Kapinallinen: Luovan kirjoittamisen apulaisprofessori Reza Aslan tulkitsee Jeesuksen elämää luovasti Gummeruksen uutuuskirjassa

Reza Aslan on valinnut lähtökohtansa hyvin luovasti.



Joel Kontinen

Jos historiantutkija haluaa tietää, mitä tiettynä aikakautena tapahtui tietylle henkilölle, hänen kannattaisi perehtyä aikalaiskuvauksiin, etenkin silminnäkijöiden raportteihin. Niin kreikkalainen lääkäri Luukas teki, kun hän kirjoitti Jeesuksesta:

”Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.”

Kun iranilaisamerikkalainen uskontotieteilijä ja luovan kirjoittamisen apulaisprofessori Reza Aslan ryhtyy kirjoittamaan Jeesuksesta, hän valitsee lähtökohtansa luovasti. Gummerus on äskettäin julkaissut Aslanin kirjan Kapinallinen: Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä (suom. Otto Lappalainen).

Aslan sanoo olevansa kiinnostunut historian Jeesuksesta. Kari Salminen tulkitsee hänen teesiään näin:

”Kristinusko voi oikeastaan syntyä vasta kun köyhästä Galilean maakunnasta tullut, luultavasti lukutaidoton mutta karismaattinen kapinallinen unohdettiin ja jumalaolento synnytettiin.”

Aslan luottaa liikaa salaliittoteorioihin.

Juutalaiset arvostivat koulutusta, ja ensimmäisellä vuosisadalla lukutaito ei ollut läheskään niin harvinaista kuin mitä Aslan otaksuu.

Jeesus oli köyhien ja kurjien puolella, aivan niin kuin Aslan sanoo. Mutta Hän ei yllyttänyt juutalaisia kapinaan Roomaa vastaan vaan päinvastoin kehotti antamaan keisarille sen, mikä keisarille kuuluu (eli verot).

Jeesuksen sanat osoittavat, että Hän uskoi olevansa Jumala. Lisäksi Hän käytti jumalallista auktoriteettia esimerkiksi antaessaan syntejä anteeksi ja herättäessään kuolleita.

Kristinusko ei olisi voinut syntyä ilman ylösnousemusta, joka todisti Jeesuksen jumaluuden. Ylösnousemus muutti pelokkaat opetuslapset rohkeiksi todistajiksi, jotka kristinuskon vastustajien mielestä käänsivät silloisen maailman ylösalaisin.

Kapinallinen piirtää hyvin yksipuolisen, harhaanjohtavan ja skeptisen kuvan Jeesuksen elämästä, niin kuin Tuomas Enbuske teki hiljattain - tai dosentti Raimo Harjula pari vuotta sitten.

Lähde:

Salminen, Kari. 2014. Alussa oli Jeesus Nasaretilainen. Aamulehti 19.4., B29.

Brittitutkimus: Nooan arkki olisi pysynyt pinnalla 70 000 eläintä kyydissä

Leicesterin yliopiston fysiikan opiskelijat testasivat Nooan arkin kelluvuutta.



Joel Kontinen

Leicesterin yliopiston neljännen vuoden fysiikan opiskelijat Oliver Youle, Katie Raymer, Benjamin Jordan ja Thomas Morris testasivat vertaisarvioidussa tutkimuksessaan Nooan arkin kykyä pysyä veden pinnalla suuressa eläinlastissa.

Opiskelijat käyttivät työssään Genesiksessä ilmoitettuja arkin mittoja (300 x 50 x 30 kyynärää), ja valitsivat kyynärän pituudeksi 48,2 cm. Arkin pituudeksi tulisi 144,6 metriä.

Mooses oli varttunut Egyptissä faraon hovissa, joten hän luultavasti käytti pidempää egyptiläistä kuninkaallista kyynärää (52,3cm). Arkin todennäköisin pituus olisi siis 156,9 metriä.

Opiskelijat sovelsivat työssään Arkhimedeen lakia, jonka mukaan kappaleeseen kohdistuva ylöspäin vaikuttava voima eli noste vastaa kappaleen syrjäyttämän nestemäärän painoa. He laskivat, että arkkiin tulevat eläimet painaisivat keskimäärin yhtä paljon kuin lammas (eli 23,47 kg).

