Kambrikauden kala Metaspriggina lisää evolutionistien ahdinkoa (tai ainakin sen pitäisi)

Metaspriggina. Kuva: Petr Kratochvil, Wikipedia (Creative Commons Attribution 3.0 License).




Joel Kontinen

Evoluution maailmassa ei kambrikaudella pitänyt olla kaloja. Näin teorian kannattajat uskoivat vielä joitakin vuosia sitten.

Tuoreessa Naturessa Simon Conway Morris ja Jean-Bernard Caron osoittavat uusien löytöjen perusteella, että jo aiemmin tunnetuksi tullut Metaspriggina oli todellinen kala.

Tutkijoiden mukaan Burgess Shalen ja Marble Canyonin alueen harvinaisen hyvin säilyneet uudet fossiilit muuttavat käsityksiä tästä vanhasta kalasta.

Evoluutiobiologi Matthew Wills myönsi jokin aika sitten, että kambrikauden räjähdys on todellinen päänsärky. Tuolloin pitkälle kehittyneet eläimet putkahtivat oleviksi tyhjästä, ilman esi-isiä.

Metasprigginan määritteleminen todelliseksi kalaksi ei ainakaan lievennä kipua.

Aiemmin tänä vuonna ”500 miljoonaa vuotta” vanhoista kambrikauden eläimistä löydettiin pehmeitä kudoksia.

Pehmeiden kudosten ei pitäisi säilyä läheskään niin kauan.

Lähde:

Conway Morris, Simon ja Jean-Bernard Caron. 2014. A primitive fish from the Cambrian of North America. Nature 512, 419–422.

Gazan konflikti ruokkii antisemitismiä myös Suomessa

Edellinen Gazan selkkaus vuonna 2009 innoitti antisemitistejä töhrimään synagogan seiniä Sloveniassa. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License).




Joel Kontinen

Israel ei saisi puolustaa itseään raketeilta eikä tuhota tunneleita, joita Hamas käyttää salakuljettaakseen aseita Gazaan ja terroristeja Israeliin. Näin moni tuntuu ajattelevan.

Palestiinalaisten raketit saavat lentää päiväkoteihin, sairaaloihin ja kouluihin Israelissa ilman, että suuri yleisö lännessä reagoi juuri mitenkään.

Mutta heti kun Israel yrittää saada rakettisateen loppumaan, moni liberaalina itseään pitävä alkaa elätellä perin antisemitistisiä ajatuksia.

Onko sittenkään sattuma, että ehkä varhaisin juutalaistuhon arkkitehti oli nimeltään Haman, joka Persian kuninkaan Kserkses I:n aikana (486–465 eKr.) yritti tuhota valtakunnan kaikki juutalaiset? Ainakin monissa eurooppalaisissa kielissä nimi ääntyy loppukonsonanttia lukuun ottamatta miltei samalla tavalla kuin Gazaa hallitsevan terroristijärjestön nimi.

Käsittämätön juutalaisviha on nostanut päätään erilaisissa vaiheissa kautta historian. Juutalaisia on syytetty milloin mistäkin. Natsi-Saksassa darvinistinen ajattelu ruokki antisemitismiä.

Jossain pinnan alla saattaa hyvinkin piillä ihmisten osin tiedostamaton halu tehdä juuri päinvastoin kuin mitä Raamattu meille kertoo. Jumala lupaa siunata niitä, jotka siunaavat Abrahamin jälkeläisiä (siis juutalaisia). Kapinallisten teinien tavoin monet hylkäävät tämän lupauksen, koska heillä on vääristynyt käsitys siitä, millainen Jumala on.

Jumalan suunnitelmassa Israelista tulee siunaus kaikille kansoille, mutta tätä Hamasin suosijat eivät halua hyväksyä.

Lähde:

Salmela, Heikki. 2014. Gazan konflikti lietsonut antisemitismiä Suomessakin. Ristin Voitto 35/2014 ( 28.8., 6–7).

Uusi löytö: Tuataran sukulainen selvisi liitukauden jysäyksestä hengissä

Taiteilijan näkemys liitukauden asteroidin törmäyksestä. Kuva: Don Davis/NASA.


