Petteri Punakuonon sarvet inspiroivat tutkijoita kehittämään kestävämpiä materiaaleja

Kuva: Alexandre Buisse, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Porolla on ällistyttävän lujat sarvet. Ne eivät vahingoitu, vaikka niillä hiukan puskisikin naapuria.

Äskettäin QMUL:in (Queen Mary University of London) tutkijat selvittivät, mitä poron sarvissa tapahtuu nanotasolla.

Sarvin pikkuruiset kuidut on porrastettu sen sijaan, että ne olisivat vierekkäin, joten ne pystyvät liukumaan ja paremmin ottamaan vastaan iskuja, kun porot tappelevat tai kaatuvat.

Tutkijat julkaisivat löytönsä ACS Biomaterials Science & Engineering -tiedelehdessä ja toivovat voivansa hyödyntää porotekniikkaa kehittäessään kestävämpiä materiaaleja.

Poro on aiemminkin viihtynyt tieteen maailmassa. Vuonna 2014 tutkijat saivat selville, että sen kuonossa verisolujen verkosto on 25 prosenttia tiheämpi kuin esimerkiksi ihmisen nenässä. Kuonon punaisuus auttaa säätelemään poron ruumiinlämpöä ja estää sen aivoja kuumenemasta liikaa etenkin silloin, kun se joutuu pakenemaan susia.

Poro ei ole ainoa huikean hienosti suunniteltu eläin.

Äskettäin BBC Earth raportoi antiloopeista, joilla on sisäänrakennettu termostaatti nenässään.

Biomimetiikasta eli luomakunnan nerokkaiden ratkaisujen matkimisesta on tullut trendikäs ja tuottava tutkimusala, joka kertoo älykkäästä suunnittelusta.

Tutkijat ovet hyödyntäneet (tai yrittävät hyödyntää) periaatteita, joita ilmenee esimerkiksi gekon jalassa, kameleontin kielessä, yöperhosen silmässä, ihmisen silmässä, merilevissä, hainevissä, kissan viiksissä, majavan turkissa ja aavikkoliskon nerokkaassa tavassa kerätä kosteutta talteen.

Lähde:

Queen Mary University of London. 2016. Rudolph's antlers inspire next generation of unbreakable materials: The secret behind the toughness of deer antlers. Science Daily. (19.12.).

National Geographic päivittelee: evoluutio kulkee välillä väärään suuntaan

Sokea luolahämähäkki ei todista evoluutiosta.





Joel Kontinen

Darvinistisessa evoluutiossa eliöiden pitäisi kehittyä mutkikkaammiksi vuosimiljoonien vieriessä.

Evolutionistit ovat joutuneet välillä myöntämään, että näin ei aina käy. National Geographic tiesi kertoa meille, että viiden eläimen tai eläinryhmän kehitys ei ole noudattanut tätä kaavaa, vaan ne ovat menettäneet jonkin ominaisuuden tai jopa elimen tai elimiä.

NG mainitsee esimerkkeinä 1) limaajakalat, 2) pingviinit, 3) käärmeet, 4) kirvat ja 5) linnut.

1) Liimaajakalat ovat eläviä fossiileja, jotka muistuttavat suuresti vanhimpia ( ”300 miljoonaa vuotta” sitten eläneitä) esi-isiään, mutta ovat luolarapujen sekä joidenkin hämähäkkieläinten ja salamanterien tavoin menettäneet näkökykynsä.

Tämä kertoo rappeutumisesta.

2) Pingviinit ovat NG:n mukaan hukanneet lentokykynsä.

Tästä ei ole todisteita. Pingviini on suunniteltu lentämään veden halki.

3) Käärmeet ovat menettäneet raajansa.

Tämä väite perustuu kyseenlaisiin todisteisin. Muinaiset käärmeet muistuttavat nykykäärmeitä.

4) Kirvat ovat menettäneet elimen, jolla ne voisivat ulostaa.

Kirva syö vain kasvien mettä, joten sen ei tarvitse olla muiden hyönteisten klooni.

5) Linnut ovat menettäneet hampaansa. Oletus perustuu pitkälti
Archaeopteryxin hampaisiin. Sitä voi tuskin yleistää kaikkiin muinaisiin lintuihin.

