Koulun uskonnonopetusta on turha supistaa, koska kristinusko ei ole maastamme häviämässä minnekään. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Vaikka moni suomalainen pitää uskontoa yksityisasiana, uskonnosta puhuminen ei näytä olevan yksityisasia edes ateisteille.
Monet jumalankieltäjät käyttävät suuren osan henkisistä voimavaroistaan aineettomien (ei-materiaalististen) arvojen pohtimiseen, vaikka heidän maailmankatsomuksessaan kaiken pitäisi olla pelkistettävissä atomien liikkeiksi eikä vapaata tahtoa pitäisi edes olla olemassa.
Koulun uskontotuntien vähentämistä perustellaan monesti sillä, että maamme on nykyisin monikulttuurinen. Moni käyttää samanlaista argumenttia kaiken kristinuskoon viittaavan poistamisesta kouluista. Emme muka halua loukata suvivirrellä niitä, jotka ovat tottuneet harjoittamaan omaa uskontoaan eri tavoin kuin me omaamme.
Keskustelussa on kuitenkin unohdettu eräs hyvin oleellinen seikka. Enemmistö maahanmuuttajista on evankelisia kristittyjä, enimmäkseen helluntailais-karismaattisia. Koska Suomeen tulee joka vuosi tuhansia kristittyjä, se alkaa vähitellen näkyä myös kristittyjen osuuden nousuna.
Kristinusko kasvaa nykyisin nopeammin kuin mikään muu uskonto, jopa nopeammin kuin maailman väestö. Helluntailais-karismaattisten kristittyjen hämmästyttävä kasvu nollasta 500 miljoonaan sadassa vuodessa on historian merkittävimpiä megatrendejä.
Maahanmuuttajat pitävät huolta siitä, että kristityt eivät lopu Suomesta ihan lähivuosina. Jo nyt kasvukeskuksissa on vireitä kristillisiä seurakuntia, joissa on kymmeniä, jopa satoja maahanmuuttajia.
Jos maamme päättäjät haluaisivat oikeasti seurata ajan merkkejä, he lisäisivät koulun uskontotunteja.
Tekstit
