Professori Matti Leisola: ”Evoluutio on naturalistin luomiskertomus”

Professori Leisolan kirjan nimi kertoo siitä, mitä hän ajattelee evoluutiosta.



Joel Kontinen

Tuoreessa Ristin voitossa toimittaja Heikki Salmela esittelee Aalto-yliopiston bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisolan ajattelua.

”Toisin kuin avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja monet muut evoluutiopopulistit, Leisola tutki liki 40-vuotisella työurallaan juuri niitä ilmiöitä, joista hän puhuu ja joista hän evoluutioteorian selitysvoimaa moittii: entsyymien ja mikrobien ominaisuuksia ja niiden geneettistä muuttamista.

Tutkimustyönsä kautta Leisola tuli yhä skeptisemmäksi siitä, että evoluutioteorian sattumamekanismi voisi synnyttää evoluution edellyttämää uutta informaatiota. Päinvastoin. Kaikki biologisessa maailmassa näyttää suunnitellulta ja rappeutuvan.”

Solun monimutkikkuus on hämmästyttänyt tutkijoita: ”Elimistö lukee geenejä kahteen suuntaan, ja informaatio on osin limittäistä. Samasta geenistä palasia yhdistelemällä solu voi tuottaa uusia viestejä. Soluista on löydetty täsmällisesti toisiinsa sopivia ’kokoonpanolinjoja’ ja ’koneita’, jotka sisältävät tarkasti toisiinsa sopivia liikkuvia osia. Tieteeseen on tullut uusi termikin, systeemibiologia.”

Darvinistinen evoluutio ei ennustanut tällaista. Kaikki näyttää suunnitellulta. Toisin kuin evolutionistit ovat väittäneet, perimässämme ei ole tarpeetonta roskaa.

Loogisin selitys on se, että kaikki elävät olennot on suunniteltu älykkäästi.

Professori Leisola sanoo: ”Luonnontieteilijöiden enemmistö pitää evoluutiota totena mutta ei ole itse perehtynyt siihen.” Lisäksi monet epäilevät darvinistisia prosesseja mutta eivät uskalla sanoa sitä julkisesti.




Lähde:

Salmela, Heikki. 2014. Ei mikään takinkääntäjä. Ristin Voitto 13/2014, 2–3. (27.3.)

Myskilurikki: papukaija, jonka luonnonvalinta unohti eloonjäännin kilpavarustelussa

Myskilurikki (Glossopsitta concinna) uhmaa darvinistisia selityksiä.




Joel Kontinen


Evolutionistit ovat kehitelleet monia selityksiä eläinten väreille. Niiden pitäisi joko suojata pedoilta, osoittaa yksilön status saman lajin yksilöille tai pelottaa viholliset.

Mikään niistä ei sovi myskilurikkiin (Glossopsitta concinna), australialaiseen papukaijaan, joka on enimmäkseen vihreä, mutta sillä on sininen päälaki ja sen nokan pää on kirkkaanpunainen ja rinnusta oranssinkeltainen.

Koiras ja naaras ovat liki yhtä värikkäitä, joten Charles Darwinin teoria seksuaalisesta valinnasta ei myöskään selitä niiden kirkuvaa väritystä.

Professori Stuart Burgess sanoo, että tällainen ylisuunnittelu on osoitus luomisesta. Luominen selittää myskilurikin värityksen paljon paremmin kuin evoluutio.

Skeptikko yrittää kääntää huomion pois suvivirrestä kritikoimalla Nooan arkkia

Nooan arkki oli suuri merikelpoinen laiva.



Joel Kontinen

Helsinkiläisen vapaa-ajattelijan kantelusta syntynyt kohu suvivirrestä on herättänyt monenlaisia kannanottoja.

Toimittaja Lauri Miikulainen kirjoittaa Aamulehdessä: ”Sama luokanopettaja, jonka tehtävä on kylvää kriittisen ja tieteellisen ajattelun siemenet, opettaa toisella tunnilla tarinoita siitä, kuinka kaikki maailman eläinlajit mahtuivat Nooan arkkiin.”

