Evolutionistit kiistelevät kielen alkuperästä

Yhdelläkään eläimellä, ei edes apinalla, ei ole ihmisen veroisia viestintätaitoja.





Joel Kontinen

Hevonen vaistoaa, milloin ihminen on ystävällinen ja milloin vihainen. Koira tuntee peruskomentoja ja osaa tulkita ihmisen mielialaa. Papukaija ja jotkin muut linnut pystyvät toistamaan puhuttua kieltä.

Mutta millään eläimellä ei ole sellaista kieltä kuin meillä.

Evolutionistit ovat uskoneet kuulleensa maitovalaan puhuvan liki ihmisten kieltä. Tässä taidossa se tosin häviää reilusti papukaijoille ja varpuslintuihin kuuluville lavastajille (Ptilonorhynchidae).

Vuosi sitten kohistiin Tilda-nimisestä orangista. Se oli kieltä maiskuttamalla oppinut muodostamaan äänteitä, jotka kuulostavat k-, t- ja p-kirjaimilta – etenkin jos käyttää mielikuvitustaan.

Eläinten kyvyt jäävät parhaimmillaankin valovuosien päähän ihmisen kyvystä käyttää kieltä.

Darvinisteille kielen synty on arvoitus. Jotkut ovat kaikesta huolimatta yrittäneet laatia jonkinlaista teoriaa siitä, miksi meidän viestintätaitomme eroaa niin suuresti eläinten kyvyistä.

Äskettäin kielitieteilijä Noam Chomsky ja tietotekniikan professori Robert Berwick yrittivät ratkaista arvoitusta kirjassaan Why Only Us: Language and Evolution (MIT Press).

Emeritusprofessori Noam Chomsky tunnetaan siitä, että hän kehitti teorian universaalisesta eli yleismaailmallisesta kieliopista (Universal Grammar, UG), jonka mukaan meihin on ohjelmoitu kyky omaksua kielioppia.

Chomsky ja Berwick rakentavat näkemyksensä yksinkertaisen UG:n pohjalle. He uskovat, että oletetut esi-isämme oppivat kielen yhdessä hyppäyksessä 40 000 vuotta sitten.

Kieli on evoluution mukaan liian mutkikas opittavaksi yhdessä hujauksessa, joten ei ole ihme, että heidän teesinsä on houkutellut kritiikkiä.

Kielitieteen professori Vyvyan Evans (Bangor University) arvioi teosta New Scientissa eikä alkuunkaan pitänyt lukemastaan.

Hän nostaa esiin esimerkiksi neandertalilaiset, jotka nykytietämyksen mukaan osasivat puhua. Nyt uskotaan, että meissä kaikissa on palanen neandertalilaista perimää.

Emme siis evolutionistienkaan mielestä voi sivuuttaa neandertalilaisten kykyjä. Evans uskoo, että varhaisten ihmisten on täytynyt oppia kieli paljon aikaisemmin kuin mitä Chomsky ja Berwick otaksuvat.

Loogisin vastaus tähän kiistaan on löydettävissä Genesiksestä: ihminen on osannut puhua ja käyttää kielioppia alusta lähtien.


Lähde:

Evans, Vyvyan. 2016. Why Only Us: The language paradox. New Scientist (24.2.).

Thaimaa on sulkenut satoja kristittyjä turvapaikanhakijoita telkien taakse

Buddha kelpaa, mutta risti ei: Kristuksen seuraajia suljetaan vankileireille Thaimaassa. Kuva: Oliver Spalt, Creative Commons (CC BY 2.0).



Joel Kontinen

Thaimaan viranomaiset ovat sulkeneet satoja naapurimaasta Pakistanista paenneita kristittyjä telkien taakse siitä huolimatta, että YK on rekisteröinyt nämä turvapaikanhakijoiksi.

Pakistanissa vainot ovat tehneet kristittyjen elämän liki mahdottomaksi, ja tuhannet ovat paenneet.

Mutta Thaimaa ei ole läheskään kaikille ollut hymyn maa. Monet asuvat ränsistyneissä hökkeleissä Bangkokin liepeillä, ja sadoille on käynyt vielä huonommin: heidät on suljettu telkien taakse, joissa heitä pidetään keskitysleirin kaltaisissa oloissa.

Myös lapsia pidetään vangittuina.

