Genesis 10: Nooan jälkeläisten luettelo kertoo, että Raamattu on historiallisesti luotettava

Mt. Kenyan Lenana-huippu. Kuva: Chris 73, Creative Commons (CC BY-SA 3.0). Kikujut uskoivat, että heidän jumalansa Ngai asui vuorella.





Joel Kontinen

Genesis 10 luettelee Nooan jälkeläisten nimet, joita on noin 70. Monet niistä tulevat vastaan muinaisen maailman historiassa. Esimerkiksi assyrialaisten kantaisä oli Assur. Egyptiläiset polveutuivat Misraimista ja kanaanilaiset Kanaanista.

Useat kulttuurit kunnioittivat esi-isään jumalina, jotka laskeutuivat vuorilta. Näin esimerkiksi kävi Kreikassa.

Näyttää siltä, että moni kansa muisti, että sen kantaisä laskeutui Araratin vuorilta tuhoisan vedenpaisumuksen jälkeen.

Kansan hajaantuivat eri ilmansuuntiin Baabelin (tai Banylonian) kieltensekoituksen jälkeen.


Lähde:

James-Griffits, Paul. 2016. Tracing your ancestors: Genesis 10 & the Table of Nations. Luento Creation Declares -konferenssissa Lontoossa (10.9.).

Muinainen sinetti kumoaa litteän maan myytin

Kuva: Jastrow (2005), public domain.




Joel Kontinen

Vanhan testamentin Jobin kirjassa on kiehtova vertaus. Sinetin painallusta verrataan aamunkoittoon. Tekstistä on ehkä luettavissa enemmän kuin mitä äkkiä luulisi.

Siinä jo yksi jae kumoaa yhden aikamme yleisimmistä myyteistä.

Luvussa 38 on katkelma Jumalan puheesta Jobille. Hän sanoo jakeessa 14, että aamu muuttaa maata niin kuin sinetti savea. Muinaisessa maailmassa sinettiä pyöritettiin pehmeässä savessa, jotta saatiin teksti ja /tai kuva tallennettua.

Sinetti oli lieriön muotoinen. Sitä piti siis pyörittää.

Miten tämän liittyy litteään maahan?

Litteä maa on skeptikkojen ikioma myytti, jonka he ovat keksineen aivan itse.

Sinetin tavoin myös maapallo pyörii. Pyörimisliike tuo meille pimeän yön jälkeen aamun valoineen.

Tämä ei onnistu litteällä maalla.

Godzillan näköinen merileguaani ja laavaleguaani muistuttavat Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta

Godzilla päivälevolla. Kuva: D. Gordon E. Robertson, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Godzillan näköinen merileguaani (Amblyrhynchus cristatus) on säyseä eläin, joka käy pelkästään merilevän kimppuun. Se pyydystää sitä Galapagossaarten vesistöiltä.

Evolutionistit uskovat, että merileguaanilla ja laavaleguaanilla (Conolophus subcristatus) oli yhteinen esi-isä ”8 miljoonaa vuotta” sitten. Heidän mukaansa laavaleguaanit purjehtivat saarille Etelä-Amerikan mantereelta.

Evoluutio edellyttää monesti purjehtimista. Esimerkiksi hoatsin, kummituseläimet ja Afrikan apinat olivat eteviä purjehtijoita.

Merileguaani ja laavaleguaani voivat lisääntyä keskenään. Ne kuuluvat siihen yhäti kasvavaan joukkoon eläimiä, jotka nykybiologian luokittelun mukaan kuuluvat eri lajeihin mutta silti samaan Genesiksen lajiin.

Vanhin elävä fossiili haastaa evoluution

Länsi-Australiasta löydettyjä stromatoliitteja. Kuva: Ruth Ellison, Creative Commons (CC BY 2.0).


Joel Kontinen

Tutkijat arvelevat löytäneensä ”3, 7 miljardia vuotta” vanhoja stromatoliitteja Grönlannista.

Stromatoliitit ovat etenkin syanobakteerien eli sinibakteerien rakentamia kupumaisia muodostelmia. Miljoonat kalkkia erittävät mikro-organismit ovat jättäneet – ja edelleenkin jättävät – itsestään elonmerkkejä luontoon.

Syanobakteerit ovat eläviä fossiileja, jotka ovat uhmanneet darvinistista muutosta jo aikojen alusta lähtien.