Arkkiin olisi mahtunut niitä 2,15 miljoonaa.

He päättelivät Journal of Physics Special Topics -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, että arkkiin olisi sopinut 35 000 eläinlajia (2 edustajaa kustakin) ja arkki olisi pysynyt pinnalla.

He eivät näytä huomanneen, miten Genesiksen laji eroaa nykybiologian käsitteestä laji, joten vähempikin eläinmäärä (ehkä noin 10 000–16 000) olisi riittänyt säilyttämään kaikki Genesiksen lajit hengissä.

Korealaiset laivastoinsinöörit ovat aiemmin osoittaneet, että Genesiksen mitoilla rakennettu puinen alus on erittäin merikelpoinen. Se olisi kestänyt 30 metrin korkuisia aaltoja.

Lähde:

University of Leicester. 2014. Hurrah! The animals could have floated two by two according to physicists. (3.4.)

Eläinaktivistit vauhdissa: Saako simpanssi haastaa omistajansa oikeuteen?

Eläinaktivistit aikovat seuraavaksi käräjöidä esimerkiksi gorillojen puolesta.



Joel Kontinen

Otsikko ei ole vitsi. New York Timesissä oli hiljattain juttu haasteesta, jonka lakimies Steven Wise, eläinaktivisti Natalie Prosin ja joukko muita eläinten oikeuksien puolustajia laati häkkiin teljetyn Tommy-nimisen simpanssin puolesta.

106-sivuisen asiakirjan mukaan simpanssin nykyinen omistaja oli tuottanut Tommylle, entiselle sirkustähdelle, fyysisiä ja henkisiä kärsimyksiä telkeämällä tämän yksin pieneen vetoiseen häkkiin.

Natalie Prosin on Nonhuman Rights Projectin (Nh.R.P.) toimitusjohtaja. Nh.R.P. aikoo tulevina viikkoina käräjöidä myös muiden isojen apinoiden eli bonoboiden, orankien ja gorillojen, ja esimerkiksi delfiinien, elefanttien ja papukaijojen puolesta.

Tämä ei ole mitään uutta. Eläinaktivistit ovat jo vuosikaudet Apinoiden planeetta -kirjasta ja TV-sarjasta lähtien pyrkineet häivyttämään eläinten ja ihmisten välistä kuilua. He ovat tehneet eläimistä mahdollisimman ihmismäisiä – ja ihmisistä mahdollisimman eläimellisiä.

Taustalla kummittelee darvinistinen evoluutio, joka kiistää ihmisen ainutlaatuisuuden.

Ihmisten ja eläinten välinen kuilu käy ilmi jo siinä, että yksikään eläin ei oikeasti kykene haastamaan omistajaansa. Ihmisten täytyy tehdä se niiden puolesta.


Lähde:

Siebert, Charles. 2014. Should a Chimp Be Able to Sue Its Owner? The New York Times (23.4.).

Evoluutio jakaa ihmiskunnan kahdeksi alalajiksi, brittiteoreetikko ennustaa

H.G. Wells kirjoitti myös marsilaisten sotakoneista. Kuva Wikipediasta (GNU Free Documentation License, Version 1.2).



Joel Kontinen

Romaanissaan Aikakone (The Time Machine) H. G. Wellsin nimettömäksi jäänyt sankari matkustaa aikakoneella vuoteen 802 701. Ihmiskunta on jakaantunut kahdeksi alalajiksi. Ystävälliset eloit viettävät joutilasta elämää maan päällä, kun taas hirviömäiset morlokit asuvat maan alla ja tekevät kaikki raskaat työt, mutta syövät eloita.

Tieteiskirjailija H. G. Wells (1866–1946) oli darvinisti ja sosialisti, jonka pessimistinen käsitys ihmiskunnan tilasta sai hänet epäilemään Darwinin seuraajien suosimaa rodunjalostusta. Vuonna 1895 ilmestyneessä aikamatkafantasiassaan hän saattoi tosin myös kritikoida Ison-Britannian tuolloista luokkayhteiskuntaa.