Joel Kontinen


Monet uskovat, että liitukauden lopussa (noin ”65 miljoonaa vuotta sitten”) asteroidi törmäsi maahan ja tappoi dinosaurukset sukupuuttoon.

Kaikki matelijat eivät kuitenkaan tuhoutuneet. Esimerkiksi tuatarat elävät edelleenkin Uudessa-Seelannissa. Tuataraa (Sphendon punctatus) kutsutaan monesti paitsi eläväksi fossiiliksi myös eläväksi dinosaurukseksi.

Krokotiilit eivät niin ikään olleet moksiskaan liitukauden jysäyksestä.

Tutkijat löysivät hiljattain tuataransukuisen pienen matelijan fossiilin Kawasphenodon peligrensisin Patagoniasta. He arvelevat, että K. peligrensis eli Etelä-Amerikassa "66–23 miljoonaa vuotta" sitten.

Olisi luullut, että asteroidi olisi tehnyt selvää kaikista matelijoista, mutta jälleen kerran yksi fossiili muuttaa darvinistista dogmia.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2014. Surprising Survivor: Little Ancient Reptile Outlived Dinosaurs. Live Science (20.8.).

Gaza: Ruoka loppuu, mutta Hamasilla raketteja riittää

Hamasin ohjuksen jälkiä israelilaisessa päiväkodissa Beersebassa. Kuva: Avi Ohayon GPO, Flickr (Creative Commons Attribution-Share Alike 2.0 Generic license).


Joel Kontinen

”Islamistisen järjestön hallitsemalla Gazan alueella on pulaa kaikesta muusta mutta aseita siellä näyttää riittävän”, toimittaja Kari Huoviala kirjoittaa tuoreessa Aamulehdessä.

Hamas tarvitsee raketteja enemmän kuin ruokaa. Se pyrkii aiheuttamaan tuhoa iskemällä siviilikohteisiin ja näin ärsyttämään Israelia, joka reagoi aiheuttamalla tuhoa Gazassa.

Hamasin ideologiassa raketit ovat ihmistä tärkeämpiä.

”Hamas käyttää rahansa, tahtonsa ja taitonsa aseiden hankkimiseen keinolla millä tahansa. Gazan asukkaat se jättää oman onnensa varaan”, Aamulehti jatkaa.

Hamas tietää vallan hyvin, että länsimaiden media tulkitsee Gazan saarrosta aiheutuvan kärsimyksen ja puutteen Israelin syyksi:

” Kyse on julmasta propagandasodasta. Hamas ei voi voittaa Israelia sotilaallisesti, mutta Gazan viattomien ihmisuhrien avulla se voi kääntää maailman mielipiteen Israelia vastaan.”

Siinä se on onnistunut liiankin hyvin. Ohjukset lähtevät matkaan esimerkiksi koulujen nurkilta. Toisin kuin Israelilla, Hamasilla ei näytä olevan lainkaan halua suojella siviilejä.

On tuskin liioiteltua sanoa, että sen ideologiassa propaganda on kaiken mitta.


Lähde:

Huoviala, Kari. 2014. Mistä Hamas saa rakettinsa? Aamulehti 24.8., B4.

Eutanasia: avustettu kuolema houkuttelee Sveitsiin ihmisiä, jotka eivät ole parantumattomasti sairaita

Hugo Simbergin fresko Kuoleman puutarha Tampereen tuomiokirkossa. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Eutanasian puolustajat vetoavat siihen, että avustettu kuolema on monen parantumattomasti sairaan viimeinen toivo.

Todellisuus on kuitenkin huomattavasti mutkikkaampi, ainakin Sveitsin kuolemanklinikoilla, tuore Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa.

Vuosina 2008–2012 yhteensä 611 ei-sveitsiläistä tuli päättämään päivänsä Zürichin alueen klinikoilla. Heistä 47 prosenttia kärsi neurologisista sairauksista, joista vain muutamat ovat parantumattomia. 25 prosenttia sairasti nivelreumaa, osteoporoosia tai muita tukikudosten vaivoja. 3,4 prosenttia kärsi mielenterveysongelmista ja 37 prosenttia syövästä.