Vastaanottokeskuksessa sairaat eivät saa hoitoa, eivätkä lapset voisi käydä koulua, ellei joku turvapaikanhakijoista opettaisi heitä.

Yleensä vangitut ovat miehiä, mutta joissain tapauksissa viranomaiset ovat hajottaneet perheitä vangitsemalla perheenäidin. BBC kertoi äidistä, joka ei ollut nähnyt miestään ja lapsiaan kahteen kuukauteen.

Kristittyjen valitukset ovat kaikuneet kuuroille korville. YK ei ole ehtinyt – eikä kuulemma pariin vuoteen ehdikään – käsitellä heidän ahdinkoaan.

BBC raportoi äskettäin näiden kristittyjen kärsimyksistä. Suomessa joukkoviestimet ovat yleensä tyystin vaienneet tällaisesta.



Lähde:

Rogers, Chris. 2016. The Christians held in Thailand after fleeing Pakistan. BBC News (26.2.).

Kaunis mutta petollisen piikikäs: Merisiili on ”400 miljoonaa vuotta” vanha elävä fossiili

Merisiili. Kuva: Nick Hobgood Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Olen astunut elävän fossiilin päälle, ja se teki kipeää. Merisiili piileskeli Mombasan rantahiekassa niin, ettei siitä näkynyt mitään. Kun hölkkäsin paljain jaloin veden ääressä, astuin fossiilin päälle.

Piikit työntyivät syvälle jalkapohjaan. Se lenkki jäi äkkiä kesken.

Merisiili on yllättävän kaunis. Sen rakenteessa on hyödynnetty Fibonaccin lukujonoa, mikä tekee siitä symmetrisen viehättävän.

Tiesitkö, että kultainen leikkaus ei luontokappaleiden lisäksi ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä?

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Evolutionisti uskoo, että merisiilit humpsahtivat planeetallemme ordovikikauden puolivälissä eli noin ”450 miljoonaa vuotta” sitten.

Merieläimet ovat vastustaneet evoluutiota ällistyttävän sitkeästi. Meidän päivinämme elävistä pikkuotuksista merisienet ilmaantuivat jo ennen kambrikautta. Kampamaneetit uiskentelivat merissä jo ”500 miljoonaa vuotta”, ja meritähdet eivät ole muuttuneet ”200 miljoonaan” vuoteen.

Isommat veden elävät ovat niin ikään olleet nihkeitä muuttumaan. Varsieväkala Latimeria chalumnae uiskenteli jo dinosaurusten aikana ja hait ja merikilpikonnat jo ennen niitä.

Elävät fossiilit haastavat sekä evoluution että vuosimiljoonat ja tukevat vahvasti Genesiksen lajiensa mukaan -periaatetta.

Laakamato saa ravintonsa suoraan auringosta ja on yllättävän sosiaalinen

Symsagittifera roscoffensis viihtyy kavereiden joukossa. Kuva: Stevie Smith, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Evolutionisti pitää laakamatoja hyvin primitiivisinä, mutta tuore tutkimus viittaa siihen, että ne ovat fiksumpia kuin mitä kuvittelimme.

Symsagittifera roscoffensis saa kaiken energiansa suoraan auringosta. Sen ei tarvitse kuin makailla matalassa vedessä ja odottaa energiatäydennystä.

Karhukaisten (Tardigrada) tavoin nuoret laakamadot syövät levää. Karhukaiset ovat jo oletetulla kambrikaudella eläneitä pikkuotuksia, jotka eivät ole ehtineet muuttua ”520 miljoonaan vuoteen”, vaan viihtyvät yhä keskuudessamme.

Evolutionisti uskoo, että myös laakamadot näkivät päivänvalon kambrikaudella, jonka aikana sattunut räjähdys oli Darwinille mysteeri ja monille kehitysopin kannattajille edelleen päänsärky tai ainakin ratkaisematon arvoitus.

Laakamadot eivät sulata ruokaansa vaan hyödyntävät levän kykyä toimia aurinkokennoina. Levän avulla Symsagittifera roscoffensis yhteyttää.

Mutta tämä ei ole näiden laakamatojen ainoa ihmeellinen piirre. Ne ovat myös yllättävän sosiaalisia ja viihtyvät parvissa, mikä takaa niille jonkinlaisen turvan saalistajilta.

