Viikon aforismi: ”Tiede opetti meille, miten kertakaikkisen mitättömiä me olemme”

Kierteisgalaksin kierteet noudattavat Fibonaccin lukujonoa. Kuva: ESA/Hubble & NASA.




Joel Kontinen

Jos joku erehtyy luulemaan itsestään liikoja, hänen kannattanee tutustua New Scientistin uusimpaan numeroon, jonka mukaan me kaikki olemme kertakaikkisen mitättömiä.

Naturalistiset tieteentulkinnat voivat olla näin inspiroivia. Michael Slezak kertoo meille, että olemme vain apinalaji, joka elää pienehköllä planeetalla. Lisäksi kotiplaneettamme kiertää tähteä galaksissa, joka on vain yksi universumin miljardien joukossa.

Slezak tosin mainitsee hienosäädön, josta tiede meitä myös opettaa. Moni varmaan huomasi sen TV7:n ohjelmasta Luominen vai evoluutio - suuri keskusteluilta, jonka kaksi osaa voit katsoa täältä.

Luonnonvakiot ja esimerkiksi veden, hapen ja hiilen ominaisuudet mahdollistavat elämän. Selviä merkkiä suunnittelusta näkyy myös esimerkiksi DNA:ssa ja solujen nanokoneissa ja älykkäässä viestinnässä.

Mutta New Scientist ei vahingossakaan näe Jumalan tekoja luonnossa, vaikka ne ilmenevät selvästi kaikkialla universumissa auringonkukan terälehdestä sudenkorennon siipiin, ammoniittien kuoresta ja männynkävystä kierteisgalakseihin.

”All kinds of everything remind me of you”, lauloi irlantilainen euroviisuvoittaja Dana vuonna 1970. Jo paljon aikaisemmin Vanhan testamentin Saarnaaja sanoi: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti.”

Mikään meidän maailmassamme ei näytä merkityksettömältä.


Lähde:

Slezak, Michael. 2015. The human universe: Was the cosmos made for us? New Scientist 3019 (30.4.).

Huipputeknologiaa meissä: Harvardin tutkija vertaa RNA-polymeraasia huipputeknologiaa hyödyntävään urheiluautoon

Fiat Barchetta. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Germany). Harvardin yliopiston tutkija vertaa RNA-polymeraasia huipputeknologiaa hyödyntävään urheiluautoon, joka osaa kiihdyttää, hidastaa ja väistää esteitä.




Joel Kontinen

Biokemiasta on tullut darvinistin painajainen. Tutkijat julkaisevat liki viikoittain tuloksia, joita evolutionistit eivät missään tapauksessa osanneet odottaa. Uusin esimerkki koskee RNA-polymeraasia.

Heillä oli tapana olettaa, että RNA-polymeraasi on verrattain yksinkertaista.

RNA-polymeraasi on molekyyli, joka käynnistää proteiinisynteesin transkriptoimalla (siis kääntämällä) DNA:n RNA:ksi.

He otaksuivat, että RNA-polymeraasi toimi kuin vieterilelu, joka pistetään käyntiin ja köpöttelee eteenpäin, kunnes veto loppuu. Sen oletettiin tuottavan RNA:ta siihen asti, kun SEIS-komento pysäyttää matkanteon.

Harvardin yliopiston genetiikan apulaisprofessori Stirling Churchman sanoo tuoreessa tutkimustiedotteessa, että tällainen näkemys ei vastaa todellisuutta. Hän vertaa RNA-polymeraasia huipputeknologiaa hyödyntävään urheiluautoon, joka osaa ennakoida kulkua: kiihdyttää, hidastaa ja väistää esteitä.

Se on toisin sanoen älykkäästi suunniteltu prosessi, jota ilman emme olisi täällä ihmettelemässä, miten ihmeellisesti meidät on tehty.

Esimerkkejä on kaikkialla meissä: Aivomme kehittyvät kuin sinfonia tai baletti.

Solumme ovat täynnä huipputeknologiaa. Ne toimivat hienosti yhdessä, osaavat viestiä älykkäästi keskenään ja korjata virheitä.

Dawkinsin sokea kelloseppä ei saa tällaista aikaan, mutta Genesiksessä ilmoitettu Jumala on tehnyt sellaista, mitä voimme vain ihmetellä.


Lähde:

Dutchen, Stephanie. 2015. Zooming in on Transcription. How RNA machinery navigates our genomic obstacle course. Harvard Medical School News (23.4.).

Aivojen koko ei todista evoluutiosta

Luonnonhistorialliset museot markkinoivat evoluutiota vanhoilla kalloilla.


