Cityliskojen nopea ”evoluutio” kertoo luomisesta

Anolilisko. Kuva: schizoform, Creative Commons (CC BY 2.0).





Joel Kontinen

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää. Eikä kaikki muutos ole darvinistista evoluutiota, vaikka tiedelehdet niin uskottelisivat.

Äskettäin kohistiin Puerto Ricon anoliliskoista (Anolis cristatellu). Ne ovat sopeutuneet kaupunkielämään, koska niillä on tavallista pidemmät raajat, joissa on enemmän haituvia eli tartuntakarvoja kuin niiden maalaisserkuilla.

Ne ovat siitä huolimatta pysytelleet anoliliskoina.

Anolis cristatellun nopea evoluutio ei ole ollut kovinkaan nopeaa, koska Karibian liskot eivät ole juuri muuttuneet ”15–20 miljoonaan vuoteen".

Liskojen oletettu evoluutio on ollut varsin hidasta. Evolutionisti uskoo, että ainakin muutamat aikamme liskot, esimerkiksi gekot ja kameleontit, elivät jo liitukaudella osapuilleen ”100 miljoonaa vuotta” sitten.

Mooses on edelleenkin ajankohtaisempi kuin Darwin. Eläimet ja kasvit lisääntyvät lajiensa mukaan, mutta niillä on ällistyttävä kyky sopeutua uusin oloihin.

Sammakot näyttävät silti sammakoilta, katkaravut katkaravuilta ja etanat etanoilta.

Myös hybridit kertovat luomisesta.

Mutta darvinistinen evoluutio loistaa poissaolollaan.

Lähde:

Beans, Carolyn. 2016. Lizard gets to grips with city life by evolving stickier feet. New Scientist (27.4.).

Kuukivien radioaktiivinen rauta haastaa vuosimiljardit

Astronautti Alan Bean kerää näytteitä kuusta vuonna 1969. Kuva: NASA.





Joel Kontinen

NASA:n Apollo-ohjelman astronautit toivat koko joukon kuukiviä Maahan vuosina 1969–1972.

Physical Review Letters julkaisi äskettäin fyysikko Gunther Korschinekin ja kollegojen tutkimuksen kuukivien koostumuksesta.

Kivissä on ällistyttävän paljon radioaktiivista rauta-60:ntä. Tämä hämmästyttää tutkijoita, koska raudan tämän isotoopin puoliintumisaika on 2,6 miljoonaa vuotta eli siinä ajassa puolet rauta-60:stä muuttuu toisiksi aineiksi.

Aurinkokunnan uskotaan olevan 4,6 miljardin vuoden ikäinen, joten vuosimiljardeihin vannovilla on pienoinen pulma ratkaistavanaan.

Kuukivien pitäisi toisin sanoen olla moninkertaisesti vanhempia kuin mitä ne näyttävät olevan.

Säilyttääkseen uskonsa vuosimiljardeihin tutkijat joutuvat vetoamaan supernovaräjähdykseen, joka oletettavasti voi myös tuottaa rauta-60:ntä.

Kuut ovat muutenkin kiusallisia taivaankappaleita naturalisteille:

Kuu kertoo meille luomisesta. Yksikään sekulaarinen teoria ei pysty selittämään sen syntyä.

Isojen kaasuplaneettojen kuissa on monia piirteitä, jotka osoittavat, että naturalistisen maailmankuvan vuosimiljardit ovat harhakuvitelmia.

Europalla on vesisuihkuja, Iolla tulivuoria, Titanilla toliinia ja Enceladusilla jäävesisuihkuja.

Lähde:

Choi, Charles Q. 2016. Moon Rocks' Radioactive Iron Suggests Supernova Blasted Earth. Space.com (20.4.).

Tšernobyl ei ole auttanut evoluutiota edes 30 vuodessa

Ihmiset pysyttelevät poissa Tšernobylin alueelta. Kuva: slawojar 小山, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Tänään tulee kuluneeksi 30 vuotta Tšernobylin rysäyksestä.