Monet National Geographic muutoksista johtuvat pikemminkin rappeutumisesta kuin kehityksestä, ja ainakin osa voidaan selittää epigenetiikalla.

Lähde:

Morber, Jenny. 2016. 5 Times Evolution Ran in ‘Reverse’. National Geographic (6.10.).

Richard Dawkinsin painajainen: roska-RNA suojaa syövältä ja pitää meidät kunnossa

Proteiinien valmistus on tarkkaa työtä, eikä sitä tehdä roskalla. Kuva: Boumphreyfr, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Olipa kerran aika, jolloin ajateltiin, että itsekkäät geenit näyttelevät pääosaa perimässämme ja että 98 prosenttia genomistamme on evoluutiolta tähteeksi jäänyttä täysin tarpeetonta roinaa.

Jos jokin DNA:n pätkä ei koodannut (valmistanut) proteiineja, sitä pidettiin roskana eikä kukaan vaivautunut tutkimaan sitä.

Roska-DNA:n lisäksi meissä piti tietenkin olla myös roska-RNA:ta.

Kunnes kävi ilmi, ettei meissä ollutkaan roskaa.

Nyt tiedetään, että sekä roska-DNA:lla että roska-RNA:lla on tärkeitä tehtäviä. Ilman niitä olisimme huomattavasti sairaampia.

Tuore Naturessa julkaistu tutkimus viittaa siihen, että lncRNA (Long Non-Coding RNA) säätelee lihasten toipumista ja kasvua edistäviä prosesseja ja saattaa estää syöpää.

Vaikka lncRNA ei tuota proteiineja, ainakin jotkin niistä valmistavat polypeptideja, jotka ovat proteiineja lyhyempiä aminohappoketjuja.

Esimerkiksi LINC00961-niminen lncRNA-molekyyli valmistaa 90 aminohaposta koostuvan molekyylin.

Sillä on kaikkea muuta kuin mitätön rooli: se säätelee mTORC1-nimisen preteiinikompleksin työtä.

Tämä kompleksi toimii mittarina, joka tarkistaa, onko soluissa riittävästi ravinteita. Lisäksi se vaikuttaa esimerkiksi aineenvaihduntaan, solun kasvuun ja lisääntymiseen. Jos se ei toimisi kunnolla, seurauksena saattaisi olla vaikka syöpä.

Solussa on niin paljon hienosäätöä, korjausmekanismeja ja sisäkkäisiä systeemejä, että darvinistisilla selityksillä ei ole muuta virkaa kuin varoittaa dogmaattisen tieteen vaaroista.

Lähde:

Beth Israel Deaconess Medical Center. 2016. Research Reveals the Importance of Long Non-Coding RNA Regulating Cellular Processes. (26.12.).

Lisää päänvaivaa darvinisteille: merikilpikonnan vanhin esi-isä on – merikilpikonna

Kuva: Brocken Inaglory. Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Alabamasta löydetyt merikilpikonnien fossiilit saavat eläintieteilijät kirjoittamaan merikilpikonnien evoluution uudestaan.

Konnavainajien iäksi arvioidaan ”80 miljoonaa vuotta”, ja ne ovat sataprosenttisesti merikilpikonnia.

Tutkijat olettavat, että merikilpikonnien evoluutio on ainakin jossain määrin kulkenut väärään suuntaan: he uskovat, että dinosaurusten aikana konnalajeja oli enemmän kuin nykyisin, mutta ne olivat silti täysin merikilpikonnia.

Merikilpikonna on elävä fossiili, joka on uhmannut evoluutiota jo ”230 miljoonaa” vuotta.

Ne haastavat darvinistisia selityksiä jo heti kuoriuduttuaan: ne osaavat suunnistaa heti mereen, turvaan linnuilta, jotka kernaasti pistelisivät ne poskiinsa.

Lähde:

Shonesy, Katherine. 2016. UAB Grad Student Uncovers Alabama Fossils Likely From Oldest Ancestor of Modern Sea Turtles. University of Alabama at Birmingham (3.10.).

Asia Bibi: pakistanilaiskristityn seitsemäs joulu telkien takana

Asia Bibi. Kuva: The Voice of the Martyrs.



