Uskotko salaliittoteorioihin?

 

Kuva:  John B Hewitt / Alamy.

Joel Kontinen

Salaliittoteorioihin uskomisen kumoamisella on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta, ja ne tavat, jotka toimivat, ovat epäkäytännöllisiä. Tämä on johtopäätös 25 tutkimuksen katsauksesta, joissa arvioitiin erilaisia menetelmiä salaliittoteorioihin liittyvien perusteettomien uskomusten torjumiseksi. 

Mutta vaikka monet tutkimukset ovat arvioineet tapoja kumota vääriä uskomuksia yleisesti, harvat ovat tarkastelleet erityisesti salaliittoteorioita, hän sanoo.

Niitä on erityisen vaikea kumota, koska jokainen, joka yrittää kiistää niitä, nähdään osana salaliittoa. "He sanovat: "Tietenkin sinä sanot niin", Cian O'Mahony sanoo.

Hän ja hänen kollegansa päättivät tarkastella tähän mennessä saatuja todisteita nähdäkseen, mikä toimii ja mikä ei. He löysivät vain 25 tutkimusta, jotka täyttivät heidän kriteerinsä, joihin sisältyy salaliittoteorioiden määritelmä: usko tai uskomus, että jotain salataan aktiivisesti pahaa tarkoitusta varten.

Menetelmät, kuten rationaalisten vasta-argumenttien esittäminen, pilkanteko tai salaliittoteorioiden leikkaaminen sellaisenaan eivät ole tehokkaita torjumaan tiettyjä salaliittoteorioita tai ihmisten yleistä taipumusta uskoa niihin, katsaus päättelee. Itse asiassa yksi tutkimus havaitsi, että merkintämenetelmä kostautui hieman lisääntyneen salaliittouskomuksen vuoksi.

Pohjustusmenetelmät, joilla pyritään lisäämään ihmisten kriittistä ajattelua ennen kuin he ovat alttiina salaliittoteorioille, toimivat, mutta eivät kovin hyvin – vaikutukset olivat yleensä pieniä.

Se, mikä toimi hyvin, oli esirokotus tai informatiivinen rokotus, jossa ihmisille kerrotaan, miksi salaliittoteoria ei ole totta, ennen kuin he altistuvat sille. Kaikissa rokotteita testaavissa tutkimuksissa havaittiin keskikokoisia tai suuria vaikutuksia. 

Mutta yrittäminen "rokottaa" ihmisiä ennen kuin he ovat alttiina salaliittoteorioille ei ole käytännöllistä, O'Mahony sanoo. Se on myös erityinen jokaiselle salaliittoteorialle. "On kestämätöntä, että jatkuvasti tiedotetaan ihmisille uusista julkisuuteen tulevista salaliitoista", hän sanoo.

Tehokkain tähän mennessä raportoitu menetelmä oli kolmen kuukauden yliopistokurssi, jossa on viikoittaisia istuntoja, joissa opiskelijat tarkastelivat eroja tieteen ja pseudotieteen välillä. Tämä kurssi on lähinnä sitä, mitä tarvitaan: eräänlainen laajakirjoinen rokotus salaliittoteorioita vastaan, joka perustuu siihen, että ihmiset opetetaan ajattelemaan itsenäisesti, pikemminkin kuin mitä ajatella, sanoo O’Mahony sanoo.

Mutta harvat ihmiset aikovat ilmoittautua kolmen kuukauden kurssille, ja voi olla, että ne, jotka eniten tarvitsevat osallistumista tällaiselle kurssille, tekevät niin vähiten, hän sanoo.

Tällainen tutkimus on vielä alkuvaiheessa, ja lisää on tutkittava ennen kuin esimerkiksi yliopistokurssin kaltaista yritetään ottaa käyttöön kouluissa, O’Mahony sanoo. Yksi suuri ongelma on, että tutkimuksissa ei ole tehty seurantaa viikkojen tai vuosien aikana interventioiden jälkeen, joten on epäselvää, jatkuuko jokin vaikutuksista.

Stephan Lewandowsky Bristolin yliopistosta Iso-Britanniasta näkee tulokset positiivisessa valossa. ”En ole yllättynyt siitä, että monet vaikutukset ovat pieniä, kun otetaan huomioon, että salaliittoasenteet ovat erityisen vaikeasti särkyvä pähkinä. Monet uskovat ovat hyvin sitoutuneita teorioihinsa”, hän sanoo. "Uskon myös, että pienetkin vaikutukset voivat kasvaa: salaliittoteorian jakamisen vähentäminen varhaisessa vaiheessa muutamalla prosenttiyksiköllä saattaa riittää häiritsemään kaskadin."

Lewandowsky sanoo myös, että rokotus ei välttämättä rajoitu tiettyihin salaliittoteorioihin ja että se voidaan levittää laajasti sosiaalisessa mediassa. 

Mutta vaikeaa on osoittaa, missä menee todellisten salaliittoteorioiden ja uskomusten raja, kun esimerkiksi koronaepidemiassa vain rokotteet on lueteltu turvalliseksi ja esimerkiksi C-vitamiinin, sinkin ja muiden luonnontuotteiden käyttö on leimattu salaliitoksi.

 

Lähde:

 Le Page, Michael, 2023., We don't have any viable way of countering conspiracy theories New Scientist 5.4.