Hänen aiheenaan on suvivirsi.

Voisi luulla, että Miikulainen yrittää kääntää huomion pois vapaa-ajattelijoiden suvaitsemattomuudesta ja halusta kieltää vapaa ajattelu.

Miikulainen on tehnyt kotitehtävänsä huonosti. Kriittinen ajattelu vieroittaa ihmisen evoluutioon perustuvasta maailmankatsomuksesta, jonka mukaan kaasut ja tähtipöly synnyttivät elämän elottomasta jo ennen kuin darvinistiset prosessit ehtivät käynnistyä.

Nooan arkki oli 150 metriä pitkä erittäin merikelpoinen laiva, jossa oli kolme kantta.

Suurin osa miljoonista eläinlajeista on pikkuruisia hyönteisiä, jotka mahtuvat hyvin pieneen tilaan. Nooan ei tarvinnut ottaa kaloja tai muita vesieläimiä mukaan, koska ne selvisivät tyrskyistä vedessä.

Evolutionistit ovat monesti paisutelleet lajien lukumäärää, koska he eivät ole huomanneet, että esimerkiksi dinosaurukset muuttuivat vanhetessaan. Suurin osa dinosauruksista oli yllättävän pieniä, ja T. rex ja isot kasvinsyöjädinosaurukset olivat nuorina pikkuisia, koska ne joidenkin matelijoiden tavoin kasvoivat koko ikänsä.

Genesis on historiaa. Evoluutio taas perustuu pitkälti tarinointiin.


Lähde:

Miikulainen, Lauri. 2014. Veisaa virsiä omalla ajallasi. Aamulehti 26.3., B20.

Delfiinin sukulainen hyödynsi kaikuluotausta jo “28 miljoonaa vuotta” sitten

Aaltojen halki käy delfiinin tie. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Auringon alla ei ole paljon uutta. Hammasvalaiden, pyöriäisten ja delfiinien oletettu esi-isä Cotylocara macei käytti samanlaista kaikuluotausta kuin aikamme valaat ”28 miljoonaa vuotta” sitten.

Apulaisprofessori Jonathan Geisler kollegoineen päätteli tämän tutkittuaan Cotylocara macein kalloa. He julkaisivat havaintonsa Naturessa.

Merenkulussa kaikuluotaus on erittäin älykkään suunnittelun tulos. On loogista uskoa, että hammasvalaiden vieläkin hienommat systeemit eivät ole kehittyneet sattumalta.

Lähde:

New fossil species: Origin of toothed whale echolocation. ScienceDaily. (12.3.2014).

Darwininsirkkujen evoluutio kulkee väärään suuntaan: kolmesta lajista tullut kaksi

Evoluution ikonit eivät tue evoluutiota. Kuva John Gould, Wikipedia.



Joel Kontinen

Darwininsirkut ovat evoluution tunnetuimpia ikoneja, jotka ovat tuttuja myös koto-Suomen biologian oppikirjoista. Niiden piti osoittaa, että evoluutio on muutakin kuin hypoteesi.

Koulun biologia lukio 2 -kirjassa sanotaan: ”Alun perin Etelä-Amerikan mantereelta peräisin olevasta sirkusta on Galapagossaarilla kehittynyt useita eri lajeja, jotka eroavat tosistaan mm. nokan muodon perusteella.”

Princetonin yliopiston sirkkututkijat Peter ja Rosemary Grant ovat seuranneet Galapagossaarten darwininsirkkuja yli 40 vuoden ajan ja huomanneet, että sirkkujen kehitys ei ole niin yksisuuntaista kuin mitä Darwin otaksui.

Grantit osoittivat, että pitkänokkaiset sirkut menestyvät kuivalla kaudella ja lyhytnokkaiset sadekaudella. Mitään selvää sukupolvelta toiselle periytyvää suuntausta he eivät havainneet.

