Homo naledi: Uusi ihmislaji vai vanhoja etelänapinoita?

Kuvat: Lee Roger Berger research team, Creative Commons (CC BY 4.0).




Joel Kontinen

Viestimet ovat viime päivinä repäisseet suuria otsikoita Etelä-Afrikasta löytyneistä vanhoista luista. Löydön kehitysopillinen merkitys on saanut monet tiedemiehet ja toimittajat unohtamaan kriittisen otteensa.

The Guardian poikkeaa edukseen tästä ylistyskuorosta lisäämällä otsikkoon ”tiedemiehet väittävät”, ja myös Nature News antaa tilaa toisinajattelijoille.

Kohu sai alkunsa, kun paleoantropologi Lee Berger kollegoineen julkaisi eLife -lehdessä löytönsä: 1500 luunkappaletta. Hän uskoo, että ne kuuluvat ainakin 15 saman lajin edustajalle.

Berger tuli tunnetuksi muutama vuosi sitten hyvin kiistanalaisesta Australopithecus sedibasta.

Berger uskoo, että löytö edustaa uutta ihmislajia, joten se sai nimekseen Homo naledi.

Homo naledilla on noin 500 kuutiosentin aivot, apinamainen viisto naama, ja kädet ovat myös kaarevat niin kuin Lucyllä (Australopithecus afarensis).

Mutta jotkut ovat myös näkevinään siinä ihmismäisiä piirteitä, etenkin jaloissa.

Aiemmin jotain vastaavaa väitettiin myös Ardista (Ardipithecus ramidus), joka synnytti reilusti kohua ja kritiikkiä.

Myöhemmin Ardi sysättiin koruttomasti sukupuumme sivuoksalle.

Zürichin yliopiston antropologi Christoph Zollikofer kertoi The Guardianille, että löytöä ei voida pitää uutena lajina, vaan luut kuuluvat jo aiemmin tunnetuille eläimille.

Evoluutiobiologi Jeffrey Schwartz (University of Pittsburgh /Pennsylvania) toteaa Nature Newsille, että luut eivät kuulu pelkästään yhdelle lajille vaan ovat sekoitus etelänapinoita ja muita lajeja.

Luita ei vielä ole ajoitettu, joten Homo naledin paikka ihmisen oletetussa sukupuussa on toistaiseksi täysin avoin. Evolutionistit eivät yleensä radiohiiliajoita fossiileja, joiden uskotaan olevan yli 100 000 vuotta vanhoja, joten he ajoittavat ympäristön kiviä tai kallioita.

Iänmääritys on melkoista arpapeliä, koska menetelmät perustuvat moniin olettamuksiin, eikä kukaan voi edes olla varma, ovatko fossiilit yhtä vanhoja kuin niiden lähistöltä löydetyt kivet.

Lähteet:

Callaway, Ewen. 2015. Crowdsourcing digs up an early human species. Nature News (10.9.).

Sample, Ian. 2015. Homo naledi: new species of ancient human discovered, claim scientists The Guardian (10.9.).

Tutkijat heittävät H. habilisin (käteväihmisen) pellolle ihmisen sukupuusta

H. habilis ei nykytiedon mukaan ollut kätevä eikä edes ihminen.




Joel Kontinen

Tuore Science kertoo, että Louis Leakey ja muut tutkijat sijoittivat Itä-Afrikasta löytämänsä kallot sukuun Homo, koska he halusivat vanhan lajin, jonka oletettiin kykenevän tekemään työkaluja.

Näin syntyi Homo habilis eli käteväihminen. Se oli sopivan ikäinen – ”1,8 miljoonaa vuotta” – lunastaakseen paikkansa oletetussa sukupuussamme.

Jeffrey H. Schwartz ja Ian Tattersall osoittavat Sciencessä, että on kyseenalaista, pystyikö H. habilis edes valmistamaan työkaluja. Monet uskovat, että tutkijat sijoittivat Homo-sukuun paljon fossiileja, jotka olivat lähinnä etelänapinoita (Australopithecus).

Tästä koitui se ongelma, että Homo-suku paisui miltei jokaiseen ilmansuuntaan.

Näin H. habiliksesta tuli paikka, jonne viskattiin varsin sekalainen valikoima vanhoja hampaita, leukaluita ja kalloja.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun H. habilista epäillään.

Koulukirjat ja museot ovat markkinoineet H. habilista esi-isänämme, vaikka nyt näyttää siltä, että se ei ollut kätevä eikä edes kuulunut sukupuuhumme.

Viime vuosina myös Australopithecus africanus, Australopithecus sediba, Ardipithecus ramidus (Ardi) ja Paranthropus boisei on sysätty syrjään ihmisen sukupuusta.


