mutta tiedettä se ei ole vaan silkkaa satuilua.

Tuonenkielo ei edes ole ainoa kukka, joka viihtyy maan alla.

Jotkin kasvit viihtyvät äärimmäisen kuumassa, toiset taas hirveän kylmässä.

Kasvien monimuotoisuus on osoitus luomisesta.

Lisäksi kasveissa on huipputeknologiaa, ja niillä on oma sähköpostinsa.

Tällaisia piirteitä ei voida uskottavasti selittää darvinistisilla tarinoilla.

Tutkimattomia ovat evolutionistien ajatukset. Monet heistä kiistävät ihmisen vapaan tahdon, mutta samalla he uskovat, että kasvi pystyy halutessaan kehittämään sen eloonjääntiä edistävän piirteet.

Lähde:

Buehler, Jake. 2017. Weird ‘underground’ flower has evolved to look like a mushroom. New Scientist (29.11.)

Myös dopamiini erottaa ihmisen apinoista

Kuva: Oscar Arias-Carrión1, Maria Stamelou, Eric Murillo-Rodríguez, Manuel Menéndez-González ja Ernst Pöppel. Dopaminergic reward system: a short integrative review. International Archives of Medicine 2010, 3:24 doi:10.1186/1755-7682-3-24 http://www.biomedcentral.com/1755-7682/3/24, CC BY 3.0.



Joel Kontinen

Science julkaisi viime viikolla etupäässä Yalen yliopiston tutkijoiden tutkimuksen (Molecular and Cellular Reorganization of Neural Circuits in the Human Lineage), jossa he vertasivat ihmisten, simpanssien ja makakien aivoja.

He huomasivat, että ihmisen aivot tuottavat paljon enemmän dopamiinia kuin ainoiden aivot.

Dopamiini on hormoni, joka toimii keskushermoston välittäjäaineena.

Eri tiedelehdet suhtautuvat tutkimukseen hiukan eri tavalla. New Scientist näkee dopamiinissa keinon, joka tekee meistä fiksuja. Psychology Today taas kysyy, tekeekö tämä välittäjäaine meistä peräti ihmisiä.

Oleellisinta on se, että tutkijat löytävät entistä enemmän eroja ihmisen ja apinoiden välillä.

Jos he uskoisivat, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi, heidän ei tarvitsisi hämmästyä niin paljon, kun uusia eroja ilmenee.

Geneettisten tekijöiden lisäksi myös monet isot ja pienet seikat erottavat ihmiset eläimistä. Vain me kävelemme vaivattomasti kahdella jalalla. Vain me pystymme puhumaan.

Eläimillä ei ole leukaa.

Leuka on darvinistille täysi mysteeri, koska sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan se kertoo ylisuunnittelusta.

Myös silmän valkuainen erottaa meidät eläimistä. Apinoiden silmistä ei näy vilahdustakaan valkoisuudesta.

Ylisuunnittelu näkyy meissä myös kultaisena leikkauksena. Se ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä.

”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa,” sanotaan Saarnaajan kirjassa (3:11).

Lähteet:

Bergland, Christopher. 2017. What Makes Us Human? Dopamine and the Cerebellum Hold Clues. Psychology Today (24.11.).

Coghlan, Andy. 2017. Huge dose of brain chemical dopamine may have made us smart. New Scientist (23.11.).

Tietokirjailija Jussi Viitala satuilee evoluution kyvyistä

Episyklit. Ptolemaioksen maakeskeisen mallin tavoin evoluutiota yritetään pönkittää apukeinoilla, koska se muuten luhistuisi. Kuva: Fastfission, Public domain.





Joel Kontinen

Darvinistisen kehitysopin puolustajilla on tapana väittää, että evoluutio on luonnonlaki siinä, missä esimerkiksi painovoima.

Jostain syystä hyvin harva fyysikko sanoo, että fysiikan lait ovat yhtä paljon luonnonlakeja kuin evoluutio.

Eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija Jussi Viitala markkinoi äskettäin evoluutiota luonnonlakina YLE:ssä.

Viitala uskoo luonnonvalinnan ja mutaatioiden kykenevän tekemään ihmeitä, kunhan aikaa on miljardeja vuosia.

Hän pitää evoluutiota mekaanisena tapahtumasarjana, ”jossa sattumanvaraiset mutaatiot tuottavat ainesta luonnonvalinnalle.”

Viitala esittelee darvinistien perusargumentteja:

”Evoluutiolla ei ole tavoitetta. Se on päättymätön prosessi, joka jatkuu niin kauan kuin maapallolla on elämää. Mikään laji ei ole evoluution päätepiste – ei myöskään ihminen.”

Hän nostaa esiin Richard Dawkinsin suosiman argumentin ihmisen silmästä osoituksena huonosta suunnittelusta.

Viitalan kannattaisi perehtyä Sonyn insinöörien näkemykseen: ihmisen silmä on suunniteltu niin erinomaisesti, että he hyödynsivät sen periaatteita rakentaessaan parempia kameroita.