Sonia Kleindorferin johtama tutkimusryhmä huomasi hiljattain, että Galapagossaariin kuuluvalla Floreanalla evoluutio näyttää kulkevan täysin väärään suuntaan. Saaren kolmesta sirkkulajista – iso puusirkku (Camarhynchus parvulus), keskikokoinen puusirkku (Camarhynchus pauper) ja pieni puusirkku (Camarhynchus psittacula) – on sadassa vuodessa tullut kaksi sirkkulajia. Biologit uskovat, että niistä saattaa lopulta tulla yksi ainoa sirkkulaji.

Jos evoluutio pystyy hädin tuskin selittämään, miksi kolmesta vanhasta lajista on tullut kaksi lajia, niin sen on turha selitellä, miten amebasta kehittyi vuosimiljoonien saatossa ahven, aasi, alpakka ja astrobiologi.

Lähteet:

Grant, Peter R. ja B. Rosemary Grant. 2014. Evolutionary biology: Speciation undone. Nature 507 (7491), 178–179.

Tast, Johann et. al. 1998. Koulun biologia lukio 2. Perinnöllisyys ja evoluutio. Helsinki: Otava.

Uusi elävä fossiili: Kummitussirkka

Aikamme kummitussirkat matkivat esimerkiksi puiden lehtiä. Kuva: Fritz Geller-Grimm ja Felix Grimm, Wikipedia.




Joel Kontinen

Elävien fossiilien lista pitenee pitenemistään.

Uusin tulokas on kummitussirkka. Tutkijat löysivät hiljattain Kiinasta Cretophasmomima melanogramma -suvun fossiilin. He uskovat sen eläneen jo 126 miljoonaa vuotta sitten.

Muutoksen pitäisi olla evoluution oleellisin piirre, mutta jostain syystä kymmenet lajit ovat vastustaneet muutosta uskomattoman pitkiä aikoja.

Kummitussirkat (Phasmatodea) matkivat esimerkiksi puiden lehtiä niin taitavasti, että niitä on vaikea erottaa. Ne elävät nykyään eri puolilla maailmaa.


Lähde:

Barras, Colin. 2014. The stripy stick insect that walked with dinosaurs. New Scientist (19.3.)

Kumpi oli ensin: sieni vai puun juuri – evoluution vanha muna vai kana -ongelma

Melbournen kasvitieteellisessä puutarhassa kerrotaan sienen ja kasvien symbioosista.




Joel Kontinen

Evoluution muna vai kana ongelmat eivät ole kadonneet minnekään.

Myös alkuperäinen dilemma on edelleen ratkaisematta.

Vanha, monilta jo unohtunut haaste koskee sienen ja kasvien juurten symbioosia.

Sienet auttavat kasveja saamaan vettä ja ravinteita, joita ne eivät muuten saisi. Vastalahjaksi sienet saavat sokereita kasvilta. Näin ne molemmat selviävät köyhässä maaperässä.

Luominen selittää tällaisen yhteistyön paljon paremmin kuin evoluutio.

Karhun kansa ja muut pakanauskonnot rantautuvat Suomeen

Uusi uskonnollinen yhdyskunta sai nimensä karhusta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Aamulehti julkaisi sunnuntaina kuuden sivun reportaasin Karhun kansa -nimisestä uuspakanallisesta yhteisöstä, josta viime joulukuussa tuli ensimmäinen virallisesti hyväksytty (rekisteröity) selvästi pakanallinen uskontokunta Suomessa.

Lehti yrittää selvittää, mikä uuspakanuudessa viehättää. Jutussa haastatellut yhteisön jäsenet pitivät kristinuskoa liian lakihenkisenä, mutta he eivät olleet valmiita omaksumaan ateismia.

Karhun kansa näyttää olevan paluu jonkinasteiseen animismiin, jossa elämää ja henkiä nähdään puissa, kivissä ja kannoissa ja oikeastaan kaikkialla. Voinemme nähdä siinä ikivanhaa luonnon palvontaa.