Pikkumadot ovat aivan liian fiksuja voidakseen olla sokean darvinistisen kellosepän tuotantoa.


Lähde:

Gabbatiss, Josh. 2016. Green worms create a superorganism that becomes a giant seaweed. New Scientist (24.2.).

Kasvin oma sähköposti välittää viestejä lehdiltä juurille koordinoidakseen hiilen ja typen saannin

Kasveilla näyttää olevan oma sähköpostinsa.



Joel Kontinen

Kasvikunta on täynnä älykkäitä ratkaisuja. Kasvit on esimerkiksi ohjelmoitu rakentamaan aurinkopaneeleja, jotka kykenevät lisääntymään.

Äskettäin löydettiin maan alla viihtyvä kukka, ja juuri sitä ennen tiedejulkaisut raportoivat ligniinistä, jonka avulla puut voivat kurkottaa korkeuksiin.

Kiinalaistutkijat löysivät hiljattain kasveista uuden yllättävän piirteen: ne käyttävät sähköistä viestintää koordinoidakseen hiilen ja typen saannin.

Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että kasvi hyödyntää HY5 -proteiinia, jotta se kasvaisi sopusointuisesti. Juurten ja lehtien täytyy tietää, mitä toisille kuuluu.

HY5 välittää viestejä lehdiltä juurille sähköisesti.

Se on toisin sanoen kuin kasvien sisäinen sähköposti.

Saimme jälleen uuden kiehtovan esimerkin suunnittelusta, joka ylittää evoluution sokean kellosepän taidot.

Apostoli Paavali kirjoitti Rooman kristityille: “Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.” (Room. 1:19–20).

Luonnon kauneus ja ylisuunnittelu kertovat luomisesta.


Lähde:

Chen, Xiangbin et al. 2016. Shoot-to-Root Mobile Transcription Factor HY5 Coordinates Plant Carbon and Nitrogen Acquisition. Current Biology (11.2.). DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.cub.2015.12.066

Maan alla viihtyvät kukat kertovat luomakunnan moninaisuudesta

Oudot kukat kasvavat maan alla Yakushiman saarella. Kuva: Yosemite, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Luomakunta on paljon ihmeellisempi kuin mitä luulimme vielä viikko sitten. Äskettäin tiedejulkaisut raportoivat vedessä lentävästä etanasta.

Nyt on vuorossa kaksi Yakushiman saarelta aarniometsästä löydettyä kukkaa. Sciaphila yakushimensis ja Sciaphila japonica viettävät suurimman osan elämästään maan uumenissa. Ne eivät tarvitse auringonvaloa eivätkä osaa yhteyttää vaan saavat hiiltä sieniltä. Ne nousevat maan pinnalle vain kukkiakseen ja tuottaakseen siemeniä.

Ne saattavat myös valaista sitä, miten kasvit selvisivät auringottomasta päivästä luomisviikolla.

Erikoisia otuksia ovat myös karhukaiset (Tardigrada), jotka eivät ole muuttuneet ”530 miljoonaan vuoteen”, eli ne ilmaantuivat jo myyttisellä kambrikaudella. Ne pystyvät elämään poikkeuksellisen ankarissa oloissa.

Lähde:

Nowogrodzki, Anna. 2016. New underground plant hides from the sun and parasitises fungi. New Scientist (19.2.).

BBC satuilee kirahvin kaulasta darwininpäivän kunniaksi

Kirahvi näyttelee pääosaa BBC:n evoluutiokirjoituksessa.


Joel Kontinen

BBC lämmitti uudestaan darwininpäivän (12.2.) alla jo viime vuonna kirjoitettua pitkää juttua, jossa pyrittiin todistelemaan, että luonnossa näkyvä suunnittelu on harhaa ja että darvinistiset prosessit kykenevät selittämään kaiken.

Chris Baraniuk otti esille koko joukon perin tuttuja argumentteja, joista yksikään ei ole kovin vakuuttava. Hän marssittaa Darwinin tueksi esimerkiksi kanan jalostamisen, koirarodut, darwininsirkat, sirppisoluanemian, Richard Lenskin Escherichia coli -bakteerikokeet ja Microraptor guin.

Näiden esimerkkien yhteinen nimittäjä on se, että ne ovat joko täysin harhaanjohtavia tai kertovat täysin triviaalisista muutoksista, jotka tuskin auttavat evoluutiota.