Yleensä radioaktiiviset päästöt synnyttävät mutaatioita, evoluution oletettua mekanismia, jota ilman edes oppikirjoissa ei mainostettaisi uusdarvinismia.

Mutaatiot eivät ole auttaneet evoluutiota Bhopalissa eivätkä Fukushimassa.

Mutaatiot ovat virheitä. Kirjoitusvirheet eivät paranna tekstiä, eivätkä DNA:n kopiointivirheet kenenkään perimää. Lisäksi DNA:n korjausmekanismit pitävät suurimman osan virheistä loitolla.

Tšernobylissä vahingot näyttävät ainakin eläinkunnassa jääneen pieniksi. Vakavat mutaatiot syntyivät heti vuonna 1986. Nykyisin pääskysissä on jonkin verran albinismia, ja myyrät saattavat kärsiä kaihista, mutta alueesta on 30 vuodessa tullut varsinainen eläinpuisto, jossa biisoni, sudet, punaketut, joutsenet, majavat ja villisiat näyttävät voivan hyvin, kun miltei kaikki ihmiset ovat pysytelleet poissa.

Mutaatiot eivät edes banaanikärpäsissä ole edistäneet evoluutiota, ja niiden vaikutus esimerkiksi zika-viruksessa ja ebolassa ei tiettävästi ole parantanut maailmaamme.

Evoluutio on muutenkin henkitoreissaan. Ison-Britannian tiedeakatemia Royal Society on kutsunut koolle tieteellisen kokouksen, jonka tarkoituksena on tarkastella uusdarvinismia kriittisesti.

Lähteet:

University of Georgia. 2016. 30 years after Chernobyl, camera study reveals wildlife abundance in Chernobyl Exclusion Zone. Science Daily (18.4.).

Wendle. John. 2016. Animals Rule Chernobyl 30 Years After Nuclear Disaster. National Geographic (18.4.).

Dopingin evoluutio: kilpapyöräilijät käyttävät piilotettua sähkömoottoria

Tämä sähköpyörä ei riko sääntöjä, kunhan sitä ei käytetä pyöräkilpailuissa. Kuva: EBikePro, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Kun darvinistit haluavat teoriansa kuulostavan uskottavalta, he monesti määrittelevät evoluution muutokseksi.

Näemme kilpapyöräilyn maailmassa valaisevan esimerkin tällaisesta evoluutiosta. Aluksi huijarit turvautuivat kiellettyihin kemiallisiin aineisiin, mutta evoluution edistyessä jotkut ovat siirtyneet käyttämään mekaanista dopingia.

Italialaislehti Corriere della Sera raportoi äskettäin, että seitsemän pyöräilijän epäillään käyttäneen pientä kätkettyä sähkömoottoria viime kuussa järjestetyssä kilpailussa. Reportterit saivat huijauksen selville lämpökameralla.

Jo aiemmin 19-vuotias belgialainen pyöräilijä Femke Van Den Driessche oli jäänyt kiinni pikkuruisen sähkömoottorin käytöstä.

Sähkömoottori voi antaa pyöräilijälle jopa 200 wattia lisätehoa, joskin kätketty moottori tuottaa ehkä puolet siitä.

Huiputtaminen näyttää olevan yleistä liki kaikilla aloilla, myös tieteen huipulla. Tiedelehdet valittelevat tämän tästä, että tutkijat tehtailevat tuloksia, joita ei pystytä todentamaan. (Lue lisää tästä ja tästä.)

Suuri osa menneistä huijauksista on liittynyt tavalla tai toisella evoluutioon: Ernest Haeckelin sikiökuvat, Nebraskan ihminen eli Hesperopithecus haroldcookii, jonka olemassaolo perustui yhteen sian hampaaseen, Piltdownin ihminen eli Eoanthropus dawson ja dinolintu Archaeoraptor liaoningensis.