Joel Kontinen

Asia Bibi on pakistanilainen kristitty, joka joutuu viettämään jo seitsemännen joulunsa vankeudessa.

Tätä 45-vuotiasta viiden lapsen äitiä syytetään jumalanpilkasta.

Syyte sai alkunsa varsin pienestä: kesäkuussa 2009 hän oli tarjonnut musliminaisille kulhollisen vettä.

Muslimit pillastuivat. Heistä kristitty oli saastuttanut kulhon. Kohta he paisuttelivat tapahtunutta ja näkivät siinä jumalanpilkkaa, etenkin kun hän oli sanonut:

“Meidän Kristuksemme uhrasi elämänsä ristillä meidän syntiemme vuoksi. - - Meidän Kristuksemme elää.”

Pakistanilaiset muslimit tulkitsivat tämän jumalanpilkaksi, koska heidän mielestään Jeesus ei voinut sovittaa syntejä eikä myöskään kuolla.

Asia Bibi on yksi 200 miljoonasta kristitystä, jotka kärsivät uskonsa vuoksi.

Äskettäin islamistit räjäyttivät Kairossa pommin koptikirkossa aamurukousten aikana ja tappoivat 25 kristittyä ja haavoittivat 45:tä.

Turkissa amerikkalaista pastoria Andrew Brunsonia pidetään telkien takana. Häntä syytetään terroristijärjestön jäsenyydestä. Väite on tempaistu tuulesta.

Esimerkiksi Sudan ja Iran ovat myös vaarallisia maita kristityille.

Vaikka kuolemaan tuomittu sudanilaislääkäri Meriam Yahia Ibrahim ja amerikkalaisiranilainen pastori Saeed Abedini pääsivätkin vapauteen, Asia Bibin tavoin monet kristityt ovat tänä jouluna edelleenkin vankilassa uskonsa vuoksi.

Lähde:

Bashir, Martin. 2016. Asia Bibi: Christmas in a prison cell. BBC News (22.12.).

Big bang vaikeuksissa: Pimeää ainetta ei ole

Gravitaatiolinssi kuuluu Einsteinin painovoiman ennustuksiin. Kuva: NASA, N. Benitez (JHU), T. Broadhurst (Racah Institute of Physics/The Hebrew University), H. Ford (JHU), M. Clampin (STScI), G. Hartig (STScI), G. Illingworth (UCO/Lick Observatory), the ACS Science Team ja ESA.




Joel Kontinen

Big bang on henkitoreissaan. Alkuräjähdykseen perustuvassa kosmologiassa alkaa olla niin paljon reikiä, että sitä on liki mahdotonta parsia kokoon.

Alussa piti olla kvanttifluktuaatio, mutta tästä ei ole mitään todisteita.

Sitten koitti inflaatioksi kutsuttu vaihe, jolloin koko universumi oletettavasti laajeni valon nopeutta vikkelämmin.

Äskettäin New Scientist kutsui inflaatiota täysin pöhköksi (bonkers) ideaksi.

Alkuräjähdyksen olisi pitänyt tuottaa yhtä paljon antimateriaa kuin materiaa, jolloin koko maailmankaikkeus olisi poksahtanut hajalle.

Antimateria on enimmäkseen pysytellyt piilossa, joskin välillä fyysikot ovat raportoineet havainneensa pikkuruisia määriä tätä ujon pelokasta ainetta.

Pimeä aine ja yhtä pimeä energia ovat niin ikään hukassa, vaikka 95 prosenttia universumin aineesta ja energiasta pitäisi koostua juuri niistä.

Tutkijat eivät vuonna 2012 löytäneet mitään todisteista pimeästä aineesta.

Tämä kesänä päättynyt kaksivuotinen koe ei niin ikään havainnut siitä merkkiäkään.

Äskettäin Margot Brouwer (Leidenin yliopisto) ja kollegat yrittivät mitata, miten gravitaatiolinssi toimii suurennuslasin tavoin ja taittaa ja voimistaa kauempana olevien galaksien valoa, niin kuin Einstein oli ennustanut.