Aamulehti uutisoi tänään (24.4.) näyttävästi evoluutioteoreetikon Oliver Curryn näkemyksiä: ”Ihmiskunnan evoluutiossa jako kahtia. Ihmiskunta jakautuu seuraavien sadantuhannen vuoden kuluessa kahdeksi eri alalajiksi, ennustaa brittiläinen evoluutioteoreetikko. Tämän H. G. Wellsin Aikakone-romaanista tutun tulevaisuuden vision väittää toteutuvaksi tohtori Oliver Curry London School of Economicsista.”

Aamulehti on hiukan myöhään liikkeellä, koska LifeScience esitteli Curryn näkemyksiä jo vuonna 2009.

Curryn mukaan tuhannessa vuodessa yläluokan jäsenistä tulisi pitkiä, hoikkia ja älykkäitä. Alaluokasta tulisi lyhyitä, tanakoita ja hidasälyisiä.

Evoluutio on sikäli kiinnostava ideologia, että se sallii kaksi täysin vastakkaista näkemystä samaan aikaan, kunhan ne molemmat perustuvat evoluutioon. Esimerkiksi Steve Jones uskoo, että ihmisen evoluutio on loppunut.

H. G. Wells kirjoitti marsilaisten hyökkäyksestä romaanissaan Maailmojen sota (The War of the Worlds, 1898), joten Curryn teesit eivät ole kaikilta osin kovin tieteellisiä.

Lähteet:

Choi, Charles Q. 2009. The Future of Evolution: What Will We Become? Life Science (16.11.).

Timonen, Ilkka, 2014. Ihmiskunnan evoluutiossa jako kahtia. Aamulehti 24.4., A20 – A21.

Itellan antisemitistinen postimerkki loukkaa holokaustin uhreja yhdistämällä natsiupseerin lakin ja Daavidin tähden

Toukokuussa 1944 nämä puolanjuutalaiset lähetettiin Auschwitzin kuolemanleirille. Heillä on sama Daavid tähti vaatteissaan kuin Itellan tulevassa postimerkissä. Kuva: Bundesarchiv, Bild 183-N0827-318 / CC-BY-SA, Wikipedia.



Joel Kontinen


Itellan postimerkkeilijät eivät joko tunne historiaa tai eivät välitä siitä. He liittävät suunnitellussa Tom of Finland -merkissä natsiajan saksalaisupseerin lakkiin kokardiksi Daavidin tähden.

Hitlerin Saksassa jokaisen juutalaisen tuli sakkojen uhalla pitää tätä keltaista tähteä näkyvillä vaatteissaan.

Suomessa jaksetaan kohista siitä, saako suvivirttä laulaa koulun päätösjuhlassa. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen olisi halunnut kieltää sen uskonnon harjoittamisena.

Suvivirsi ärsyttää vain vapaa-ajattelijoita, jotka haluavat kieltää kaiken, mikä vähänkin vivahtaa muihin uskontoihin kuin naturalistiseen humanismiin tai ateismiin.

Mutta kun joku oikeasti loukkaa juutalaisia, Puumalainen ja monet muut vaikenevat kuin muuri.

Itellan postimerkkiväen pitäisi tietää, että juuri ne koppalakit, joita he mainostavat, veivät miljoonia Daavidin tähdellä merkittyjä Euroopan juutalaisia kaasukammioihin.

Itella vetoaa siihen, että Tom of Finland ”hyödynsi alakulttuureille tyypillistä itseironiaa ja huumoria”, mutta holokaustista oli huumori kaukana. Kuusi miljoonaa juutalaista ei palannut koskaan keskitysleireiltä.

Itellan postimerkkeilijät tuskin pystyisivät loukkaamaan juutalaisia ystäviämme pahemmin.

Lähde:

Tom of Finland saa syyskuussa omat postimerkit. Itella. 13.4.2014.

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”: Suomalaiset uskovat enkeleihin – mutta millaisiin enkeleihin?

Fridolin Leiber (1853–1912) maalasi enkelille siivet. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Nykyään lähes joka toinen suomalainen uskoo enkeleihin. Tämä käy ilmi Alma Median tuoreesta kyselytutkimuksesta. Julkisuuden henkilöistä esimerkiksi Jutta Urpilainen, Kirsi Ranto ja Irja Askola kuuluvat tähän kategoriaan.