PS. Etelä-Afrikasta löydettiin äskettäin uusia kalloja, joita jotkut pitävät esi-isinämme. Kirjoitan niistä lisää, kunhan saan luettua tiedejulkaisujen analyysit niistä.


Lähde:

Schwartz, Jeffrey H. Ja Ian Tattersall. 2015. Defining the genus Homo. Science 349 (6251): 931–932. (28.8.).

Teististen evolutionistien painajainen: Evoluutio on täysin ristiriidassa kristinuskon kanssa, evoluution puolustaja professori William Provine myöntää

Tunnettu evoluution puolustaja professori William B. Provine. Kuva: Ragesoss, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Eero Junkkaala ja muut suomalaiset teistisen evoluution markkinamiehet eivät halua kuulla kehitysopin ideologisista juurista. He mieluummin uskottelevat, että se kuvailee menneisyyttä melko objektiivisesti.

Heidän kannattaisi tutustua evolutionistien ajatteluun. Cornellin yliopiston biotieteiden professori William B. Provine, joka kuoli äskettäin syöpään 73-vuotiaana, sanoi:

“Moderni evoluutiobiologia kertoo meille täysin selvästi: - - Ei ole jumalia, ei tarkoitusta eikä minkäänlaisia päämäärähakuisia tekijöitä. Kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Kun kuolen, olen täysin varma siitä, että kuolen. Se on minun loppuni. Etiikalle ei ole mitään pohjimmaista perustusta, elämällä ei ole perimmäistä tarkoitusta eikä ihmisillä myöskään ole vapaata tahtoa.”

Darwinin buldoggina tunnettu Thomas H. Huxley (1825–1895) oli pitkälti samaa mieltä.

Teistiset evolutionistit eivät myöskään halua kuulla evoluution seurauksista. Mutta miten huono puu voisi tuottaa hyvää hedelmää?

Darvinistinen evoluutio on synnyttänyt tai innoittanut esimerkiksi rasismia, eutanasiaa, kansanmurhia, holokaustin, abortteja ja verisiä sotia.

Nämä ovat osa evoluutiopakettia, vaikka teistinen evolutionisti ei sitä myöntäisikään.

Lähde:

Evolution news & views. 2015. William Provine, RIP: Noble in His Honesty. (3.9.).

Shanghain ghetto: Jumalan näkymätön käsi suojeli juutalaisia tuholta

Shanghain ghetto vuonna 1943. Tuntematon kuvaaja, public domain.



Joel Kontinen

Viime viikolla tuli kuluneeksi 70 vuotta Shanghain gheton vapauttamisesta. Kun länsimaat sulkivat rajansa juutalaisilta, jotkut heistä löysivät turvapaikan Kiinasta. Toisen maailmansodan lopussa Shanghain juutalaiskorttelissa oli arviolta 23 000 pakolaista, jotka olivat säästyneet holokaustilta.

Vaikka Saksa oli toistamiseen pyytänyt Japania luovuttamaan alueensa juutalaiset, Japanin sodanjohto ei suostunut siihen.

Jumalan näkymätön käsi suojeli juutalaisia myös muulla tavoin. Englantilainen pörssivälittäjä Nicholas Winton toi
669 juutalaislasta turvaan natsien miehittämästä Tšekkoslovakiasta.

Kun liittoutuneiden armeijat jäivät loukkuun Dunkerquen rannalla, Englannin kuningas kuulutti kansallisen rukouspäivän 26.5. 1940. Huono sää piti Luftwaffen maassa ja esti saksalaisten etenemisen. Tuuli tyyntyi, ja liittoutuneet saivat evakuoitua 338 226 taistelijaa Englannin kanaalin toiselle puolelle. Kesäkuun alussa The Telegraph raportoi, että Jumala oli kuullut kansakunnan rukoukset.

Hitler olisi mielellään tehnyt lopun myös Ison-Britannian juutalaisista, jos natsit olisivat päässeet kanaalin ylitse.

Esterin ja Mordokain aikana Jumala suojeli juutalaisia tuholta, ja Hän varjelee heitä edelleenkin – myös siltä, mitä Iran ja ISIS yrittävät tehdä heidän päänsä menoksi.


Lähde:

Cheng-Tozun, Dorcas. 2015. Above All Evil: God’s Purposes Through the Wild, Weird Arc of History. Christianity Today (3.9.).

Nerokkaat muurahaiset keksivät ekologisen ilmastoinnin – hyödyntävät lämpötilaeroja

Kuva: Hansjoerg Morandell, Wikimedia Commons.





Joel Kontinen

Nerokkaat muurahaiset pitävät kekonsa lämpötilan siedettävänä ekologisesti. Kekoon rakennettu ilmakanavien verkosto hyödyntää lämpötilaeroja ja myös työntää muurahaisten tuottaman hiilidioksidin ulos.

