Evolutionisti Eero Junkkaala: ”Nuoren maan kreationistit romuttavat tieteen täydellisesti”

Teistinen evolutionisti Eero Junkkaala markkinoi kristillisyyttä, joka saisi Uuden testamentin kirjoittajat hämmästymään suuresti.




Joel Kontinen

”Jos nuoren maan kreationismi olisi totta, se merkitsisi fysiikan, kemian, kosmologian, geologian ja biologian täydellistä romuttamista. Näin toteaa mm. - - maailman johtava biologi ja Raamattunsa vakavasti ottava kristitty Francis S. Collins”, Eero Junkkaala kirjoittaa vastauksena bloginsa kommentteihin.

Väitteessä on se ongelma, että siinä ei juuri mikään pidä paikkaansa.

Nykytiede kehittyi länsimaissa, joissa luomiseen uskovat tiedemiehet ymmärsivät tieteen olevan mahdollista, koska Jumala oli luonut rationaalisen maailman, joka noudatti luonnonlakeja. Johtavat fyysikot, kemistit, kosmologit, geologit ja biologit pitivät Genesiksen luomiskuvausta totena ja Nooan ajan vedenpaisumusta maailmanlaajuisena tuhotulvana.

Myös meidän aikanamme monet nuoren maan kreationistit ovat huipputiedemiehiä. Junkkaala ei ehkä haluaisi uskoa tätä, mutta se on siitä huolimatta totta. He eivät romuta tiedettä vaan tekevät sitä.

Tiede olisi tuskin voinut syntyä maailmassa, jossa uskottiin satunnaisten darvinististen prosessien ihmeitä tekevään voimaan.

Francis Collins on tunnettu biologi ja C. S. Lewisin tavoin entinen ateisti, mutta on jokseenkin harhaanjohtavaa kutsua häntä maailman johtavaksi biologiksi. Hän saattoi vielä kymmenen vuotta sitten olla huippututkija, mutta esimerkiksi kirjassaan The Language of God (2006) Collins sanoi roska-DNA:n todistavan siitä, että ihminen on darvinistisen kehityksen tulos.

Junkkaala mainitsee Collinsin perustaneen Biologos Foundationin, joka tulkitsee ihmisen alkuperää darvinistisesta perspektiivistä. Siinä toimivat teologit uskovat, että Jeesus ja Paavali erehtyivät ihmisen alkuperästä.

Collins ei missään tapauksessa suhtaudu vakavasti Raamattuun, vaan tulkitsee sen täysin uudestaan evoluutioperspektiivistä.

Junkkaalan mukaan C. S. Lewis uskoi teistiseen evoluutioon. Hän ei näköjään ole perehtynyt Lewisin myöhempään tuotantoon. Lewis suhtautui varsin skeptisesti evoluutioon vanhoilla päivillään ja kutsui sitä myytiksi.

Lähde:

Junkkaala, Eero. 2014. Tiedemiehen todistus. Seurakuntalainen.fi (26.5.)

”Elämälle otollinen” eksoplaneetta saattaa olla kuuma kuin Venus

”Elämälle otollinen” planeetta Gliese 832 c saattaa näyttää tältä. Kuva: PHL @ UPR Arecibo, NASA Hubble, Stellarium.




Joel Kontinen

Tutkijat raportoivat äskettäin löytäneensä planeetan, jolla heidän mielestään voi olla elämää. Gliese 832 c kiertää punaista kääpiötähteä kuudentoista valovuoden päästä meistä.

Gliese 832 c:n löysi Robert A. Wittenmyerin johtama tutkimusryhmä, johon kuului myös Mikko Tuomi Turun yliopistosta.

Monet evoluution kannattajat ovat aina haltioissaan, kun he kuulevat planeetasta, jolla voisi potentiaalisesti olla elämää – edes alkeellista elämää. Se osoittaisi, että maapallo ei ole niin ainutlaatuinen kuin mitä juutalais-kristillisessä traditiossa on ymmärretty.

Gliese 832 c on massaltaan ainakin viisi kertaa Maan kokoinen, ja sen kiertoaika on vain 36 vuorokautta.