Evoluutio tarvitsisi lisää geneettistä informaatiota voidakseen jatkaa kulkuaan, mutta Baraniukin esimerkit lähinnä vähentävät informaatiota ja ajavat kehityksen näin umpikujaan.

Hän käyttää paljon palstatilaa selittääkseen, miksi kirahvin pitkä kaula osoittaa evoluution todellisuuden. Kirahvi on Darwinin päivistä alkaen ollut evoluution ikoni, vaikka se pikemminkin kertoo nerokkaasta suunnittelusta.

Darvinistisen tarinan mukaan luonnonvalinta suosii pitkäkaulaisia kirahveja, jotka saavat enemmän jälkeläisiä. Lyhytkaulaiset eivät kehitysopin mukaan menesty yhtä hyvin savannilla, jossa on korkeita puita.

Monet gasellit pärjäävät mainiosti savannilla. Evolutionistien pitäisi joskus käydä katsomassa, miten kirahvi ruokailee. Savannilla puut ovat enimmäkseen varsin lyhyitä akasioja (Acacia). Monesti kirahvin pää ulottuu korkealle puiden latvojen yläpuolelle.

Yleensä kirahvit jättävät korkeammat puut, esimerkiksi apinanleipäpuun (Adansonia digitata) ja makkarapuun (Kigelia africana), rauhaan. Pitkästä kaulasta on niille jopa haittaa. Ne joutuvat pikemminkin taivuttamaan päätään alaspäin voidakseen mutustella akasian herkullisen piikkisiä oksia.

Mutta ehkä tämä ei BBC:n tiedetoimittajaa kiinnosta.

Lähde:

Baraniuk, Chris. 2015. How do we know that evolution is really happening? (30.7.).

Tutkijat kyseenalaistavat zirkoniajoituksen perusolettamuksen

Zirkoni. Kuva: Chd, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Vallitsevan uskomuksen mukaan radiometriset iänmääritysmenetelmät ovat tarkkoja ja luotettavia. Harva on kuitenkaan perehtynyt niiden perusolettamuksiin, joiden varassa ne joko toimivat tai eivät toimi toivotulla tavalla.

Tutkijat ovat toistamiseen kritikoineet menetelmien luotettavuutta (lue lisää tästä, tästä ja tästä), mutta suuri yleisö ei tiedä sitä.

Tuore Nature Communications -tiedelehdessä julkaistu tutkimus haastaa zirkoniajoituksen perusolettamuksia. Geologi Sandra Piazolo (Macquarie University, Sydney) kollegoineen osoitti, että emäisotoopit (alkuperäiset radioaktiiviset aineet) ja tytärisotoopit (hajoamistuotteet) voivat liikkua kiteessä oletettua enemmän.

Tästä voi koitua vakavia ongelmia iänmääritykselle.

Zirkonissa (ZrSiO4) on uraania, jota käytetään sen ajoittamiseen. Sen uskotaan hajoavan lyijyksi vuosimiljoonien saatossa. Uraani-lyijy-ajoitus (U-Pb-ajoitus) on yleisimpiä radiometrisiä iänmääritysmenetelmiä.

Aika näyttää, miten muut geologit reagoivat tutkimukseen.

Lähde:

Piazolo, Sandra et al. 2016. Deformation-induced trace element redistribution in zircon revealed using atom probe tomography. Nature Communications. 7:10490 doi: 10.1038/ncomms10490 (12.2.).

Kieli kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta, jota ei voida selittää darvinistisella kielitarinalla

Papukaija pystyy toistamaan yksittäisiä sanoja tai lauseita, mutta se ei osaa kehittää kieltä.




Joel Kontinen

Leuka ei ole ainoa tekijä, joka erottaa meidät eläimistä. Kieli on evoluutiolle vieläkin suurempi mysteeri.

Maailmassa on nykyisin yli 7 000 puhuttua kieltä. Yksikään niistä ei ole primitiivinen, vaan niiden puhuja kykenee kommunikoimaan samaa kieltä puhuvan yksilön kanssa hyvin ymmärrettävästi.

Darvinistille kielen synty jää suureksi mysteeriksi ja tarinoiden aiheeksi.