Raamatussa puhutaan varsin paljon enkeleistä. Monen nykysuomalaisen enkeliteologia eroaa kuitenkin ainakin jossain määrin siitä, mitä Vanha ja Uusi testamentti meille kertovat.

Uuden testamentin mukaan enkelit ovat palvelevia henkiä. Kreikan kielen sana ἄγγελος (angelos) tarkoittaa sanansaattajaa. Enkeleillä ei ole aineellista (fyysistä) ruumista, mutta evankeliumeissa ne kuvataan aina ihmisten – ja nimenomaan nuorten miesten – hahmoisina. Ne välittävät Jumalan sanomia ihmisille, eivät ihmisen sanomia Jumalalle.

Uudessa testamentissa ei kerrota, että enkelillä olisi siipiä. (VT:n kerubit ja serafit eivät ole tällaisia sanansaattajia, vaan ne liittyvät Jumalan palvontaan.)

Raamattu ei opeta, että ihminen voisi ottaa yhteyden enkeliin tai pyytää enkeleitä tekemään palveluksia.

Jeesus ja Raamatun profeetat kertoivat Lusiferista, johtavasta enkelistä, joka kapinoi alussa Jumalaa vastaan ja sai kolmasosan enkeleistä mukaansa. New Age -filosofiat eivät tunnusta tätä eroa pyhiin ja pahoihin enkeleihin, ja niissä uskotaan virheellisesti, että kaikki enkelit ovat hyviä.

Apostoli Paavali varoitti tällaisesta sinisilmäisyydestä. Jotkut enkelit ovat nimittäin oikeasti pahoja.



Lähde:

Metsähalme, Freija. 2014. Enkeli pitää minusta huolta. Aamulehti 18.4, A4–A7.

Tuomas Enbuske kirjoittaa myyttejä Jeesuksesta

Szymon Czechowicz: Ylösnousemus (1758). Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Populaarimediassa tiedetään, että kristillisten pyhien aikana kannattaa julkaista skeptisiä spekulaatiota etenkin Jeesuksesta, koska ne herättävät mielenkiintoa. Iltalehti noudattaa tätä rahallisesti kannattavaa perinnettä.

Tuomas Enbusken piti kirjoittaa Jeesukselle, mutta tekstistä päätellen hän kirjoittaa Jeesuksesta.

Teksti ei ole akateemista, lähteisiin perustuvaa pohdintaa, vaan Enbuske heittelee lonkalta omia mieltymyksiään:

”Vaikka historiallisia Jeesuksia olisikin vain yksi, niin Raamatun tarinat ovat myyttejä, jotka ovat kiertäneet seudulla jo vuosikausia ennen tätä yhtä puusepän poikapuolta.”

Enbuske vetää tämän väitteen hatusta. Uuden testamentin evankeliumit perustuvat silminnäkijöiden kertomuksiin Jeesuksesta. Evankelistojen teksteissä on monia pieniä yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen, että ne ovat aikalaiskuvauksia. Syvä pettymys ja moraalinen närkästys värittävät Johanneksen kuvauksia Juudas Iskariotista. Markus mainitsee nuoren miehen, joka pääsiäisaikana pakeni alasti Jeesuksen kiinniottajia. Hän myös kertoo, että Simon Kyreneläinen oli Aleksandron ja Rufuksen isä.

Yksityiskohdat kertovat siitä, että evankeliumien tapahtumat ovat todellisia.

Mutta Enbuske jatkaa:

”En voi varmalla sanoa oliko Jeesus Jumalan poika, mutta sen tiedän, että hän on maailman väärinymmärretyin ihminen. Hänen mielipiteistään on suunnilleen kolme miljardia mielipidettä, parin miljardin kristityn ja myös yli miljardin muslimin, joille Jeesus myös on profeetta.”

Tässä on totuuden hiven. Jo Uuden testamentin päivinä ihmisillä oli monia käsityksiä Jeesuksesta:

”Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ’Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?’ He vastasivat: ’Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.’ ’Entä te?’ kysyi Jeesus. ’Kuka minä teidän mielestänne olen?’ Simon Pietari vastasi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.’ ” (Matt. 16:13–16).

Jeesus osoitti selvästi, että Pietarin käsitys hänestä oli oikea.

