Joel Kontinen
Syksy ja kevät tuovat monesti mieleen lintujen häkellyttävät suunnistustaidot. Sama puolikesy punarinta (Erithacus rubecula) löytää tiensä joka kevät aina samalle pihalle ja myös lähtee kohti etelää samasta paikasta. Suunnistaessaan se hyödyntää kvanttiteknologiaa.
Myös rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) on taitava suunnistaja. Venäläistutkijat julkaisivat äskettäin raportin sen kyvystä hyödyntää magneettista deklinaatiota eli maantieteellisen pohjoisnavan ja magneettisen pohjoisnavan välistä kulmaa. Näin se selvittää, millä pituusasteella se kulloinkin kulkee, ja voi siten jatkaa haluttuun kohteeseen.
Kyyhkynen taas saattaa kuulla magneettikenttiä. Tutkijat uskovat, että kyyhkysen sisäkorva ottaa vastaan signaaleja Maan magneettikentästä. Linnun yksittäiset solut tulkitsevat, mistä signaali tulee ja miten voimakas se on.
Viirukerttuli (Dendroica striata) painaa vain 22 grammaa mutta lentää kolmessa päivässä välilaskutta 2 730 kilometriä.
Kuningasfregatti (Fregata minor) lentää 60 vuorokautta laskeutumatta, liitää välillä 60 kilometriä ja nukkuu ilmassa matkallaan maapallon toiselle puolelle. Ennätyslennon pituudeksi on mitattu 55 000 kilometriä.
Tällaista ei Darwin olisi ennustanut.
Lähde:
Chernetsov, Nikita et al. 2017. Migratory Eurasian Reed Warblers Can Use Magnetic Declination to Solve the Longitude Problem. Current Biology 27, 1–5 (julkaisupäivä: 11.9.).
Tekstit