Lopuksi Viitala esittää kummallisen päätelmän:

”Jo yli 160 vuotta evoluutiotutkijat ovat koettaneet osoittaa Darwinin teoriaa vääräksi onnistumatta.
Tiedon lisääntyessä siihen on tehty korjauksia ja täsmennyksiä, mutta evoluution periaate on pitänyt pintansa ja todistusaineisto on kasvanut niin musertavaksi, ettei sitä millään saivartelulla enää voi kumota.”

Evoluutio on todellisuudessa falsifioitu eli osoitettu vääräksi mennen tullen. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston emiritusprofessori Dennis Noble, saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig ja vuoden takainen Royal Societyn konferenssi tyrmäsivät uusdarvinismin tieteellisillä argumenteilla.

Evoluutiolle on käynyt kuin Ptolemaioksen tunnetuksi tekemälle maakeskeiselle käsitykselle aurinkokunnasta. Tämän mallin mukaan planeetat kiersivät maata, mutta ne eivät kiertäneet sitä suoraan vaan tekivät pienen ympyränmuotoisen kierroksen eli radallaan samalla, kun ne kiersivät maata.

Malliin tarvittiin lopulta kymmeniä episyklejä (näitä pieniä kierroksia), ennen kuin se pystyi selittämään planeettojen kiertoa kutakuinkin tyydyttävästi.

Myös darvinistit ovat joutuneet turvautumaan melko samanlaisiin temppuihin, jotka kertovat, että sen parasta ennen päivä on mennyt jo ajat sitten.


Lähde:

Viitala, Jussi. 2017. Evoluutio on luonnon laki. Yle uutiset (17.10.).

Kulttijohtaja Charles Manson sai vaikutteita Darwinilta, Nietzscheltä ja Hitleriltä

Charles Manson. Kuva: California Department of Corrections and Rehabilitation, public domain.





Joel Kontinen

Äskettäin kuollut kulttijohtaja Charles Manson sai vaikutteita Charles Darwinilta, Nietzscheltä ja Hitleriltä, mutta valtamedia ei näitä yhteyksiä ole juuri tuonut julki, vaikka hänellä oli hakaristi tatuoituna otsaansa.

Näin kävi myös Texasin kirkkoampujan Devin Kelleyn ja Norjan joukkosurmaajan Anders Breivikin tapauksessa.

Esimerkiksi Newsweek tohtii sentään kertoa, että Manson oli valkoisen ylivallan kannattaja, mutta sekään ei tohdi paljastaa, että rasismi kumpuaa suurelta osin Darwinin ajattelusta, etenkin kirjasta Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871).

Kannattaa muistaa, että huonoista aatteista koituu huonoja seurauksia.

Kesällä 1969 Manson innoitti seuraajiaan murhaamaan näyttelijätär Sharon Taten ja kuusi muuta. Hänet tuomittiin ensimmäisen asteen murhasta kuolemaan, mutta tuomio muutettiin myöhemmin elinkautiseksi.

Lähteet:

Gill, Lauren. 2017. Remember, Charles Manson Was a White Supremacist. Newsweek (16.11.).

Coppedge, David F. 2017. Charles Manson Was an Evolutionist. Creation Evolution Headlines. (22.11.).

Kävelevä hai ei tue evoluutiota

Epolettihai. Kuva: Strobilomyces, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Epolettihai (Hemiscyllium ocellatum) on vajaan metrin pituinen otus, joka viihtyy Australian, Indonesian ja Uuden-Guinean matalikoissa. Se on yksi PBS:n dokumentin Nature's Miniature Miracles päätähdistä.

Jos aalto huuhtoo tämän pikkuhain maalle, se säilyy hengissä tunnin verran yhdellä sisäänhengityksellä ja se voi käyttää eviään ryömiäkseen takaisin veteen.

Se ei toisin sanoen oikein viihdy maalla.

Vaikka evolutionistit voivat uskoa näkevänsä darvinistisia periaatteita kävelevissä kaloissa, Chaunax pictus ja muut “kävelevät” kalat eivät auta evoluutiota.

Ne eivät ole välimuotoja eivätkä ne edes selviäisi hengissä kuivalla maalla.

Evolutionistin on kuitenkin uskottava, että tällainen ihme on joskus tapahtunut.

Jumala loi äärimmäisen rikkaan kalamaailman, josta riittää meille ihmettelemistä moneksi päiväksi.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. Ever Seen a Shark Walk? Tiny Animals Amaze on PBS. Live Science (17.11.).

Cityeläimet: Muutos ei aina ole evoluutiota

Pihapunavarpunen (Carpodacus mexicanus). Kuva: John Benson, CC BY 2.0.




Joel Kontinen

Kehittyvätkö cityhiiret syömään pitsaa? New Scientist kysyi viime lokakuussa. Syyskuussa samainen lehti tiesi kertoa kiivien ”regressiivisestä” eli takaperoisesta evoluutiosta ikään kuin jonkin ominaispiirteen (näkökyky) menetys olisi evoluutiota.

Darvinistien kiusaksi evoluutio kulkee joskus väärään suuntaan.