He yrittivät myös mitata galaksien pimeää ainetta, mutta huomasivat, että havainnot voitiin selittää jopa hieman paremmin turvautumatta hypoteettiseen pimeään aineeseen.

Näyttää siltä, että alun perin Mordehai Milgromin kehittämään Modified Newtonian Dynamics (MOND) -teoriaan perustuva malli vastaa paremmin todellisuutta.

Pimeälle energialle kuuluu yhtä huonoa kuin pimeälle aineelle.

Mitä tästä opimme? Alussa ei ollut kvanttifluktuaatiota vaan Sana, jossa ei ole mitään pimeää.

Tämä valo loistaa edelleenkin pimeydessä.

Lähde:

Anderson, Mark. 2016. First test of rival to Einstein’s gravity kills off dark matter. New Scientist (15.12.).

Australian abojen tähtitieteen taidot häkellyttävät evolutionisteja

Kuva: Steve Jurvetson, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Astronomi Ray Norris tunnustaa New Scientistissa pystyvänsä tunnistamaan 20 tähteä yötaivaalta. Hänen aboystävänsä Bill Yidumduma Harney sen sijaan kykenee identifioimaan kolmisen tuhatta tähteä.

Norris on opiskellut tähtitiedettä kahdessa Ison-Britannian yliopistossa (Cambridge ja Manchester), kun taas Harney oppi lukemaan yötaivasta Pohjois-Australian aboyhteisössä avaamatta avaruustieteen tiedekunnan ovea.

Norris arvelee, että abot ovat tarkkailleet tähtiä jo ennen Stonehengen ja pyramidien aikaa, suunnistaneet niiden avulla ja välittäneet tietonsa suullisesti jälkipolville.

Euroopasta tulleet siirtolaiset pitivät aboja primitiivisinä, hädin tuskin ihmisinä. Mutta vaikka abot eivät osanneet kirjoittaa, heillä oli jo tuhansia vuosia sitten taitoja, joista voisimme olla kateellisia.

Näyttänee siltä, että usko evoluutioon on synnyttänyt täysin virheellisen kuvan menneisyydestä.

Neandertalilaisten piti olla äärimmäisen primitiivisiä, mutta nyt tiedetään, että he esimerkiksi lämmittivät kotiluolansa, käyttivät lämmintä vettä, purjehtivat Kreikan saaristossa ja rakensivat luolaansa mini-stonehengen.

Norris arvelee, että abot suunnistivat meritse Australiaan tähtien avulla ja ehkä myös keksivät tähtitieteen paljon ennen muita.


Lähde:

Norris, Ray. 2016. Were Aboriginal Australians the first astronomers? New Scientist (14.12.).

Lisää ihmettelemistä Richard Dawkinsille: Silmämme osaavat korjata virheitä

Kuva: Paul Savage, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Richard Dawkins on monesti väittänyt, että ihmisen silmä on suunniteltu huonosti.

Monet asiantuntijat ovat täysin eri mieltä.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että silmä on suunniteltu erinomaisen hyvin. (Lue lisää silmän hienoista ominaisuuksista täältä, täältä ja täältä.)

Silmät inspiroivat Sonyn insinöörejä suunnittelemaan parempia kameroita.

Suomalaisen silmäkirurgin Juhani PIetilän mukaan silmä todistaa luomisesta.

Äskettäin PLOS Computational Biologyssä julkaistussa tutkimuksessa kerrottiin, että silmän neuronit eli hermosolut pystyvät tunnistamaan näkövirheitä ja viestimään niistä aivoille, jotka korjaavat virheet automaattisesti.

Psalmissa 139:14 sanotaan: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.”

Silmä kertoo myös ihmisen ainutlaatuisuudesta. Apinalla ei ole silmänvalkuaista, mutta meillä on.

Lähde:

PLOS. 2016. Neurons in the human eye are organized for error correction: Cells that send visual signals to the brain act collectively to suppress noise and improve accuracy. Science Daily (17.11.).

Lisää ihmettelemistä evolutionisteille: Dinosaurusten esi-isät elivät yhtä aikaa dinosaurusten kanssa

Dinojen esi-isä? Kuva: Nobu Tamura, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Evolutionistit uskovat, että dinosaurukset kehittyivät dinojen kaltaisista eläimistä, mutta äskettäin Current Biology julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan nämä oletetut esi-isät elivät yhtä aikaa hirmuliskojen kanssa.