Syanobakteerit eivät ole koolla pilattuja. Niiden halkaisija on 0,03 millimetriä eli ne ovat 500 miljoonaa kertaa pienempiä kuin ihmisen silmä. Meillä on 100 miljoonaa valoherkkää solua, kun taas sinibakteerilla on vain yksi ainoa.

Ne eivät myöskään ole yksinkertaisia. Niissä on esimerkiksi nanotason suunnittelusta kertovia tylakoideja eli energiaa kerääviä elimiä, DNA:ta ja ribosomeja.

Ne on suunniteltu erittäin nerokkaasti.

Grönlannin löytö viittaa vahvasti siihen, että darvinistisen evoluution parasta ennen -päivä on jo mennyt.

Sinilevät näyttelevät huomattavaa roolia darvinistisissa tarinoissa.

Todellisuudessa ne haastavat viherlevien tavoin evoluution, etenkin kun ikivanhoista levistä on löytynyt jäänteitä proteiineista.

Lähde:

Gramling, Carolyn. 2016. Hints of oldest fossil life found in Greenland rocks. Science (31.8.).

Rio2016: Kreationistiprofessori auttoi brittipyöräilijöitä voittamaan 11 olympiamitalia

Neljän kullan Laura Trott. Kuva: Nicola, Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Kun skeptikko Bill Nye väitteli luomisesta ja evoluutiosta Ken Hamin kanssa helmikuussa 2014, hän väitti, että usko luomiseen on haitaksi tieteelle.

Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess kumoaa Nyen ennakkoluulon. Hänen mukaansa luomisen ja todellisen tieteen välillä ei ole mitään ristiriitaa.

Professori Burgess ei ole pelkästään teoreetikko. Hän kehitti tutkimusryhmänsä kanssa kilpapyörän ketjut niin, että ne minimoivat kitkan ja maksimoivat voimansiirron.

Brittipyöräilijät voittivat 11 mitalia Rion olympiakisoissa (6 kultaa, 4 hopeaa ja 1 pronssin) Burgessin pyörillä. Suurin kiitos menee tietenkin pyöräilijöille, mutta kyllä Stuart Burgess ansaitsee siitä aimo siivun.

Raamattuun uskovan Burgessin ansioluettelo on varsin vakuuttava: hän on esimerkiksi kehittänyt Envisat-1 -satelliitin aurinkopaneelin ja alle 20 gramman painoisen lentävän robotin, joka matkii sudenkorennon lentoa.

Tutkimusryhmänsä kanssa hän hakee inspiraatiota luonnossa ilmenevistä nerokkaista ratkaisuista eli biomimetiikasta.

Hän uskoo Genesiksessä kuvailtuun luomiseen ja sanoo, että esimerkiksi ylisuunnittelu on osoitus luomisesta. Hän on myös tutkinut ihmisen ja apinoiden kasvolihasten eroja ja osoittanut, että meillä on niitä liki kaksi kertaa (50 vs. 26) niin paljon kuin apinoilla.

Ihminen voi tämän vuoksi viestiä huomattavasti vivahteikkaammin kuin vaikkapa simpanssi.

Lähde:

Bell, Philip. 2016. Olympic Gold-winning bike design. Creation.com (5.9.).

Darvinistinen moraali perustuu luonnonvalintaan, ainakin New Scientistin mukaan

New Scientist pohtii apinan moraalia.




Joel Kontinen


New Scientist pohtii perimmäisten kysymysten numerossaan Jumalan olemassaolon lisäksi myös muita evoluutiolle hankalia metafyysisiä ongelmia.

NS myöntää, että meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys moraalista ja useammat ovat yhtä mieltä siitä, mikä on hyvää.

Näemme eläinkunnassa yllättävää julmuutta. Jane Goodall näki, miten simpanssiemo ja tämän poikanen purivat kolme kuukautta vanhan simpanssivauvan kuoliaaksi ja sitten söivät sen.

Ovatko eläimet siis moraalisia olentoja, jotka ovat vastuussa teoistaan?

Evoluution maailmassa simpanssit voivat olla psykopaatteja, delfiinit sadisteja ja riikinkukot narsisteja – tai sitten tutkijat ovat lukeneet liikaa Aku Ankkoja.

NS myöntää, että eläimet pystyvät myös auttamaan toisiaan (eli olemaan altruistisia), koska geenitasolla ne hyötyvät siitä.

