Carl Heinrich Bloch: Enkeli lohduttaa Jeesusta. Tämäkin enkeli on kuvattu siivekkääksi, vaikka Raamattu ei tue tällaista tulkintaa. Kuva: Free Christ Images.
Joel Kontinen
Enkeli-Elisan tapaus on herättänyt laajaa keskustelua totuudesta ja moraalista. Kukaan ei tunnu tietävän, kuinka paljon itsemurhan tehneen koulukiusaamisen uhrin tapauksessa on totta.
”Länsimaisen moraalin rappio ei varsinaisesti ole uusi ilmiö”, toteaa toimittaja Aino Heikkonen Aamulehdessä. Heikkosen mukaan esimerkiksi kirkon vaikutusvallan heikkeneminen länsimaissa on jouduttanut moraalin rappiota.
Voinemme pitää ainakin koulukiusaamista osana tätä rappiota.
Kristillisestä perspektiivistä katsottuna absoluuttinen totuus on olemassa, joten kristityn olisi hyvä aina puhua totta. Kivien heittely ei silti ole kovinkaan kristillinen hyve. Lienee syytä välttää tuomitsemasta – etenkin asiassa, joka on pahasti kesken.
Yhteiskunnassamme on huomattavasti räikeämpiäkin epäkohtia kuin potentiaalinen taitelijanvapaus Enkeli-Elisan kertomuksessa.
Teologisesti Enkeli-Elisan tapaus on ongelmallinen pikemminkin siinä mielessä, että toisin kuin moni kuvittelee, ihmisestä ei koskaan voi tulla enkeliä. Raamattu kuvaa enkeleitä kuolemattomiksi henkiolennoiksi, joiden olemus eroaa oleellisesti ihmisen olemuksesta.
Vain ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Heprealaiskirjeen mukaan enkelit ovat palvelevia henkiä. Raamattu ei kerro, että enkelillä olisi siipiä. (Kerubit ja serafit taas kuvaillaan siivekkäiksi.)
Lähde:
Heikkonen, Aino. 2012. Kuka välittää totuudesta? Aamulehti 10.7., B14.
Tekstit