Myös neandertalilaisilla oli FOXP2 -geeni, joka nykyihmisessä yhdistetään puhekykyyn, joten meillä ei ole pätevää syytä epäillä heidän kielitaitoaan. Kaikki evolutionistit eivät kuitenkaan haluaisi suoda neadertalinihmiselle eikä H. erectukselle tätä taitoa – lähinnä ideologisista syistä.

Jotkin sosiaaliset eläimet, esimerkiksi muurahaiset ja mehiläiset, pystyvät toimimaan yhdessä, vaikka niillä ei olekaan varsinaista kieltä. Mutta niiden kommunikointi rajoittuu vain ryhmän sisäpuolelle.

Ihminen sen sijaan pystyy viestimään kaikkien muiden lajitoveriensa kanssa, kunhan yhteinen kieli löytyy.

Me emme voisi rakentaa korkeakulttuuria, jos meillä ei olisi yhteistä kieltä. Isot apinat eivät siihen pysty, koska ne eivät osaa puhua.

Me olemme suosikkeja, koska meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Samalla meillä on myös moraalinen vastuu, joka eläimiltä puuttuu tyystin.

Lähde:

Pagel, Mark. 2016. How humans evolved language, and who said what first. New Scientist (3.2.).

Bakteerin pikkuruinen silmä käyttää kameratekniikkaa

Syanobakteeri ei ole yksinkertainen. Kuva: Kelvinsong, Creative Commons, (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Syanobakteerit eli sinibakteerit jaksavat hämmästyttää tutkijoita. Ne ovat eläviä fossiileja, jotka ovat uhmanneet darvinistista muutosta jo ”3,5 miljardia vuotta”.

Syanobakteerit eivät ole koolla pilattuja. Niiden halkaisija on 0,03 millimetriä eli ne ovat 500 miljoonaa kertaa pienempiä kuin ihmisen silmä. Meillä on 100 miljoonaa valoherkkää solua, kun taas sinibakteerilla on vain yksi ainoa.

Tutkijat raportoivat eLife -julkaisussa, että syanobakteerit käyttävät ainoaa soluaan silmänä. Ne hyödyntävät meille kamerasta tuttua tekniikkaa ja heijastavat yhdestä suunnasta tulevan valon toisen puolen solukalvolle.

Näiden bakteerien ”silmän” resoluutio on osapuilleen sata kertaa heikompi kuin meidän silmämme, mutta yksisoluiselle se on melkoinen saavutus. Sen ei tarvitse lukea pientä fonttia hämärässä, joten se tulee mainiosti toimeen näkökojeellaan.

Luomakunta on täynnä mitä ihmeellisimpiä ratkaisuja, aurinkopaneeleista kvanttiteknologiaan ja merihevosen nerokkaasti suunniteltuun pyrstöön.

Lähde:

Monahan, Patrick. 2016. These bacteria are actually tiny eyeballs. Science (9.2.).

Evoluution ongelma: Miksi meillä leuka, vaikka eläimillä ei ole?

Isoilla apinoilla ei ole leukaa. Kuva: Eleifert, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Kukaan ei tiedä varmasti, miksi meillä on leuka. Sillä ei näytä olevan mitään varsinaista tehtävää, mutta se on siitä huolimatta. Katso vaikka peiliin.

Apinoilla ei sen sijaan ole leukaa, eikä millään muillakaan eläimillä.

BBC:n luonto-ohjelmassa pohdittiin äskettäin tätä darvinistista pulmaa, mutta edes arvostettujen amerikkalaisten yliopistojen kokeneet leukatutkijat eivät kykene ratkaisemaan leuan ongelmaa.

Evolutionisti uskoo, että meidän muinaisilla esi-isillämme ei ollut leukaa. He olettavat sen tulleen kyytiin joskus myöhemmin evoluution myötä.

Heillä ei kuitenkaan ole tästä näyttöä.

Yksi darvinismin ongelmista on siinä, että kaikilla piirteillä pitäisi olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio.

Leualla ei sitä ole.

Jos uskomme Luojaan tai vaikka vain jonkinasteiseen suunnitteluun, ongelma häipyy. Suunnittelija voi tarkoituksellisesti lisätä olioihin piirteitä, jotka korostavat niiden kauneutta ja lisäävät elämän laatua ja sopusuhtaisuutta.

Näyttää siltä, että Jumala loi ihmisen taideteokseksi, joka olisi puutteellinen ilman leukaa.

Tiesitkö, että kultainen leikkaus ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä?

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.