Mutta elinkelpoisuuteen tarvitaan paljon muutakin, esimerkiksi nestemäistä vettä, sopiva ilmakehän koostumus sekä iso kuu, jota ilman planeetan valtamerten elämä kuolisi.

Eikä elämä edes tuolloin voi syntyä ilman sen synnyttäjää. Elämä edellyttää älykästä synnyttäjää.

Gliese 832 c saattaa hyvinkin olla kuuma kuin Venus, joka myös sijaitsee elinkelpoisella vyöhykkeellä eli kultakutrivyöhykkeellä. Sen lämpötila riippuu ilmakehän paksuudesta ja koostumuksesta.

Genesis on ylivoimaisesti parhain selitys siitä, miksi me elämme elinkelpoisella planeetalla.

Monet planeettajärjestelmät ovat kummajaisia. Maan kaltaiset planeetat ovat harvinaisuuksia. Suuret kaasuplaneetat kiertävät siellä, missä niiden ei naturalististen/materialististen mallien perusteella pitäisi olla.


Lähde:

Torres, Abel Mendez. 2014. A Nearby Super-Earth with the Right Temperature but Extreme Seasons. Planetary Habitability Laboratory. University of Puerto Rico at Arecibo. (25.6.).

Dinosauruksen vatsa sen kertoo: dinot söivät lintuja

CMI:n David Catchpoole kirjoitti hiljattain alun perin PLoS ONE:ssa julkaistusta tutkimuksesta.



Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. He pitävät kiinni uskomuksestaan, vaikka eri puolilla maailmaa on löytynyt joukkohautoja, joissa on sekä lintujen että dinosaurusten fossiileja. Monien lintujen tiedetään eläneen oletetulla dinosaurusten kaudella.

Jopa National Geographic tunnustaa, että
nykylinnut elivät dinosaurusten kanssa samaan aikaan.

Kaikki lintututkijat eivät tietenkään hyväksy darvinistista väitettä dinosaurusten ja lintujen lähisukulaisuudesta.

PLoS ONE:n tutkimus Sinocalliopteryx gigasin erittäin hyvin säilyneen vatsan sisällöstä romuttaa – tai ainakin sen pitäisi romuttaa – evolutionistien uskon linnuista dinosaurusten jälkeläisinä.

S. gigas oli suuri lihansyöjädinosaurus. Sen vatsasta löytyi kolme osittain sulanutta lintua.

Evolutionistien kannattasi myös pohtia pitkään ja hartaasti, voiko vatsalaukun sisältö todella säilyä kymmeniä miljoonia vuosia niin hyvin, että tutkijat pystyivät tunnistamaan aterian lajin (Confuciusornis sanctus).

Lähde:

Catchpoole, David. 2013. Amazing preservation: Three birds in a dinosaur! Did dinos give rise to birds? No—they ate them. Creation 35(2): 32–33.

Hobittien fossiililuola on pyhää maata – ainakin evolutionistien mielestä

Pyhä Hobitti? Kuva: Tim Evanson, Flickr.




Joel Kontinen

Teistiset evolutionistit yrittävät vakuutella itselleen ja seuraajilleen, että evoluutio on puhdasta luonnontiedettä. Darvinistiset evolutionistit eivät aina näe asioita tällä tavoin.

Vuonna 2000 tieteenfilosofi Michael Ruse kirjoitti National Post -lehdessä, että evoluutio on maailmanselitysmalli, joka kilpailee kristinuskon kanssa. Hän sanoi suoraan, että evoluutio on uskonto.

Monet muutkin ovat oivaltaneet evoluution uskonnollisen sävyn.

Vuonna 2007 Science luonnehti luolaa, josta Floresin ihminen (Homo floresiensis) löydettiin, pyhäksi maaksi (hallowed ground).

Vuonna 2003 Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta löydettiin pieni ihmisfossiili, jota alettiin kutsua J. R. R. Tolkienin Keski-Maan sankarien mukaan Hobittiksi. (Lue lisää tästä, tästä, tästä ja tästä).