Tutkijat kaivoivat Brasiliasta esiin Ixalerpeton -nimisen liskon ”230 miljoonaa vuotta” vanhasta kerrostumasta. He löysivät siinä myös ison sauropodin.

Sauropodit olivat suurimpia koskaan eläneitä maaeläimiä ja saattoivat kasvaa 40 metrin pituisiksi.

Oppikirjojen selostus kehitysopista ei ole aikoihin vastannut todellisuutta. Fossiilit eivät piittaa evolutionistien luokitteluista, vaan esimerkiksi oletetut jälkeläiset (linnut) ovat toisinaan vanhempia tai yhtä vanhoja kuin niiden esi-isät (dinosaurukset).

Nature tiesi kertoa jo vuonna 2005, että ainakin ankka, kana ja jotkin lentokyvyttömät linnut elivät samaan aikaan dinosaurusten kanssa, ja pari vuotta sitten PLoS ONE raportoi dinosauruksesta, joka oli syönyt linnun.

Myös monet nisäkkäät elivät dinosaurusten kaudella.

Lääketieteen tohtori Carl Werner on selvittänyt, että ainakin 432 nisäkäslajia ja esimerkiksi ankat, flamingot ja papukaijat elivät samaan aikaan dinojen kanssa.

Liskoja, lintuja, dinosauruksia ja nisäkkäitä on myös löydetty samasta joukkohaudasta.

Lähde:

Phys.org. 2016. Dinosaurs' rise was 'more gradual,' new fossil evidence suggests (10.11.).

Astronautti John Glenn: “Kun näkee kaiken tämän luomakunnan, on mahdotonta olla uskomatta Jumalaan”

John Glenn vuonna 1962. Kuva: NASA, public domain.




Joel Kontinen

Kun Juri Gagarin oli ensimmäisenä ihmisenä kiertänyt maapallon avaruudessa vuonna 1961, hän sanoi, ettei hän ollut nähnyt Jumalaa lennollaan. Hänelle onnistunut avaruuslento oli todiste sosiaalisen yhteiskuntajärjestelmän ylivoimaisuudesta.

Kuuta kiertäneet Apollo-8:n astronautit sen sijaan lukivat Genesiksen alkujakeet joulutervehdyksenä maan asukkaille vuonna 1968.

Ja astronautti Frank Borman kertoi nähneensä todisteita Jumalasta kuulennolla.

Lisäksi USA:n kuuohjelman isä Wernher von Braun oli kreationisti.

NASA:n leivissä oli (ja on) myös muita kreationisteja, esimerkiksi astronautit James Irwin ja Jeff Williams.

Viime viikolla kuollut entinen astronautti John Glenn kiersi maapallon avaruudessa ensimmäisenä amerikkalaisena vuonna 1962 Friendship 7 -aluksella.

Hän palasi avaruuteen vielä vuonna 1998 sukkulalennolla. Katsellessaan maata hän sanoi: “Kun näkee kaiken tämän luomakunnan, on mahdotonta olla uskomatta Jumalaan.”

Glennin kristillinen usko ei valitettavasti ollut kovin oikeaoppista. Hän oli vapaamuurari.

Ja vaikka hän uskoi Jumalaan ja luomiseen, hän piti myös jonkinasteista teististä evoluutiota mahdollisena.

Lähde:

BBC news. 2016. John Glenn, first American to orbit Earth, dies aged 95. (8.12.).

Höyhendino: Dinosauruksen vai linnun höyheniä meripihkassa?

Kuva: Ryan McKellar, Royal Saskatchewan Museum, Fair Use -periaate.




Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit ovat sisäistäneet dinosaurusten ja lintujen oletetun sukulaisuuden siinä määrin, että englanninkielinen Wikipedia kutsuu lintuja myös lintumaisiksi dinosauruksiksi (avian dinosaurs), ja he ovat tulkinneet monet kyseenalaiset löydöt todisteiksi uskomuksestaan.

Toiset tutkimukset taas haastavat tällaiset uskomukset.