Vaikka monet arvostavat tiedettä suuresti, luonnon palvonta ei ole kadonnut mihinkään. Äiti Maa on usein syrjäyttänyt Isä Jumalan ihmisten ajattelussa.

Sääntöjä ei tässä uskonnossa ole, joten jokainen saa palvoa luontoa niin kuin itse haluaa. Tämä houkuttelee monia. He haluavat itse laatia omat moraalisääntönsä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin itsepetosta.

Uuspakanuutta ei voida pitää rationaalisena uskontona, ja se eroaa myös siltä osin kristinuskosta.

Kristinusko on historiaan tiukasti ankkuroitu uskonto. Historiantutkimus ja arkeologia ovat todentaneet monia sen pääväitteistä. Uususkonnot eivät sen sijaan pyrikään totuuteen.

Suomalaisiin muinaisuskomuksiin perustuva uskonto viehättää samasta syystä kuin jälleensyntymistä opettavat idän ideologiat.

Rukouksiin suomalaiset muinaisjumalat eivät kykene vastaamaan.



Lähde:

Karhunkorpi, Marjaana. 2014. Malja teille, esi-isät. Aamulehti 16.3. Sunnuntai 10–15.

Kiista etelänapinan iästä: 2, 2 miljoonaa, 3 miljoonaa vai 4 miljoonaa vuotta?

Little Foot. PIeni jalka ei ole kovin iso. Kuva: Tobias Fluegel, Wikipedia.


Joel Kontinen

Vuonna 1997 tutkijat löysivät Sterkfonteinista Etelä-Afrikasta oletetun apinaihmisen luurangon. Fossiilin löytäjä arvioi sen iäksi ”3 miljoonaa” vuotta.

Liverpoolin yliopisto ilmoitti vuonna 2006 sen iäksi 2,2 miljoonaa vuotta.

Isoäiti-Lucyn tavoin se on Australopithecus eli etelänapina. Mutta toisin kuin Lucy, fossiili on harvinaisen täydellinen. Nature newsin mukaan 95 prosenttia luista on löydetty.

Sitä kutsutaan Pikkujalaksi (Little Foot), koska sillä on pienet jalat. Monet evolutionistit olettavat, että Lucy jätti Laetolin jalanjäljet, joten heidän on kuviteltava Lucy isojalkaiseksi.

Isoäidin lähisukulainen näyttää kuitenkin olleen varsin pienijalkainen. Jalat ovat apinamaisen kaartuvat.

Lucyn jalkaluita ei sen sijaan ole löydetty.

Tuore Journal of Human Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus arvioi Pikkujalan iäksi vähintään 3 miljoonaa vuotta, jotta se olisi lähellä Lucyn ikää. Jotkut spekuloivat, että se voisi olla neljän miljoonan vuoden ikäinen.

Fossiilien iänmääritys ei ilmeisesti läheskään aina anna niin tarkkoja lukemia kuin mitä evolutionistit toivoisivat.

Lähde:

Casassus, Barbara. 2014. Ancient hominin Little Foot older than thought. Nature news (14.3.).

Koira vai susi? Asiantuntijat kiistelevät salaa kaadetuista koiraeläimistä

Esimerkiksi dingo näyttää koiralta.



Joel Kontinen

Suomalaiset tutkijat sanovat, että viime vuonna Perhossa ammutut eläimet olivat susia. Oletettua salakaatoa on puitu oikeudessa, ja puolustus lähetti näytteet Venäjälle, jossa maan tiedeakatemian Vavilov- instituutti määritteli eläimet koirasusiksi.

Tämä kiista osoittaa jälleen kerran, että lajien ja alalajien erot eivät ole päivänselvät. Kaikki koiraeläimet ovat oletettavasti polveutuneet sudesta (Canis lupus). Kesykoira (Canis lupus familiaris) on australianvillikoiran eli dingon (Canis lupus dingo) tavoin suden alalaji.