Joel Kontinen

Koulukirjat käyttävät aivojen tilavuuden kasvua todisteena evoluutiosta esimerkiksi piirtämällä samaan kuvaan etelänapinan (Australopithecus), H. erectuksen ja nykyihmisen kallon ja osoittamalla niiden erot.

Mutta kuten seuraava katkelma uutuuskirjastani Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja kertoo, tällainen todistelu johtaa harhaan:

”Aivotutkija Peter Line ruoti evoluution käsitystä ihmisen oletetuista apinamaisista esi-isistä. Evolutionistit panevat paljon painoa aivojen koolle. Hän sanoi, että aivojen tilavuus on huono mittari, koska niiden koko voi vaihdella suuresti. Nobelisti Anatole Francen aivojen tilavuus oli vain 1100 kuutiosenttiä, kun taas Leo Tolstoin aivot olivat 2000 kuutiosenttiä.

Lucy eli Australopithecus afarensis on suunniteltu elämään puissa. Oletetulla isoäidillämme oli puissa kiipeilevän apinan kädet ja jalat. Homo erectus sitä vastoin on selvästi ihmismäinen, ja Tolkienin fantasiakertomusista nimensä saanut hobitti eli Floresin ihminen (Homo floresiensis) saattoi olla mikrokefaliasta eli pienipäisyydestä kärsinyt H. erectus. Jotkut ovat ehdottaneet, että hobitit kärsivät kretinismistä, joka johtui jodin puutteesta. Kretinismi eli lyhytkasvuisuus on edelleenkin varsin yleistä Indonesiassa, myös Floresin lähellä sijaitsevalla Balin saarella.”

Voit tilata kirjaani täältä (20 euroa + postikulut).

Etevä vesilintu uhmaa painovoimaa – juoksee veden päällä

Pitkäkaulauikku. Kuva: Dominic Sherony, Flickr/ Creative Commons.




Joel Kontinen

Vesimittarit (Gerridae) pystyvät kävelemään veden päällä. Älykkäästi suunnitellut pikkuötökät hyödyntävät pikkuruisia vettä hylkiviä karvoja, joita niillä on jaloissaan tuhansittain.

Vesimittarit ja gekkot eivät ole ainoita eläimiä, jotka ällistyttävät kävelytaidoillaan.

Jopa parikiloiseksi varttuva pitkäkaulauikku (Aechmophorus occidentalis) kykenee juoksemaan veden päällä. Tutkijat filmasivat lintuja, jotka soidinaikaan porskuttelivat parikymmentä askelta sekunnissa veden pinnalla, ennen kuin ne sukelsivat aaltoihin.

Tutkimus julkaistiin äskettäin The Journal of Experimental Biology -lehdessä. Uikut läpsyttävät vettä räpyläjaloillaan.

Evolutionistit eivät pysty selittämään, miten tällainen kyky on kehittynyt.

Myös monet muut linnut haastavat darvinistiset selitykset. Punarinta käyttää kvanttiteknologiaa suunnistaessaan, pikkuruiset kolibrit pystyvät lentämään paikallaan kovassa myrskyssä, nokiliitäjät ällistyttävät kaukomatkoillaan, ja varislinnut päihittävät isot apinat nokkeluustesteissä.

Lähde:

DeMarco, Emily. 2015. How do these birds run on water? Science (22.4.).

Kauhukabinetti? Arvoliberaalien liberaalisuus hukassa vaalien jälkeen

Risti ei sovi arvoliberaalien arvomaailmaan.




Joel Kontinen

Neljännesvuosisata sitten länsimaat olivat taantumuksellisia ja suuri itämaa puolestaan edistyksellinen. Sitten tuli monet yllättänyt murros, jonka vanavedessä Berliinin muuri romahti, ja kaikki hienot orwellilaiset systeemit kaatuivat.

Orwellilainen kieli ei kuitenkaan kadonnut muurien sirpaleiden joukkoon. Se elää yhä, etenkin itseään arvoliberaaleiksi kutsuvien keskuudessa.

He uskovat olevansa suvaitsevia, mutta heidän on ollut vaikea suvaita eduskuntavaalien tulosta. Heidän mielestään edustajiksi pääsi nyt liikaa tunnustavia kristittyjä.

Muiden suvaitseminen kumpuaa Jeesuksen opetuksista, mutta arvoliberalismi ei kunnioita omia juuriaan vaan pyrkii sahaamaan poikki sen oksan, jolla istuu.

Arvoliberalismi ei poliittisena aatteena olisi voinut menestyä rautaesiripun takana tai islamilaisessa maailmassa.

Tällainen tieto ei ilahduta suvaitsevaistoa. YLEn blogissa Sanna Ukkola luonnehti vaalitulosta arvoliberaalien kauhukabinetiksi. Mutta toisin kuin Madame Tussaudsista, sieltä ei heti pääsekään väljemmille vesille.