Keko pysyy päivällä viileänä ja yöllä lämpimänä älykkään ratkaisunsa avulla. Tutkijat yrittävät nyt jäljentää muurahaisten käyttämää mallia – se voisi säästää pitkän pennin, jos talot voitaisiin pitää riittävän viileinä päivällä ja lämpiminä yöllä vain ilmankierron avulla.

Raamattu ei turhaan kehota meitä oppimaan muurahaisilta. Ne ovat yllättävän ahkeria ja kekseliäitä.

Muurahainen torjuu sieni-infektioita vetyperoksidilla ja pysyttelee viileänä jopa Saharan autiomaassa huipputeknologian avulla.

Muurahaiset pysyvät pinnalla rakentamalla eläviä lauttoja.

Ne eivät toisin sanoen näytä sokean darvinistisen kellosepän tuotannolta.

Lähde:

DeMarco, Emily. 2015. How termite mounds ‘breathe’. ScienceShot (28.8.).

Uusi darvinistinen tarina: elämä syntyi järvessä

Uuden darvinistisen tarinan mukaan elämä syntyi kylmässä järvessä. Kuva: Joe Mastroianni, National Science Foundation, public domain.




Joel Kontinen

Darvinistiset elämänsyntyteoriat ovat yleensä verrattain lyhytikäisiä. Monesti ne ovat ristiriidassa sekä toistensa että myös tieteen kanssa. Tähän mennessä elämän on uskottu syntyneen esimerkiksi pienessä lämpimässä lammikossa (Charles Darwinin alkuliemi), arseenilammikossa tai syvänmeren savuttajassa tai kulkeutuneen tänne komeettojen tai meteoriittien kyydissä.

Yksikään naturalistinen elämänsyntyteoria ei ole toiminut uskottavasti.

Uusimman version mukaan elämä syntyi järven pohjassa. Tutkijat päätyivät tähän tarkkailtuaan Etelämantereen kylmänkalseaa järveä, jossa ei yleensä kuitenkaan ole jäätä ja vapaata happeakin on niukasti. He olettavat, että kesäisin mikrobit saattaisivat yhteyttää ja tuottaa lisää happea.

Tämä ei sinänsä liity elämän syntyyn, mutta tutkijat arvelevat, että Maan olot saattoivat joskus vajaa neljä miljardia vuotta sitten muistuttaa Antarktiksen nykyoloja.

He unohtavat, että elämä voi syntyä vain elävästä.

Jos olettaa elämän voivan syntyä sattumalta, joutuu uskomaan asioita, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Usko vuosimiljooniin edellyttää esimerkiksi uskoa siihen, että maapallo oli elämän synnyn aamuhämärissä jäätyä umpeen, koska Auringon oletettiin olleen alussa himmeämpi kuin nykyisin.

Genesikseen perustuvassa mallissa ei ole tällaisia ongelmia.


Lähde:


Barras, Colin. 2015. Hidden oasis of oxygen suggests life took first breath in lakes. New Scientist (2.9.).

Pikkuruinen karjuva lude särkee evoluution myyttejä

Leijona (Panthera leo) ei ole ainut eläin, joka osaa karjua kuin leijona. Kuva: Vince O'Sullivan/Flickr, Creative Commons (CC BY-NC 2.0).




Joel Kontinen

Niitä mahtuu lehdelle kymmenittäin. Ne eivät näytä isoilta kissoilta. Mutta ne karjuvat kuin leijonat.

Toisin kuin esimerkiksi laulukaskaat, nämä pikkuruiset luteensukuiset hyönteiset (Macrolophus pygmaeus ja Macrolophus costalis) pystyvät ääntelemään myös liikkuessaan.

Ihmiset eivät kuule niiden heikoimpia ääntelyjä (jotka voivat olla alle hertsin), mutta innostuessaan ne voivat päästellä jopa 750 hertsin taajuisia ääniä. (Ihminen kuulee noin 20 – 16 000 hertsin taajuisia ääniä.)

Vain koirasluteet karjuvat. Ilmeisesti ne puolustavat reviiriään.

Perhosten ja pommikiitäjäiset tavoin nämä pikkuluteet särkevät darvinistisia myyttejä.

Yksikään evolutionisti ei usko, että luteet olisivat läheistä sukua leijonille ja tiikereille tai edes liikereille, mutta ne joka tapauksessa käyttäytyvät isojen kissojen tavoin – pienellä lehdellä.

Luteiden ei missään tapauksessa pitäisi käyttäytyä leijonien tavoin.

Mutta ne eivät ole kuulleet Charles Darwinista, joten ne voivat jatkaa karjumista.


Lähde:

Wylie, Robin. 2015. Zoologger: The tiny insects that roar at each other like lions. New Scientist (28.8.).