Eläimet lisääntyvät lajiensa mukaan, niin kuin Genesis kertoo meille. Koska koira ja susi kuuluvat samaan lajiin, koira vai susi -kysymys on lähinnä akateeminen.

Kissakoira sen sijaan olisi mahdottomuus. Eläinten polveutuminen noudattaa Genesiksen mallia eikä darvinistisen evoluution olettamuksia.

Lähde:

Kalliokoski, Maria. 2014. Perhon sudet todettiin Venäjällä koirasusiksi. Aamulehti 13.3., A10.

Proteiinit soittavat ”elämän sinfoniaa”, uusi tutkimus kertoo

Lysotsyymi. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).



Joel Kontinen

Mitä enemmän opimme elimistöstämme, sitä ilmeisemmäksi käy se, että kaikki on suunniteltu äärimmäisen hienosti. Hiljattain Buffalon yliopisto julkaisi lehdistötiedotteen, jossa proteiinien värähtelyä kuvailtiin viulun tai urkupillien värähtelyksi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tutkijat ovat verranneet biologisia prosesseja sinfoniaan.

Professori Andrea Markelzin johtama tutkimusryhmä tarkasteli lysotsyymi-nimisen proteiinin värähtelyä. Tutkijat huomasivat, että proteiinit värähtelevät samalla taajuudella kuin valo, jota ne absorboivat. He vertaavat tätä tapaan, jolla viinipikarit helisevät, kun laulaja osuu sopivaan nuottiin, ja kelloon, joka soittaa tiettyä ääntä.

Professori Markelz sanoo, että solujärjestelmä on ällistyttävä. Se aistii, lisääntyy, lukee ja toistaa DNA:ta, ja kaiken aikaa proteiinien täytyy värähdellä ja kommunikoida keskenään.

Tutkijat eivät mainitsekaan evoluutiota, joka on tiedon lisääntyessä käymässä tarpeettomaksi.


Lähde:

Hsu, Charlotte. 2014. The symphony of life, revealed. A new imaging technique captures the vibrations of proteins, tiny motions critical to human life. University of Buffalo news release. (16.1.)

Dosentti Lennart Saari: Evoluutio on pohjimmiltaan uskonnollinen käsite

Käsityksemme menneisyydestä ratkaisee sen, kuka viime kädessä päättää arvoistamme. Kuva: Answers in Genesis.

Joel Kontinen


Dosentti Lennart Saari puhui evoluution ennakkokäsityksistä Turussa maaliskuun alussa järjestetyssä Miten perustelisit toivosi? -tapahtumassa. Hän sanoi, että evoluutio on pohjimmiltaan uskonnollinen käsite. Niin luominen kuin evoluutio ovat uskomuksia. Kysymyksessä ei ole uskonto vastaan tiede vastakkainasettelu, vaan siitä, kenellä on parhaat uskomukset.

Evoluutio on ihmisten tarinoita siitä, mitä on voinut tapahtua menneisyydessä. Todellisuudessa evoluutio ei toimi, koska se törmää mahdottomuuteen jo elämän synnyssä. Elämä voi syntyä vain elävästä.

Tiedemiehet eivät ole erehtymättömiä ja puolueettomia, vaan heillä on omat mieltymyksensä ja ennakkokäsityksensä. Monille luonnontieteilijöille tiede ei ole parhaan selityksen etsimistä vaan parhaan naturalistisen selityksen etsimistä.

Evoluution parhaimmatkin ikonit – ne, joita koulukirjoissa on toistettu vuodet toisensa jälkeen – ovat hyvin hataria. Ne eivät todista evoluutiosta.

Ihmiset uskovat evoluutioon, koska he eivät halua, että Jumala saisi ratkaista sen, mitä he tekevät ja miten he toimivat. He eivät halua absoluuttisia sääntöjä vaan kaiken pitäisi olla suhteellista ja kaikkea pitäisi suvaita – paitsi kristillisiä arvoja. Evoluutiosta haetaan tieteellistä oikeutusta hylätä kristinusko.