Ja toisin kuin mitä liberaalit toivoisivat, konservatiivisten kristittyjen määrän arvioidaan globaalisesti kasvavan voimakkaasti lähivuosikymmeninä, ja maahanmuutto takaa sen, että yhä useampi heistä päätyy myös tänne Pohjolaan.

Tällainen trendi saattaa hyvinkin harmistuttaa arvoliberaaleja myös tulevien vuosien vaaleissa.

Mutta kristinuskon menestys on monesti taannut myös taloudellista menestystä, joten kauheus rajoittunee lähinnä arvoliberaalien painajaisiin.


Lähde:

Ukkola, Sanna. 2015. Arvoliberaalien kauhukabinetti. YLE uutiset. blogi (21.4).

Juutalaisviha ei ole kadonnut Suomesta: Magneettimedia jatkaa yhä kirjoitteluaan

Juutalaisten ystävät ovat edelleenkin vähissä.



Joel Kontinen

Auringon alla ei edes näin kevätpäivänä näytä olevan paljon uutta. Juutalaisviha jatkuu niin kuin se on jatkunut Esterin, Mordokain ja Hamanin ajoista. Valittua kansaa on syytetty miltei kaikesta – mustasta surmasta ja koronkiskonnasta rotusyrjintään.

Monesti todellinen syy on ollut kateus.

Harva oli kiinnostunut pienestä Lähi-idän alueesta ennen kuin juutalaiset palasivat isiensä maahan ja saivat sen kukoistamaan. Nyt, kun sieltä on kaiken lisäksi vielä löydetty suunnattomat varastot öljyä, kaikki haluavat sinne.

Euroopan vihervasemmisto suosii avoimesti palestiinalaisia ja sulkee silmänsä raketeilta, jotka on suunnattu Israelin päiväkoteihin, kouluihin ja sairaaloihin.

Antisemitismi kukoistaa, ja juutalaiset joutuvat taas pelkäämään. Esimerkiksi Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa he eivät enää uskalla pitää kansallisia symbolejaan esillä.

Media ja Stephen Hawkingin kaltaiset julkisuuden henkilöt syrjivät Israelia.

Kuka haluaisi olla juutalaisen ystävä, edes Suomessa?

Lähde:

Halminen, Laura. 2015. Magneettimedia julkaisee yhä uusnatsien kirjoituksia – nimesi myös päätoimittajan. Helsingin Sanomat (23.2).

Evolutionistin ongelma: suunnittelu näkyy kivityökaluissa mutta ei DNA:ssa tai solussa

Evolutionisti näkee tässä merkkejä älykkyydestä, mutta hän kiistää, että esimerkiksi DNA tai solu on suunnittelun tulos.


Joel Kontinen

Science raportoi tällä viikolla vanhimmista kivityökaluista. Tutkijat arvioivat, että Pohjois-Kenian Turkanajärven alueelta löytyneet esineet ovat 700 000 vuotta vanhempia kuin edellisen vanhuusennätyksen haltijat.

Kaikki vanhenee pikavauhtia. Myös ihmissuku on viime viikkoina vanhentunut ainakin 400 000 vuotta, jos evoluutioon on uskomista.

On tokin hyvä muistaa, että evolutionistit eivät yleensä ajoita kalloja vaan esimerkiksi niiden lähistöllä olevia kallioita, ja iänmääritysmenetelmissä on oleellisia puutteita. Ne mittaavat tarkasti, mutta eivät välttämättä oikein.

Jotkut uskovat, että Turkanajärven työkalujen tekijä oli australopithecus eli etelänapina, koska ”3,3 miljoonaa vuotta” sitten sokeat naturalistiset prosessit eivät olleet vielä ehtineet luoda kahdella jalalla kävelevää ihmistä.

Ongelmista ei ole pulaa. Lucyn (A. afarensis) kädet olivat puissa viihtyvän ja oksilla roikkuvan apinat käyrät kädet, joilla ei tehdä suuria keksintöjä. Ja isoäitimme jäämistöön on kaiken kukkuraksi eksynyt paviaanin luu.

Kukka on selvempi todiste suunnittelusta kuin kukkamaljakko. Mutta evolutionisti ei ajattele tällä tavoin. Hänen maailmankuvansa ohjaa hänen tulkintojaan: hän näkee suunnittelun kivityökalussa, mutta ei DNA:ssa tai solussa, vaikka jokainen meistä on täynnä nerokkaita nanokoneita.


Lähde:

Balter, Michael. 2015. World’s oldest stone tools discovered in Kenya. Science (14.4.).