Viestimet ovat pari päivää herkutelleet Burmasta löydetystä meripihkankappaleesta, jossa näkyy 3,7 sentin pituinen höyhenpeitteinen pyrstö tai sen osa.

Current Biology julkaisi löydöstä tutkimuksen, ja monet tiedelehdet raportoivat haltioituneina löydöstä.

Yksi oli kuitenkin joukosta pois: maailman johtava tiedelehti Nature, joka aikanaan myös jätti raportoimatta National Geographicin dinolinnusta eli Archaeoraptorista.

Otus osoittautui väärennökseksi.

Lida Xingin johtama ja National Geographicin rahoittama tutkimusryhmä osti meripihkan torilta.

Sitä oli jo ehditty työstää koruksi, mutta tämä ei oletettavasti vaikuttanut sen sisältöön, jota aluksi erehdyttiin luulemaan kasviksi.

Sen oletettu ikä on ”99 miljoonaa” vuotta, ja höyhenet muistuttavat nykylintujen höyheniä.

Millä perusteella höyhenet olisivat olleet osa dinosauruksen pyrstöä?

Tutkijat arvelevat, että otus oli pitkäpyrstöinen ja että sillä on saattanut olla jopa yli 25 nikamaa pyrstössään.

Mutta kappaleessa on todistettavasti vain kaksi (2) nikamaa; kaikki muu on olettamusta. Pehmeät kudokset ja muu aines haittaavat havaintoja siinä määrin, että tutkijat eivät voi olla varmoja nikamien määrästä.

He eivät edes tiedä, mistä kohdasta meripihkaan jämähtänyt osa on peräisin.

Pitkäpyrstöiset linnut eivät välttämättä ole dinosauruksia. Esimerkiksi Archaeopteryx on kaikesta propagandasta huolimatta lentokykyinen lintu. Tutkijat pitävät myös Jeholornistä lintuna.

Nykyinen löytö ei muutenkaan tue evolutionistien teesiä kovin hyvin. Archaeopteryx on sitä ”50 miljoonaa vuotta” vanhempi ja se on silti lintu.

Mutta evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, vaikka ne olisivat nuorempia kuin aidot linnut, joiden esi-isiä niiden pitäisi olla.

Löytö ainakin viittaa vahvasti siihen, että muurahaiset eivät ole muuttuneet miesmuistiin (ks. kuva yllä).

Samat tutkijat julkaisivat aiemmin Nature Communications -lehdessä tutkimuksen meripihkasta löytyneistä liki "100 miljoonaa vuotta" vanhoista linnunsiivistä.

Tuolloin New Scientist piti niitä dinosauruksen höyheninä, kun taas National Geographic veikkasi niitä linnun suliksi.

Lähteet:

Sherwin, Frank. 2016. Another Feathered Dinosaur Tale. Institute for Creation Research (10.12.).

Xing, Lida et al. 2016. A Feathered Dinosaur Tail with Primitive Plumage Trapped in Mid-Cretaceous Amber. Current Biology 26: 1–9.

Uusi darvinistinen tarina: ihmisen esi-isä kadotti häntänsä kahdesti

Evolutionisti uskoo, että ihmisen esi-isä on hukannut häntänsä. Seepra ei vielä ole ehtinyt.



Joel Kontinen

Joskus darvinistisista tarinoista puuttuu pää ja häntä tai joskus vain häntä, niin kuin tuoreimmassa viritelmässä.

Current Biology pohtii, miksi me emme koiran tavoin heiluta häntämme, vaikka meidän oletetuilla esi-isillämme oli häntäluun jatkeena muutakin kuin ilmaa.

Lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen varhaisilla esi-isillä oli häntä, mutta he (tai ehkä pikemminkin ne) hukkasivat ne kaksi eri kertaa.

Ensimmäinen ”esi-isä” oli ”350 miljoonaa vuotta” sitten elänyt kala, jolla lapsuudessaan oli sekä suomupeitteinen pyrstö että sen päällä kasvava pyrstöevä.

(Englannin kielen sana tail voi tarkoittaa sekä häntää että pyrstöä.)

Nykykaloilla pyrstö ja pyrstöevä kasvavat erillään.