Toisinaan he käyttävät hienoja sanoja hämäykseksi.

Evolutionisti voi puhua darvinistisesta preadaptaatiosta silloin, kun hän uskoo, että luonnonvalinta keksii jollekin jo olemassa olevalle ominaisuudelle uuden käytön.

Ja monesti he käyttävät sanaa evoluutio härskisti väärin. Tuorehko tapaus on luettavissa Sciencessä, joka luonnehtii pihapunavarpusessa (Carpodacus mexicanus) ja muissa cityeläimissä tapahtuneet muutokset evoluutioksi.

Kun evoluutio määritellään näin löyhästi, se lakkaa olemasta darvinistista. Lajit eivät muutu toisiksi, vaan ne sopeutuvat eli adaptoituvat uusiin oloihin.

On loogisempaa ajatella, että eri lajeihin on ohjelmoitu tällainen kyky kuin pitää sitä evoluutiona.

Lähde:

Dengler, Roni. 2017. Birds, bobcats, and even humans may be evolving because they live in cities. Science (2.11.).

Maailman ”vanhimmat” eliöt elävät yhä Tasmaniassa

Kuva: Ruth Ellison, CC BY 2.0.




Joel Kontinen

Tutkijat ovat löytäneet Tasmaniasta jäänteitä elämänmuodoista, joita evolutionistit pitävät kaikkein vanhempina.

He uskovat, että ne eivät ole muuttuneet ainakaan ”3,5 miljardiin” vuoteen.

Näitä muinaismuistoja kutsutaan stromatoliiteiksi.

Stromatoliitit ovat syanobakteerien ja muiden bakteerien rakentamia kupumaisia muodostelmia.

Syanobakteerit ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Niissä on esimerkiksi nanotason suunnittelusta kertovia tylakoideja eli energiaa kerääviä elimiä, DNA:ta ja ribosomeja.

Löytö haastaa evoluution vuosimiljardeineen, koska stromatoliitteja muodostaneet bakteerit elävät yhä.

Evoluutio ei ole ehtinyt niitä muuttaa, vaikka aikaa on evolutionistin mielestä ollut yllin kyllin.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. 'Living Fossils' of Earth’s Oldest Life-Forms Found in Tasmania. Live Science (16.11.).

Älykkäästi suunniteltu pääkallo auttaa pyöriäistä uhmaamaan fysiikan lakeja

Pyöriäisellä on ällistyttäviä kykyjä. Kuva: Rene, public domain.




Joel Kontinen

Pyöriäiset käyttävät delfiinien tavoin kaikuluotainta etsiessään syötäviä kaloja. Niillä on ällistyttävä kyky keskittää ääniaallot suoraa kohteeseen.

Niiden pääkallon luu, ilma ja kudokset toimivat metamateriaalin tavoin.

Tällainen materiaali uhmaa tavanomaisia fysiikan lakeja. Pyöriäinen muuttaa sen avulla kohdentamattomat ääniaallot kapeaksi, kohdistetuksi laserääneksi.

Yu Zhang kollegoineen on tutkinut pyöriäisten aivoja tietokonetomografialla ja kehittänyt matemaattisen mallin, joka kuvaa niiden kykyä kehittää ja hallita ääniaaltoja.

Tutkimuksella on myös biomimettinen ulottuvuus. Insinöörit toivovat voivansa pyöriäisten käyttämällä tekniikalla suunnitella muuntajia, jotka muuttavat sähköimpulssit ääniaalloiksi tehokkaammin. Näin he pystyisivät valmistamaan pienempiä muuntajia.

Ihminen on jo pitkään etsinyt inspiraatiota luonnossa ilmenevistä nerokkaista ratkaisuista. Esimerkiksi majavan turkki, kissan viikset, hain evät ja gekkon jalka ovat innoittaneet entistä kätevämpiä, parempia tuotteita, jotka joissain tapauksissa myös säästävät kuluttajien pennosia tai jopa euroja.

Lähde:

Wong, Sam. 2017. Porpoises twist laws of physics to aim their focused sonar beams. New Scientist (15.11.).

Litteän maan kannattajat kokoontuivat USA:ssa, mutta kreationistit torjuvat tämän myytin

Kuva: Camille Flammarion (1888), väriversio: Hugo Heikenwaelder, CC BY-SA 2.5.




Joel Kontinen

En tunne ketään kreationistia, joka pitäisi Maata litteänä. Monet kristinuskon vastustajat, esimerkiksi Esko Valtaoja, sen sijaan kuvittelevat Raamatun kuvailevan planeettaamme litteäksi.

Käsitys on täysin virheellinen ja perustuu skeptikkojen tiedon puutteeseen.

Monet skeptikot käyttävät sitä silti aseena kristittyjä vastaan.

Maamme ehkä tunnetuin teistinen evolutionisti Eero Junkkaala myös mainosti sitä kirjassaan Alussa Jumala loi. Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma 2013).

BBC raportoi tänään (14.11.) litteän maan kannattajien konferenssista (Flat Earth International Conference), joka pidettiin Pohjois-Carolinessa.

