Joel Kontinen
Mitä olisi evoluutio ilman darvinistisia tarinoita, joissa mielikuvitus saa temmeltää täysin villisti ja vapaasti?
Richard Dawkins ei ole ainoa evolutionisti, joka uskoo kehittyneensä kalasta. Hiljattain Nature julkaisi artikkelin, jossa sanotaan, että olemme perineet kasvomme panssarikaloilta. Juttu lämmitteli uudestaan viime syksyllä julkaistua tutkimusta, jossa pääosaa näytteli jo ”400 miljoonaa vuotta” sitten kuollut panssarikala Entelognathus primordialis.
Tuoreempi tutkimus spekuloi, miten panssarikalojen piirteet vastaavat ihmisen kasvonpiirteitä ja miten ihmisen symmetriset kasvot olisivat voineet kehittyä kalan naamasta.
C. S. Lewis suhtautui hyvin kriittisesti kriitikkojen pyrkimyksiin rekonstruoida tapaa, jolla kirjailijan työ syntyi, koska ne perustuivat aina arvailuihin. Vain itse kirjailija tiesi parhaiten, miten hänen teoksensa ovat syntyneet.
Sama pätee myös oletetun evoluution rekonstruointiin. Spekulaatiot eivät ole tiedettä. Sokeat naturalistiset prosessit eivät kykene synnyttämään elämää ja sellaista monimuotoisuutta, jota näemme ympärillämme.
Ne eivät synnytä sitä symmetrisyyttä, jota näemme esimerkiksi Mona Lisan kasvoissa.
Lähde:
Long, John. 2014. Hello fish face – a fossil fish reveals the origins of the face. The Conversation (12.2.)
Tekstit
