Holokaustin muistopäivänä Ban Ki-moon puhui enemmän palestiinalaisten turhautumisesta kuin juutalaisten ahdingosta

Holokaustin muistopäivää vietetään 27.1. Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen muistoksi. Kuva: Wikipedia.



Joel Kontinen

Tänään tulee kuluneeksi 71 vuotta siitä, kun puna-armeijan joukot vapauttivat Auschwitzin keskitysleirin vangit.

Puhuessaan YK:n turvallisuusneuvostossa pääsihteeri Ban Ki-moon tosin paheksui palestiinalaisten viime viikkojen terroritekoja (joissa on kuollut 28 israelilaista, eritrealainen ja amerikkalainen), mutta samalla myös puolusteli veritekoja.

Monet uhreista ovat olleet siviilejä.

Hänen mukaansa tekojen motiivina oli palestiinalaisten vieraantumisen ja epätoivon tunne. Hän pahoitteli, että rauhanprosessi on ajautunut karille ja painotti, että miehitys synnyttää luonnostaan vihaa ja ääritekoja.

Pääsihteeri valitsi puheensa ajankohdan väärin. Tänään muistellaan holokaustia, jossa kuusi miljoonaa juutalaista surmattiin yksinomaan sen vuoksi, että he olivat juutalaisia.

Palestiinalaisten terrori johtuu samasta syystä. He eivät haluaisi antaa Israelille maata, jota voitaisiin puolustaa hyökkäyksiltä.

Ban Ki-moonin olisi kenties pitänyt noudattaa Ludwig Wittgensteinin ohjetta: ”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” (Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen).



Lähde:

Netanyahu says UN chief Ban Ki-moon 'encouraging terror' BBC News (27.1.).

Paha zikavirus osoittaa, että mutaatiot saavat aikaan tuhoa

Aedes aegypti levittää zikavirusta. Kuva: Rafaelgilo, public domain.



Joel Kontinen

Etenkin Brasiliassa riehuva zikavirus kertoo ebolan tavoin, että synnin seuraukset voivat olla hyvin todellisia maailmassamme.

Aadam ja Eeva päättivät uhmata Jumalan kieltoa ja toivat kuoleman, kärsimyksen ja ahdingon maailmaan.

Jotkut tutkijat arvelevat, että mutaatiot ovat tehneet zikasta tuhoisamman.

Fukushiman mutanttiperhosten tavoin myös zikavirus osoittaa, mitä mutaatiot saavat aikaan.

Virus aiheuttaa mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä monissa vauvoissa.

Hobitti eli Floresin ihminen (Homo floresiensis) on tutkijoiden mukaan saattanut kärsiä mikrokefaliasta.

Vaikka evolutionistit voivat kutsua mutaatioita mahtaviksi virheiksi, niissä ei ole mitään mahtavaa. Evoluutio tarvitsee niitä, mutta todellisuudessa ne tekevät lopun evoluutiosta.

Nykytietämyksen mukaan hyödylliset mutaatiot ovat darvinistista toiveajattelua.

Nekin mutaatiot, jotka jossain mielessä hyödyntävät ihmisiä tai eläimiä (esimerkiksi se, joka suojaa malarialta mutta aiheuttaa samalla sirppisoluanemiaa), ovat todellisuudessa haitallisia. Ne eivät lisää geneettistä informaatiota, jota evoluutio kipeästi tarvitsisi.

Jonkin ominaispiirteet (vaikkapa näön) menettäminen ei myöskään auta darvinistista evoluutiota.


Lähde:


Mackenzie, Debora. 2016, Did Zika’s recent mutations let it explode as a global threat? New Scientist (25.1.).

Taas pehmeitä kudoksia – tällä kertaa jurakauden kalmarista, joka ei ole muuttunut nimeksikään dinosaurusten päivistä

Passaloteuthis bisulcata. Kuva: Ghedoghedo, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Pehmeiden kudosten ei pitäisi säilyä kymmeniä miljoonia vuosia eikä jurakauden eläinten vastustaa evoluutiota meidän päiviimme saakka, mutta näin on käynyt – yllättävän monta kertaa.

Tuorein tapaus on Acanthoteuthis, josta tutkijat raportoivat Biology Letters -lehdessä. Se kuuluu jurakauden belemniitteihin (Belemnoidea).

Belemniitteja on havaittu jo ”500 miljoonan vuoden” ikäisissä kerrostumissa, ja niiden uskotaan tuhoutuneen yhdessä dinosaurusten kanssa 65 miljoonaa evoluutiovuotta sitten.

Mutta niiden sukulaiset uiskentelevat yhä merissämme.

Acanthoteuthis muistuttaa meidän päiviemme kalmareita siinä mielessä, että sillä on kymmenen lonkeroa, toisin kuin tursailla, joiden on tyydyttävä kahdeksaan. Tutkijat myös arvelevat, että se oli kalmareiden tavoin hyvä uimari.