Evolutionisteilla on taipumus kunnioittaa vanhoja fossiileja suuresti, ikään kuin ne olisivat pyhäinjäännöksiä. Ehkä ne heille niitä ovatkin.

Lähde:

Culotta, Elizabeth. 2007. The Fellowship of the Hobbit. Science 317 (5839), 740–742.

Teistinen evoluutio kompastuu logiikan puutteeseen

Kuolema tuli maailmaan synnin seurauksena. Rembrandt van Rijn: Tohtori Tulpin anatomianluento (1632). Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Monien muiden teististen evolutionistien tavoin Jarkko Tuokkola (Ristin Voitto 25) yrittää yhdistää darvinistisen evoluution ja kristinuskon, mutta tällainen fuusio ei toimi.

Raamatusta ei saa tukea sille, että Jumala olisi käyttänyt evoluutiota luomismenetelmänään.

Vaikka tieteen popularisoijat esittävät evoluution totuutena, kulissien takana kuohuu. Monet tutkijat tunnustavat, että darvinistiset mekanismit – luonnonvalinta ja satunnaiset mutaatiot – eivät kykene selittämään elämän monimuotoisuutta, mutta tätä ei kerrota suurelle yleisölle.

Tuokkolan mainitsema punktualismi eli jaksoittaisen tasapainon malli ei pysty pelastamaan evoluutiota. Punktualismi keksittiin selittämään, miksi uusdarvinismin kipeästi kaipaamia välimuotofossiileja ei ole koskaan löydetty. Evoluutio olikin niin nopea, että fossiileja ei syntynyt.

Evolutionistit kykenevät esittämään vain kourallisen oletettuja välimuotoja (esimerkiksi Archaeopteryx, Tiktaalik) teoriansa tueksi. Oppikirjoissa liskolinnuksi mainostetulla Archaeopteryxillä oli lentokykyisen linnun sulat, ja Puolasta on löytynyt Tiktaalikia vanhemmat maalla kävelleen eläimen jalanjäljet, joten Tiktaalik ei voi olla vesi- ja maaeläinten välimuoto.

Evoluutio on pitänyt pintansa populaarikulttuurissa triviaalien todisteidensa avulla. Todellisuudessa koivumittarit ja darwininsirkut eivät todista evoluutiosta vaan eläinkunnan monimuotoisuudesta.

Osa todisteista on ollut täysin harhaanjohtavia. Roska-DNA, jonka piti olla parhaimpia osoituksia evoluutiosta, ei ole roskaa, vaan sillä on oleellisia tehtäviä perimässämme. Toisin kuin darvinistit uskottelevat, ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on ehkä jopa 30 prosenttia (eikä siis 1–2 prosenttia niin kuin meille kerrotaan).

Sadat elävät fossiilit eli eläimet ja kasvit, jotka eivät oletettujen vuosimiljoonien kuluessa ole muuttuneet juuri lainkaan, niin ikään nakertavat evoluution uskottavuutta.

Evoluutiota on mahdotonta yhdistää kristinuskoon. Darvinismin maailmassa kuolema on hallinnut alusta lähtien. Paavali sitä vastoin sanoo, että kuolema on vihollinen, jonka Aadamin synti toi keskuuteemme.

Jeesus sanoi, että Jumala loi ihmisen luomakunnan alussa (Mark. 10:6). Teistisen evoluution kannattajalla on kova pähkinä purtavaksi, kun hänen täytyy uskoa, että ihminen luotiin miljardeja vuosia alun jälkeen, elämän historian viime hetkillä.


Lähde:

Tuokkola, Jarkko. 2014. Uskovan teistinen evoluutionäkemys. Ristin Voitto 25/2014 (19.6., 9).

Joosuan pitkä päivä ei ole ongelma

John Martin kuvaili Joosuan pitkää päivää näin vuonna 1816. Lähde: Wikipedia.




Joel Kontinen

Nimimerkki Kiinnostunut (Suur Keuruu 12.6.) väitti, että kukaan meistä ei olisi täällä, jos kuvaus Joosuan pitkästä päivästä olisi totta.