Toisin sanoen vain pieni osa sairasti kuolettavaa tautia.

Kuoleman kulttuurin suosio kasvaa Euroopassa ja vähän muuallakin.

Eutanasia historia on kaiken lisäksi synkkääkin synkempi.

Miten tällaiseen tilanteeseen on tultu?

Syntiinlankeemuksen jälkeinen maailma voi alla kaukana paratiisista. Kun ihminen lakkaa pitämästä itseään (tai muita) Jumalan kuvana, elämästä voi hyvinkin tulla ahdistuvan toivotonta.


Lähde:

Sarchet, Penny. 2014. New Scientist (20.8.).

Tiktaalik: evoluution ikonille on käymässä köpelösti

Tiktaalik muistuttaa nykyisin eläviä litteitä kaloja. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 2.5 Generic license).




Joel Kontinen

Evoluution ikonit ovat käymässä vähiin ennen kuin loppuvat kokonaan. Evolutionistit olivat haltioissaan, kun Nature julkaisi Ellesmeren saarelta Pohjois-Kanadasta löydetyn Tiktaalikin huhtikuussa 2006.

Tiktaalikin piti olla maaeläinten ja kalojen välimuoto. Neljä vuotta myöhemmin Puolasta löytyneet jalanjäljet osoittivat, että Tiktaalik ei voinut olla kaivattu puuttuva rengas.

Evolutionistit uskovat niiden olevan ”400 miljoonaa vuotta vanhoja” eli parikymmentä "miljoonaa vuotta" Tiktaalikia vanhempia.

Villeimmissä unelmissaan darvinistit uskoivat, että Tiktaalik pystyi tekemään punnerruksia, vaikka sen ”jalat” ovat kaikesta päätellen heiveröisemmät kuin varsieväkala Latimeria chalumnaella.

Cornelliin yliopiston emeritusapulaisprofessori John C. Sanford luennoi äskettäin Kanadassa järjestetyssä CMI:n luomiskonferenssissa Tiktaalikista, jota moni edelleenkin pitää evoluution ikonina.

Tohtori Sanford on arvostettu geneetikko, joka päätyi epäilemään darvinistista evoluutiota kymmenien tutkimusvuosien jälkeen.

Hän otti esille Tiktaalikista piirteitä, jotka harva tietää. Tiktaalikin pyrstöä ei ole löydetty, mutta kalavainajan löytäjä Neil Shubin uskoo silti, että sillä oli salamanterin tapainen häntä.

Sanford totesi, että Tiktaalik on yllättävän litteä ja sen silmät ovat yläpuolella lähekkäin, aivan niin kuin aikamme kampelakaloilla (Pleuronectiformes), jotka edelleenkin vaanivat saaliita vesistöjen pohjassa.

Historiallisen Aadamin epäily: Älyttömyys pysyy älyttömyytenä, vaikka asialla olisi evankelinen kristitty

Kaikki eivät hyväksy historiallista Aadamia.




Joel Kontinen

Kesäkuussa 2011 Christianity Today julkaisi pitkän jutun teistisestä evoluutiosta ja historiallisen Aadamin etsinnästä/epäilemisestä.

Keskustelu on nyt rantautunut Suomeen, ainakin osaksi Eero Junkkaalan evoluutiokirjan myötä.

Keskustelu Aadamista roihuaa nyt Seurakuntalainen.fi – portaalissa.

Oxfordin yliopiston matematiikan professori John Lennox sovelsi alun perin oppi-isänsä C. S. Lewisin ajatusta ateismiin sanoessaan: “Älyttömyys pysyy älyttömyytenä, vaikka asialla olisi Hawkingin kaltainen huomattava tiedemies.”

Voisimme soveltaa sitä myös keskusteluun Aadamin historiallisuu-desta: “Älyttömyys pysyy älyttömyytenä, vaikka asialla olisi evankelinen kristitty.”

Jeesus ja Paavali uskoivat Aadamin olleen todellinen historiallinen henkilö. Emme ole saaneet mitään uutta ilmestystietoa, joka voisi kumota tämän näkemyksen.