”Yllättävän usein Jeesuksen mielipiteet muistuttavat puhujan itsensä mielipiteitä”, Enbuske sanoo.

Tämä on valitettavaa, koska meidän näkemyksemme tulisi perustua siihen, mitä Jeesus sanoo.

”En siis usko Jeesuksen olevan Jumalan poika, vaan pidän todennäköisempänä kyseisen saarnamiehen suuruudenhulluutta tai jälkipolvien halua pistää tarinaan hieman Lapin lisää”, Enbuske väittää, mutta jos hän vaivautuisi perehtymään evankeliumeihin perusteellisemmin, hän huomaisi melko pian olevansa täysin väärässä.

Pettyneet ja epäuskoiset opetuslapset eivät olisi ikinä rohjenneet lähteä julistamaan ylösnoussutta Kristusta, jos he eivät olisi tienneet, että Hän nousi oikeasti kuolleista.

Lähde:

Enbuske kirjoitti kirjeen Jeesukselle: "Maailman laajimmalle levinnyt väärinkäsitys". Iltalehti. (16.4.2014).

Kuoleman kulttuurin kammottavat seuraukset Isossa-Britanniassa: Entinen opettaja kyllästyi some-maailmaan ja haki eutanasiaa Sveitsistä. Toinen opettaja uhkasi lähettää juutalaistytön kaasukammioon

Jean Fouquet: Kuolema viikatemiehenä (1460). Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Daily Mail on julkaissut pääsiäisen alla kaksi juttua, jotka saavat Ison-Britannian näyttämään kaikelta muulta kuin sivistysvaltiolta.

Ensin 89-vuotias entinen kuvaamataiteen opettaja ilmoitti kyllästyneensä elämään some-yhteiskunnassa, josta todelliset ihmissuhteet loistavat poissaolollaan. Lisäksi väestönkasvu ja ympäristön saastuminen masensivat häntä. Hän kertoi vain etunimensä (Anne) ennen kuin lähti Sveitsiin eutanasiaklinikkaan, jossa hän kuoli lääkkeiden yliannostukseen 27.3.

Vaikka hänen terveytensä oli iän myötä heikentynyt, hän ei ollut vammainen eikä parantumattomasti sairas.

Sitten pohjoislontoolaisen eliittikoulun opettaja uhkasi lähettää 17-vuotiaan juutalaistytön kaasukammioon, koska tämä oli etuillut ruokajonossa. Tyttö on lehden mukaan hyvin ahdistunut.

Kristillisten arvojen hylkääminen tuo mukanaan kärsimystä. Myös eutanasian suosijoiden kannattaisi muistaa, että kuoleman kulttuurilla on äärimmäisiä seurauksia, joista ei kannata vääntää huonoja vitsejä.

Lähteet:

Delgado, Martin. 2014. 'Go to the back of the queue... or I'll send you to one of your gas chambers': What teacher at top school told distraught Jewish girl. Daily Mail (13.4.)

Ellicott, Claire. 2014. Teacher died at Dignitas because she couldn't bear modern life: Healthy spinster's despair at fast food, email and lack of humanity. Daily Mail (6.4.)

”Jeesuksen vaimon evankeliumi” on vähintään 300 vuotta nuorempi kuin Uuden testamentin evankeliumit

Jeesuksen vaimon evankeliumi. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Pääsiäinen tuo taas tapansa mukaan spekulaatioita Uuden testamentin evankeliumien aitouden puutteesta.

Vuonna 2012 historiantutkija Karen L. King julkaisi papyruskatkelman, jota hän kutsui Jeesuksen vaimon evankeliumiksi. Siinä sanotaan: ”Jeesus sanoi heille, ’vaimoni’ ” (virke loppuu kesken).

Tutkijat ajoittivat papyruksen hiljattain. Se näyttäisi olevan aito asiakirja, joka on peräisin noin 400- 800 vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen. Jo aiemmin oli julkaistu monia gnostilaisia kirjoituksia, joiden tarkoituksena oli horjuttaa evankeliumien luotettavuutta.

Esimerkiksi professori Nicholas Perrin sanoo, että jo ensimmäisen vuosisadan loppupuolella Jeesuksesta ilmestyi kerettiläisiä evankeliumeja, joten Jeesuksen vaimo ei ole mikään yllätys.