Edes maapallon pyörimisen hidastuminen ei todellisuudessa olisi ollut suuri katastrofi. Maapallo liikkuu päiväntasaajalla 1 600 kilometriä tunnissa, mutta jos planeettamme pyöriminen akselinsa ympäri olisi hidastunut, keskipakoisvoima (joka saisi ihmiset sinkoutumaan avaruuteen) olisi vain 1/300:a painovoimasta.

Kaikki pysyisivät visusti paikoillaan, koska ihmisten ja esineiden pitäisi liikkua 40 000 kilometriä tunnissa voidakseen sinkoutua avaruuteen. Ja jos hidastuminen olisi alkanut jo merestä ja ilmakehästä, edes pientä tsunamia ei olisi syntynyt.

Kiinnostunut sortui argumentaatiovirheeseen, josta latinassa käytetään nimitystä non sequitur (’ei seuraa’). Hänen päättelynsä muistuttaa tätä ketjua:

Brasilialaiset pitävät jalkapallosta.
Minä pidän jalkapallosta.
=>Minä olen brasilialainen.

Hän käyttää samanlaista virheellistä logiikkaa argumentoidakseen oman epäraamatullisen näkemyksensä puolesta. Meidän olemassaolomme ei kuitenkaan riipu siitä, mitä uskomme Joosuan kirjasta. Se ei riipu edes siitä, mitä uskomme kaiken alkuperästä.

Nimimerkkikirjoittaja unohti painovoiman.

Monien muiden nykytieteen uranuurtajien tavoin myös painovoiman keksijä Sir Isaac Newton uskoi kirjaimellisesti Raamatun ihmeisiin.


Lähde:

Grigg, Russell. 1997. Joshua’s long day. Did it really happen—and how? Creation 19(3): 35–37.

Pikkuruisen nanokoneen osat tanssivat hienosti yhdessä kuin kaappikellon osat, tutkijat sanovat

Tutkijat vertaavat spliseosomin osien yhteistyötä kaappikellon osien tanssiin. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Sinfonia. Baletti. Kirjasto. Tutkijat ovat yhä useammin käyttäneet biologisista järjestelmistä käsitteitä, jotka viittaavat selvästi suunnitteluun.

Solumme viestivät älykkäästi keskenään ja osaavat korjata virheitä, koska ne ovat täynnä pikkuruisia nanokoneita.

Äskettäin tutkijat ällistyivät katsoessaan, miten spliseosomi toimii. He kuvaavat sitä pohjimmiltaan yksinkertaiseksi pienoiskoneeksi, jonka osat tanssivat yhdessä niin kuin kaappikellon eri osat.

Tutkimus osoitti, miten hienosti RNA ja proteiinit vuorovaikuttavat. He huomasivat, että U6-nimisessä spliseosomissa proteiini Prp24 ja RNA tanssahtelevat molekyylisymbioosissa.

Spliseosomi on pikkuruinen nanokone, joka valmistaa kaikki proteiinimme. Siinä on kuusi kokonaisuutta, jotka toimivat yhdessä ja toimittavat geeneiltä tulevia viestejä. Ne leikkaavat viestin tarpeettomat osat pois, ja viestit muunnetaan proteiineiksi.

Vaikka tutkijat kumartavat Darwinille, spliseosomin tanssi kertoo siitä, että Jumala on tehnyt meidät todella taitavasti.


Lähde:

University of Wisconsin-Madison. 2014. Scientists Capture Most Detailed Images Yet of Tiny Cellular Machines. (2.6.).

Evoluutio unohti apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman ”550 miljoonaksi” vuodeksi

Korallit haastavat evoluution käsityksen kehityksestä. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Evolutionistit uskovat, että korallit kuuluvat varhaisimpiin eläimiin, jotka ilmaantuivat jo kambrikauden vesiin. Muiden elävien fossiilien tavoin ne haastavat darvinistisen evoluution.

Nyt evolutionisteja kummastuttaa, koska he huomasivat, että koralleissa vaikuttaa samanlainen apoptoosi eli ohjelmoitu solukuolema kuin ihmisissä.