Luominen on kuitenkin niin ilmeistä, että ihmiset eivät enää voi kiistää sitä – elleivät he petä itseään. Toisin kuin evolutionistit uskoivat, esimerkiksi roska-DNA:lla (eli proteiineja koodaamattomalla DNA:lla) on tärkeitä tehtäviä elimistössämme.

Luominen, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus selittävät todellisuutta paremmin kuin evoluutio.

Toisin kuin ateismi, kristinusko ei ole sokeaa uskoa. Raamattu perustuu silminnäkijöiden kuvauksiin eikä arvauksiin siitä, mitä menneisyydessä on voinut tapahtua. Raamattu on historiallisesti totta. Jeesus ei tullut ihmiseksi sovittaakseen fiktiivistä syntiinlankeemusta, vaan Hän tuli, koska Aadam teki konkreettisesti syntiä.

Paholainen on alusta lähtien pyrkinyt saamaan ihmisen epäilemään sitä, mitä Jumala on sanonut. Meidän tulee ymmärtää teistinen evoluutio tätä taustaa vasten. Siinä ei enää ole kysymys Jumalan totuudesta vaan sen korvaamisesta pohjimmiltaan ateistisella ajattelulla, johon Jumala on otettu ikään kuin varmuuden vuoksi mukaan.

Voit kuunnella Lennart Saaren evoluutioluennon tästä klikkaamalla linkkiä 2014-03-02-semi5.mp3, Lennart Saari.

Eedenistä pohjoiseen: jälleensyntymisen ”ihmeitä” valkokankaalla

Uutuuselokuva markkinoi itämaista ajattelua. Kuva: Himalayan Academy Publications, Kapaa, Kauai, Havaiji.



Joel Kontinen

Kun kristinuskon vaikutus heikkenee, ihmiset alkavat uskoa perin kummallisia asioita, joista darvinistinen evoluutio lienee tunnetuimpia.

Samassa myös itämainen ajattelu tunkeutuu ihmisten ajatusmaailmaan. Virpi Suutarin ohjaamassa elokuvassa Eedenistä pohjoiseen kerrotaan Markku ja Pirjo Mutasesta, jotka ainakin Aamulehden mukaan uskovat olleensa keskenään avioliitossa 65 kertaa.

Tämä paljastui heille hypnoosissa.

”Meidän ihanin elämämme oli nykyisen Meksikon kohdalla Acapulcon tienoilla. Olimme nuoria rakastavaisia, Juanita ja Pablo Guerra. Meillä oli valtavasti palvelusväkeä ja suuret sokeriruokoviljelmät Tyynenmeren rannalla. Ja me saimme nauttia elämästä ja toisistamme.”

Jos matkustelee paljon ja katsoo historiallisia draamoja, niin voi tietenkin kuvitella yhtä jos toistakin. Kuvittelu ei kuitenkaan tee asioista totta.

Raamatun mukaan kukin ihminen elää vain yhden ainoan elämän täällä maan päällä, ja sen aikana hänen tulee valmistautua tuonpuoleiseen.

Lähde:

Virkkula, Simopekka. 2014. Vuosisatojen rakkaustarina. Aamulehti 5.3., B17.

Uusin elämänsyntyteoria ei selitä elämän syntyä

Qantasin Boeing 747-400:ssa on kuusi miljoonaa osaa, joista yksikään ei pysy ilmassa ilman muita osia.




Joel Kontinen

Professori Sharon Glotzer kollegoineen Michiganin yliopistosta tutki nanohiukkasten kykyä yhdistyä isommiksi rakenteiksi. Hän tulkitsi tämän viittaavan siihen, että elävien olioiden osat olisivat myös alun perin kyenneet yhdistymään spontaanisti ja näin synnyttämään elämää.