Kaksipäiväiseen tapahtumaan osallistui satoja ihmisiä.

Ateistit sen sijaan joutuivat perumaan oman suurtapahtumansa.

Toisin kuin mitä Valtaoja ja Junkkaala olettavat, kristityt ovat kautta aikojen torjuneet litteän maan, koska Raamattu ei sitä tue.

Lähde:

BBC news. 2017. Why do people still think the Earth is flat? (14.11.).

Ateistit joutuivat perumaan maailmankonferenssinsa kiinnostuksen puutteen vuoksi

Richard Dawkinsilta peruttiin jo toinen puhetilaisuus vajaan vuoden aikana. Kuva: Shane Pope, CC BY 2.0.




Joel Kontinen

Ateistit joutuivat perumaan vuoden 2018 helmikuuksi suunnitellun Reason To Hope - maailmankonferenssin.

Se piti vuoden 2012 konferenssin tavoin järjestää Melbournessa.

Pääpuhujaksi oli kutsuttu Saatanallisista säkeistä tunnettu Salman Rushdie. Vanhan tuttavamme Richard Dawkinsin ja fyysikko Ben Goldacren piti myös valistaa kuulijoitaan ateismin toivosta.

Dawkinsille tämä on jo toinen peruttu puhetilaisuus vajaan vuoden aikana. Elokuussa progressiivinen radioasema epäsi häneltä mahdollisuuden esitellä uutuuskirjaansa Berkeleyssä, koska hän oli Twitterissä loukannut muslimeja.

Näyttänee siltä, että ärhäkkä ateismi ei enää kiinnosta ihmisiä niin kuin joskus ennen.

Lähde:

Payne. Kaley. 2017. Global Atheist Convention cancelled due to lack of interest.Eternity (9.11.).

13 kertaa Jupiterin kokoinen jättiplaneetta haastaa planeettojen syntyteoriat

OGLE-2016-BLG-1190Lb. Kuva: NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

Monet eksoplaneetat muistuttavat meitä maapallon ainutlaatuisesta hienosäädöstä.

Aurinkomme on moniin muihin tähtiin verrattuna vakaa. Kuu pitää meren elinkelpoisena, ja Jupiter ja muut kaasuplaneetat suojelevat meitä asteroidien ja komeettojen törmäyksiltä.

Muualla universumissa ei välttämättä ole näin auvoisia oloja.

NASA on viime päivinä ilmoittanut kahdesta kummajaisesta.

NGTS-1b on niin erikoinen, että tiedeportaalit kutsuvat sitä hirviöplaneetaksi.

Spitzer-avaruusteloskoopin äskettäin löytämä OGLE-2016-BLG-1190Lb on ehkä vieläkin omituisempi.

OGLE-2016-BLG-1190Lb on yli 13 kertaa Jupiterin kokoinen. Sen kotitähti on vain hiukan pienempi kuin meidän aurinkomme, ja se kiertää tähteään pari kertaa etäämmällä kuin Maa Aurinkoa.

Etäisyyttä sinne kertyy 22 000 valovuotta, joten kukaan meistä ei ole lähdössä siinne vielä pitkään aikaan, jos silloinkaan.

NASALTA näyttää ytimekkäät nimet loppuvan, kun ulkoavaruudesta löytyy yhä kummallisempia planeettoja, joita on luonnehdittu joko mahdottomiksi tai muuten oudoiksi.

Lähde:

Bartels, Meghan. 2017. A Giant Exoplanet Is Hiding at the Center of the Milky Way Galaxy Newsweek (7.11.).

Elävä puufossiili Ginkgo biloba viihtyy yhä Ateenassa

Neidonhiuspuu Ginkgo biloba) kasvaa yhä Ateenassa.




Joel Kontinen

Evolutionistit uskovat, että neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) viihtyi Maa-planeetalla jo ”270 miljoonaa” vuotta sitten.

Sitä pidetään elävänä fossiilina, koska se ei ole juuri ehtinyt muuttua, vaikka aikaa olisi ollut ylen määrin.

Neidonhiuspuu ei suinkaan ole ainoa kasvi, jonka evoluutio on unohtanut ”sadoiksi miljooniksi vuosiksi”.

Myös esimerkiksi saniaiset, araukariat ja Wollemia nobilis näyttävät samoilta kuin silloin, kun ihmisen oletettu esi-isä oli darvinistisen uskomuksen mukaan vasta sammakon kokoinen.

Elävät fossiilit haastavat sekä evoluution että uskon vuosimiljooniin.

Texasin kirkkoampuja oli kristittyjä vihannut ateisti

Kristittyjä vihataan nykyisin ehkä jopa enemmän kuin apostoli Paavalin aikana, jolloin he joutuivat monesti käyttämään salaista kalasymbolia. Kuva Efeson raunioilta.




Joel Kontinen

Devin Patrick Kelley astui Texasissa pieneen baptistikirkkoon rynnäkkökivääri käsissään ja ampui 26 ihmistä kuoliaaksi. Lisäksi hän haavoitti 24:ää.

