Joel Kontinen
Itä-Suomen yliopistossa tänään väitelleen Petteri Niemisen teeseistä on onnistuttu leväyttämään melkoisia otsikoita. Oppilaitoksen ylioppilaslehti Uljas kysyy: Kreationismista uusi uskonto?
Myös yliopiston tapahtumakalenteri otsikoi väitöstilaisuuden varsin värikkäästi: Kreationistiset tekstit perustuvat tieteellisten löydösten sijaan virheargumentteihin ja kokemusperäiseen ajatteluun.
Nieminen on ilmeisesti itse ratkaissut, mikä on virheargumentti ja mikä ei. Väitöskirjansa esipuheessa hän myöntää, että hänen ensireaktionsa kreationismiin oli ärsyyntyminen.
Niemisen englanninkieliset väitöskirjan nimi on laadittu hiukan puolueettomammin: A unified theory of creationism – Argumentation, experiential thinking and emerging doctrine.
Väitöksen pitäisi oikeastaan pystyä todistamaan argumenttinsa, mutta näyttää vahvasti siltä, että Nieminen onnistuu siinä vain venyttämällä käsitteitä aitoon orwellimaiseen tapaan.
Yliopisto muistaa valistaa meitä siitä, että Nieminen on jo LT, FT ja TM. Mutta kun katsoo hänen tuoreinta väitöskirjaansa, jossa on kokonaista 110 sivua (julkaisusarjassa ilmestynyt PDF ja ilmeisesti myös paperiversio), niin noin suppeassa määrässä ei ehdi juuri kuin hiukan raapaista aiheen pintaa.
Olen itse kirjoittanut kaksi gradua, joista suppeammassakin on 140 sivua, joten herää kysymys, miksi Itä-Suomen yliopisto ei vaadi väitökseltä aiheen perusteellisempaa käsittelyä.
Nieminen on aiemmin (2014) julkaissut Anne-Mari Mustosen kanssa tutkimuksen Argumentation and fallacies in creationist writings against evolutionary theory, joka julkaistiin Evolution: Education and Outreach-lehdessä.
Nimensä mukaisesti lehden missio on valistaa lukijoita siitä, mitä evoluutio on. Niemisen systemaattiseen teologiaan kuuluva väitös laajentaa tätä samaa teemaa, joskaan ei kovin paljon.
Nieminen ja Mustonen päätyivät lähteiden merkitsemisessä hyvin outoon ratkaisuun: he käänsivät kaikkien suomeksi julkaistujen teosten nimet englanniksi. Näin he tulivat keksineeksi lähteitä, joita ei oikeasti ole edes olemassa ja joita ei Internetin hakuohjelmilla voi löytää.
Vakiintuneen akateemisen käytännön mukaan teosten nimiä ei pitäisi kääntää – ainakaan lähdeluetteloon.
Nieminen syyttää kreationisteja siitä, että he suosivat olkiukkoja ja mustamaalaavat evolutionisteja. Hän tosin myöntää, että jotkut evolutionistit (etenkin Richard Dawkins) myös käyttävät samanlaista strategiaa.
Väitöskirjan argumentit ovat varsin kovia väitteitä tieteellisessä julkaisussa. Hän myös käyttää iki-ihanaa quote mining (lainausten louhinta) -argumenttia. Kun darvinisti heikkona hetkenä tulee myöntäneeksi kehitysopin heikkouden ja evoluutiokriitikko käyttää sitä, tämä ”irrottaa lainauksen asiayhteydestään”.
Pahimmillaan/parhaimmillaan kaikki evoluutiokritiikki voidaan näin sivuuttaa sillä verukkeella, että se on virheargumentti.
Niemisen väitös on selvästi tarkoitushakuinen. Hän ei näytä pitävän siitä, että kreationistit käyttävät todisteita, jotka horjuttavat uskoa evoluutioon (esimerkiksi ihmisen ja simpanssin geneettinen ero ja dinosaurusten pehmeät kudokset ) tai muistuttavat darvinismin seurauksista (etenkin holokausti).
Mutta Petteri Niemisen väitös on valaiseva johdatus (yhden) evolutionistin ajatteluun.
Lähteet:
Nieminen, Petteri ja Anne-Mari Mustonen. 2014. Argumentation and fallacies in creationist writings against evolutionary theory. Evolution: Education and Outreach 7:11.
Itä-Suomen yliopisto.
Tekstit