Jeesus olisi kuollut täysin turhaan, jos historiallinen Aadam ei olisi oikeasti langennut syntiin. Tämän vuoksi teististen evolutionistien epäusko on älyttömyyttä.

Luonnonmuodostelmat ja älykäs suunnittelu

Tämä Utahissa sijaitseva 20 metriä korkea muodostelma on saanut nimekseen Delicate Arch. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 2.5 Generic license.)



Joel Kontinen

Luonnossa on monia upeita ja kuvauksellisia muodostelmia, joista kuitenkin näkee, että ne ovat lähinnä eroosion tuotetta.

Eroosio voi luoda kauneutta, mutta se ei pysty kaivertamaan esimerkiksi USA:n presidenttien kasvoja kallioon.

Eikä se pysty luomaan nerokkaita pikkuruisia nanokoneita, joita ilman solumme eivät toimisi.

Teistiset evolutionistit – aikamme gnostilaiset

Aikamme gnostilaiset yrittävät yhdistellä darvinistisia apinatarinoita ja Raamatun opetuksia.




Joel Kontinen


Kristinusko on jo apostolien päivistä lähtien joutunut taistelemaan vieraita vaikutuksia vastaan. Aluksi vaarana oli gnostilaisuus, jossa oli aineksia sekä kreikkalaisesta filosofiasta että juutalaisuudesta.

Gnostilaisuus tulee kreikan kielen sanasta gnosis (γνώσις), joka tarkoittaa tietoa. Veljeskunnan sisäpiiriläiset olettivat, että heillä on tietoa, joka on salattu muilta.

Myös aikamme teistiset evolutionistit olettavat, että heillä on todellisuudesta tietoa, josta Raamattu vaikenee – eli ihmisen oletetusta kehityksestä alemmista elämänmuodoista.

Gnostilaiset uskoivat, että alempi jumala, jota he kutsuivat demiurgiksi, loi aistein havaittavan maailman. Hän halusi tehdä maailmasta täydellisen mutta epäonnistui siinä.

Teistiset evolutionistit ovat pitkälti samoilla linjoilla, koska he eivät käsitä – tai halua käsittää – syntiinlankeemuksen todellisuutta. Heidän mukaansa evoluutio osoittaa, että Jumala antoi luonnonprosessien muovata luomakuntaa, joten Häntä ei voida syyttää siitä, että maailmassa on niin paljon epätäydellisyyttä.

Raamatusta ei saa minkäänlaista tukea evoluutiolle, joka ideologisesti perustuu muinaiseen pakanalliseen filosofiaan.

Lintujen häkellyttävät suunnistustaidot kertovat luomisesta, dosentti Lennart Saari sanoo

Amerikankurmitsa (Pluvialis dominica). Kuva: OW Johnson, Fish and Wildlife Service.




Joel Kontinen

Naturalismiin uskovat nykytieteilijät eivät pystyisi synnyttämään nykytiedettä, toteaa dosentti Lennart Saari. Toisin kuin moni sanoo uskovansa, maailmankaikkeus kaikkine hienouksineen ei ole voinut tupsahtaa tyhjästä ilman ulkopuolista suunnittelijaa.

Saari toteaa, että miltei kaikki (50/52) modernin tieteen pioneerit olivat kristittyjä. Ateistien ja agnostikkojen on vaikea hyväksyä sitä, mutta se on silti totta.

Modernin tieteen synty edellytti uskoa luomiseen ja syntiinlankeemukseen. Ihminen on langenneenakin Jumalan kuva. Synti voi tosin myös johtaa hänet harhaan.

Lintujen taidot kertovat luomisesta ja suuresta Luojasta. 100 grammaa painava amerikankurmitsa lentää 4000 kilometrin matkan Alaskasta Havaijille 2, 5 vuorokaudessa. Se löytää tiensä juuri oikeille saarille ja käyttää 100 kilometrillä vain 0,9 grammaa rasvaa.

Saksalainen informaatiotieteen asiantuntija Werner Gitt onkin sanonut, että linnuilla on sisäänrakennettu autopilotti, joka kertoo niille, minne mennä.