Kelleyllä on myrskyinen tausta. Hän oli saanut kenkää ilmavoimista pahoinpideltyään vaimoaan ja lastaan.

Entiset koulukaverit kuvailevat häntä omituiseksi ateistiksi, jolla oli tapana mainostaa jumalatonta ideologiaansa ja pitää kristittyjä yksinkertaisina.

Maailmankatsomus vaikuttaa ratkaisevasti ihmisten tekoihin. Ateismin ja /tai evoluution ihannoimisesta voi koitua traagisia seurauksia.

Esimerkiksi Jokelan koulusurmaaja Pekka-Eric Auvinen, Darwinia ja Malthusia ihannoinut James Lee, Charlestonin kirkkosurmaaja Dylann Roof ja Norjan joukkosurmaaja Anders Behring Breivik olivat omaksuneet evoluutioon perustuvat maailmankuvan.

Ateistit ja evolutionistit ovat pitäneet huolen siitä, että kaikki terroristit eivät tunnusta islaminuskoa, vaikka etenkin ISIS on saanut aikaan pahaa jälkeä myös monissa Euroopan kaupungeissa.

Lähde:

Stanton, Jenny. 2017. EXCLUSIVE: 'Creepy, crazy and weird': Former classmates say Texas gunman was an 'outcast' who 'preached his atheism' online before killing 26 in the state’s worst ever mass shooting.Daily Mail (6.11.).

Stephen Hawking varoittaa roboteista, jotka voivat syrjäyttää ihmisen tämän valta-asemasta

Tuleva valtias? Kuva: Gnsin, CC BY-SA 3.0.





Joel Kontinen

Stephen Hawking on omaksunut sekulaarisen Jeremian roolin. Hän on ottanut tavakseen ennustaa ihmiskunnan tuhon lähitulevaisuudessa.

Hawking on toistamiseen varoittanut meitä pahoista ja ahneista avaruusolennoista.

Viime aikoina hän on usuttanut meidät etsimään uutta kotia maailmankaikkeudessa, koska hän uskoo maapallon elämän loppuvan sadan vuoden kuluessa.

Äskettäin hän muisti Elon Muskin tavoin varoittaa meitä keinoälystä. Hän pelkää, että joku kohtapuolin suunnittelee robotin, joka pystyy tuottamaan pikkurobotteja ja näin tekemään ihmiset tarpeettomiksi.

Sekulaari maailmankatsomus näyttäisi olevan pelkoja täynnä.

Lähde:

Godlewski, Nina. 2017. Stephen Hawking Warns Robots Could 'Replace Humans Altogether'. International Business Times. (3.11.).

Simpukoiden inspiroimasta muovista tehdyt suojaliivit korjaavat luodinreiät ja lommot itse

Kuva: Wilson44691, public domain.



Joel Kontinen

Luomakunnan rakennusaineet ovat yllättävän kestäviä.

Toisinaan ne myös korjaavat itse itsensä. Esimerkiksi simpukat pystyvät itse paikkaamaan pieniä reikiä ja halkeamia, joita niiden kuoreen voi ankarassa myrskyssä tulla.

Äskettäin Science julkaisi tutkimuksen Megan Valentinen (University of California, Santa Barbara) ja kollegoiden hankkeesta. He valmistivat muovia, jossa jäljitellään simpukan hyödyntämiä kemiallisia sidoksia.

Materiaali on erittäin venyvää ja kestävää. Siitä voidaan valmistaa esimerkiksi kypäriä ja suojaliivejä, jotka korjaavat luodinreiät ja lommot itse.

Ihminen on saanut miltei kaikki luovat keksintönsä luonnosta. Alkuperäisratkaisut ovat liki poikkeuksetta parempia kuin jäljitelmät.

Biomimetiikasta eli luomakunnassa ilmenevien nerokkaiden ratkaisujen jäljittelemisestä on viime vuosina tullut tuottava tutkimusala.

Siinä insinöörit kopioivat Jumalan kätten töitä.

Lähde:

Crane, Leah. 2017. Mussel-inspired plastic could make self-repairing body armour. New Scientist (26.10.).

Ulkoavaruuden olentoihin uskovat levittävät tervetulomaton ET:lle

Ihmiset ovat ennenkin yrittäneet ottaa yhteyttä oletettuihin avaruusolentoihin. Kuva: Arne Nordmann, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Meillä ei ole pienintäkään todistetta siitä, että ulkoavaruudessa on älyllistä elämää, mutta tämä tieto ei näköjään estä intoilijoita toivottamasta ET:tä tervetulleeksi Maa-planeetalle.

Filosofi Jonathon Keats suunnitteli avaruusarkeologi (!) Alice Gormanin kanssa maton tai ryijyn, jossa kaukaiset vieraat toivotetaan tervetulleiksi.

Keats toivoo, että ryijyn kopioita levitettäisiin kaikkialle, esimerkiksi YK:n päämajaan New Yorkiin ja kansainväliselle avaruusasemalle.

Ryijyssä punainen symboloi ulkoavaruuden elämää, musta ulkoavaruutta, sininen maapalloa ja violetti keinovaloa.

