Joel Kontinen
Valaat, kirahvit ja okapit pystyvät viestimään niin matalalla äänentaajuudella, että pedot eivät kuule sitä. Emmekä me.
Nyt näyttää siltä, että ainakin yhdellä eläinlajilla oli sisäänrakennettu mekanismi, joka sai tämän aikaan. Current Biology julkaisi äskettäin tutkimuksen Viktoriajärven saarella muinoin eläneestä gnun sukuisesta antiloopista.
Sittemmin sukupuuttoon kuollut Rusingoryx atopocranion on oiva esimerkki eläinkunnan moninaisuudesta. Tiettävästi vain Rusingan saarella eläneellä isolla antiloopilla oli kallossaan s-kirjaimen muotoinen putki, jolla eläin sai synnytettyä samantapaisen äänen kuin mitä saa tuotettua vuvuzelalla.
Vuvuzelat ovat afrikkalaisia torvia, jotka tulivat tunnetuiksi vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoissa.
Tutkijat arvelevat kuitenkin, että kurkun ja henkitorven pehmeät kudokset ovat hyvinkin voineet vaimentaa äänen alle 20 hertsiin niin, että Rusingoryx on kyennyt viestimään kenties jopa kymmenen kilometrin päässä laiduntavien lajitoveriensa kanssa ilman, että isot kissapedot tai keihäitten kanssa saalistaneet ihmiset olisivat kuulleet sitä.
Näyttänee siltä, että Rusingoryx oli älykkäästi suunniteltu selvitäkseen syntiin langenneessa maailmassa. Mutta ehkä lopulta ihmiset metsästivät sen sukupuuttoon.
Vaikka Eedenin jälkeinen maailma on kaikkea muuta kuin täydellinen, näemme vielä Jumalamme työn jäljet luomakunnassa.
Ja toisinaan saamme tuulahduksia Eedenistä, esimerkiksi venäläisessä eläintarhassa ja irlantilaisella farmilla.
Lähde:
Perkins, Sid. 2016. Odd wildebeest cousin had a ‘vuvuzela’ in its head. Science (4.2.).
Tekstit