Lennart Saari puhuu tieteestä, kristinuskosta ja muuttolinnusta tällä videolla:

Iso ongelma evoluutiolle pienestä hämähäkinseitistä: hämähäkki kehitti seitintekotaidon monta eri kertaa?

Hämähäkin seitti on suunniteltu nerokkaasti. Tuore tutkimus tuottaa muutakin päänvaivaa evolutionisteille. Kuva: James Lindsey (Ecology of Commanster).





Joel Kontinen

Pieni hämähäkinseitti tuottaa suurta päänvaivaa evolutionisteille. Monien muiden asioiden tavoin se on suunniteltu liian nerokkaasti ollakseen sokeiden darvinististen prosessien tuotos.

Tuore tutkimus lisää darvinistien ongelmia. Harvardin yliopiston tutkijat biologi Rosa Fernándezin johdolla päätyivät siihen, että kaksi ristihämähäkkien (Araneidae) pääryhmää eivät ole voineet kehittyä samasta kantamuodosta, vaan niiden on täytynyt oppia seitinteko omin päin, useaan kertaan historian saatossa – välillä unohtaa kyky ja sitten taas oppia se uudestaan.

Toisen darvinistisen vaihtoehdon mukaan seitinteko kehittyi paljon aiemmin kuin mitä tutkijat olettivat.

Kumpikaan ehdotus ei mairittele evolutionistista ajattelua.

Evolutionistien mukaan hämähäkki ei juuri ole muuttunut ”165 miljoonaan vuoteen”.

Suunnittelun lisäksi seitti kertoo myös syntiinlankeemuksesta, vaikka jotkin hämähäkit ovat mieltyneet kasvisravintoon.

Lähde:

Callaway, Ewen. 2014. Spider gene study reveals tangled evolution. Nature news (21.7.).

Rosetta, komeetta 67P/Churyumov Gerasimenko, muut komeetat ja aurinkokunnan ikä

Komeetta C/2006 P1 (McNaught) näkyi Etelä-Australiassa tällaisena vuonna 2007. Kuva: Soerfm, Wikipedia. 67P/Churyumov Gerasimenko ei vielä loista.





Joel Kontinen

Elämän naturalistisen synnyn etsijät odottavat Rosetta-luotaimen lähettämiä tietoja kuin lapset joulupukkia. Rosettan kymmenen vuotta kestänyt matka komeetta 67P/Churyumov Gerasimenkon luokse on nyt loppusuoralla.

Luotain kiertää nelisen kilometrin paksua komeettaa yhä lähempää, kunnes marraskuussa se lähettää Philae-nimisen laskeutumisaluksen 67P:n pinnalle.

Komeettojen pitäisi periaatteessa kyetä kertomaan, millaista oli aurinkokunnan alussa. ”Ne kuljettavat mukanaan tietoa aurinkokunnan synnystä ja kehityksestä”, Vesa Vanhalakka kirjoittaa Aamulehdessä.

Mutta jos aurinkokuntamme on niin vanha kuin sekularistit uskovat (eli 4,6 miljardia vuotta), meidän ei enää pitäisi nähdä komeettoja.

Se, mitä kirjoitin komeetoista vuonna 2007, pitää edelleenkin paikkansa ja on ajankohtaista:

”Monilla komeetoilla on elliptinen kiertorata, joka tuo ne hyvin lähelle aurinkoa. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy aurinkoa. Ne siis pienenevät pienenemistään. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.

Mutta tämä ei silti ole saanut miljooniin vuosiin uskovia tähtitieteilijöitä hylkäämään teoriaansa. He ovat asettaneet toiveensa hypoteettiseen Oortin pilveen, jonka he kuvittelevat ulottuvan jopa kolmen valovuoden päähän auringosta. He uskovat, että tässä pilvessä on miljoonia jäisiä komeettoja, jotka löytävät lopulta tiensä lyhytkestoiselle kiertoradalle. Näin niiden pitäisi tulla lähemmäksi aurinkoa korvaamaan tuhoutuneet komeetat.