Tämä ei ole läheskään ensimmäinen kerta, kun jotkut ovat yrittäneet viestiä avaruusolentojen kanssa.

Jo 1970-luvulla NASA:n Voyager-luotaimet veivät aurinkokuntamme reunamille viestin muukalaisille 56 kielellä, joskaan yksikään ET ei tiettävästi ole kuitannut vastaanottaneensa viestiä.

Lähde:

Kwek, Glenda. 2017. One small doorstep for man: Cosmic mat welcomes aliens. Phys.org (27.10.).

Miksi luominen on tärkeä?

Näissä maisemissa apostoli Paavali puhui luomisesta, synnistä ja ylösnousemuksesta kreikkalaisille filosofeille Ateenan Mars-kukkulalla.






Joel Kontinen

Valitettavan moni kristitty uskoo, että luominen on vain sivuseikka, jota Uuden testamentin uskovien ei tarvitse painottaa.

Mutta kun luemme Apostolien tekoja ja muita Uuden testamentin kirjoja, huomaamme, että kukaan ei edes pystyisi ymmärtämään evankelimia ilman Genesiksen sanomaa alun täydellisestä maailmasta ja sitä seuranneesta syntiinlankeemuksesta.

Antiikin kreikassa ainakin jotkut filosofit uskoivat elämän kehittyneen pikkuhiljaa meressä. Heille Raamatun sanoma yliluonnollisesta luomisesta oli suuri mysteeri.

Ruumiin ylösnousemus oli heille kauhistus, koska heille henki on hyvä ja ruumis paha.

Niinpä kun Paavali keskusteli heidän kanssaan Areiopagilla (Ap. t. 17), hän lähti liikkeelle Genesiksestä ja osoitti, että Jumala on kaiken Luoja ja että Hän on myös jättänyt luomistyöstään todisteita ihmisten maailmaan.

Luomisesta Paavali eteni Jeesuksen kuolemaan ja ylösnusemukseen. Vaikka kuulijat olivat täysin ummikkoja, jotkut heistä uskoivat evankeliumin sanoman.

Meidän aikanamme monet tietävät Jumalasta, luomisesta, synnistä ja sovituksesta liki yhtä vähän kuin muinaiset ateenalaiset. He eivät pysty ymmärtämään evankeliumia, elleivät he käsitä, että Raamattu puhuu totta alun luomisesta lähtien.

Evolutionistin pulma: onko kehitys satunnaista vai päämäärähakuista?

Vesinokkaeläin eroaa monin piirtein muista eläimistä, mutta toisin kuin ihminen, sitä ei ole luotu Jumalan kuvaksi.





Joel Kontinen

Miten ennustettavaa evoluutio on?

Harvardin yliopiston evoluutiobiologi Jonanthan Losos kertoo uutuuskirjassaan Improbable Destinies, että pari tunnetuimmista evoluutiotutkijoista on täysin eri mieltä tästä evoluution pulmasta.

Harvardin yliopiston jo edesmennyt marxilainen tutkija Stephen Jay Gould vannoi satunnaisuuden nimeen, kun taas teististä evoluutiota kannattava Cambridgen yliopiston palaeontologi Simon Conway Morris näkee kehityksessä päämäärähakuisuutta.

Morris vetoaa monesti konvergenttiin evoluutioon, joka hänen mielestään viittaa determinismiin eli jonkinlaiseen päämäärähakuisuuteen.

Losos myöntää, että eläinmaailmassa ilmenee paljon konvergenttisuutta eli samankaltaisia piirteitä eläimissä, jotka eivät ole lähestä sukua toisilleen.

Toisaalta Richard Lenskin kuuluisat bakteerikokeet viittaavat Lososin mielestä siihen, että oletettu evoluutio voi olla varsin arvaamatonta.

Gould puolestaa uskoo, että jos evoluutio alkaisi uudestaan alusta, se tuottaisi täysin erilaisen eläimistön kuin mitä me nyt näemme.

Losos päättelee, että evoluutio ei ole aivan sattumanvarainen eikä myöskään täysin päämäärähakuinen. Tuloksena on toisinaan täysin ainutlaatuisia olentoja, kuten esimerkiksi ihminen ja vesinokkaeläin.

Darvinistina hän kiistää ihmisen ja eläimen eron, joka on täysin ilmeinen. Vain ihminen pystyy miettimään perimmäisiä kysymyksiä.

Vesinokkaeläin ei sitä tee.


Lähde:

Cobb, Matthew.2017. s evolution about chance or fate? Well, it depends New Scientist (18.10.).

Kuikka eli dinosaurusten kaudella ja selvisi liitukauden oletetusta joukkotuhosta hengissä

Liitukauden lintu? Kuva: Tim Bowman, USFWS, public domain.




Joel Kontinen

Darvinistisen tarinan mukaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon asteroidi-iskussa ”66 miljoonaa vuotta” sitten. He kuitenkin uskovat, että linnut selvisivät hengissä siitä rytinästä.