Luomakunta on täynnä ällistyttävää kauneutta ja ylisuunnittelua.

Ne kertovat meille luomisesta.



Lähde:

Hogenboom, Melissa. 2016. Chins are a bit useless so why do we have them? BBC Earth (4.2.).

Darwininpäivälahja Richard Dawkinsille: Uskonto on hyödyllistä yhteiskunnalle, tuore tutkimus kertoo

Uskonto on yleismaailmallinen ilmiö.




Joel Kontinen

Juuri darwininpäivän (12.2.) alla julkaistu tutkimus viittaa vahvasti siihen, että Richard Dawkinsin näkemykset uskonnosta ovat kaikkea muuta kuin tieteellisiä ja että niiden parasta ennen päiväys on mennyt jo ajat sitten.

Äskettäisestä aivoinfarktistaan toipuva Richard Dawkins ei ole viime aikoina menestynyt tieteessä kovin hyvin. Hänen tarinansa itsekkäästä geenistä on kokenut saman kohtalon kuin esimerkiksi roska-DNA ja surkastumat.

Nyt on siis vuorossa uskonto.

Antropologi Benjamin Purzycki (University of British Columbia) kollegoineen uskoo, että modernit yhteiskunnat saavat kiittää syntyään moraalisista ja kaikkitietävistä jumalista.

Tutkijat muotoilivat näkemyksensä monikossa, koska tutkimus perustuu monien eri uskontojen edustajien käyttäytymiseen.

Ihmiset toimivat paremmin ja rehellisimmin keskenään, jos he tietävät, että heidän on tehtävä tiliä teoistaan.

Darvinistisessa maailmankuvassa ei kukaan ole vastuussa kenellekään, ja sen huomaa.

Evoluutiobiologi Dominic Johnson Oxfordin yliopistosta sanoo, että toisin kuin Dawkins olettaa, uskonto ei suinkaan ole myrkky vaan se pitää yhteiskunnan koossa. Hän tosin olettaa sen kehittyneen evoluution myötä.

Science raportoi samansuuntaisista tutkimustuloksista viime vuonna.

Kun seulomme tutkimustulokset tarpeettomasta darvinistisesta ja polyteistisestä kuonasta, huomaamme, että moraali perustuu tosiaankin siihen, että meillä on Lainantaja, joka on laatinut meille turvalliset pelisäännöt.

Niitä noudattamalla voimme hyvin.

Lähde:

Pearce, Fred. 2016. Belief in punitive gods linked with expansion of human societies. New Scientist (10.2.).

Evoluutiokriisi Porissa: Onko luominen kirkon opetuksen vastainen oppi?

Jotkut näkisivät meidät mieluummin apinan sukulaisina kuin Jumalan kuvina.




Joel Kontinen

Evoluutiokriitikkoina tunnetut Matti Leisola ja Pekka Reinikainen puhuivat eilen luomisesta Porin seurakuntakeskuksessa 250 kuulijalle.

Darvinistinen ajattelu on siinä määrin kyllästänyt ihmisten ajattelun, että kaikki eivät voineet suvaita muita näkemyksiä. ”Miksi seurakunta avaa ovensa kirkon oppien vastustajille”, Satakunnan Kansa kysyi.

Väite on varsin outo. Luominen kuuluu oleellisesti kristinuskon perusteisiin. Raamattu kertoo, kuka loi ja miten Hän loi ja jopa viittaa siihen, milloin Hän loi.

Teistinen evoluutio sen sijaan on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus ja Paavali opettavat kaiken alusta ja synnin alkuperästä. Evoluutiossa synnin seuraukset näkyvät ennen syntiinlankeemusta ja kuolema tulee maailmaan ennen syntiä.

Teistisen evoluution kannattajien yhteinen nimittäjä on se, että he eivät juuri tunne evoluutiota eivätkä halua kuullakaan kehitysopin ideologisista juurista.

He eivät tunnu uskovan, että Jumala kykenee kommunikoimaan ymmärrettävästi.

Emeritusprofessori Matti Leisola ja lääkäri Pekka Reinikainen tuntevat kristillisen opin erittäin hyvin ja myös puolustavat sitä. Valitettavasti luterilainen kirkko on ottanut hyvin lepsun kannan Raamatun oleellisiin opetuksiin.