Mutta ei se myöskään ole luotettava.

Matteus, Markus, Luukas ja Johannes sen sijaan ovat.

UT:n evankeliumit perustuvat silminnäkijöiden todistuksiin, Jeesuksen vaimo -papyrus taas tukeutuu myöhempään gnostilaiseen traditioon, jonka paikkansapitävyys on kyseenalaista.


Lähde:

Emmert, Kevin P. 2014. How to Date Jesus' Wife. Christianity Today (11.4.)

Nanoteknologia suojaa kekokanan munia mikrobeilta

Australiassa elävän kekokanan (Alectura lathami) munassa on käytetty nanoteknologiaa.


Joel Kontinen

Australian kekokanat munivat märkien pilaantuvien kasvinosien päälle. Tällaisen luonnon kompostin mikrobit pitävät pesän lämpimänä, mutta niistä voisi myös koitua vahinkoa munissa varttuville pikkukanoille.

Hiljattain Journal of Experimental Biology -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että munankuoressa on äärimmäisen ohut eli vain nanometrin paksuinen kalsiumfosfaattikerros, joka estää mikrobien pääsyn kuoren sisäpuolelle.

Tutkijat aikoivat hyödyntää kekokanan munan älykästä suunnittelua lääketeollisuudessa, jossa bakteerit monesti aiheuttavat suurta tuhoa.

Nanoteknologiaa on käytetty myös ihmisen soluissa.

Evoluutio ei pystyisi siihen.



Lähde:

Madhusoodanan, Jyoti. 2014. Nanoparticles make turkey eggs tough to crack. Nature News (11.4.).

Huonoja uutisia darvinisteille: Esi-isä Australopithecus sedibaa ei ollut olemassa

Australopithecus sediba on kokenut kovia viime vuosina. Kuva: Brett Eloff, Wikipedia.



Joel Kontinen

Australopithecus sediban piti olla se apinamainen esi-isä, jonka löytö sai antropologit piirtämään sukupuumme uudelleen. Ensimmäiset Au. sediban fossiilit löydettiin Malabasta, Etelä-Afrikasta vuonna 2008.

Sitä pidettiin kahden miljoonan vuoden ikäisenä.

Tutkijat ovat kiistelleet Au. sedibasta jo pitkään. Sillä on esimerkiksi hyvin apinamaisia piirteitä, jotka sopivat huonosti ihmisen sukupuuhun.

Tel Avivin yliopiston tutkijat Ella Been ja Yoel Rak analysoivat fossiileja hiljattain ja päätyivät siihen, että Au. Sedibaa ei ole ollut olemassa. He uskovat, että sitä markkinoivat tutkijat olivat koonneet luut kokoon kahdesta eri lajista (ihmismäinen H. erectus ja apinamainen Australopithecus).

Au. Sediban löytäjä Lee Berger on ymmärrettävästi eri mieltä, kun hänen oma lemmikkilehmänsä on ojassa ja hän toivoo sen pysyvänkin siellä.

Lähde:

Barras, Colin. 2014. Human 'missing link' fossils may be jumble of species. New Scientist 2964. (9.4.).

Vulkaaniset purkaukset Merkuriuksessa kertovat sen nuoresta iästä

Merkuriuksen purkaukset hämmästyttävät tähtitieteilijöitä. Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington.



Joel Kontinen

Monien muiden planeettojen ja kuiden tavoin CSaturnuksen kuu Titan ja Jupiterin kuut Io ja Europa) myös Merkurius tarjoaa arvoituksia aurinkokunnan 4, 5 miljardin oletettuun ikään uskoville tiedemiehille.

Planeetalla havaitut vulkaaniset purkaukset eivät sovi yhteen sen naturalistisen synnyinteorian kanssa. Purkauksia aiheuttavien aineiden olisi pitänyt kiehua pois jo Merkuriuksen lapsuudessa.

Vuonna 2008 NASA:n Messenger-luotain havaitsi tuhkaa ja purkautumisaukkoja. Timothy Goudge (Brown University, Providence, Rhode Island) kollegoineen tutki Messengerin vuodesta 2011 lähtien ottamia tarkempia kuvia.