Yksi näistä selviytyjistä muistutti suuresti Suomessakin kesäisin piipahtavaa kuikkaa.

Tutkijat uskovat, että Vegavis iaai äänteli kuin hanhi, joten evoluutiota ei tälläkään saralla ole juuri ehtinyt tapahtua.

Evoluutioon vetoavat tutkijat eivät silti tohdi tunnistaa, että tämä vesilintu oli oikeasti kuikka, vaan he tyytyvät sanomaan, että se oli modernin kuikan näköinen.

Joukkotuhojen perusteluksi esitetyt todisteen ovat monesti olleet niin huteria, että myös moni evolutionisti epäilee niitä.

Lähde:

Hecht, Jeff. 2017. Geese-like birds seem to have survived the dinosaur extinction. New Scientist (23.10.).

Kukkkien sähköposti: kukan eri osat viestivät sähköisesti keskenään

Kukat osaavat muutakin kuin olla kauniita.





Joel Kontinen

Tuhansia vuosia ennen kuin ihminen keksi sähköpostin kukkien eri osat viestivät keskenään sähköisesti.

Tämä viestintä oli kaikkea muuta kuin alkeellista. RNA-molekyylit, peptidit ja proteiinit lähettävät informaatiota sisältäviä viestejä verson ja juurten välillä molempiin suuntiin.

Äskettäin Current Biology julkaisi raportin tästä kukkien verson ja juurien välisestä sähköisestä viestinnästä.

Vaikka tutkijat antavat siitä kiitoksen evoluutiolle, se kertoo älykkäästä suunnittelusta, jota darvinistiset mekanismit eivät ole voineet tuottaa.

Informaation lähettäminen on älyllistä toimintaa. Koko järjestelmä on niin hieno, että se ei ole voinut kehittyä pikkuhiljaa.


Lähde:

Ko, Donghwi & Ykä Helariutta. 2017. Shoot–Root Communication in Flowering Plants. .Current Biology 27 (17), R973–R978 (11.9.).

Wikipedia sensuroi evoluutiokriitikoita

Vuonna 1933 natsit polttivat kirjoja. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum, Public domain. Darvinistit ovat siirtäneet sensuroinnin Wikipediaan.



Joel Kontinen

Wikipedian sensuroijat ovat viime päivinä ovat ottaneet maalitauluikseen älykkään suunnittelun kannattajia. Ensin toimittajat, joilla ei ollut minkäänlaista luonnontieteellistä taustaa, poistivat saksalaisen paleontologin ja sudenkorentotutkijan Günter Bechlyn Wikipediasivun sillä verukkeella, että hän ei ollut tarpeeksi huomattava.

Todellinen syy lienee tohtori Bechlyn evoluutiokriittisyys.

Sitten harrastelijatoimittajat poistivat Baylor Universityn emeritusprofessori Walter Bradleyn Wikipediasivulta liki kaikki tämän tieteelliset saavutukset ja jättivät jäljille vain maininnan kreationismista ja älykkään suunnittelun suosimisesta.

Näin Wikipedia toimii: yksilöt, joilla ei ole minkäänlaista luonnontieteellistä koulutusta, poistavat ja / tai muokkaavat ansioituneiden tiedemiesten Wikipediasivustoja yksinomaan sen vuoksi, että nämä suhtautuvat kriittisesti uusdarvinismiin.

Lähde:

Klinghoffer, David. 2017. You’ve Been Edited — Another ID Scholar, Walter Bradley, Gets the Wikipedia Treatment. Evolution News & Science Today (18.10.).

Proteiineja ja pigmenttejä ”54 miljoonaa vuotta” vanhasta merikilpikonnasta

Merikilpikonna ei juuri ole muuttunut "54 miljoonaan" vuoteen. Kuva: Brocken Inaglory, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Evolutionistien on uskottava uskomattomia juttuja, esimerkiksi sen, että proteiini ja pigmentti voivat säilyä kymmeniä miljoonia vuosia.

Äskettäin Scientific Reports julkaisi tutkimuksen ”54 miljoonaa vuotta” vanhasta merikilpikonnan fossiilista, joka löydettiin Tanskasta vuonna 2008 ja jota nyt tutkittiin tarkemmin.

Tasbacka danican jäämistöstä löytyi esimerkiksi β-keratiinia, pigmenttiä ja hemoblogiinista johdettavia yhdisteitä.

Pehmeiden kudosten ei missään tapauksessa pitäisi kestää yli ”50 miljoonaa vuotta”.

Evoluutio loistaa tyystin poissaolollaan tässä löydössä. Asbacka danicassa oli samanlainen suojaväritys kuin nykyisissä merikilpikonnassa.

Lähde:

Lindgren, Johan et al. 2017. Biochemistry and adaptive colouration of an exceptionally preserved juvenile fossil sea turtle. Scientific Reports  7,  13324 (17.10.).

Tursaat inspiroivat liki näkymättömiä sukellusrobotteja

Kuva: albert kok, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Tursaat ovat naamioitumisen mestareita. Ne voivat sulautua miltei millaiseen taustaan hyvänsä ja muuttaa muotoaan ja väriään käden (tai pikemminkin lonkeron) käänteessä.