Oortin pilven arvellaan tuottavan pitkäperiodisia komeettoja. Tämän hypoteesin suurin puute on siinä, että pilven olemassaolosta ei ole lainkaan havaintoja. Astronomi Danny Faulkner onkin todennut, että ajatus Oortin pilven olemassaolosta ’ei ole vain huonoa tiedettä vaan epätiedettä, joka tekeytyy tieteeksi. Komeettojen olemassaolo on vahvaa tukea siitä, että aurinkokunta on vain muutama tuhat vuotta vanha.’

Kuiperin vyöhykkeen on arveltu olevan lyhytperiodisten komeettojen varasto. Se ulottuu Neptunuksen kiertoradalta (noin 30 astronomisen yksikön eli AU:n päässä auringosta) noin 50 AU:n päähän auringosta. Mutta useammat tämän alueen kohteista ovat komeettoja kymmeniä kertoja suurempia. Näitä ns. transneptunisia kohteita ovat esimerkiksi hiljattain löydetyt Eris (2003UB313) ja Sedna (90377), jotka voidaan luokitella kääpiöplaneetoiksi. Komeettoihin verrattuina ne ovat kuitenkin jättiläisiä. Niitä pitäisi olla miljoonia, jotta ne voisivat täydentää komeettavaraston, mutta toistaiseksi vain 1026 on löydetty.

Oortin pilvessä ja Kuiperin vyöhykkeellä ei ole alkuunkaan niin paljon komeettoja kuin vanhan maapallon kannattajat epätoivoisesti tarvitsisivat. Genesiksen eli 1. Mooseksen kirjan jaksossa 1:14–19 kerrotaan, että ne taivaankappaleet, jotka näemme yötaivaalla, luotiin neljäntenä päivänä. Raamatun sukuluettelot osoittavat, että tämä tapahtui noin 6000 vuotta sitten.”

Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2014. Rosetta-luotain parkkeeraa komeetan tykö. Aamulehti 6.8., A14–15.

Ihmisen evoluution ongelmat jatkuvat: nyt epäillään hobittia (H. floresiensis)

Uusi tutkimus vie hobitilta alalajistatuksen. Kuva: Tim Evanson, Flickr.



Joel Kontinen

Evolutionistit ovat jo ehtineet kunnioittaa vuonna 2003 Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta löydettyjen hobittien (H. floresiensis) luolaa pyhänä maana.

He taisivat hätäillä liikaa. Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) julkaisi juuri tutkimuksen, joka kiistää hobittien aseman erillisenä ihmislajina.

Maciej Henneberg kollegoineen sanoo, että tunnetuin hobitti eli yksilö, joka tunnetaan koodinimeltlä LB1, kärsi Downin syndroomasta.

Tutkijat ovat aiemmin ehdottaneet, että pienikokoisuus johtui joko mikrokefaliasta (pienipäisyydestä) tai jostain muusta kasvua estävästä oireyhtymästä.

Joidenkin mielestä hobitti oli jodinpuutteesta kärsivä nykyihminen.

Henneberg ja kollegat toteavat, että ihmisiä ei pitäisi luokitella eri lajeiksi sen perusteella, että he kärsivät jostain taudista.

Evolutionistien ongelmat mutkistuvat sitä mukaa kuin lajit vähenevät. Viime kuussa Science myönsi, että oletettu esi-isämme Homo heidelbergensis ei ollut erillinen ihmislaji.

Hobittien statuksen menetys heikentää entisestään myös progressiivisen kreationismin kannattajien uskomusten johdonmukaisuutta. He esimerkiksi uskovat, että hobitit, neadertalilaiset ja H. erectus olivat sieluttomia apinaihmisiä.

Heidän uskomuksensa ei kestä kriittistä tarkastelua. Luopumalla vuosimiljoonista he löytäisivät tien takaisin Raamatun maailmankuvaan, jossa kuolema ja kärsimys ovat syntiinlankeemuksen seurauksia.

Lähde:

Henneberg, Maciej et al. 2014. Evolved developmental homeostasis disturbed in LB1 from Flores, Indonesia, denotes Down syndrome and not diagnostic traits of the invalid species Homo floresiensis. PNAS.