He huomasivat, että suurin osa purkautumisaukoista oli törmäyksistä kertovien kraatterien sisällä, joten niiden on täytynyt syntyä myöhemmin. He yrittävät ratkaista pulman olettamalla, että Merkurius syntyi kauempana Auringosta ja siirtyi myöhemmin kiertämään sitä lähempänä.

Havainnot haastavat nebulaarihypoteesiin perustuvan syntyteorian. Ne kertovat – jos haluamme kuunnella – siitä, että Merkurius on oletettua nuorempi.

Lähde:

Aron, Jacob. 2014. Volcanic blasts hint that Mercury is a migrant planet. New Scientist (7.4.).

Valkokankaan Nooassa fiktio syrjäyttää faktan

AiG:n Dan Lietha osoittaa, mikä Noah-filmissä on pielessä.




Joel Kontinen


Nyt myös Suomessa nähtävä elokuva Noah 3D muistuttaa Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaa siinä, että se yhdistää faktan ja fiktion. Tolkienilla oli örkit ja kävelevät puut, mutta hänen perussanomansa oli siitä huolimatta kristillinen. Pahat saavat tekojensa mukaisen rangaistuksen ja hyvä voittaa lopulta pahan.

Noah 3D nojaa enemmän juutalaisiin apokryfikirjoituksiin ja taiteelliseen vapauteen kuin Genesiksen tekstiin. Sen hamartologia eli oppi synnistä on pielessä. Filmissä pahuus ei ole moraalista pahuutta sellaisena kuin Raamattu sen kuvaa, vaan synti nähdään lähinnä rikoksena luontoa vastaan.

Filmissä on toki hyviäkin puolia: Vedenpaisumus on tässä Darren Aronofskyn ohjaamassa filmissä globaalinen niin kuin Genesiksessä. Arkki on suuri. Vain muutamat ihmiset pelastuvat – aivan niin kuin alkuperäisessä versiossa.

Mutta siihen hyvät puolet loppuvat. Nooa ei ole niinkään kiinnostunut ihmisistä vaan on jopa valmis surmaamaan oman lapsenlapsensa, jos tämä on tyttövauva. Nooa ei ole se Raamatussa kuvattu vanhurskauden julistaja, vaan hän on pikemminkin kiinnostunut ympäristön pelastamisesta, eikä Jumala ole kaikilta osin Raamatun Jumala, jolla ihmisen raadollisuudesta huolimatta on hyvä tahto luomiaan ihmisiä kohtaan.

Elokuva ujuttaa luomisen sekaan myös piirteitä teistisestä evoluutiosta. Vaikka Jumala käynnistää luomisprosessin, lajit muuttuvat ajan kuluessa toisiksi. Tekijät eivät ole ymmärtäneet, mitä lajiutuminen merkitsee Raamatun perspektiivistä nähtynä, vaan arkki on ahdettu täyteen nykyeläinten näköisiä lajeja.

Leffan angelologia eli oppi enkeleistä on myös täysin pielessä. Kiviksi muuttuneet langenneet enkelit auttavat Nooaa taistelemaan Tubal-Kainin joukkoja vastaan. He auttavat häntä rakentamaan arkin ja pääsevät ikään kuin kiitoksena siitä taivaaseen valon enkeleinä.

Raamattu ei tunne tällaista pelastusta. Sen mukaan vain Jumalan kuvaksi luotu ihminen voi pelastua.

Toisin kuin Genesiksen kuvauksessa, kahdella Nooan pojista ei ole vaimoa mukana arkissa, mutta yhdellä pojista on kaksi tyttölasta.

Genesiksessä Jumala sulkee arkin oven, mutta Noah 3D:ssä Tubal-Kain pääsee tunkeutumaan arkkiin ja syö henkensä pitimiksi liskoja. Tämä on silkkaa fantasiaa. Arkin tehtävä oli säilyttää kaikki maalla eläneet Genesiksen lajit hengissä, ja syömällä ne eivät olisi säilyneet.

Kaiken kukkuraksi patriarkat näyttävät Jumalan asemesta luottavan käärmeennahkaan ja muihin maagisiin esineisiin.

Filmi ei toisin sanoen ole kovin raamatunmukainen.


