James Webb-teleskooppi kuvasi sinisiä tähtiä

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, Kristen McQuinn (STScI)

Joel Kontinen

NASAn JamesWebb -avaruusteleskooppi on kuvannut tähtiä Leo P -kääpiögalaksissa, joka sijaitsee noin 5 miljoonan valovuoden päässä Leijonan tähdistössä. Niiden sininen ulkonäkö osoittaa, että galaksi muodostaa edelleen uusia tähtiä, koska evoluution mukaan nuoremmat tähdet yleensä loistavat sinisemmin kuin aurinkomme kaltaiset.

Avaruus on paljon ihmeellisempi paikka kuin mitä luulimme, se kertoo luomisesta.

Lähde: 

James Webb captures a beautiful smattering of blue stars | New Scientist 22.1.2025

 

Dinosaurukset ovat saattaneet kehittyä ensin Saharan ja Amazonin sademetsissä

 

Kuva: Mark Witton/The Trustees of the Natural History Museum, London

Joel Kontinen

Monet uskovat, että dinosaurukset ilmestyivät ensin maalle päiväntasaajasta etelään, joka on nykyään osa Argentiinaa ja Zimbabwea, mutta ne ovat saattaneet syntyä ankarammissa olosuhteissa päiväntasaajan lähellä. Dinosaurukset ovat saattaneet kehittyä ensin lähellä päiväntasaajaa, eivät eteläisellä pallonpuoliskolla kaukana etelässä, kuten aiemmin luultiin. Mallinnustutkimuksen mukaan ne ovat peräisin alueelta, joka kattaa nykyisen Amazonin sademetsän, Kongon altaan ja Saharan aavikon. "Kun otetaan huomioon aukot fossiiliaineistossa ja dinosaurusten evoluutiopuussa, se voisi hyvin todennäköisesti olla keskipiste dinosaurusten alkuperälle", sanoo Joel Heath University College Londonista. "

Evoluution mukaan dinosaurukset kehittyivät noin 252 – 291 miljoonaa vuotta sitten. Evolutionistit eivät tiedä, miten tämä tapahtui. Vanhimmat dinosaurusten fossiilit ovat noin 230 miljoonaa vuotta vanhoja, mutta niiden on täytynyt elää useita miljoonat vuosin sitä ennen.

Dinosaurukset ja vuosimiljoonat kuuluvat yhteen, ainakin darvinismin mukaan. Dinosaurukset luotiin muiden eläinten tavalla Eedenin puutarhaan.

Lähde:

Michael Marshall 2025 Dinosaurs may have first evolved in the Sahara and Amazon rainforest | New Scientist23.1.

Eksoplaneetalla tuulet puhaltavat 33 000 kilometriä tunnissa

 

 Kuva: ESO/L. Calçada

Joel Kontinen

Yli 500 valovuoden päässä Maasta sijaitsevan jättimäisen kaasueksoplaneetan WASP-127b:n havainnot viittaavat siihen, että sillä on ilmiömäisen korkea tuulennopeus.

Valtavalla eksoplaneetalla puhaltelee tuuli sen päiväntasaajan ympärillä lähes 30 kertaa maapallon äänen nopeudella. Lisa Nortmann Göttingenin yliopistosta Saksasta ja hänen kollegansa käyttivät Euroopan eteläisen observatorion erittäin suurta teleskooppia Chilessä tarkkaillakseen WASP-127b:tä, jättimäistä kaasueksoplaneettaa yli 500 valovuoden päässä Maasta.

Se on hieman suurempi kuin Jupiter, mutta on yksi vähiten tiheistä planeetoista, joista tiedämme. Tiimi odotti näkevänsä valosignaalin planeetan ilmakehästä, jolla oli yksi erillinen huippu, mutta sen sijaan löysi kaksi erillistä huippua. "Olin hieman hämmentynyt", sanoo Nortmann. "Mutta hieman huolellisemmalla data-analyysillä kävi selväksi, että signaalia on kaksi. Olin aika innoissani – ensimmäinen ajatukseni oli heti, että sen täytyy olla jonkinlainen superpyörivä tuuli. Tutkijat päättelivät, että kaksi huippua tulivat nopeista tuulista planeetan päiväntasaajaa ympäröivässä suihkussa, jolloin puolet tuulesta liikkui Maata kohti ja toinen puoli poistui siitä. Tuuli, joka näyttää koostuvan vedestä ja hiilimonoksidista, näyttää liikkuvan 33 000 kilometriä tunnissa, mikä tekee siitä nopeimman tuulen, joka on koskaan mitattu planeetalla.

Maa on tehty asuttavaksi, mutta eksoplaneetoilla voi olla kurjat oltavat.

Lähde:

Alex Wilkins 2025 An alien planet has winds that blow at 33,000 kilometres per hour | New Scientist 21.1.

Kultaiset osterisienet voivat torjua ikääntymisen merkkejä

 

Image courtesy of Katie Flenker/Alamy

Joel Kontinen

Keski-ikäisillä hiirillä, jotka ruokittiin kultaisilla ​​osterisienillä, oli terveempi sydän, mikä viittaa siihen, että sienissä oleva antioksidantti suojaa ikääntymisen vaikutuksilta.

