Joel Kontinen
Neljännesvuosisata sitten länsimaat olivat taantumuksellisia ja suuri itämaa puolestaan edistyksellinen. Sitten tuli monet yllättänyt murros, jonka vanavedessä Berliinin muuri romahti, ja kaikki hienot orwellilaiset systeemit kaatuivat.
Orwellilainen kieli ei kuitenkaan kadonnut muurien sirpaleiden joukkoon. Se elää yhä, etenkin itseään arvoliberaaleiksi kutsuvien keskuudessa.
He uskovat olevansa suvaitsevia, mutta heidän on ollut vaikea suvaita eduskuntavaalien tulosta. Heidän mielestään edustajiksi pääsi nyt liikaa tunnustavia kristittyjä.
Muiden suvaitseminen kumpuaa Jeesuksen opetuksista, mutta arvoliberalismi ei kunnioita omia juuriaan vaan pyrkii sahaamaan poikki sen oksan, jolla istuu.
Arvoliberalismi ei poliittisena aatteena olisi voinut menestyä rautaesiripun takana tai islamilaisessa maailmassa.
Tällainen tieto ei ilahduta suvaitsevaistoa. YLEn blogissa Sanna Ukkola luonnehti vaalitulosta arvoliberaalien kauhukabinetiksi. Mutta toisin kuin Madame Tussaudsista, sieltä ei heti pääsekään väljemmille vesille.
Ja toisin kuin mitä liberaalit toivoisivat, konservatiivisten kristittyjen määrän arvioidaan globaalisesti kasvavan voimakkaasti lähivuosikymmeninä, ja maahanmuutto takaa sen, että yhä useampi heistä päätyy myös tänne Pohjolaan.
Tällainen trendi saattaa hyvinkin harmistuttaa arvoliberaaleja myös tulevien vuosien vaaleissa.
Mutta kristinuskon menestys on monesti taannut myös taloudellista menestystä, joten kauheus rajoittunee lähinnä arvoliberaalien painajaisiin.
Lähde:
Ukkola, Sanna. 2015. Arvoliberaalien kauhukabinetti. YLE uutiset. blogi (21.4).
Tekstit
