keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Laakamato saa ravintonsa suoraan auringosta ja on yllättävän sosiaalinen
Symsagittifera roscoffensis viihtyy kavereiden joukossa. Kuva: Stevie Smith, Creative Commons (CC BY 2.0).
Joel Kontinen
Evolutionisti pitää laakamatoja hyvin primitiivisinä, mutta tuore tutkimus viittaa siihen, että ne ovat fiksumpia kuin mitä kuvittelimme.
Symsagittifera roscoffensis saa kaiken energiansa suoraan auringosta. Sen ei tarvitse kuin makailla matalassa vedessä ja odottaa energiatäydennystä.
Karhukaisten (Tardigrada) tavoin nuoret laakamadot syövät levää. Karhukaiset ovat jo oletetulla kambrikaudella eläneitä pikkuotuksia, jotka eivät ole ehtineet muuttua ”520 miljoonaan vuoteen”, vaan viihtyvät yhä keskuudessamme.
Evolutionisti uskoo, että myös laakamadot näkivät päivänvalon kambrikaudella, jonka aikana sattunut räjähdys oli Darwinille mysteeri ja monille kehitysopin kannattajille edelleen päänsärky tai ainakin ratkaisematon arvoitus.
Laakamadot eivät sulata ruokaansa vaan hyödyntävät levän kykyä toimia aurinkokennoina. Levän avulla Symsagittifera roscoffensis yhteyttää.
Mutta tämä ei ole näiden laakamatojen ainoa ihmeellinen piirre. Ne ovat myös yllättävän sosiaalisia ja viihtyvät parvissa, mikä takaa niille jonkinlaisen turvan saalistajilta.
Pikkumadot ovat aivan liian fiksuja voidakseen olla sokean darvinistisen kellosepän tuotantoa.
Lähde:
Gabbatiss, Josh. 2016. Green worms create a superorganism that becomes a giant seaweed. New Scientist (24.2.).