Doping kukoisti etenkin evoluutioon viehättyneessä DDR:ssä, mutta se on sittemmin levinnyt liki kaikkialle.

Huijausten juuret versovat syntiinlankeemuksesta, jonka seuraukset ovat nähtävissä mediassa päivittäin.

Tuorein versio siitä on dopingin evoluutio, jossa luonnonvalinnan ja mutaatioiden sijasta pääroolia näyttelee insinööritaidon väärinkäyttö.

Lähde:

Newman, Lily Hay. 2016. “Mechanical Doping” Reaches Absurd New Low in Cycling World. Slate (20.4.).

Muistitko kiittää paleodieettiä puhekyvystäsi?

Kuva: Margaret A. McIntyre, public domain.





Joel Kontinen

Me olemme sitä, mitä syömme. Tämä on vanha mantra, jolle Live Science -portaali antaa uuden sisällön: me osaamme puhua, koska esi-isämme pilkkoivat vuohenlihan pienimmiksi paloiksi ennen kuin nielivät sen raakana.

Kaikki alkoi siitä, kun tutkijat pyysivät vapaaehtoisia nielemään raakaa vuodenlihaa – tietenkin tieteen nimissä. He arvelevat, että nieleminen pienensi esi-isiemme hampaita ja kavensi näiden kasvoja.

Kun H. erectus oletettavasti pilkkoi lihan pienemmäksi, häneltä säästyi aikaa muuhun, esimerkiksi puhumiseen, tai sen opettelemiseen.

Todisteet lymyilevät edelleenkin hämärän peitossa.

Äskettäin tutkijat myös spekuloivat, että lihansyönti kavensi esi-isiemme kasvoja. Puhekykyyn siitä on vielä aimo harppaus.

Evolutionistit ovat viime aikoina ehtineet pohtia myös parran kehitysopillista funktiota, joten kasvot näyttävät olevan kovasti muodissa.

Darvinisteille kielen synty on arvoitus. He eivät ole keksineet ainuttakaan varteenotettavaa selitystä siitä, miksi me osaamme puhua mutta eläimet eivät osaa.

Kieli kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta, jota ei voida selittää darvinistisella kielitarinalla.

Lähde:

Choi, Charles Q., 2016. Nom Nom! Paleo Diet Helped Humans Evolve Speech. Live Science (9.3.).

Puilla on oma suojattu Internet

Puilla on oma Internetiä muistuttava tietojenjakojärjestelmä.




Joel Kontinen

Kasvikunta on täynnä älykkäitä ratkaisuja. Puissa on huipputeknologiaa, esimerkiksi painovoimaa uhmaava nesteenjakeluverkosto ja uusiutuvia aurinkokennoja.

Syksyisin kasvit kierrättävät ravinteita.

Helmikuussa Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että kasveilla on oma sähköposti, joka välittää viestejä lehdiltä juurille.

Nyt näyttää siltä, että puilla on sähköpostin lisäksi myös Internet. Ainakin Brian Owens kutsuu tätä puiden välistä viestintää wood wide webiksi, josta tulee tuttu kirjainyhdistelmä www. Äskettäin Sciencessä julkaistu tutkimus osoittaa, että puut eivät yksinomaan kilpaile keskenään, vaan myös eri lajit tekevät yhteistyötä ja jakavat informaatiota ja ravinteita keskenään.

Kasvitieteilijät ovat jo pitkään tienneet sienten ja kasvien juurten symbioosista, mutta nyt kävi ilmi, että yhteistyö on paljon mittavampaa.

Baselin yliopiston tutkijat huomasivat, että satunnaisen juuren hiilestä 40 prosenttia on peräisin naapuripuusta. He päättelevät tästä, että hehtaarin alueella puut jakavat 280 kiloa hiiltä vuodessa, oletettavasti sienten avulla.

Mitä enemmän tiedämme kasvikunnasta, sitä vähemmän darvinistista eloonjäämistaistelua se muistuttaa – ja sitä enemmän älykkäästi suunniteltua yhteiseloa.