Kultaisten osterisienten säännöllinen syöminen suojeli sydämen terveyttä ja edisti hiirten pitkäikäisyyttä. Kultaiset osterisienet (Pleurotus citrinopileatus) – sienet, jotka ovat kotoisin osista Venäjältä, Kiinasta ja Japanista – ovat yksi rikkaimmista luonnollisista ergothioneiini-nimisen antioksidantin lähteistä. Ihmisillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että yhdiste liittyy pienempään sydänsairauksien ja ennenaikaisen kuoleman riskiin.

Nämä tulokset perustuvat kuitenkin havainnointiin, joten ei ole selvää, edistääkö ergotioniini terveyshyötyjä.

Näistä sienistä saattaa näkyä älykkään suunnittelijan kädenjälki.

Lähde:

Grace Wade 2025 Golden oyster mushrooms may stave off signs of ageing | New Scientist 15.1.

Muinainen yhteiskunta on saattanut kaivertaa "aurinkokiviä" vulkaanisen talven lopettamiseksi

 Kuva: Antiquity Publications/John Lee, National Museum of Denmark.

Joel Kontinen

Neoliittiset ihmiset hautasivat satoja kiviä, joihin oli kaiverrettu auringon kuvia noin 4900 vuotta sitten, ja he tekivät niin siksi, koska tulivuorenpurkauksen tuhka peitti taivaan.

Sadat Tanskasta löydetyt salaperäiset kaiverretut "auringonkivet" on saatettu seremoniaalisesti haudata, koska tulivuorenpurkaus noin vuonna 2900 eKr. sai auringon katoamaan. Tanskalaisella Bornholmin saarella sijaitsevalta Vasagård Westin arkeologisesta kohteesta on viime vuosina löydetty yhteensä 614 kivitaulua ja laattojen fragmenttia, joihin on kaiverrettu koristeellisia auringon tai kasvien aiheita. Ne löydettiin kerroksesta, joka on peräisin noin 4900 vuotta sitten, jolloin neoliittiset ihmiset viljelivät alueella ja rakensivat aitauksia, joita ympäröivät rantarakenteet ja ojat.

 Suurin osa kaiverretuista aurinkokivistä löytyi näiden aitausten ympärillä olevista ojista, ja ne oli peitetty kerroksella, joka sisälsi keramiikkaa ja muita esineitä. Keramiikka on tyypillistä myöhäisemmälle Funnel Beaker -kulttuurille, joka oli läsnä tällä alueella noin vuoteen 2900–2800 eaa. Alun perin ehdotettiin, että auringon kivikaiverrukset olisi haudattu hyvän sadon varmistamiseksi. Aurinko oli varhaisten maatalouskulttuurien keskipiste Pohjois-Euroopassa, sanoo Rune Iversen Kööpenhaminan yliopistosta.  

Muinaiset ihmiset ehkä luulivat, että aurinkokivet saivat talven katoamaan, mutta talvesta ei päästä vain kivellä.

Lähde:

Chris Simms 2025 Ancient society may have carved 'sun stones' to end volcanic winter | New Scientist 16.1.

Evoluutio: 20 000 vuoden ikäinen ihmisfossiili olikin karhun fossiili

 

Kuva: Di Natale,  Alamy Stock Photo.

 Joel Kontinen

Japanissa on huomattu, että 20 000 vuoden ikäinen Ushikawan ihmiseksi luultu fossiili olikin karhu.

 ”Fossiilit löydettiin 1950-luvun lopulla Toyohashin kaupungista, noin 225 kilometriä Tokiosta lounaaseen. Mutta uutta projektia johtanut Tokion yliopiston antropologi Gen Suwa kertoi, että epäilykset Ushikawan fossiileista heräsivät ensimmäisen kerran 1980-luvun lopulla ja ovat jatkuneet siitä lähtien.”

Gen Suwa sanoi fossiilin olevan muinainen karhu. Tieto julkaistiin äskettäin Anthropological Sciencessä.

Fossiilit kertovat sitä, mitä niiden tutkijat haluavat niiden kertovan.

Lähde:  

Tom Metcalfe  2025 20,000-year-old 'human' fossils from Japan aren't what we thought | Live Science 15.1.

Marsilla voi olla kiinteä sisäydin, kuten maapallolla

 

Kuva: Shutterstock/AlexLMX

Joel Kontinen

NASAn InSight-laskeutujalla mitattu uusi analyysi marsjäristyksistä osoittaa, että Marsilla on kiinteä sisäydin – mutta muiden tutkijoiden mukaan todisteet ovat heikkoja.

Marsin ytimen rakenne voisi ratkaista joitain Punaisen planeetan mysteereitä Marsin nestemäisessä ulkoytimessä voi olla kiinteä sisäydin planeetan seismisen aktiivisuuden uuden analyysin mukaan. Tämä voisi auttaa ratkaisemaan useita Marsin geologiaa koskevia arvoituksia – mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita. "Se on iso uutinen, jos se on totta", sanoo Simon Stähler ETH Zurichista Sveitsistä, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. "Seismologiset todisteet siitä ovat melko heikkoja."

Jumala loi sekä Maan että Marsin samalla kertaa, mutta vain Maa pystyy elättämään ihmisiä.  

Lähde:

James Dinneen 2025 Mars may have a solid inner core like Earth does | New Scientist 13.1.