Lehti toisin sanoen lämmittelee uudelleen Richard Darkinsin vanhaa itsekkään geenin ajatusta. Tuolloin ei vielä tiedetty epigenetiikasta, joka on mullistanut solubiologian.

Viime vuonna Nature totesi, että Richard Dawkinsin genetiikka on jämähtänyt 1970-luvun olettamuksiin.

Tuolloin yleensä ajateltiin, että tietty geeni määritteli tiettyä proteiinia ja tietty proteiini määritteli tiettyä geeniä. Genomin ajateltiin olevan lineaarinen eli yksioikoinen. Se oli osaluettelo tai tietokoneohjelma, joka rakensi organismin. Se oli eristetty ympäristöstä. Proteiineja koodaavien alueiden välissä oli ”roskaa.”

Darvinistien olettamukset perustuivat tiedon puutteeseen. Roska-DNA:lle on viime vuosina löytynyt yllättävää käyttöä, ja perimämme on dynaamisempi kuin mitä kukaan edes uskalsi uskoa.

Tästä huolimatta New Scientist sanoo moraalin perustuvan luonnonvalintaan. Hyvä saattaa sen mukaan olla toisinaan pahaa ja paha hyvää.

Kirjoituksesta heijastuu haluttomuus hyväksyä ajatusta moraalin perimmäisestä lähteestä eli Raamatun Jumalasta.

Raamatun mukaan vain ihminen on vastuussa teoistaan. Pahuus heijastuu eläinkuntaan, mutta yleensä vaisto ohjaa eläinten käyttäytymistä.

Me sen sijaan olemme moraalisia olentoja, joiden ei ole pakko käyttäytyä eläimen tavoin.

Lähde:

Hooper, Rowan. 2016. Metaphysics special: Where do good and evil come from? New Scientist (31.8.).

Voimmeko tietää, onko Jumala olemassa? New Scientist kysyy

Kierteisgalaksin kierteet noudattavat Fibonaccin lukujonoa. Kuva: ESA/Hubble & NASA.




Joel Kontinen

Tuore New Scientist pohtii perimmäisiä kysymyksiä, esimerkiksi elämän tarkoitusta, vapaata tahtoa, tietoisuutta, moraalia ja Jumalan olemassaoloa.

Lehti pyrkii tapansa mukaan tarjoamaan darvinistisen vastauksen näihin ongelmiin, jotka ovat ongelmia vain darvinistille.

Toimittaja Graham Lawton lähtee selvittämään arvoitusta kertomalla vitsin jumalahiukkasesta eli Higgsin bosonista, jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Sen löytäminen maksoi 13 miljardia dollaria, ja urakkaan kului 14 vuotta, mutta lopulta kiitos koitti.

Lawtonin mukaan emme silti voi olla varmoja Jumalan olemassaolosta.

Hän sanoo, että monet ovat nähneet luonnon kauneuden ja monimutkaisuuden osoituksena Luojasta.

Tämä ei ole ihme, koska kaikkialla (myös meissä) ilmenevä kultainen leikkaus kertoo luomisesta.

Kultainen leikkaus on lukuarvoltaan 1,618, mikä vastaa osapuilleen lukemaa, joka saadaan, kun Fibonaccin lukujonon mikä tahansa isompi luku jaetaan sitä edeltävällä luvulla.

Jumalan teot ilmenevät selvästi kaikkialla universumissa auringonkukan terälehdestä sudenkorennon siipiin, ammoniittien kuoresta ja männynkävystä kierteisgalakseihin.

Lawtonin mukaan luonnonvalinta pystyy vuosimiljoonien kuluessa ratkaisemaan palauttamattoman tai redusoimattoman monimutkaisuuden (engl. irreducible complexity, IC) ongelman, mutta jotkin nanokoneet ovat niin hienoja, että niitä ei evoluution keinoin selitetä.

Yleisen ilmoituksen eli luonnossa näkyvän ilmoituksen lisäksi Jumalan olemassaolon voi päätellä myös Hänen Sanastaan. Monet etenkin Jeesuksen syntymää, elämää ja kuolemaa koskevat ennustukset ovat toteutuneet hämmästyttävän yksityiskohtaisesti.

Lisäksi Jumala toimii myös meidän aikanamme. Tämä käy ilmi esimerkiksi lukuisista ihmeistä, joita ateistitkaan eivät pysty kiistämään.

Lähde:

Lawton, Graham. 2016. Metaphysics special: Can we ever know if God exists? New Scientist (31.8.).