Science julkaisi äskettäin tutkimuksen hankkeesta, jonka pyrkimyksenä on matkia näiden mestarimatkijoiden tekniikkaa sukellusroboteissa.

Tavoitteena on valmistaa sukellusrobotti, jonka ”iho” matkii tursaan nahkaa. Sen avulla tutkijat voivat tarkkailla valtamerenelämää häiritsemättä eläimiä.

Myös laivasto on kiinnostunut hankkeesta.

Tämä on tuorein esimerkki biomimetiikasta eli luomakunnassa ilmenevien älykkäiden ratkaisujen hyödyntämisestä.

Luonnon ihmeet kertovat meille ihmeellisestä Luojasta.

Lähde:


Robitzski, Dan. 2017. Octopus-Inspired Robots:Silicone Skin Can Change Texture for '3D Camouflage'. Live Science (13.10.).

Useimmat tieteelliset tutkimukset ovat virheellisiä, New Scientist valittaa

Näin tiedettä pitäisi tehdä, mutta silloinkin virheitä voi pujahtaa joukkoon missä tahansa kohdassa. Kuva: ArchonMagnus, CCBY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Tiedemiehet ja -naiset ovat tuottaneet roppakaupalla tutkimuksia, jotka eivät monesti ole arvausta luotettavampia.

Tutkimustulokset ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet roskakoppaan, kun kollegat eivät ole kyenneet toistamaan tutkimuksen tuloksia omissa hankkeissaan.

Nyt USA.n tilastotieteen yhdistys American Statistical Association (ASA) pyrkii palauttamaan luotettavuuden takaisin tieteellisiin tutkimuksiin.

Yksi oleellinen hämmennystä aiheuttava seikka on kokeellisten tutkimusten tilastollista todennäköisyyttä ilmaiseva p-arvo (jota monet haluaisivat pienentää).

Monet olettavat, että alle viiden p-arvo kertoo siitä, että 95 prosentin todennäköisyydellä kyseessä on todellinen vaikutus (esim. jonkin terveystieteen menetelmän vaikutusta tutkittaessa).

Ongelma piilee siinä, että tilastollisesti merkittävä p-arvo saattaa joskus johtua silkasta sattumasta, jolloin tutkimus ei ole mitannut oikein sitä, mitä piti mitata.

Oikeastaan kaikki evoluutioita ja elämän syntyä luotaavat tutkimukset ovat vieläkin hatarammalla pohjalla, koska niissä tehdään joukko olettamuksia, joita ei voida todentaa.

Lähde:

Matthews, Robert. 2017. Most science papers turn out to be wrong. It’s time to fix that. New Scientist (9.10.).(Jutun lukeminen saattaa edellyttää rekisteröitymistä New Scientistin verkkopalveluun).
.

Kasvien äkämät falsifioivat darvinismin, saksalaistutkija sanoo

Kuva: De Sousa, V.; Couri, M., CC BY 4.0.






Joel Kontinen

Äkämät ovat enimmäkseen hyönteisten aiheuttamia kasvien kasvuhäiriöitä, joita ei hyvälläkään tahdolla voi luonnehtia kauniiksi.

Hyönteiset hyötyvät niistä ja saavat niiden avulla kasvista ravintoa poikasilleen.

Kasvit eivät hyödy näistä hyönteisistä, mutta ne silti antavat suojan äkämiä muodostaville hyönteisille ja karkottavat muut ötökät.

Tällainen yksipuolinen apu ei sovi darvinistiseen ajatteluun. Kasvi kun ei hyödy näistä hyönteisistä lainkaan.

Äkämät sitä vastoin heikentävät kasvin kasvua.

Jotkin kasvit jopa rakentavat anatomisia muodostelmia suojaksi näille ötököille. Tämä käytännössä falsifioi darvinismin.

Saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig kirjoitti äskettäin laajan tutkimuksen äkämistä. Hän päätyi siihen, että darvinistiset prosessit eivät pysty selittämään niiden alkuperää.

Tohtori Lönnig osoittaa, että luonnonvalinta ei riitä selitykselle ilmiölle, jossa yksi laji voisi toimia toisen hyväksi hyötymällä siitä lainkaan.

Hänen mukaansa luonnonvainta ja mikromutaatiot eivät pysty kehittämään äkämiä. Ne eivät ole voineet kehittyä pikkuhiljaa evoluution kuluessa.

Hän tarjoaa selitykseksi älykästä suunnittelua.

Lönnig ei sinänsä puhu luomisesta, mutta luomispersektiivistä katsottuna luominen ja sitä seurannut syntiinlankeemus selittänevät luonnon kummajaiset paljon paremmin kuin kehitysoppi, jonka parasta ennen -päivä meni jo ajat sitten.

Lähde:

Lönnig, Wolf-Ekkehard. 2017. Plant Galls and Evolutio: How More than Twelve Thousand Ugly Facts are Slaying a Beautiful Hypothesis: Darwinism. (7.9.).