“550 miljoonaa vuotta” vanha elävä fossiili on vielä pehmeä

Tällainen syvissä vesissä elävä mato tuotti yllätyksen. Kuva: C. Van Dover (OAR/National Undersea Research Program (NURP); College of William & Mary).



Joel Kontinen

Ensin löytyi ”68 miljoonaa vuotta” vanhasta T. rexistä pehmeitä kudoksia. Sen jälkeen niitä on löytynyt yhä vanhemmista eläimistä.

Jokin aika sitten Journal of Paleontology raportoi oletettavasti jo prekambrikaudella eläneestä syvänmeren madosta Sabellidites cambriensis.

Tutkijat arvelevat madon kuolleen ”550 miljoonaa vuotta” sitten. Mikään osa siitä ei silti ole vielä ehtinyt kivettyä lainkaan(!).

Professori Małgorzata Moczydłowskan johtama tutkimusryhmä sai selville, että Sabellidites cambriensis muistutti proteiineista ja kitiinistä muodostuvalta rakenteeltaan nykyisin eläviä syvänmeren matoja.

Madon putki koostui pikkuruisista kuiduista, jotka on järjestetty levyiksi. Ne olivat vielä joustavia ja pehmeitä.

Olisi suoranainen ihme, jos kudos voisi säilyttää pehmeytensä yli puoli miljardia vuotta missään oloissa. Olisi loogisempaa uskoa, että vuosimiljoonia ei ole ollutkaan.

Sabellidites cambriensis kasvatti myös elävien fossiilien yhä pitenevää luetteloa. Syvänmeren mato ei ole ehtinyt muuttua, vaikka evoluutio tarkoittaa propagandistien mukaan muutosta ja vaikka aikaa on ollut ”550 miljoonaa vuotta”.

Lähde:

Moczydłowska, Małgorzata. 2014. Microstructure and Biogeochemistry of the Organically Preserved Ediacaran Metazoan Sabellidites. Journal of Paleontology 88(2): 224–239.

Ateismi on kriisissä, ainakin Naturen ja suositun tiedeblogin mukaan

Don Richardson kirjoitti ihmisten pohjimmaisesta ominaispiirteestä: he tietävät, että on tuonpuoleinen.



Joel Kontinen


Richard Dawkins kirjoittaa enemmän uskonnosta kuin tieteestä. Täällä koto-Suomessa ateistit uppoutuvat keskustelemaan Helsingissä olympiastadionilla saarnanneesta David Herzogista. Nature pohti jo vuonna 2008, miksi pesunkestäviä ateisteja on niin harvassa. Suosittu tiedeblogi Science 2.0 palasi hiljattain Naturen problematiikkaan.

Ateisteilla on ongelma: ihmiset uskovat luonnostaan Jumalaan.

Ateismin näennäistieteelliset perustukset ovat viime vuosina kokeneet kovia. Vaikka vanhat vihaiset jumalankieltäjät, etenkin Richard Dawkins ja Jerry Coyne, pääsevät otsikoihin, heistä on tullut lähinnä koomisia hahmoja.

Kaiken lisäksi jotkut ateistit uskovat sielun kuolemattomuuteen.

Mistä oikein on kysymys? Jokainen voi lukea vastauksen Raamatusta: “Kaiken hän [siis Jumala ] on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.” (Saarn. 3:11).

Ihminen tietää intuitiivisesti, että Jumala on olemassa ja että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ateistin ahdinko poistuu, kun hän myöntää todellisuuden ja tunnustaa sen, minkä Jeesus on tehnyt ristillä hänen puolestaan.

Todellinen Aadam teki syntiä ja toi kuoleman maailmaan. Todellinen Jeesus sovitti synnin kuolemalla.

Mutta Hän ei jäänyt hautaan. Tyhjä hauta kertoo, että Hän elää.


Lähteet:

Boyer, Pascal. 2008. Being human: Religion: Bound to believe? Nature 455, 1038-1039.

Vittachi, Nury. 2014.Scientists discover that atheists might not exist, and that’s not a joke. Science 2.0. (6.7.).