Viime aikojen löydöt ovat osoittaneet, että darvinistiset mekanismit (eli luonnonvalinta ja satunnaiset mutaatiot) eivät toimi.

On hyvin outoa, että vaikka myös monet ei-kristityt luonnontieteilijät kritikoivat niitä, Satakunnan Kansa ei sallisi samaa kristityille tiedemiehille.

Lähde:

Perttula, Marjaana. 2016. Saako luomisoppia opettaa seurakunnassa? Seurakuntalainen (10.2.).

Puiden nerokas suunnittelu: ligniini voi korvata raakaöljyn?

Ligniini auttaa puita kasvamaan ylöspäin.




Joel Kontinen

Ligniini muistuttaa meitä siitä, miten älykkäästi puu on suunniteltu.

Jos puissa ei olisi ligniiniä, ne kasvaisivat pitkin maata eivätkä pystyisi kurottautumaan kymmenien metrien korkeuteen. Puussa on 10 – 40 prosenttia ligniiniä, joka antaa sille sen lujuuden ja kestävyyden.

Puolalaiset tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, jolla ligniini voidaan fotokatalyysitekniikalla muuttaa hyödyllisiksi kemiallisiksi aineiksi käyttämällä luonnossa esiintyviä prosesseja. He toivovat voivansa tehdä siitä raakaöljyn veroista polttoainetta.

Ligniini on ollut metsäteollisuuden jätetuote, mutta sillä voitaneen piakkoin myös tehdä rahaa. Puut eivät taida loppua metsistä ihan huomenissa.

Ligniinistä voi hyvinkin tulla rahasampo myös Suomelle.

Puut ja muut kasvit on suunniteltu nerokkaasti. Niissä on esimerkiksi aurinkopaneeleja, jotka asentavat itse itsensä.

Luonto on täynnä nerokkaita ratkaisuja kissan viiksistä haineviin.

Biomimetiikasta eli luonnossa esiintyvien älykkäiden ratkaisujen matkimisesta on tullut trendikästä, koska se monesti säästää selvää rahaa.


Lähde:

Phys.org. 2016. Is lignin the crude oil of the future? Maybe so, thanks to the sun and photocatalysts. (5.2.).

Älykäs ratkaisu: Muinaisen gnun sukulainen varoitti lajitovereitaan infraäänellä

Gnu. Kuva: Derek Keats, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Valaat, kirahvit ja okapit pystyvät viestimään niin matalalla äänentaajuudella, että pedot eivät kuule sitä. Emmekä me.

Nyt näyttää siltä, että ainakin yhdellä eläinlajilla oli sisäänrakennettu mekanismi, joka sai tämän aikaan. Current Biology julkaisi äskettäin tutkimuksen Viktoriajärven saarella muinoin eläneestä gnun sukuisesta antiloopista.

Sittemmin sukupuuttoon kuollut Rusingoryx atopocranion on oiva esimerkki eläinkunnan moninaisuudesta. Tiettävästi vain Rusingan saarella eläneellä isolla antiloopilla oli kallossaan s-kirjaimen muotoinen putki, jolla eläin sai synnytettyä samantapaisen äänen kuin mitä saa tuotettua vuvuzelalla.

Vuvuzelat ovat afrikkalaisia torvia, jotka tulivat tunnetuiksi vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoissa.

Tutkijat arvelevat kuitenkin, että kurkun ja henkitorven pehmeät kudokset ovat hyvinkin voineet vaimentaa äänen alle 20 hertsiin niin, että Rusingoryx on kyennyt viestimään kenties jopa kymmenen kilometrin päässä laiduntavien lajitoveriensa kanssa ilman, että isot kissapedot tai keihäitten kanssa saalistaneet ihmiset olisivat kuulleet sitä.

Näyttänee siltä, että Rusingoryx oli älykkäästi suunniteltu selvitäkseen syntiin langenneessa maailmassa. Mutta ehkä lopulta ihmiset metsästivät sen sukupuuttoon.

Vaikka Eedenin jälkeinen maailma on kaikkea muuta kuin täydellinen, näemme vielä Jumalamme työn jäljet luomakunnassa.

Ja toisinaan saamme tuulahduksia Eedenistä, esimerkiksi venäläisessä eläintarhassa ja irlantilaisella farmilla.




Lähde:

Perkins, Sid. 2016. Odd wildebeest cousin had a ‘vuvuzela’ in its head. Science (4.2.).