He uskovat, että apoptoosi ei ole kehittynyt 550 miljoonaan evoluutiovuoteen.

Evoluution pitäisi olla jatkuvaa kehitystä kohti yhä mutkikkaampia biologisia systeemejä, mutta korallit osoittavat, että tämä ei pidä paikkaansa.

Apoptoosilla on oleellinen rooli jo sikiön kehityksessä. Ilman sitä vauvalle ei muodostuisi sormia eikä varpaita. Myöhemmin se tuhoaa vaurioituneet solut hallitusti, niin että niihin ei kehity esimerkiksi syöpää. Se takaa ihmisten, korallien ja monien muiden lajien elinvoimaisuuden.

Apoptoosi kertoo luomisesta.

Lähde:

Quistada, Steven D. et al. 2014. Evolution of TNF-induced apoptosis reveals 550 My of functional conservation. Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS). (9.6.)

Kuolinkellot soivat evoluution ikonille: darwininsirkut eivät tue evoluution käsitystä lintujen kehityksestä, Harvardin tutkijat sanovat

Darwininsirkkuja on pidetty evoluution ehkä parhaimpina ikoneina. Kuva John Gould, Wikipedia.




Joel Kontinen

Galapagossaarilla elävien darwininsirkkujen piti olla evoluution parhaimpia ikoneja. Niille on nyt käymässä samoin kuin koivumittareille, joiden arvo evoluution todisteena on käytännössä olematon.

Harvardin yliopiston tutkijat ovat evoluutiobiologi Arkhat Abzhanovin johdolla huomanneet, että toisin kuin Charles Darwin oletti, sirkkujen muuntelulla on rajansa. He huomasivat, että matematiikan lait säätelevät lintujen nokan kehitystä ja samalla myös asettavat rajat sille, miten paljon ne voivat muuttua.

Ne estävät linnun nokkaa kasvamasta liian suureksi.

Tämä ei kuulosta alkuunkaan uusdarvinistiselta evoluutiolta, jossa luonnonvalinta ja satunnaiset mutaatiot muuttavat eliöitä toisiksi.

Abzhanov ja kollegat julkaisivat tutkimuksensa Nature Communications -lehdessä.

Lähde:

Reuell, Peter. 2014. Reading shapes: Research on bird beaks delivers powerful insights on variation. The Harvard Gazette (6.6.).

Richard Dawkins: Varokaa satuja – ne voivat olla vahingollisia lapsille

Vaarallista lapsille? Paul Friedrich Meyerheim (1889): Sammakkoprinssi. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Täällä suvisessa Suomessa ateistit kaihtavat suvivirttä. Englannin kanaalin toisella puolella Richard Dawkins puolestaan varoittelee satujen vahingollisuudesta. Ne voivat saada lapsiparat uskomaan, että yliluonnollinen ulottuvuus on totta.

Muuan suomalainen vapaa-ajattelija sanoi, että Raamattu ei sovi lapsille. Nyt kiellettyjen kirjojen luettelo kasvaa kasvamistaan. Grimmin satujen lisäksi ateistit halunnevat laittaa siihen ainakin C.S. Lewisin Narniat, J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta ja J. K. Rowlingin Harry Potterit.

Niissä kaikissa on ripaus yliluonnollista ja aineksia Raamatusta tutusta hyvän ja pahan välisestä kamppailusta.

Vanha ystävämme Dawkins ei ole järin johdonmukainen. Hän uskoo, että 400 miljoonaa vuotta sitten esi-isämme olivat kaloja ja sen jälkeen heistä tuli sammakkoja. Yhä useammat tiedemiehet ovat viime vuosina ilmaisseet epäilevänsä uusdarvinismit mekanismeja. Ne eivät pysty muuttamaan sammakkoa prinssiksi.

Luomisuskon uranuurtajiin kuulunut biokemian tohtori Duane Gish sanoi, että jos sammakko muuttuu prinssiksi hetkessä, se on satua, mutta jos sammakko muuttuu prinssiksi 300 miljoonassa vuodessa, se on tiedettä.

Uudet löydöt ovat nakertaneet darvinismin uskottavuutta tieteenä.