Spekulointi nanopartikkelien kyvyillä ei selitä elämän syntyä. Elämä syntyy vain elävästä. Elottomat kaasut tai kuolleet kalliot eivät edes miljardissa vuodessa kykene loihtimaan esiin eläviä olentoja.

Boeing 747-400:ssa on kuusi miljoonaa osaa. Useimmat osat ovat tuiki tarpeellisia, ja ilman niitä kone ei pysyisi ilmassa. Mutta ne eivät yhdisty spontaanisti vaan ne täytyy sijoittaa oikeille paikoilleen, ennen kuin jumbojetti voi lentää.

Ja sitä ennen ne pitää tietenkin suunnitella ja valmistaa.

Jo yksi solu on moninkertaisesti mutkikkaampi kuin Boeing 747.

Lähde:

Pinwheel 'living' crystals and the origin of life. ScienceDaily 24.2.2014.

Tutkijat evoluutiouskon ihmemaassa: ”Kiitä viruksia ihostasi ja luistasi”

Sukkulamato Wuchereria bancroftin lähisukulainen esittää huomattavaa roolia uudessa evoluutioseikkailussa. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Tuore New Scientist tunnustaa, että yksikään evolutionisti ei tiedä, miten yksittäiset solut alun perin muodostivat monisoluisen eliön.

Tiedon puute ei kuitenkaan estä heitä spekuloimasta. He uskovat, että kaikki elävä on kehittynyt samasta alkueläimestä. Tutkijat ovat viime vuosina löytäneet proteiineja, jotka muistuttavat viruksista ja sukkulamadoista löydettyjä proteiineja.

Niitä on tasan kaksi (2).

Tästä on pitkä harppaus ihmisen ihoon ja luihin, joita sukkulamadoilla ja viruksilla ei tiettävästi ole, mutta se ei estä New Scientistia muistuttamasta meitä siitä, että meidän pitäisi kiittää viruksia ihostamme ja luistamme.

Ei ihme, että professori Matti Leisola antoi kirjalleen nimen Evoluutiouskon ihmemaassa.


Lähde:

Slezak, Michael. 2014. Origin of organs: Thank viruses for your skin and bone. New Scientist 2958. (27.2.).

Tuore evoluutiotarina: olemme perineet kasvomme panssarikaloilta

Viime vuonna kala, jolla näytti olevan kasvot, herätti huomiota mediassa. Kuva: Brian Choo.


Joel Kontinen

Mitä olisi evoluutio ilman darvinistisia tarinoita, joissa mielikuvitus saa temmeltää täysin villisti ja vapaasti?

Richard Dawkins ei ole ainoa evolutionisti, joka uskoo kehittyneensä kalasta. Hiljattain Nature julkaisi artikkelin, jossa sanotaan, että olemme perineet kasvomme panssarikaloilta. Juttu lämmitteli uudestaan viime syksyllä julkaistua tutkimusta, jossa pääosaa näytteli jo ”400 miljoonaa vuotta” sitten kuollut panssarikala Entelognathus primordialis.

Tuoreempi tutkimus spekuloi, miten panssarikalojen piirteet vastaavat ihmisen kasvonpiirteitä ja miten ihmisen symmetriset kasvot olisivat voineet kehittyä kalan naamasta.

C. S. Lewis suhtautui hyvin kriittisesti kriitikkojen pyrkimyksiin rekonstruoida tapaa, jolla kirjailijan työ syntyi, koska ne perustuivat aina arvailuihin. Vain itse kirjailija tiesi parhaiten, miten hänen teoksensa ovat syntyneet.

Sama pätee myös oletetun evoluution rekonstruointiin. Spekulaatiot eivät ole tiedettä. Sokeat naturalistiset prosessit eivät kykene synnyttämään elämää ja sellaista monimuotoisuutta, jota näemme ympärillämme.

Ne eivät synnytä sitä symmetrisyyttä, jota näemme esimerkiksi Mona Lisan kasvoissa.

Lähde:

Long, John. 2014. Hello fish face – a fossil fish reveals the origins of the face. The Conversation (12.2.)