Oranki murhaajana: kun ihmisen ja eläimen raja hämärtyy

Evolutionistit näkevät isoissa apinoissa ihmiselle luontaista väkivaltaisuutta. Kuva: Eleifert, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Kuulemme lähes päivittäin pahoista asioista. Tämä on syntiin langenneessa maailmassa varsin tuttua.

Tuttua on myös evolutionistien tapa saada ihmiset näyttämään eläimellisiltä ja eläimet ihmismäisiltä. Tuorein tapaus kantautuu meidän korviimme (ja silmiimme) Indonesian metsästä, jossa kaksi orankia (uros ja naaras) kävi kolmannen (naaraan) kimppuun. Uhri kuoli myöhemmin vammoihinsa.

New Scientist kutsuu tätä ensimmäiseksi orankimurhaksi. Ihmiset eivät ole aiemmin nähneet orangin tappavan lajitoveriaan.

Tappamisen ei pitäisi ole harvinaista evoluution maailmassa, joka oikeastaan perustuu siihen, että vahvat eliminoivat heikot.

Kristinuskossa taas vahvin eli Jumala kuoli heikkojen eli ihmisten puolesta, joten se on siinäkin mielessä evoluution vastakohta.

Genesis selittää eläinkunnan väkivaltaisuuden paremmin, koska synti toi kärsimyksen ja kuoleman maailmaan. Myös orangit joutuvat kärsimään Aadamin ja Eevan lankeemuksen seurauksista.

Eläimet eivät kuitenkaan ole moraalisesti vastuussa teoistaan, koska niillä ei ole omaatuntoa. Evolutionistit ovat siitä huolimatta yrittäneet kuvailla ne mahdollisimman ihmismäisiksi. He uskovat ainakin yhden orangin kykenevät liki puhumaan, ja Argentiinassa on oranki julistettu ei-inhimilliseksi persoonaksi.

Lähde:

Wong, Sam. 2016. First orangutan murder seen as pair team up to kill female. New Scientist (4.2.).

Tuatara, elävä fossiili ja ”evoluution ihme”, synnytti poikasen englantilaisessa eläintarhassa

Tuataraa kutsutaan eläväksi dinosaurukseksi. Kuva: KeresH, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

BBC haltioitui Chesterin eläintarhan harvinaisesta perhetapahtumasta. Uuden-Seelannin alkuasukkaisiin lukeutuva tuatara pyöräytti jälkeläisen joulukuussa, mutta eläintarha kertoi siitä vasta nyt.

Se oli ensimmäinen kerta, kun tämän elävän fossiilin muna kuoriutui kotimaansa ulkopuolella.

Tuatarat ovat monin tavoin kaikkea muuta kuin tusinatuotteita. Niiden munien kuoriutuminen kestää vuoden päivät. Ne eivät muutenkaan hoppuile: ne hengittävät vain viitisen kertaa minuutissa ja niiden sydän lyö 6 – 8 kertaa samassa ajassa.

Evolutionisteilla on monia syitä hämmästellä tuataraa: he uskovat sen ilmaantuneen jo ”225 miljoonaa vuotta" sitten eli kauan ennen T. rexiä ja monia muita dinosauruksia, ja se elää nykyisin vapaana ainoastaan Uudessa-Seelannissa.

Eläinsuojelija Isolde McGeorge liikuttui niin suuresti, että joutui pyyhkimään kyyneleitään. Hän kuvaili tuataraa eläväksi fossiiliksi ja evoluution ihmeeksi.

Elävät fossiilit haastavat darvinistiset selitykset.

Naturalistisen /materialistisen maailmankuvan mukaan ihmeitä ei pitäisi tapahtua lainkaan, koska siellä ei ole ihmeidentekijää vaan kaikki jää magian tasolle.

Evolutionisti ei pysty selittämään, miksi asteroidi surmasi kaikki hirmuliskot ”66 miljoonaa vuotta" sitten mutta jätti yhden liskolajin jatkamaan elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Toisin kuin meille yleensä kerrotaan, tuatara ei ollut ainoa rysäyksestä elossa selvinnyt lisko.

Ja tuatara voi hyvin – se pystyy elämään yli satavuotiaaksi.


Lähde:

BBC news. 2016. Tuatara: Chester Zoo celebrate breeding 'living fossil' (1.2.).