Darvinisti uskoo, että noustuaan maihin kalat kadottivat pyrstöevänsä mutta säilyttivät pyrstönsä, josta kehittyi esimerkiksi koiran tai apinan häntä.

Toisen kerran esi-isämme kadotti häntänsä, kun hän erehtyi muinaisella savannilla nousemaan kahdelle jalalle.

Fossiilit eivät tue tällaista satuilua, mutta evolutionistit eivät ennenkään ole tarvinneet uskolleen vankkoja todisteita.

Heille usko on luja luottamus fossiileihin, jotka edelleenkin puuttuvat ja joita tuskin koskaan on edes ollut olemassa.

Lähde:

Viegas, Jen. How Humans Lost Their Tail, Twice. Live Science (6.12.).

Vesinokkaeläimen myrkystä diabeteslääkettä

Kuva: Dr. Philip Bethge, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Evolutionisteille vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on mysteeri.

Vesinokkaeläin eli jo dinosaurusten kaudella, ja muiden mosaiikkimaisten eläinten tavoin se uhmaa darvinistista evoluutiota.

Tämä vikkelä kosteikkoeläin on siinäkin mielessä erikoinen, että nokkasiilin (Tachyglossus aculeatus) tavoin se voi puolustautua myrkyllä. Koirailla on takaraajoissa rauhasia, joiden myrkky sisältää myös GLP-1-nimistä hormonia.

Se edistää insuliinin vapautumista, joten tutkijat toivovat voivansa valmistaa seosta synteettisesti ja käyttää sitä lääkkeenä kakkostyypin diabeteksen hoidossa.

Evoluution kannattajat ovat monesti väittäneet, että hyvä Jumala ei ole voinut luoda myrkyllisiä eläimiä.

Mutta he eivät usko syntiinlankeemukseen, joka toi kuoleman, kärsimyksen ja pahuuden maailmaan.

Siitä huolimatta Jumala pitää huolta myös eläimistä ja auttaa niitä selviytymään monesti vaarallisissa oloissa.

Hyvin pienet muutokset voivat tehdä jostain seoksesta myrkyllisen.

On loogista uskoa, että syntiinlankeemuksessa aiheutui epigeneettisiä muutoksia, jotka saivat jotkin eläimet tuottamaan myrkkyä.

Lähde:

BBC news. 2016. Platypus venom paves way to possible diabetes treatment (30.11.).

Israelilaiset keksivät varhaisimmat aakkoset 3800 vuotta sitten, uusi tutkimus päättelee

Tuoreen tutkimuksen mukaan muinaiset israelilaiset kehittivät tällaisista hieroglyfeistä varhaisimmat aakkoset, joissa oli 22 kirjainta. Kuva: Jon Bodsworth.




Joel Kontinen

Juutalaiset saattoivat keksiä aakkoset jo silloin, kun muut Lähi-idän kansat vielä tyytyivät hieroglyfeihin.

Arkeologi ja epigrafian tutkija Douglas Petrovich (Wilfrid Laurier University) esitteli tuoreen löytönsä American Schools of Oriental Research -järjestön vuosikokouksessa 17.11.

Tutkiessaan 3800 vuotta vanhoja kiveen hakattuja tekstejä egyptiläisessä museossa Petrovich huomasi tekstissä sanan heprealaiset. Löytö sai hänet tutkimaan kirjoituksia tarkemmin.
Hän arvelee, että heprealaiset pelkistivät egyptiläisten mutkikkaan kirjoitusjärjestelmän varhaisimmiksi aakkosiksi.

Petrovich pystyi myös tunnistamaan teksteistä nimet Joosef, Asenat ja Manasse, jotka ovat meille tuttuja 1. Mooseksen kirjasta.

Löytö tukee Vanhan testamentin historiallisuutta. Se vahvistaa Genesiksen loppulukujen historiallisuuden. Heprealaiset olivat Egyptissä juuri silloin, kun Raamattu sanoo heidän olleen siellä eli osapuilleen 1876–1442 eKr.

Joosefin nimi esiintyy myös faraoiden ajan kolikoissa.