Kasvit viestivät, lähettävät signaaleja ja jakavat informaatiota. Ne voivat olla häkellyttävän kauniita ja toisinaan jopa ovelia.



Lähde:

Owens, Brian. 2016. Trees share vital goodies through a secret underground network. New Scientist (14.4.).

Aamulehti: Uskon ja tieteen sota saa luvan loppua

Kirkonmiehet tutkivat tähtitiedettä ja geometriaa 1400-luvulla. Kuva teoksesta La Vraye Histoire du Bon Roy Alixandre. Public domain.



Joel Kontinen

”Fundamentalistit syyttävät tiedettä sielunvihollisen toiminnaksi. Uusateistien mielestä uskonto on virus, joka väistämättä poistuu, kun ihmiskunta kehittyy.” Näin Kari Salminen kirjoittaa tuoreessa Aamulehden kolumnissaan.

Olisi syytä muistaa, että harva kristitty pitää tiedettä Paholaisen metkuna. Modernin tieteen pioneerit, esimerkiksi Robert Hooke, Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä, jotka tutkivat luomakuntaa Jumalan kunniaksi.

Skeptikot keksivät tieteen ja uskonnon välisen sodan vasta 1800-luvulla.

Nykyisin moni sekoittaa tieteen löydöt ja tieteen naturalistiset tulkinnat. Ja jostain kumman syystä tiede tarkoittaa liki pelkästään uusdarvinistista evoluutiota.

Monet tieteenalat tulevat mainiosti toimeen ilman evoluutiota. Tämä tietysti ärsyttää darvinisteja, koska he näkevät kaiken evoluution valossa. Ranskalainen jesuiittapappi Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955) esimerkiksi sanoi:

”Evoluutio on valo, joka valaisee kaiken tiedon, rata, jota kaiken ajatuksenkulun tulee seurata.”

Tällaista näkemystä ei voida perustella kokeellisesti.

Salminen ryöpyttää taas kerran Richard Dawkinsia ja lainaa kirjallisuuden professori Terry Eagletonin näkemyksiä Dawkinsista.

Eli pitäisi ensin tietää jotain uskonnosta, ennen kuin sitä voi kritikoida.

Salminen suosii esimerkiksi Eero Junkkaalan tavoin Alister McGrathin ratkaisua eli uskonnon ja tieteen vuoropuhelua.

McGrath hakee tukea teistiselle evoluutiolle kirkkoisä Augustinukselta. Hän kirjoitti vuonna 2009 Christianity Todayssä:

”Augustinuksen mukaan Jumala loi universumin, joka oli tarkoituksellisesti suunniteltu edistymään ja kehittymään. Tällaista evoluutiota ei ole suunniteltu mielivaltaisesti, vaan se on ohjelmoitu itse luomisen rakenteeseen. Jumalan kaitselmus valvoo luomisjärjestyksen jatkuvaa kehitystä.”

Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori McGrath sanoo:

"Genesis 1:12 viittaa siihen, että maapallolle annettiin voima tai kyky tuottaa itsestään uutta."

McGrath näkee Aadamin ja Eevan ihmiskunnan symboleina. Hänen mukaansa evoluutio vaikeuttaa uskoa Genesiksen historiallisuuteen.

Mutta olisiko Jeesus kuollut vertauskuvan tai myytin vuoksi? Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas H. Huxley (1825–1895) puhui legendojen juoksuhiekasta, johon kristinusko voi upota.

Huxley ei voinut kunnioittaa kristittyä, joka ei uskonut Raamatun olevan totta.

Ateistien ja kristittyjen kiista tuskin loppuu siihen, että teologit hylkäävät Mooseksen ja omaksuvat Darwinin.

Lähteet:

McGrath, Alister. 2010. What Are We to Make of Adam and Eve? BioLogos (31.3.)

Salminen, Kari. 2016. Sota saa luvan loppua. Aamulehti 17.4. Ihmiset B10.