Don Richard, 73, jaksaa yhä pulikoida vastavirtaan, vaikka evoluution parasta ennen päivä on mennyt jo ajat sitten ja uusdarvinismi on jäänyt lähinnä vihaisten vanhojen miesten harrastukseksi.

Dawkins ilmoitti myöhemmin, että lehdistö on lainannut hänen ajatustaan väärin. Hän sanoi joka tapauksessa edelleenkin pitävänsä kiinni siitä, että yliluonnollisen painottaminen on turmiollista.

Lähde:

Knapton, Sarah. 2014. Reading fairy stories to children is harmful, says Richard Dawkins. The Telegraph (4.6.).

Katri Helena, vainajat ja yliluonnolliset ilmiöt mediassa

Hugo Simbergin fresko Kuoleman puutarha Tampereen tuomiokirkossa. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Kiinnostus yliluonnollisiin ilmiöihin on tuskin laantunut viime aikoina. Enkeleiden lisäksi ihmisiä kiinnostaa myös tuonpuoleisen maailman ilmiöt ja ihmiset.

Aamulehti kertoo, että laulaja Katri Helena Kalaoja sanoo saavansa viestejä kuolleilta läheisiltään. YLE esittää ranskalaissarjaa Kuolleista palanneet (Les Revenants), jossa vainajat tupsahtavat elävien maailmaan vuosia kuolemansa jälkeen.

Trendi on sama kuin suomalaisessa muinaisuskonnossa ja monissa kolmannen maailman heimouskonnoissa, joissa vainajien uskotaan yhä osallistuvan yhteisön elämään.

Vaikka kiinnostus yliluonnolliseen onkin hyväksi, siinä on myös huolestuttavia piirteitä. Raamatun mukaan ihminen ei saa leikitellä spiritistisillä ilmiöillä.

Kielto on meidän parhaaksemme, koska myös pahoja enkeleitä on oikeasti olemassa.



Lähde:


Ala-Korpela, Anu. 2014. Toisten maailmojen ammattilaiset. Aamulehti 8.6., B24–27.

Ällistyttävää hienosäätöä meissä: proteiinit soivat kuin kellot, Glasgow’n yliopiston tutkijat sanovat

Proteiinit ovat moninkertaisesti tarkempia kuin Big Ben.



Joel Kontinen

Tutkijat ovat viime aikoina verranneet ihmisen biologisia prosesseja sinfoniaan. Niin aivot kuin proteiinit noudattavat tarkkaa suunnitelmaa.

Glosgow’n yliopiston tutkijat tarkastelivat lysotsyymiä laserspektroskopialla. (Lysotsyymi on bakteereja vastustava proteiini).

He huomasivat, että tämä entsyymi värähtelee muutaman terahertsin (miljoonan hertsin) taajuudella. Soitto lähettää energiaa proteiinin halki.

Värähtely kestää vain pikosekunnin eli sekunnin miljoonasosan miljoonasosan. Tällaisessa sinfoniassa hienosäätö on huipussaan. Värähtely kestää juuri oikean ajan. Lyhyempi värähtelyaika olisi tehoton ja pidempi saisi proteiinin soimaan jatkuvasti.

Sokeat evoluutioprosessit eivät pysty tällaiseen hienosäätöön vaan värähtely kertoo luomisesta.


Lähde:


University of Glasgow. 2014. Proteins ‘ring like bells’.

Onko Jumala kostonhimoinen? Vanhan testamentin moraali ja Joosuan pitkän päivän historiallisuus

John Martin (1816) kuvaili Joosuan pitkää päivää näin. Lähde: Wikipedia.



Joel Kontinen

Nimimerkki Kiinnostunut (Suur-Keuruu 8.5.) kysyi näkemystäni Joosuan kirjassa kerrotun pitkän päivän historiallisuudesta.