Jotkut skeptikot ovat otaksuneet, että Mooses ei ole voinut kirjoittaa Pentateukkia (eli Vanhan testamentin viittä ensimmäistä kirjaa), koska heidän mielestään juutalaiset eivät tuolloin osanneet kirjoittaa.

Väite on siepattu tuulesta. Arkeologit ovat löytäneet useita vanhoja hepreankielisiä tekstejä. Juutalaiset osasivat kirjoittaa jo varsin varhain.

Arkeologiasta on tullut Raamattuun uskovien ystävä. Monet löydöt tukevat Vanhan testamentin historiallista luotettavuutta (Lue lisää esimerkiksi tästä, tästä, tästä ja tästä).

Lähde:

Bower, Bruce. 2016. Oldest alphabet identified as Hebrew. Science News (19.11.).

Evoluution muna vai kana -ongelma merenpohjassa: pikkuäyriäiset vai merenpohjat kukat?

Kuva: Ria Tan, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Meren elämä on hämmästyttävämpää kuin mitä vielä äskettäin oletimme.

Tutkijat olivat olettaneet, että aallot tai virtaukset pölyttävät merenpohjan kasvit – joissa voi olla valokuvauksellisen kauniita kukkia – mutta äskettäin meksikolaiset tutkijat huomasivat, että pikkuruiset äyriäiset ovat omaksuneet mehiläisen roolin ja käyvät pölyttämässä kasvit.

Symbioosi toimii siis myös meren pohjassa.

Tämä viittaa vahvasti siihen, että sekin ekosysteemi on suunniteltu kokonaisuutena. Äyriäiset saavat ravintonsa kukkien medestä. Ja ilman äyriäisiä merenpohjan elämä saattaisi kuolla.

Evoluutiolle tämä merkitsee uutta muna vai kana -ongelmaa. Niistä ei kehitysopissa ole puutetta.

Lähde:

Benson, Emily. 2016. Bees of the sea: Tiny crustaceans pollinate underwater plants. New Scientist (2.12.).

Lentävä lohikäärme kertoo nerokkaasta suunnittelusta

Draco sumatranus. Kuva: Biophilia curiosus, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Meidän on vaikea välttyä kuulemasta lohikäärmeistä vaikka emme edes lukisi Harry Pottereita. Niihin törmää legendojen ja mytologian lisäksi vaikkapa kiinalaisessa horoskoopissa, jossa on esimerkiksi rotan, apinan ja hevosen lisäksi myös lohikäärme.

Australian Kurandassa pieni museo esittelee lohikäärmeen munia. Museo ei tosin paljasta, millaisen otuksen fossiloituneita jälkeläisiä ne ovat.

Lohikäärme elää myös eläinten nimissä:

Komodonvaraani (Varanus komodoensis) on aikamme suurin lisko. Sen englanninkielinen nimi on Komodo dragon eli Komodonlohikäärme, ja se muistuttaa jossain määrin dinosauruksia.

Lohikäärme on päässyt myös hiukan pienemmän liskon nimeen: Kaakkois-Aasian metsiköissä elävä Draco sumatranus eli Sumatran lohikäärme pystyy liitämään puusta toiseen siivekettä tai purjetta muistuttavan ihopoimunsa avulla.

Tämä pikkulohikäärme kasvaa vain yhdeksän sentin pituiseksi, joskin sen häntä lisää pituutta toisen mokoman. Se pystyy levittämään purjeensa eturaajoillaan niin vikkelästi, että sitä on vaikea kuvata, ja myös ohjaamaan liitoaan.

Kuvaillessaan liitoliskon taitoja New Scientist turvautuu aukkojen evoluutioon ja spekuloi, että sen raajat kehittyivät juuri tätä tarkoitusta varten – ikään kuin sokea kelloseppä olisi nähnyt, mitä se tekee.

Draco sumatranus kertoo meille nerokkaasta suunnittelusta, aivan kuten sitä vielä pienempi pommikiitäjä, jolla myös on lohikäärmeen ominaisuus: se puhaltaa 100-asteista kaasua ahdistajiensa niskaan.

Lähde:

Holmes, Bob. 2016. Dragon lizards fly by grabbing their fold-up wings with ‘hands’. New Scientist (1.12.).