Ällistyttävän hyvin säilynyt Acanthoteuthis löytyi Solnhofenista, joka tunnetaan hienosta Archaeopteryxin fossiilista.

Tutkijat joutuvat nyt keksimään luovia selityksiä sille, miksi he löytävät pehmeitä kudoksia yhä useammin – ja yhä useimmista eläinlajeista, myös selkärangattomista. Tutkimusryhmään kuulunut Christian Klug uskoo, että eläinten on täytynyt hautautua hyvin nopeasti.

Esimerkiksi Nooan ajan vedenpaisumuksessa, mutta sitä hän ei ehkä uskalla sanoa.

Monet geologiset muodostelmat ja massiiviset joukkohaudat muistuttavat globaalista vedenpaisumuksesta.

Merieläinten fossiileja kaivetaan esiin vuoristoista, ja trooppisia metsiä ja eläimiä on napapiirillä.

Genesis kertoo miksi.


Lähde:

Weisberger, Mindy. 2016. Jurassic 10-Armed 'Squid' Were Speedy Swimmers. Live Science (6.1.).

Tutkijat ällistelevät kambrikauden aivojen säilymistä

Fuxianhuia protensa. Kuva: Graham Budd, public domain.



Joel Kontinen

Kambrikautta ei turhaan ole luonnehdittu evoluutiobiologin päänsäryksi. Darvinistisen evoluution mukaan elämän pitäisi kehittyä hiljalleen alun yksinkertaisista eliöistä yhä mutkikkaammaksi.

Mutta jo ”500 miljoonaa vuotta” sitten eläneiden trilobiittien silmät olivat kehittyneempiä kuin monen meidän päiviemme otusten silmät.

Ja ainakin yhdellä kambrikauden eläimellä oli yllättävän isot aivot. Tutkijat ovat päätelleet – joko tosissaan tai muuten vain – että tämän otuksen on täytynyt ajatella kohtalaisen paljon.

Mutta ehkä kaikkein ongelmallisinta evoluutiolle on eläinten pehmeiden osien säilyminen. Tutkijat ovat löytäneet esimerkiksi verkkokalvoja, sarveiskalvoja, sisäelimiä ja suolia.

Kun aivot eivät ole ehtineet fossiloitua edes ”520 miljoonassa vuodessa” vaan ovat säilyttäneet alkuperäisen pehmeytensä, evolutionistien on perin vaikea säilyttää uskottavuutensa.

The Scientist pohdiskeli hiljattain kambrikauden aivojen säilymistä. Yli puoli miljardia evoluutiovuotta on pitkä aika pehmeille aivoille, ja jotkut tutkijat eivät aluksi voineet uskoa niiden voivat säilyä niin kauan.

Mutta kun tutkimus toisensa jälkeen osoitti kiistattomasti, että aivot ovat säilyttäneet pehmeytensä, heidän on nyt pakko keksiä, miksi tämä on ylipäätään mahdollista.

Vuosimiljoonista on tullut darvinistinen dogmi, jota ei saa epäillä, joten heidän täytyisi keksiä parempia selityksiä kuin ”ne nyt vaan sattuivat säilymään”.

Kambrikauden eläinten aivojen säilyminen on vielä astetta suurempi ongelma evoluutiolle kuin dinosaurusten fossiilien proteiini ja radiohiili (C-14).

Lähde:

Zusi, Karen. 2016. To Retain a Brain: Exceptional neural fossil preservation helps answer questions about ancient arthropod evolution. The Scientist (1.1.).

Äyriäiset vastustaneet evoluutiota ”365 miljoonaa” vuotta

Triops longicaudatus. Kuva: Micha L. Rieser, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Äyriäisten maailmassa Ruususen uni on jatkunut jo ”365 miljoonaa vuotta”, ainakin siinä mielessä, että kidusjalkaiset (Branchiopoda) eivät ole muuttuneet nimeksikään Tiktaalikin päivistä.

Tuore Current Biology kertoo meille, että varhaiset kidusjalkaiset näkivät päivänvalon jo kambrikaudella, jonka räjähdystä on luonnehdittu evoluutiobiologin päänsäryksi.

Tutkijat löysivät makeanveden äyriäisyhteisön kerrostumasta, jonka iäksi ne arvioivat 365 miljoonaa vuotta. Siinä oli esimerkiksi nykyisiä äyriäisiä muistuttavia lehtijalkaisia (Anostraca) ja kilpikidusjalkaisia (Notostraca).

Kilpikidusjalkaisia (Lepidurus arcticus) on myös löytynyt Enontekiöltä.