Lähde:

Johnson, Jerry A. 2014. Noah: Five Negative Features about this Film. Christianity Today 3.3.

Druidismi: Luonnon palvonta lisääntyy Euroopassa

Stonehenge on druidien Mekka. Kuva Wikipediasta. (Creative Commons Attribution 2.0 Generic license).



Joel Kontinen

Ihminen tietää intuitiivisesti, että häntä korkeampi olento on olemassa. Jälkikristillisessä kulttuurissamme monet haluavat luoda oman käsityksensä Jumalasta. He haluavat kesymmän version, joka ei vaadi heitä noudattamaan moraalisääntöjä. He pitävät niitä liian kahlitsevina.

Jotkut kääntyvät ateismiin. Mutta moni hakee edes jonkinlaista kosketusta yliluonnolliseen. Karhun kansa ja jälleensyntymistä opettavat itämaiset uskomukset eivät ole poikkeuksia, vaan esimerkiksi panteismiin vivahtava druidismi on viime vuosina saanut lisää kannattajia.

”Olen aina ollut spirituaalinen. Minulle druidius edustaa henkistä, kulttuurista ja uskonnollista maailmankatsomusta. Yritän muistaa, että olen osa maan äitiä ja saan siitä energiaa”, sanoi englantilainen syöpätutkija ja kotiäiti Rebecca Martin hiljattain Aamulehden jutussa.

Monen muun druidin tavoin Martin palvoo maaemo Gaiaa ja suojelee luontoa. Hän asuu lähellä druidien pyhää paikkaa Stonehengeä, jossa he viettävät kesäpäivän seisausta ja muita Maan kierrosta kertovia juhlia.

Kristinusko perustuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin, joilla oli silminnäkijöitä. Druidismi sen sijaan perustuu siihen, että ihminen käsittää, että materian lisäksi maailmassa on myös aineeton ulottuvuus. Mutta hän ei vielä ole valmis tunnustamaan Luoja-Jumalaa, jolle hän on vastuussa teoistaan.

Uuspakanat tekevät niin kuin apostoli Paavali sanoo kirjeessään roomalaisille – he palvovat luontoa Luojan asemesta.


Lähde:

Mård, Anna. 2014. Druidi palvoo maaemoa ja luontoa. Aamulehti 3.4., A21.

Paha ebola on hyvä syy hylätä teistinen evoluutio

Ebola-virus. Kuva: Centers for Disease Control and Prevention/ Cynthia Goldsmith.




Joel Kontinen

Ebola, Länsi-Afrikan Guineassa riehuva tappava verenvuotokuume, kertoo meille, että emme enää elä täydellisessä maailmassa.

Charles Darwin ei kyennyt käsittämään, miksi hyvä Jumala voisi sallia pahoja asioita ihmisille, jotka hänen mielestään olivat viattomia. Hän hylkäsi Raamatun maailmanselityksen ja kehitti oman suuren kertomuksensa, jossa eloonjäämistaistelu ja parhaimpien yksilöiden selviytyminen näyttelivät tärkeää osaa.

Darwin ei oivaltanut, että syntiinlankeemus muutti alun hyvän maailman huonommaksi.

Teistiseen evoluutioon eli Jumalan ohjaamaan kehitykseen uskovat kristityt eivät myöskään pysty selittämään, miksi me näemme sairauksia ja pahuutta maailmassa.

Esimerkiksi Eero Junkkaala ei usko, että syntiinlankeemus vaikutti eläinkuntaan.

Apostoli Paavali osoittaa kuitenkin selvästi, että koko luomakunta huokaa synnin seurauksien vuoksi (Room. 8:22).

Aadamin ja Eevan ei Genesiksen täydellisessä maailmassa tarvinnut pelätä virustauteja. Teististen evolutionistien pitäisi viimeistään nyt huomata, että heidän maailmankuvansa ei kaikilta osin ole Raamatun mukainen. He eivät kykene vakuuttavasti selittämään skeptikoille ja etsijöille, miksi ebola tekee tuhojaan Länsi-Afrikassa.


Lähde:

Timonen, Ilkka. 2014. Ebola niittää synkkää satoa Länsi-Afrikassa. Aamulehti 2.4., A18–19.