Kuvaus on osa Israelin kampanjasta amorilaisia vastaan. Muiden kanaanilaisten kansojen tavoin amorilaiset olivat moraalisesti hyvin rappeutuneita ja esimerkiksi uhrasivat vauvoja epäjumalilleen. Jumala oli antanut kanaanilaisille 400 vuotta aikaa tehdä parannus, mutta toisin kuin niniveläiset, jotka katuivat syntejään kuullessaan Joonan saarnan, amorilaiset eivät luopuneet julmista ja raaoista tavoistaan.

Kyseessä oli siis pikemminkin rangaistus pahuudesta kuin kosto.

Amorilaiset palvoivat aurinkoa jumalanaan, joten Jumala myös osoitti, että heidän jumalansa oli melko lailla avuton. Monilla eri kulttuureilla on traditio pitkästä päivästä, mikä osaltaan kertoo siitä, että silloin tapahtui jotain todella epätavallista. Me emme tiedä, miten päivä venyi niin pitkäksi, koska Raamattu ei kerro sitä.

Kaikkialla universumissa ilmenevä hienosäätö kertoo siitä, että sen Luoja on maailmankaikkeuden ulkopuolella, ja luonnonlakien säätäjänä Hän kykenee myös ylittämään ne. Mutta Hän on voinut saada päivänvalon aikaan myös luonnollisemmalla keinolla.

Se, että aurinko pysyi paikallaan, ei tarkoita, että Joosuan kirjan kirjoittaja olisi uskonut auringon kiertävän maata. Mekin ajattelemme maakeskeisesti. Kun meteorologi sanoo, että aurinko nousi kello 5:20, hän ei tarkoita, että aurinko kiertäisi maata. Hän tarkoittaa sitä, että aurinko alkoi tuolloin näkyä horisontin yläpuolella.

Joosuan kirja on historiallista kerrontaa. Joosua oli todellinen henkilö. Israelilaiset ja amorilaiset olivat todellisia kansoja, ja Joosuan ajan taistelut todellisia taisteluja, joten loogisin selitys on, että myös nimimerkin tarkoittama taistelukuvaus on historiallisesti totta.

Myytti voittaa tieteen Porin neandertalinäyttelyssä

Darvinistinen tarinointi voittaa tieteen tulokset Porin Neandertalit-näyttelyssä.



Joel Kontinen


Vuonna 2007 Science luonnehti ihmisen (H. sapiens) ja simpanssin (Pan troglodytes) oletettua yhden prosentin geneettistä eroa myytiksi. Vuonna 2002 Proceedings of the National Academy of Sciences sai eroksi 4,8 prosenttia.

Luonnonhistoriallisilla museoilla on tästä huolimatta tapana kertoa kävijöilleen, että ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on yhdestä kahteen prosenttia. Satakunnan museon Neandertalit-näyttely toistaa tämä mantraa ja ilmoittaa eroksi 1,6 prosenttia.

Luku on täysin pielessä. Viime aikojen tutkimukset osoittavat ihmisen ja simpanssin eron olevan 30 prosentin luokkaa. Ingo Ebersberger ja kollegat julkaisivat jo vuonna 2007 Molecular Biology and Evolution -lehdessä vertailevan tutkimuksen, jossa he päätyivät siihen, että ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on 23 prosenttia.

Myöhemmät tutkimukset viittaavat siihen, että ero on vieläkin suurempi.

Genetiikan tohtori Jeffrey Tomkins on osoittanut, että ihmisen ja simpanssin genomien vertailussa ei suinkaan verrata koko perimää, vaan osa kaikkein kriittisimmästä sekvenssistä jää sen ulkopuolelle. Lisäksi vertailu kohdistuu yksinomaan samankaltaiseen DNA-sekvenssin osaan.

Ihmisen ja simpanssin genomien 98–99 prosentin samankaltaisuus on täysin harhaanjohtava väite. Simpanssin genomi on 10–12 prosenttia suurempi kuin ihmisen, ja suuri osa genomeista ei vastaa lainkaan toisiaan eli niiden yhteenkuuluvuus on tasan nolla prosenttia.

Mutta 20–30 prosentin erolla ei ole sitä propaganda-arvoa, mitä 1,6 prosentilla on. Darvinistit eivät halua hylätä hyvää teoriaa pelkästään puuttuvien todisteiden vuoksi.