Tutkijat hämmästelevät Current Biologyssä kidusjalkaisten ekologista ja morfologista stasista, mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat aina eläneet samanlaisessa ympäristössä eivätkä ole muuttuneet muodoltaan.

Elävien fossiilien luettelo näyttää pitenevän liki viikoittain. Vasta viime viikolla tiedejulkaisut raportoivat rukoilijasirkoista.

Ja joulun alla kuulimme kambrikauden otuksesta (Eokinorhynchus rarus), joka ei oletettavasti ole muuttunut nimeksikään ”530 miljoonaan” vuoteen.

Darvinistien olisi jo syytä olla huolissaan.


Lähde:

Gueriau, Pierre et al. 2016. A 365-Million-Year-Old Freshwater Community Reveals Morphological and Ecological Stasis in Branchiopod Crustaceans. Current Biology (14.1.).

Keuhkoton salamanteri ei noudata evoluution odotuksia

Desmognathus fuscus. Kuva: Hargle, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Miltei kaikki maaeläimet tarvitsevat keuhkoja. Ilman niitä niille kävisi köpelösti.

Maailmassa on kuitenkin 448 salamanterilajia, jotka selviävät hengissä ilman keuhkoja. Evolutionistit uskovat, että jossain vaiheessa ne menettivät tämän elintärkeän elimen.

Elimen tai ominaispiirteen menettäminen on juuri päinvastoin kuin mitä darvinistinen evoluutio edellyttäisi. Siinä eläin on menettänyt geneettistä informaatiota.

Niinpä siitä on tullut esimerkiksi sokea (luolarapu, salamanteri ja hämähäkkieläin) tai lentokyvytön, kuten esimerkiksi strutsi, kiivi tai emu.

Jotta darvinistinen evoluutio toimisi edes periaatteessa, eläimet tarvitsisivat lisää informaatiota. Darvinistisilla mekanismeilla (mutaatiot ja luonnonvalinta) sitä ei kuitenkaan kerry.

Jopa Richard Dawkins myöntää, että hän ei tiedä ainuttakaan mutaatiota, joka lisäisi eliön geneettistä informaatiota.

Salamanterit ovat eläviä fossiileja, jotka eivät oletettujen vuosimiljoonien aikana juuri ole ehtineet muuttua.

Keuhkottomat salamanterit hengittävät ihollaan. Niiden pituus voi vaihdella 25 millimetristä 27 senttiin ja ne voivat asua miltei kaikkialla – koloista puunlatvoihin.

Yksi näistä kummajaisista on Desmognathus fuscus. Tutkijat ovat selvittäneet, että aluksi sen keuhkot alkavat muodostua, mutta ne eivät kehity kunnolla, vaan salamanterille kasvaa sen sijaan lisää verisuonia iholle.

Näissä salamantereissa on kaksi geeniä, joiden pitäisi periaatteessa muodostaa keuhkot, mutta ne vaikuttavat sen sijaan ihoon, suuhun ja kurkkuun.

Tutkijoiden mukaan salamanterissa vaikuttava proteiini voi auttaa hengitysvaikeuksista kärsiviä ihmisiä.

Näyttänee siltä, että salamanterien diversiteetti eli monimuotoisuus kertoo meille luomisesta.

Jumala näyttää pitävät vaihtelusta.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2016. Xeroxed lung gene helps salamanders breathe through their skin. Science (8.1.).

Fiksut kasvit ällistyttävät tutkijoita: mimosa tietää, koska sitä uhataan

Kasvit ovat fiksumpia kuin mitä oletimme.



Joel Kontinen

Kasvien kyvyt jaksavat yllättää tutkijoita. Ne pystyvät keräämään aurinkoenergiaa tehokkaasti, tunnistamaan varjon lähteen ja noudattamaan matemaattisia kaavoja.

Lisäksi ne tuovat iloa katselijoille.

Tuore Plant Physiology -lehti kertoo niiden kyvystä, jonka tutkijat selvittivät vasta hiljattain:

Rabi Musah (University at Albany) kollegoineen huomasi, että kasvien juuret pystyvät vapauttamaan pahaa hajua potentiaalisen vaaran uhatessa. Mimosa pudican taimien juuret päästävät ihmisten ilmoille rikkiyhdisteitä, kun ihminen koskee niihin käsin.

Haju ei ole peräisin bakteereista, vaan kasvi kehittää sen itse juurien taskumaisista kohdista, jotka ovat alle puolen millin kokoisia.

Mimosat tunnistavat kosketuksen lähteen eivätkä ala haista, jos niihin koskee lasilla tai metallilla. Näyttää siltä, että niihin on ohjelmoitu kyky havaita, milloin ne ovat vaarassa.

Lähde:

Le Page, Michael. 2016. Farting plants have a built-in stink bomb that deters predators. New Scientist 3055 (6.1.).